Englantiin, Irlantiin?
Englantiin, Irlantiin?
Tässä jo suunnittelee vaellusta Pohjoismaiden ulkopuolelle ja mieleeni tuli eilen Matkapassia (Eteläinen Englanti ja Wales) seuratessani Brittein saaret. Onko kokemuksia Irlannista/Englannista? Vinkkejä kirjallisuudessa tai linkkejä matkapäiväkirjoihin netissä?
Iso-Britannia kiinnostaa minuakin. Kävin Lontoossa joulukuussa, ja kuten aina jossakin käydessäni; kirjakaupassa. Hyllystä löytyi oppaita kävelyreitelle. Kirjojen takakannessa oli myös web-osoite, josta näitä kirjoja voi tilata. http://www.totalwalking.co.uk/
Pohjois-Englannissa; itseasiassa Skotlannin rajalla on Hadrianin muuri (muinaiset roomalaiset rakensivat sen aikoinaan). Muuri on aikoinaan rakennettu mereltä merelle;matkaa yli 100 km alle 150. Osittain jo tuhoutuneen muurin vieressä kulkee käsittääkseni polku. Mutta pitää olla tarkkana , ettei sekoita lammasaitaan muuriin.
On mukava, kun on käymättömiä paikkoja niin Suomessa kuin muuallakin.
Pohjois-Englannissa; itseasiassa Skotlannin rajalla on Hadrianin muuri (muinaiset roomalaiset rakensivat sen aikoinaan). Muuri on aikoinaan rakennettu mereltä merelle;matkaa yli 100 km alle 150. Osittain jo tuhoutuneen muurin vieressä kulkee käsittääkseni polku. Mutta pitää olla tarkkana , ettei sekoita lammasaitaan muuriin.
On mukava, kun on käymättömiä paikkoja niin Suomessa kuin muuallakin.
Brittein saaret on oivallinen kohde.
Aikanaan siellä asuneena voin suositella varauksetta. Ihan eteläisessä osassa suosittelen Dorsetin rannikkoa. Siellä on esim. Lyme Regis - Bridport akselilla upeita hiekkarantoja kilometrikaupalla. Lisäksi voi vapaasti kaivaa fossiileja, joita on todella paljon. Vasara ja kivitaltta riittävät työkaluiksi, koska myrskyt paljastavat aina uutta tutkittavaa.
Jos olette katsoneet Ranskalaisen luutnantin nainen -elokuvan, niin se on kuvattu Lyme Regisin alueella. Mm. se myrskykohtauksen aallonmurtaja on ihan oikeasti olemassa siellä.
Alueelta löytyy myös upea dinosaurusmuseo ja Stonehengekin on melko lähellä.
Jos menee turistisesongin ulkopuolella, so. touko-kesäkuussa, niin tilaa on ja hinnat vielä halpoja. Majoituspaikkoja löytyy joka lähtöön ja varaukset onnistuvat netin kautta.
Skotlannissa asuimme Dalmallyssa Loch Awen rannalla, joka on Obanin kaupungin lähellä siellä länsirannikolla. Järvi on Brittein saarten suurin (=pisin) ja samassa kanjonissa Loch Nessin kanssa.
Maisemat Skotalannissa ovat melko rujot, mutta mielenkiintoiset. Kiipeilin jossain kilometrin korkeuksissa ja kalastelin puroissa. Tammukkaa, eipä muuta löytynyt. Ja saukkoja oli paljon!
Metsäkauriita on tolkuttomasti, joten sivuteillä liikuttava varovasti autolla.
Jos menee autolla Skotlantiin Glasgow:n kautta, kannattaa pysähtyä Lockerbeen kylässä. Vaikuttava paikka se vuoden 1988, Pan Am Flight 103:n maahansyöksypaikka ja muistomerkki. On ihan moottoritien vieressä.
Keskisessä osassa saarta asuimme Barrowfordissa, joka on pienen pieni kaupunki Nelsonin hiukan suuremman kaupungin kupeessa. Mukavaa vehreätä maisemaa, jossa korkein kohta Pendle Hill, vajaat 600 metriä.
Suomalaiset ovat kovassa kurssissa maaseudulla, meidät otetaan lämpimästi vastaan joka paikassa. Eritoten Skotlannissa. Menkääpä johonkin maaseutupubiin, mutta varautukaa siihen, ettei autolla sitten ajeta pariin vuorokauteen! Juottavat suurin piirtein väkisin, kun kuulevat että Suomesta.
Irlantia en tunne, mutta vaimoni kolunnut siellä lukemattomat kerrat. Antaa varmasti vinkkejä tarvittaessa.
