Vanhempien tavaramäärän hävitys

[rance]

En tiedä, kuinka monelle on tullut eteen vanhempien omaisuuden hävittäminen.
Esimerkiksi isälläni on pilvin pimein kaikenlaista retkeilyyn ja ennenkaikkea, sen historiaan liittyvää tavaraa. Nyt minun pitäisi saada ne jotenkin hyödynnettyä.
Pahus, kun isä poltti kaikki vanhat karttansa ja samalla meni paljon huomioita karttojen paikkansapitävyydestä. No muutaman kartan sain pelastettua, nekin oli kommentoitu metsästäjän näkökulmasta.

Isä oli myös alkuperäisjäsen eräässä eräkämppäporukassa, jossa kävi kuin niin usein nytkin, alkuperäisjäsenet halusivat mukaan sukulaisensa, tuttunsa ja ties mitä vielä. Siihen se sitten sortuikin, Kuusamon Joukamojärvessä olevassa Räisäsensaaressa olevat kämpät myytiin yleisen sekasorron jälkeen.

No, opinpahan minäkin tuosta jotain, ei ikinä mitään kimppakivaa, muutama tonni siinä hävisi taivaan tuuliin, muttei onneksi tullut vararikkoa.

Isäkin onneksi vetäytyi hankkeesta ajoissa, mutta menetykset olivat isommat kuin minulla, varsinkin henkiset.

Tuli vaan tämä mieleen kun lueskelin noita "yhteisistä kämpistä" olevia juttuja.

Älkää ihmeessä, kokemus on osoittanut, että joku muu korjaa hienonkin ajatuksen, jollei sillä ole lainpitävää yksittäistä omistusta, joka määrää missä milloinkin mennään.

Mieluimmin minäkin maksan vain siitä, miten käytän jotain palvelua hyväkseni. On se sitten mökki, kalastuslupa tai opastettu retki jonnekin.

Autiotupien verkostokin voisi laajentua, jos yleinen mielipide kannattaisi niiden ylläpitoa vaikkapa vapaaehtoisten yöpymismaksujen muodossa. Sehän voisi innostaa kuntien ylläpitotoimien aktivoitumista, metsähallitushan ei tunnu järin kiinnostuneelta lisäämään retkeilyä varsinkaan pohjoisessa Lapissa.

[OS]

En tiedä, kuinka monelle on tullut eteen vanhempien omaisuuden hävittäminen. Esimerkiksi isälläni on pilvin pimein kaikenlaista retkeilyyn ja ennenkaikkea, sen historiaan liittyvää tavaraa. Nyt minun pitäisi saada ne jotenkin hyödynnettyä.
Pahus, kun isä poltti kaikki vanhat karttansa ja samalla meni paljon huomioita karttojen paikkansapitävyydestä. No muutaman kartan sain pelastettua, nekin oli kommentoitu metsästäjän näkökulmasta.

Molempien vanhempien poismeno aika lyhyen ajan sisällä on tuonut eteen tuon omaisuuden "hävittämisen". Onneksi meillä on siskojeni kanssa välit kunnossa, joten kaikki asiat ovat tapahtuneet sovussa ja yhteisymmärryksessä. Jäämistöä olemme jakaneet keskenämme sekä myyneet kirppiksillä ja netissäkin. Isäni puolelta jäi sen verran kiinnostavaa ja perhokalastuksellisesti " historiallista" aineistoa, että Lapin maakuntamuseo otti niitä mielellään kokoelmiinsa.

Jäämistöt teettävät monenlaista ja osin vaivalloistakin touhua, mutta omassa tapauksessa en kuitenkaan käytä otsikon mukaista termiä. Pahimmillaan tuokin termi voi olla ihan käyttökelpoinen ilmaus.

[Ursus]

Kyllähän se olisi mutkattominta jos vanhemmat jättäisivät jälkeensä vain muistoja ja suoria seteleitä. Ne on helppo jakaa. Ehkä voisi jättää jälkeensä myös valokuvia, mutta nekin jaettavuuden takia mieluummin digitaalisena kuin paperilla.
Onneksi on museoita ja keräilijäitä sekä kirpputorin pitäjiä, jotka ovat kiinnostuneita jäämistöistä.
Varmin tapa riitaantua on lähteä mukaan esim yhteiseen valtaukseen kullan kaivamiseksi. Lukekaa todisteet siitä Lapin kullan historiasta ja käräjäoikeuksien pöytäkirjoista.
Olen lukenut, että Järvisen aihkiossa oleva rakentajiensa alunperin yhteinen kämppäkin olisi saanut lukon omavaltaisesti toimineen Järvisen toimesta, muiden rakentajien jäädessä ulkopuolisiksi. Eli jos sitä tapahtuu ns paremmissakin piireissä, niin miksi ei sitä tapahtuisi meillekin!

