Kirja: lapinmaan-vuosituhannet

[JHuhta]

Lapinmaan vuosituhannet

Oli aikas hyvä, 300sivua.
Alusta alkaen noin 1930-luvulle.

Kirjoitettu melko lupsakasti mutta kattavaa tekstiä.

-Tosiaan olisi pitänyt laittaa osioon Lappiin liittyvä kirjallisuus, saa siirrellä-

Kirjastoista myös löytynee.

[luuppi]

loppuunmyyty?

[Joutenkulkija]

Olen kehunut kirjaa täällä jo sitten. Silloin kukaan ei sitä noteerannut.

Kirja on hyvä. Paras historiakirja mitä olen lukenut. Kirjassa tulee esille mielenkiintoisia ja uusiakin asioita. Pitäneekö kaikki asiat paikkansa? Ne eivät ole kirjan toimittajan keksintöä, vaan hän on koonnut tiedot eri lähteistä. Esim. Moskova on rakennettu maalle, joka on suomalaisilta ostettu.

[Heikki]

Antikvaarista löytyi. Kirja on hyvä. olen sen aikoinaan kirjastosta lukenut. Nyt se tulee omaan hyllyyn.

[mettäantero]

Teuvo Lehtolan (myös muiden Lehtoloiden; Veli-Pekka, Matti, Laura..) kirjoihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Huomasin, että Lapinmaan vuosituhannet puuttuikin vielä hyllystäni. Löytyi kuitenkin nyt huutonetistä.

Osui nettiä selatessa silmiin pari kappaletta Hammastunturi, ihmisten erämaa -kirjaa (toinen huutonetissä, toinen antikvaari.fi:ssä). Korjatkaa ihmeessä pikaisesti talteen. Ei ole aivan joka päivä saatavilla.

[Peurat]

Ehkä kannattaa tutustua mutta suurella varauksella.
Jos kirjoittaa "oman kotikentän "tapahtumista,ei voi olla kovin laajaa historiallista tietoa.

[Vesseli]

Ehkä kannattaa tutustua mutta suurella varauksella.
Jos kirjoittaa "oman kotikentän "tapahtumista,ei voi olla kovin laajaa historiallista tietoa.

Miksi ei, vaikka on filosofian tohtori?

[mettäantero]

Ehkä kannattaa tutustua mutta suurella varauksella.
Jos kirjoittaa "oman kotikentän "tapahtumista,ei voi olla kovin laajaa historiallista tietoa.

Miksi ei, vaikka on filosofian tohtori?

En löytänyt mistään äkkiseltään mainintaa, että Lapinmaan vuosituhannet -kirjan tekijä Teuvo Lehtola olisi väitellyt (korjatkaa jos olen väärässä). Se ei tietenkään millään tavoin laske ko kirjan arvoa ja sitä kannattaako siihen tutustua. Alla lisää tutustumisen arvoisia Teuvo Lehtolan kirjoja:

Kolmen kuninkaan maa, Kustannus-Puntsi, 1998.
Morgamin pyrkyrit, Lapin Kullankaivajain liitto/ Kustannus-Puntsi, 1999.
Saamelainen perintö, Kustannus-Puntsi, 2001.


Näin luonnontieteellisen tutkijakoulutuksen saaneena luen minäkin historiankirjoja (historiikkeja) aina hieman kieli keskellä suuta, sillä niissähän kirjoittajan "subjektiivinen totuus" tulee lähes aina pakosta esille. Lehtolat (Teuvo, Veli-Pekka, Matti, Laura...) ovat kuitenkin käsittääkseni inarilaisia sukujuuriltaan ja näkevät sikäläisen kulttuurin sisään hieman meitä etelänvariksia paremmin.

Lukaisin muuten juuri läpi Matin kirjat Tuulihakkaja ja Sisar Ursula ja lukupuolissa on Veli-Pekan (filosofian tohtori) kirja Nickul, rauhan mies, rauhan kansa. Näihinkin lapinkulkijan kannattaa mielestäni tutustua.

[Vesseli]

Ehkä kannattaa tutustua mutta suurella varauksella.
Jos kirjoittaa "oman kotikentän "tapahtumista,ei voi olla kovin laajaa historiallista tietoa.

Miksi ei, vaikka on filosofian tohtori?

