Vanhempien tavaramäärän hävitys
Me tiedämme kokemuksesta, että kaikki tavara mitä ihminen oikeasti tarvitsee mahtuu rinkkaan tai ahkioon. Ne meistä, jotka elävät niin vanhaksi, että asuvat aikanaan vanhainkodissa, tulevat huomaamaan, että paljoa enempää ei sinne mukaan saa ottaakaan.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Hyvä pointti. Näin on!Ursus kirjoitti:Me tiedämme kokemuksesta, että kaikki tavara mitä ihminen oikeasti tarvitsee mahtuu rinkkaan tai ahkioon. Ne meistä, jotka elävät niin vanhaksi, että asuvat aikanaan vanhainkodissa, tulevat huomaamaan, että paljoa enempää ei sinne mukaan saa ottaakaan.
Se mikä ei tapa, se vahvistaa.
Vanhempieni nurkista ei aikoinaan löytynyt mitään tavaravuoria "pahan päivän varalle" - eikä löydy minunkaan nurkistani. Ei niitä oikeistaan voi kertyä, kun en välitä tuosta ostelusta juuri ollenkaan . Olen aina kiertänyt kaikki "ostoskirkot" kaukaa. Mm. paikallinen Sukarin Ideapark, jossa ihmiset käyvät viettämässä aikaansa - en ole koskaan avannut sen ovea, enkä varmaan avaakaan. Koskaan en ole vielä käynyt Hulluilla päivillä - enkä varmaan käykään . Koskaan en ole vielä lähtenyt kotoa mennäkseni alennusmyynteihin - enkä varmaan lähdekään .
Kyllä tavaraa on ihan riittävästi - kaikki ei mahdu ihan rinkkaan sitten vanhainkotiin lähtiessä, mutta mitään roinaa en keräile nurkkiin .
Kyllä tavaraa on ihan riittävästi - kaikki ei mahdu ihan rinkkaan sitten vanhainkotiin lähtiessä, mutta mitään roinaa en keräile nurkkiin .
Muutamia kuolinpesiä olen ollut tyhjentämässä, maalla ja kaupungissa. Ja onhan se aika vaikeaa hommaa, pitäisi olla kylmän analyyttinen vaikka tunteet ovat aika pinnassa, kun samalla käsitellään omaankin lapsuuteen liittyviä muistoja ja esineitä.
Pappavainaan kotitaloa pohjanmaalla tyhjennettiin kun olin pikkupoika. Papan isä oli ollut kyläseppä ja paja sen mukainen. Nyt harmittaa kun oma isäni ei nähnyt sepän työkaluissa mitään arvoa. Vanha tahkonkivi otettiin muistoksi, ja se olikin minulle tärkeä. Veivasin sitä aikoinaan monet kerrat kun pappa teroitti viikatteet ja kirveet.
Mutta on kyllä totta että aika vähällä tavaramäärällä täällä pärjää, kun asian oikein ymmärtää.
Pappavainaan kotitaloa pohjanmaalla tyhjennettiin kun olin pikkupoika. Papan isä oli ollut kyläseppä ja paja sen mukainen. Nyt harmittaa kun oma isäni ei nähnyt sepän työkaluissa mitään arvoa. Vanha tahkonkivi otettiin muistoksi, ja se olikin minulle tärkeä. Veivasin sitä aikoinaan monet kerrat kun pappa teroitti viikatteet ja kirveet.
Mutta on kyllä totta että aika vähällä tavaramäärällä täällä pärjää, kun asian oikein ymmärtää.
-
- Viestit: 957
- Liittynyt: 14 Elo 2007 14:12
- Paikkakunta: Hki
Juuri nyt on alkanut omakotitalon tavaramäärän setviminen, kun vanhemmat muuttavat palvelutaloon. Roinaa on älyttömästi, menee varmaan puoli talvea ennen kuin voi ajatellakaan talon myyntiä. Äiti kuvittelee mahduttavansa yksiöön saman määrän koriste-esineitä kuin omakotitaloon ; pitää varmaan rakentaa kattoon hyllyt niitä varten. Itse en ota talosta juuri mitään, kun oma kotikin pursuaa tavaraa.