HUOM! Brittein saarilla ei tunneta jokamiehenoikeutta, joten vaeltaa saa vain merkityillä Footpath -poluilla. Eli eipä saa mennä niityille ja vainioille, vaikka kuinka näyttäisi houkuttelevalta. Tosin eivät ole pahoillaankaan, kun sanoo olevansa suomalainen. Todennäköisesti kutsuvat teelle.
Aikanaan siellä asuneena voin suositella varauksetta. Ihan eteläisessä osassa suosittelen Dorsetin rannikkoa. Siellä on esim. Lyme Regis - Bridport akselilla upeita hiekkarantoja kilometrikaupalla. Lisäksi voi vapaasti kaivaa fossiileja, joita on todella paljon. Vasara ja kivitaltta riittävät työkaluiksi, koska myrskyt paljastavat aina uutta tutkittavaa.
Jos olette katsoneet Ranskalaisen luutnantin nainen -elokuvan, niin se on kuvattu Lyme Regisin alueella. Mm. se myrskykohtauksen aallonmurtaja on ihan oikeasti olemassa siellä.
Alueelta löytyy myös upea dinosaurusmuseo ja Stonehengekin on melko lähellä.
Jos menee turistisesongin ulkopuolella, so. touko-kesäkuussa, niin tilaa on ja hinnat vielä halpoja. Majoituspaikkoja löytyy joka lähtöön ja varaukset onnistuvat netin kautta.
Skotlannissa asuimme Dalmallyssa Loch Awen rannalla, joka on Obanin kaupungin lähellä siellä länsirannikolla. Järvi on Brittein saarten suurin (=pisin) ja samassa kanjonissa Loch Nessin kanssa.
Maisemat Skotalannissa ovat melko rujot, mutta mielenkiintoiset. Kiipeilin jossain kilometrin korkeuksissa ja kalastelin puroissa. Tammukkaa, eipä muuta löytynyt. Ja saukkoja oli paljon!
Metsäkauriita on tolkuttomasti, joten sivuteillä liikuttava varovasti autolla.
Jos menee autolla Skotlantiin Glasgow:n kautta, kannattaa pysähtyä Lockerbeen kylässä. Vaikuttava paikka se vuoden 1988, Pan Am Flight 103:n maahansyöksypaikka ja muistomerkki. On ihan moottoritien vieressä.
Keskisessä osassa saarta asuimme Barrowfordissa, joka on pienen pieni kaupunki Nelsonin hiukan suuremman kaupungin kupeessa. Mukavaa vehreätä maisemaa, jossa korkein kohta Pendle Hill, vajaat 600 metriä.
Suomalaiset ovat kovassa kurssissa maaseudulla, meidät otetaan lämpimästi vastaan joka paikassa. Eritoten Skotlannissa. Menkääpä johonkin maaseutupubiin, mutta varautukaa siihen, ettei autolla sitten ajeta pariin vuorokauteen! Juottavat suurin piirtein väkisin, kun kuulevat että Suomesta.
Irlantia en tunne, mutta vaimoni kolunnut siellä lukemattomat kerrat. Antaa varmasti vinkkejä tarvittaessa.
HUOM! Brittein saarilla ei tunneta jokamiehenoikeutta, joten vaeltaa saa vain merkityillä Footpath -poluilla. Eli eipä saa mennä niityille ja vainioille, vaikka kuinka näyttäisi houkuttelevalta. Tosin eivät ole pahoillaankaan, kun sanoo olevansa suomalainen. Todennäköisesti kutsuvat teelle.
Kun eksyn, lähden kotiin.
Skotlannissa en nähnyt yhtään "Footpath" -kylttiä, mutta Lancashiressa ja Dorsetin alueella kylläkin.Ellen kirjoitti:Onko näitä sallittuja polkuja "tarpeeksi", siis ympäri Saarta ja syrjäisemmissäkin kolkissa? Onko siellä siis paljon yksityisiä maita vai miksei siellä voi oman mielensä mukaan kulkea? Siihen on varmaan vähän totuttelemista Suomen jokamiehen oikeuksien jälkeen.. : /
Eli Skotlannissa kuljeskelin ihan vapaasti, mutta muualla piti hiukan katsoa missä menee. Eivät olleet kuitenkaan millään tavalla pahoillaan, vaikka alussa meninkin kuten Suomessa.
Maiden omistussuhteista en tiedä, ilmeisesti yksityisiä kaikki.
Englannissa on retkeilyjärjestöjä, joilta varmasti saa tietoa asioista. Itse pidin jonkun slideshown Lapista, mutta lähinnä kouluissa.