[honkamukka]

Siinä on aina oma vaivansa tuossa jäämistön perkaamisessa. Onneksi meidän, siis vaimoni ja minun vanhemmat aikanaan muuttivat kerrostalokaksioihin elämisen niin vaatiessa, niin jälkeen jääneille urakka siinä mielessä helpottui. Turhaksi käynyt kampe löysi paikkansa aiemmin.
Omalta kohdalta tuo on vielä hakusessa, vaikka ikää on kertynyt. Jälkipolvi katselee, että ukko jaksaa vielä "työlaitoksessaan". Hiukan tekisi mieli jo heittää täysin vapaalle. Eri asia sitten kuitenkin olisi, että osaisiko sitä olla ihan jouten. Tietysti sitä voisi muuttaa puolitoimiseksi Lapin asukiksi, kuleskelijaksi. Tuossakin on pieni ongelma, en taitaisi saada kaveria mukaan ja vaihtokin tällä iällä on aika huono ratkaisu. Niikuin tuo vaimoni sanoo, että mistäs paremman löytäisit.

[Hanu]

Yhteisomistuksia kannattaa välttää viimeiseen asti. Ne voi toimia, mutta useinmiten ei kuitenkaan. Ainakaan hyvin. Ja tulevilla polvilla vieläkin huonommin.

Vanhemmilla on usein tavoitteena jättää perintöä lapsille tasapuolisesti. Hyvä periaate, mutta se ei saisi tarkoittaa sitä, että jokaisen pitää omistaa kaikesta oma osuus. Tasapuolisuutta voi toteuttaa toisinkin. Usein omaisuutta on erilaista ja silloin yksi voi saada asunnon, toinen mökin, kolmas metsän jne. Jos tämä jako osataan tehdä vielä eläessä, niin perillisille jää vähemmän vaivaa ja tapeltavaa. Ja rahalla voi hoitaa tasoitukset... Luopumisen tuska on vaan pahuksen kova monilla.

[Kullervo]

Lähipiirissä tulee seurattua "pula-ajan lapsen" tavaranhallintaa, sillä taka-ajatuksella, että jossain vaiheessa tuo kaikki tavara kaatuu omalle vastuulle .
Kun mitään ei voi heittää pois. Mutta uutta voi kyllä ottaa/ostaa varastoon talteen. Kaikkein surulisinta on huomata kuinka suuri aika tuon omaisuuden hallinnointiin menee. Kaikki se aika minkä voisi käyttää "kaikkeen hyvään", menee tavaroiden siirtelyyn ja kiinteistöjen ylläpitoon.

On vain vahvistanut omaa kantaa, että mahdollisimman vähän tavaraa nurkkiin. Ei omaa maapaikkaa, mökkiä tms. Vuokralle mökit ja repun kanssa maastoon.
Vaikka onhan sitä itselläkin omaisuutta ,ei silti. Jatkuvaa taistelua tämä on.

[Pekka]

Autiotupien verkostokin voisi laajentua, jos yleinen mielipide kannattaisi niiden ylläpitoa vaikkapa vapaaehtoisten yöpymismaksujen muodossa. Sehän voisi innostaa kuntien ylläpitotoimien aktivoitumista, metsähallitushan ei tunnu järin kiinnostuneelta lisäämään retkeilyä varsinkaan pohjoisessa Lapissa.

Maksu jollakin tavalla on kannatettava. Vaikka pieni poletti rintapielessä, kun astuu kämppään yöpyäkseen. Miksi sen pitäisi olla ilmaista? Maksetaanhan varaustuvista jo nyt, eli maksu kämpän tason mukaan.

[tunturilokki]

Autiotupien verkostokin voisi laajentua, jos yleinen mielipide kannattaisi niiden ylläpitoa vaikkapa vapaaehtoisten yöpymismaksujen muodossa. Sehän voisi innostaa kuntien ylläpitotoimien aktivoitumista, metsähallitushan ei tunnu järin kiinnostuneelta lisäämään retkeilyä varsinkaan pohjoisessa Lapissa.

Maksu jollakin tavalla on kannatettava. Vaikka pieni poletti rintapielessä, kun astuu kämppään yöpyäkseen. Miksi sen pitäisi olla ilmaista? Maksetaanhan varaustuvista jo nyt, eli maksu kämpän tason mukaan.