Tyyli ennen kaikkea!
-
- Viestit: 831
- Liittynyt: 26 Tammi 2006 18:52
- Paikkakunta: Tampere
Vaikeata on hävittää toisten keräämiä ja omiakin tavaroita, varsinkaan jos ne ovat käyttökelpoisia. Aina tulee mieleen, että sitä voi joskus tarvita. Vanhoja karttoja olen ottanut talteen ja keräillyt sieltä täältä ja ajattelin jokus niitä hyödyntää.
Yksi tapa, joskin vaivalloinen, on myydä tavaroita kirpputorilla. Sunnuntaina 23.11.2014 on Tampereella Kolbman järjestämä retkivälineiden kirpputori. Se on kaikille avoin myynti- ja ostotapahtuma. Tiedossa on, että myytäväksi tulee ahkiota, makuualustoja suksia, keittimiä, kirjoja, risukeittimiä ja kaikenlaista muuta sellaista tarpeellista sälää, joita ei kaupoista löydy.
Kirppis on auki klo 14-17 ja osoitteessa Väinölänkatu 2 Parkkipaikkoja on Peltokadulla ja junalla pääsee muutaman sadan metrin päähän.
Yksi tapa, joskin vaivalloinen, on myydä tavaroita kirpputorilla. Sunnuntaina 23.11.2014 on Tampereella Kolbman järjestämä retkivälineiden kirpputori. Se on kaikille avoin myynti- ja ostotapahtuma. Tiedossa on, että myytäväksi tulee ahkiota, makuualustoja suksia, keittimiä, kirjoja, risukeittimiä ja kaikenlaista muuta sellaista tarpeellista sälää, joita ei kaupoista löydy.
Kirppis on auki klo 14-17 ja osoitteessa Väinölänkatu 2 Parkkipaikkoja on Peltokadulla ja junalla pääsee muutaman sadan metrin päähän.
Jos eksyn, teen tulet, keitän kahvia ja ...nautin tilanteesta.
Joskus on jokaisen tervellistä käydä jonkun kuolinpesän huutokaupassa. Ehkä varakkaammanpuoleisenkin ihmisen koko elämän aikana keräämä irtaimisto myydään siinä tuokiossa eniten tarjoaville vieraille ihmisille. Kelle kelpaa, kuka maksaisi euron/kympin enemmän! Eikö kukaan huuda/huoli. Kuinka riipaisevaa! Ja samalla toiset kadehtivat ja nostavat huutojaan silmät kiiluen ja sydän takoen ajattelen: Tuon minä haluan itselleni! Ja tänne se jää, niin hopeinen taskukello kuin kristallimalajkin. "Turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä kuka ne saa", sanotaan viisaasti Isossa Kirjassa.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Olin tuossa ortopedillä kun polvi alkoi paukkumaan moottoripyöräonnettomuuden jälkeen. Kaaduin autotallissa laskiessani pyörää sivutuelle, joka ei ollut alhaalla. Rytisi ja pari voimasanaakin taisi kirvota.
No, ortpedi katseli kuvaa ja sanoi, että alkava nivelrikko, mutta miehen kokonaiskunto ja paino huomioiden uskoi minun menevän hautaan polveni kanssa. Niin uskon minäkin, vaikka siellä sitten olisi titaanitappi sisällä.
Käski minun mennä ihan rauhassa niin kuin ennenkin.
Mutta tavaravirta kiinteistöstäni tulee suuntautumaan ulospäin. Pyrkimys on, että lopun ajan koittaessa minulla olisi pakki, puukko, mysteerio, teltta ja makuualusta. Vielä silloinkin kun minua mahdollisesti raahataan vanhainkotiin.
Olen ollut selvittämässä hyvän ystäväni kuolinpesää niiltä osin kun se liittyy harrasteeseemme, ja nähnyt sen valtavan homman joka lapsilla on tavaramäärän kanssa. Isolle siirtolavallinen lähti ties mihin.