Kun eksyn, lähden kotiin.
Skotlannin puolella on jonkinasteista historiallista jokamiehenoikeuden perinnettä. Se ei estäne maanomistajia käyttäytymästä lain voimalla englantilaiseen tapaan, mutta Ylämaassa pääsin minäkin kulkemaan aika vapaasti. Suosituimmissa paikoissa ohjattiin käyttämään vahvistettuja polkuja eroosion välttämiseksi, syystä. Kinttupolku, joka on kulunut 20 senttiä syväksi ränniksi graniittiin, on vaikuttava näky.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
-
- Viestit: 831
- Liittynyt: 26 Tammi 2006 18:52
- Paikkakunta: Tampere
On niitä reittejä Skotlannissakin. Ymmärrettävästi siellä voi hieman vapaammin kuljeskella kun se on syrjäinen kolkka ja vuoristoinen.
West Highland Way alkaa Fort Williamsista ja juovattaa hienojen maisemien kautta lähelle Glasgowia. Matkan varrella on sellaisia kohteita kuin: Bein Dubhchraig, Buachaille Etive Mor, Glen Coe, Loc Lomond jne. Bridge of Orchy'n pub on reitin varrella.
Pituutta on koko matkalla noin 150 km, mutta voi sitä lyhentääkin. Alkumatkalla voi käydä Brittein saarten korkeimmalla vuorella Ben Nevis (korkeus 4406 jalkaa ja pari varvasta päälle, n. 1344 m)
Hyviä karttoja on saatavissa. Junalla pääsee Fort Williamiin (ainakin 1990 luvun alussa) ja tarvittaessa junalla pääsee pois puolivälistä reittiä.
West Highland Way alkaa Fort Williamsista ja juovattaa hienojen maisemien kautta lähelle Glasgowia. Matkan varrella on sellaisia kohteita kuin: Bein Dubhchraig, Buachaille Etive Mor, Glen Coe, Loc Lomond jne. Bridge of Orchy'n pub on reitin varrella.
Pituutta on koko matkalla noin 150 km, mutta voi sitä lyhentääkin. Alkumatkalla voi käydä Brittein saarten korkeimmalla vuorella Ben Nevis (korkeus 4406 jalkaa ja pari varvasta päälle, n. 1344 m)
Hyviä karttoja on saatavissa. Junalla pääsee Fort Williamiin (ainakin 1990 luvun alussa) ja tarvittaessa junalla pääsee pois puolivälistä reittiä.
Skotlannissa käydessäni ehdin tehdä jonkinlaisen retken "Punaisilla vuorilla" (Am Monadh Ruadh, englantilaiset puhuvat alueesta nimellä Cairngorms). Muistuttavat aika lailla Skandinavian tuntureita. Mielestäni parhaat maastokartat olivat Harvey'n valmistamat, ulkoasultaan suunnistuskarttamaiset, sisällöltään maastoon keskittyvät.
Ja kartassa käytetyt gaelinkieliset nimet, varustettuna sanastolla, kertoivat paikkojen luonteesta yhtä hienosti kuin Lapin saamenkieliset. Riemastuttavinta oli, että saamen ja skandinaaviskan pohjalta olin ymmärtänyt niistä suurimman osan jo ennen kuin huomasin sanaston
Ja kartassa käytetyt gaelinkieliset nimet, varustettuna sanastolla, kertoivat paikkojen luonteesta yhtä hienosti kuin Lapin saamenkieliset. Riemastuttavinta oli, että saamen ja skandinaaviskan pohjalta olin ymmärtänyt niistä suurimman osan jo ennen kuin huomasin sanaston
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Gaelin kieli tosiaan muistuttaa hämmästyttävästi skandinaavisia kieliä. Skotit selittävät sen sillä, että he ovat viikinkien jälkeläisiä! Paljon mahdollista, tuttuja piirteitä löytyy paikallisista ihmisistäkin.Pepi kirjoitti:Skotlannissa käydessäni ehdin tehdä jonkinlaisen retken "Punaisilla vuorilla" (Am Monadh Ruadh, englantilaiset puhuvat alueesta nimellä Cairngorms). Muistuttavat aika lailla Skandinavian tuntureita. Mielestäni parhaat maastokartat olivat Harvey'n valmistamat, ulkoasultaan suunnistuskarttamaiset, sisällöltään maastoon keskittyvät.