En löytänyt mistään äkkiseltään mainintaa, että Lapinmaan vuosituhannet -kirjan tekijä Teuvo Lehtola olisi väitellyt (korjatkaa jos olen väärässä). Se ei tietenkään millään tavoin laske ko kirjan arvoa ja sitä kannattaako siihen tutustua. Alla lisää tutustumisen arvoisia Teuvo Lehtolan kirjoja:

Kolmen kuninkaan maa, Kustannus-Puntsi, 1998.
Morgamin pyrkyrit, Lapin Kullankaivajain liitto/ Kustannus-Puntsi, 1999.
Saamelainen perintö, Kustannus-Puntsi, 2001.


Näin luonnontieteellisen tutkijakoulutuksen saaneena luen minäkin historiankirjoja (historiikkeja) aina hieman kieli keskellä suuta, sillä niissähän kirjoittajan "subjektiivinen totuus" tulee lähes aina pakosta esille. Lehtolat (Teuvo, Veli-Pekka, Matti, Laura...) ovat kuitenkin käsittääkseni inarilaisia sukujuuriltaan ja näkevät sikäläisen kulttuurin sisään hieman meitä etelänvariksia paremmin.

Lukaisin muuten juuri läpi Matin kirjat Tuulihakkaja ja Sisar Ursula ja lukupuolissa on Veli-Pekan (filosofian tohtori) kirja Nickul, rauhan mies, rauhan kansa. Näihinkin lapinkulkijan kannattaa mielestäni tutustua.

Sekoitin V-P Lehtolaan.

[Peurat]

Tarkoitin, kirjan teksti on kirjoittajan näkemys asioista.
En aliarvioi kirjoittajan näkemyksiä.
Anteeksi vaan mutta aina kun mainitaan joku väitelty oppiarvo, tulee mieleen
"kuka on saamelainen" -väittelyt. Ymmärrätte varmaan pointtin.

Sitten on sellainenkin kirja - poimintoja muistiinpanoista lapissa / Jaakko Fellman.
Muistiinpanot on julkaistu 1830 luvulla Helsinfors Tidningarissa.
Vuonna 1906 Isak Fellman (Jaakon poika) julkaisi aineiston täydellisenä.
"Anteckningar under min vistelse i Lappmarken" neljä nidosta.
Jaakko Fellman toimi Inarin ,Utsjoen kirkkoherrana 1819 alkaen ja kirjan on
koonnut hänen muistiinpanoistaan Agathon Meurman joskus 1900 luvun alussa.
Kirjasta on ilmestynyt uusi painos vuonna 1961.

Jos jotakuta kiinnostaa,
Minulla on 5 kpl " Veli-Pekka Lehtola /saamelainen Evakko " kirjaa kirjoittajan
signeerauksella. Voisin myydä ne kohtuullista korvausta vastaan.

Rauhan hengessä jatketaan ,eiks vaan.

[mettäantero]

Tarkoitin, kirjan teksti on kirjoittajan näkemys asioista.
En aliarvioi kirjoittajan näkemyksiä.
Anteeksi vaan mutta aina kun mainitaan joku väitelty oppiarvo, tulee mieleen
"kuka on saamelainen" -väittelyt. Ymmärrätte varmaan pointtin.
.......
Rauhan hengessä jatketaan ,eiks vaan.

Mielenkiintoisia opuksia lapinkävijöille tuot esille edellä olevassa viestissäsi.
On tosi mukavaa, että täällä vaellusnetissä nostetaan myös tätä lapinkirjallisuutta esillle. Minulle Lapin karttojen, geologian, eläinten ja kasvien sekä kulttuurin ja historian tuntemus ovat omien retkieni onnistumiselle miljoona kertaa tärkeämpiä asioita kuin jotkut uudet partiokaupoissa tai nettimyymälöissä kaupiteltavat retkeilyhilavitkuttimet.

Muistan vielä elävästi, kun nostin ensimmäisen kerran (tasan 40 vuotta sitten) rinkan pykälään Raja-Joosepin rajavartioaseman kohdalla ja suuntasin kulkuni Luttokönkään yli Suomujoelle, Luirojärvelle ja Muorravaarakkajoen kautta takaisin. En tiennyt tuolloin vielä tuon taivaallista Raja-Joosepin, Luton tukkitien, Huhti-Heikin, Jääkärinkämpän, Snelmanninmajan, vanhan kolttakentän, Helanderin kotajärven kämpänraunioiden, Maantiekurun tai Nuotionkämpän historiasta. Silloin ne olivat vain nimiä kartalla. Tosi pölvästi retkeilijä olin tuolloin....näin jälkikäteen arvioituna.