No, ortpedi katseli kuvaa ja sanoi, että alkava nivelrikko, mutta miehen kokonaiskunto ja paino huomioiden uskoi minun menevän hautaan polveni kanssa. Niin uskon minäkin, vaikka siellä sitten olisi titaanitappi sisällä.
Käski minun mennä ihan rauhassa niin kuin ennenkin.
Mutta tavaravirta kiinteistöstäni tulee suuntautumaan ulospäin. Pyrkimys on, että lopun ajan koittaessa minulla olisi pakki, puukko, mysteerio, teltta ja makuualusta. Vielä silloinkin kun minua mahdollisesti raahataan vanhainkotiin.
Olen ollut selvittämässä hyvän ystäväni kuolinpesää niiltä osin kun se liittyy harrasteeseemme, ja nähnyt sen valtavan homman joka lapsilla on tavaramäärän kanssa. Isolle siirtolavallinen lähti ties mihin.
Tämä menee helposti liian filosofiseksi, mutta kuitenkin...
Retkeily on kaupalliselle hapatukselle ihan yhtä altis harrastus, kuin mikä muu tahansa. Johonkin ihme geeniin tai vaistoon taitava mainosmies tuikkaa silloin tällöin ja saa herätettyä tuntemuksen pakollisesta laitehankinnasta. Siitä kuinka juuri nyt se Haglöfsin suunnittelija on onnistunut luomaan laitteen, jota ilman ei vaan pysty olemaan.
Vaikka niitä vastaavia ja samaan käyttöön tarvittavia romppeita on kaapeissa jo useita. Minulla sokeana pisteenä on esim hyvät taskulamput, reput ja kuoritakit. Ja tietysti kaikki kamera krääsä.
Retkeily on kaupalliselle hapatukselle ihan yhtä altis harrastus, kuin mikä muu tahansa. Johonkin ihme geeniin tai vaistoon taitava mainosmies tuikkaa silloin tällöin ja saa herätettyä tuntemuksen pakollisesta laitehankinnasta. Siitä kuinka juuri nyt se Haglöfsin suunnittelija on onnistunut luomaan laitteen, jota ilman ei vaan pysty olemaan.
Vaikka niitä vastaavia ja samaan käyttöön tarvittavia romppeita on kaapeissa jo useita. Minulla sokeana pisteenä on esim hyvät taskulamput, reput ja kuoritakit. Ja tietysti kaikki kamera krääsä.
No nyt taas on ajankohta seuraavaille tavaroidenkerääjille:
Mahtaisiko ketään kiinnostaa aito elokuvissakin näytetty rautateiden topparoikan leka?
Hyvä, kun itse sain sen irti maasta. On ne entisajan äijät ollut kovia.
Se onkin ainoa harvinaisuus, noin 50-luvun alkupuolelta.
Onneksi isän muut "puutarha" työkalut sain jätettyä asunnon kera seuraavalle ostajalle.
Mahtaisiko ketään kiinnostaa aito elokuvissakin näytetty rautateiden topparoikan leka?
Hyvä, kun itse sain sen irti maasta. On ne entisajan äijät ollut kovia.
Se onkin ainoa harvinaisuus, noin 50-luvun alkupuolelta.
Onneksi isän muut "puutarha" työkalut sain jätettyä asunnon kera seuraavalle ostajalle.
Laitas kuvaa... vanhat kalut aina kiinnostaa.rance kirjoitti:No nyt taas on ajankohta seuraavaille tavaroidenkerääjille:
Mahtaisiko ketään kiinnostaa aito elokuvissakin näytetty rautateiden topparoikan leka?
Hyvä, kun itse sain sen irti maasta. On ne entisajan äijät ollut kovia.
Se onkin ainoa harvinaisuus, noin 50-luvun alkupuolelta.
Onneksi isän muut "puutarha" työkalut sain jätettyä asunnon kera seuraavalle ostajalle.