Ja kartassa käytetyt gaelinkieliset nimet, varustettuna sanastolla, kertoivat paikkojen luonteesta yhtä hienosti kuin Lapin saamenkieliset. Riemastuttavinta oli, että saamen ja skandinaaviskan pohjalta olin ymmärtänyt niistä suurimman osan jo ennen kuin huomasin sanaston
Kun eksyn, lähden kotiin.
Irlannissa olen kuljeskellut kävellen ja maastopyörällä lähinnä länsirannikolla, Galwayssa, Sligossa ja Aransaarilla. En silloin ymmärtänyt mitään lupia kysellä niityillä ja vuorilla kulkemiseen, mutta hienoa oli. Erityisesti voin suositella Aransaaria (olin itse Inishmorella) ja Sligoa, muut ovat kehuneet eteläistä Irlantia. Aransaaret ovat Irlannin iirinkielistä osaa ja maisemat ovat Atlantin rannalla mahtavat (ks. wikipedian kuva osoitteessa http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Arran%2C_Ireland.jpg).
Saaret ovat karuja, mutta katsottavaa on vaikuttavan luonnon lisäksi muinainen Dun Aengusin linnoitus.
Nyt jos pääsisin Brittein saarille lähtemään, niin menisin luultavasti käymään Skotlannissa ja Hebridien saarilla.
Saaret ovat karuja, mutta katsottavaa on vaikuttavan luonnon lisäksi muinainen Dun Aengusin linnoitus.
Nyt jos pääsisin Brittein saarille lähtemään, niin menisin luultavasti käymään Skotlannissa ja Hebridien saarilla.
Olin työmatkalla Englannissa, ja tutustuin muutamaan seikkaan:
- noin viisi vuotta sitten on kuulemani mukaan parlamentissa hyväksytty laki, joka osin vastaa meikäläistä jokamiehen oikeutta, metsissä, niityillä saa kulkea vaikkei olisikaan 'public footpath'
- Hadrian's Wall kulkee Englannin halki Carlislestä Newcastleen aivan Skotlannin ja Englannin rajamailla, valtaosaltaan sitä muuria ei ole näkyvissä, parhaiten säilynyt paikka on puolivälin paikkeilla Housesteads, jonkinlainen polku kulkee kuitenkin tätä muuria tai sen reittiä myötäillen, majapaikkoja on riittävästi (hotel, inn, b&b)
- Lake district eli kansallispuisto Lancasterin ja Carlislen lähellä, eli läntisessä Englannissa on melko näyttävää, hotellit ovat kalliita, järvet ovat parhaimmiillaankin vain 10-15 km pituisia - mutta kun koko Englannissa on järviä ylipäätään vähän, alue on englantilaisen ylpeys, alueen tunturit ovat jopa 900 metrin korkuisia
- noin viisi vuotta sitten on kuulemani mukaan parlamentissa hyväksytty laki, joka osin vastaa meikäläistä jokamiehen oikeutta, metsissä, niityillä saa kulkea vaikkei olisikaan 'public footpath'
- Hadrian's Wall kulkee Englannin halki Carlislestä Newcastleen aivan Skotlannin ja Englannin rajamailla, valtaosaltaan sitä muuria ei ole näkyvissä, parhaiten säilynyt paikka on puolivälin paikkeilla Housesteads, jonkinlainen polku kulkee kuitenkin tätä muuria tai sen reittiä myötäillen, majapaikkoja on riittävästi (hotel, inn, b&b)
- Lake district eli kansallispuisto Lancasterin ja Carlislen lähellä, eli läntisessä Englannissa on melko näyttävää, hotellit ovat kalliita, järvet ovat parhaimmiillaankin vain 10-15 km pituisia - mutta kun koko Englannissa on järviä ylipäätään vähän, alue on englantilaisen ylpeys, alueen tunturit ovat jopa 900 metrin korkuisia
Järvien korvikkeena on reservoireja, tekoaltaita, joissa on myös kalaa. Oisko nuo putamat tyypilllisesti jotain muutaman sata metriä halkaisijaltaan.seppo kirjoitti:Englannissa on järviä ylipäätään vähän, alue on englantilaisen ylpeys, alueen tunturit ovat jopa 900 metrin korkuisia
Kun eksyn, lähden kotiin.
Olen kanssa hieman pohtinut tuota Skotlantia tälle syksylle ja tästä ketjusta saikin jo hyviä hakusanoja googleen. Mutta noin yleisistä asioista: onko teltta turha vai löytyykö muuta majoitusta? Miten säät syys-loka-marras? Tai muita vinkkejä, joita ei kotisuomen vaelluskokemuksella osaa arvata? Kaikki tiedonmurut otetaan ilolla vastaan.
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."