Vanhempien tavaramäärän hävitys

[Hanu]

Tai jos harvempi jako mollukkapäällä, niin soketijuurikkaalle tarkoitettu.

[tst]

Jako normaali eli varmaan sitten perunoille, kaipa tuo toimi myös savimaassa.

[honkamukka]

^
Ei sillä pallopää talikolla perunoita maasta kaivettu, vaan käytettiin heittopyöräkoneen jäljiltä keräämiseen. Tai kasasta laatikoihin, säkkeihin siirtoon.
Olen käyttänyt moista talikkoa jossain yhteydessä, mutta siitä on aika kauan. Meillä ei ollut sellaista.

Tuo mainitsemasi tiinu on ilmeisesti leipätaikinan valmistukseen tarkoitettu. Kansi myös viittaisi siihen. Tiinussa säilyi myös se leivän juuri, kun tehtiin rukiista leipää.

Mökkinurkissani on myös monenlaista tarvekalua sieltä hevoskaudelta. Puimakone ja sen Olumpia maamoottori, Vaasan moottoritehtaan valmistetta. Käsin pyöritettävä silppuri, jolla väännettiin oljet sopiviksi hevosten appeeseen. Olkia kaurajauhoja ja vettä, siinä se hevosen ape.
Tietysti myös nuo hevoskalut on tallessa katon alla, kylvinkoneesta alkaen. Reet talviajoon, mutta kärry lähti aikoinaan jatkokäyttöön.
Parireen etureestä tehtiin mönkijä vetoinen, millä monet tuulikaadot vetelin jalostettavaksi.
Justeeri ja jääsahakin saattaa olla tallessa. Vanhoja kirveitä, tosin varrettomina pääosin, kun ei ole tullut väkästettyä uusia. Hankoja puu, että metallivarrella. Kompostin sekoitus käy näillä hyvin.
Vanhaa tavaraa on osin tullut hävitettyä, mutta osa säilytettyä nuoremman väen ihmeteltäväksi. Joku sotien aikainen armeijan kuljetuslaatikkokin on jäänyt nurkkiin. Mutta sisältö ei ole siltä ajalta.

[tst]

^No, mie jo vähän ihmettelinkin mutta hyvä kun selvisi.

[OS]

... iso viikate...

Olen muistellut ja kaipaillutkin isäni jäämistössä olevia kolmea viikatetta, mutta enpä vain ole niitä löytänyt. Jokin aika sitten kävin taas läpi liiterissä olevia tavaroita ja sieltähän nuo viikatteet löytyivät yhden kasan alimmaisina. Tuli siinä mieleen, että taisivat olla omilta jäljiltäni tuolla piilossa.

[tst]

Naapurin vanha isäntä innostui aikanaan kovasti kun näytin tuota viikatetta hänelle ja oli jo ostamassa. Tänään myllersin puoli motillista ikivanhoja kirjoja ja luultavasti joukossa on arvokkaitakin. Jotain laitoin pois ja yhden kirjan siirsin kuitenkin sivuun pois heittäessäni sitä ja tutkin myöhemmin netistä tietoa. Liikkeessä siitä on pyydetty 100 € ja halvin yksityisen pyyntö 60 €. Jos huiskii vanhaa tavaraa menemään niin ei kyllä ikinä kannata tutkia jälestäpäin mitä menikään kaatopaikalle. Liekö tuosta tullut sanonta 'tieto lisää tuskaa'?

[Ursus]

Entäs vanhempien ja isovanhempien valokuvat?!
Osakseni tuli iso pahvilaatikollinen albumeita vanhoja valokuvia. Selasin ne läpi ja järjestin ne aihepiireittäin ja sukupolvittain sekä liimasin ne uusiin valokuva-albumeihin. Onneksi tein niin enkä hävittänyt kaikkea, sillä muutamista kuvista oltiin kiinnostuneita henkilöhistoriallisista syistä. Ne kuvat ovat nyt kaiken kansan nähtävänä myös netissä.
Kunka paljon helpommalla pääsevätkään lapsemme ja lastenlapset, kun kuviemme hävittäminen käy heiltä helposti vain painamalla delete-nappulaa. Toisaalta kännykkäkameroiden seurauksena digikuvien määrä on moninkertainen paperisiin kuviin verrattuna. Ennenvanhaan saattoi ihminen tulla kuvatuksi jopa vain kerran elämässä. Tänään viimeksi ystävä kertoi hallusssaan olevasta kuvasta, josta uniikkina on otettu suvussa kopioita.

[StefanG]

Lehtiartikkeleista muistan lukeneeni että jotkut löytänyt arvokkaitakin lamppuja ja vaaseja ja vaikka mitä roskalavoilta.
Mutta se vaatii tietoa. Kalliskin esine voi näyttää tylsältä ja arvottomalta.

[Pepi]

...Ennenvanhaan saattoi ihminen tulla kuvatuksi jopa vain kerran elämässä. ...

Satuin kerran ihan sivullisena vieraaksi yksityistilaisuuteen, jossa otin luvalla kuvia omaan arkistooni. Tilaisuuden tullen annoin kopioita kuvista eräälle läsnä olleelle lähes 50 vuotta myöhemmin. Hämmästyksekseni hän kertoi yhden kuvista olevan tietääkseen ainoa koskaan otettu, jossa hänen vanhempansa ovat yhdessä. Ehkä ei kuitenkaan, koska en ollut ainoa valokuvaaja paikalla.

Ne kuvistani, jotka voi tuhota yhdellä napinpainalluksella, saavatkin mennä. Tärkeät olen pyrkinyt hajauttamaan eri ihmisille. (Juuri sitä tässä istun tekemässä.) Ja kaikkein tärkeimmät ovat fyysisiä esineitä (kuten kovin monet turhatkin).