Talkoot ovat mielestäni ihan ok, koska ne ovat vapaaehtoista toimintaa mutta mehän maksetaan jo autiotupien käytöstä, maksamalla tuloveroa.

[oaivi]

Arvoisat viestiketjujen aloittajat: olisitteko ystävällisiä ja otsikoisitte ketjut sisällön mukaan? Luulin että tässä ketjussa keskustellaan huusseista.

[Ursus]

oaivin kanssa samaa mieltä! Olisi hyvä laittaa otsikko vastaamaan aihetta lyhyesti ja napakasti.

[rance]

No, kenties nyt otsikko vastaa aihetta.
Yhtäkaikki, tavaramäärä ei kuitenkaan vähene siitä. Valtaosa ei kelpaa edes kierrätykseen, mutta koitan laittaa jotain kierrätyskelpoista tavalla tai toisella myyntiin.
Alkuperäisen otsikon mukaan, koko projekti on kuitenkin paska juttu. Ei ikinä voi tietää, mitä kunkin mieli tekee muuttopesästä.
Yhden tavaran kun heität pois, niin heti seuraavana päivänä joku haluaisi ostaa sen.

Itsellä kun ei ole tilaa säilyttää tuota valtaisaa tavaramäärää, niin nuo kuolinpesän ja muuttotavaroiden ostajat rientävät kuin korpit haaskalle. Tarjoavat jonkun kympin ja kuljetuksen pois.

Sitten kun käyt katsomassa millä hinnalla myymiäsi tavaroita myydään, niin yhteishinta nousee jopa satakertaiseksi siihen verrattuna. Joku vetää melkoisen profitin siitä välistä.

Eli erilaisia huonekaluja olisi nyt myynnissä, nahkasohvaa, makuuhuoneen kalustoja, empirekalustoja, taisi mennä nyt ohi palstan aiheen, sorry!

[Mustikka]

^Myynnin sijaan tavaraa voi myös lahjoittaa. Me tyhjensimme vanhaa taloa pitkään niin, että kannettiin tavaraa kadun varteen ja ei murehdittu siitä menikö se kierrätykseen, käyttöön vai myyntiin. Kaikenlaista napeista nukensänkyihin, romusta hyvälaatuisiin leluihin ja lakanoihin siinä meni. Kelpaamattomat tavarat sitten aina lopulta romulavalle. Siinä sai hyvää mieltä niin tyhjentelijät kuin ohikulkijatkin. Nurkissa oli muittenkin kuin omien sukulaisten tavaroita, joten jotain hauskuutta kaipasi raskaaseen urakkaan tuolloin. Kaupunkimaisen ympäristönhän tämä vaati.

Toki osa siirrettiin vielä elossaolevan vanhemman kotiin tai kulkeutui omiin nurkkiin . Isän rinkka ei ollut enää ketään kiinnostavassa kunnossa ja Soputeltan oli muistaakseni kosteus tuhonnut, kuten paljon muutakin.

[TiMoKo]

Joskus voi vaikka etukäteen yrittää ennakoida, itse olen jo toista vuotta pikkuhiljaa ajanut kaikenlaista roinaa kaatopaikalle (hyvin lajiteltuna). Monta peräkärrykuormaa on sinne siirtynyt, mutta enpä ole huomannut itseltä mitään puuttuvan.

[OS]

Joskus voi vaikka etukäteen yrittää ennakoida, itse olen jo toista vuotta pikkuhiljaa ajanut kaikenlaista roinaa kaatopaikalle (hyvin lajiteltuna). Monta peräkärrykuormaa on sinne siirtynyt, mutta enpä ole huomannut itseltä mitään puuttuvan.

Tuohon pitäisi pyrkiä.

[Reissu Pete]

Olen myös ennakoinut lapsien taakkaa ja ajanut vuodesta 2008 itseäni ja itseni omaisuutta alas. Monta pakettiautollista kamaa kaatopaikalle ja kun ei enää tarvinnut pakettiautoa tavaran raahaamiseen, niin hankin farmarin. Nyt koko omaisuus koostuu muutamista työkaluista ja liian isosta määrästä retkeilykamaa, jota en elämässäni käytä loppuun. En vain pysty luopumaan tästä viimeisestä, vaikka hyvin tiedän, etten tarvitse kaheksaa makuupussia tai neljää telttaa tai kolmea ahkiota tai, tai, tai... kuutta melko uutta gorepukua.