Kinkkisiä kysymyksiä jokamiehenoikeuksista
Tästä syystä on tuolla rapakon takana yleistynyt leveämpien liinojen käyttö jottei puuta vahingoittaisi.Mustikka kirjoitti:En tiedä kinkkisyydestä, mutta mites riippumaton ripustaminen, kuuluuko jokamiehen oikeuksiin? Omassani on aika ohuet ja kevyet narut, joista saattaa jäädä puun kaarnaan jälki.
Muistan kanssa lukeneeni tuota keskustelua.Mustikka kirjoitti:En tiedä kinkkisyydestä, mutta mites riippumaton ripustaminen, kuuluuko jokamiehen oikeuksiin? Omassani on aika ohuet ja kevyet narut, joista saattaa jäädä puun kaarnaan jälki.
Tästä oli keskustelua kyllä aikaisemmin, mutta en muista, että siitä olisi päästy varmasti yhteisymmärrykseen.
Uskoisin, että raja menee "vähäistä suuremmassa haitassa". Eli tuskin voi sanoa täysin yksiselitteisesti, että ei saa tai kyllä saa.
Esim. paksukaarneiselle männylle yhden yön rasitus ei varmasti aiheuta vähäistä suurempaa haittaa. Pienet jäljen kaarnassa eivät vähennä puun arvoa.
Jos matto on ohuessa puussa pidempää, voi puu kärsiä.
Itse olen valinnut puiksi mäntyjä aina kun mahd. Ja oma naru on ollut 8mm paksua ja sitä on ollut puun ympärillä 2-3 kierrosta. Yleensä puussa ei näy mitään jälkiä.
Eli tapauskohtaisesti harkiten.
Ja väliin ehti myös hyvä esimerkki.StefanG kirjoitti:Tästä syystä on tuolla rapakon takana yleistynyt leveämpien liinojen käyttö jottei puuta vahingoittaisi.Mustikka kirjoitti:En tiedä kinkkisyydestä, mutta mites riippumaton ripustaminen, kuuluuko jokamiehen oikeuksiin? Omassani on aika ohuet ja kevyet narut, joista saattaa jäädä puun kaarnaan jälki.
Mutta sitä ei kannata yrittää trollille tai riidanhaastajalle todistella (jollaiseksi Vuonnin tulkitsin). Silloin kannattaa tyytyä latelemaan lakonisesti faktat ja vaieta.OS kirjoitti:Aivojen käyttö ei myöskään ole kielletty.Rosnaaja kirjoitti:Airojen käyttö ei tietenkään ole kielletty.Vuonni kirjoitti:Airojen käyttäminen ei ole kiellettyä.
Tahallinen metsästyksen häirintä on.
Jokamiehenoikeudet ovat kinkkinen käsite, koska suurta osaa niistä ei ainakaan yksiselitteisesti ole kirjattu lakiin. Eikä voidakaan. Siitä tulisi yksityiskohtineen liian vaikea. Sitten tulee vielä tulkinta ja viime kädessä oikeuden ratkaisut.
Mutta eivät maanomistajankaan oikeudet esim. maastoajon suhteen ole ollenkaan absoluuttisia tai tulkinnanvarattomia nekään.
Mutta eivät maanomistajankaan oikeudet esim. maastoajon suhteen ole ollenkaan absoluuttisia tai tulkinnanvarattomia nekään.
Tätä metsästyksen häiritsemistä olen joskus aprikoinut. Epämääräisesti on Metsästyslakiin kirjattu, siis nuo kuusi viimeistä sanaa:
"31 § Pyynnin häiritseminen
Laillisen metsästyksen estäminen tai vaikeuttaminen saattamalla pyyntiväline toimintakunnottomaksi tai häiritsemällä muulla tavoin pyyntiä on kielletty."
Omakohtainen kokemus:
Olimme varanneet Villin Pohjolan vuokrakämpän lokakuiseksi la-su-yöksi. Ajoimme kotoa noin 150 km, nostimme lapsen kantorinkkaan ja lähdimme polulle. Pari kilometriä patikoituamme näimme metsästäjän, kohta toisen, ja lisää. Siellä, minne jätimme auton, emme nähneet autoja tai ylipäänsä viitteitä metsästyksestä. Miehet olivat ketjussa saman merkityn retkeilyreitin varressa, jota pitkin kuljimme. Tervehdimme, mutta isompaa keskustelua ei kumpikaan osapuoli aloittanut. Koin, että nyt ei ole ihan hyvä homma. Mutta ei tehnyt mieli takaisinkaan kääntyä, koko viikonlopun retki kämppineen kaikkineen olisi mennyt pilalle. Lapsen kärsivällisyyden rajoissa ei olisi voinut pitkää kiertoreittiä kämpälle käyttää. Luotimme, ettei meitä värikkäine vaatteinemme sentään hirvenä ammuta.
Patikoimme eteenpäin ja metsästäjien ketju päättyi. Pari km myöhemmin alkoi kuulua koiran haukuntaa. Se läheni, ja tuntui tulevan ihan kohti! Alkoi vähän pelottaa lapsi selässä, että jos se hirvi tulee aivan pahki. Tämä uhkakuva ei ollut tullut mieleen. Ei sentään ihan, hirvi aisti meidät ja kääntyi jyrkästi näköetäisyydellä. Lähti ihan eri suuntaan kuin missä jahtiketju oli.
Varmastikin häiritsimme metsästystä ja se on minua vähän harmittanut. Toisaalta metsästäjät häiritsivät meidän patikointiamme retkeilyä varten merkityllä reitillä. Metsästäjien oikeuksia on kirjattu lakiin, retkeilijän oikeuksia ei liene kirjattu?
Kuka häiritsi ketä, ja kenellä oli suurempi oikeus? Toivoisin, että mm. Juhani Rosnaaja, Pekka sekä rautu pohdiskelisivat ja kertoisivat oman näkemyksensä.
"31 § Pyynnin häiritseminen
Laillisen metsästyksen estäminen tai vaikeuttaminen saattamalla pyyntiväline toimintakunnottomaksi tai häiritsemällä muulla tavoin pyyntiä on kielletty."
Omakohtainen kokemus:
Olimme varanneet Villin Pohjolan vuokrakämpän lokakuiseksi la-su-yöksi. Ajoimme kotoa noin 150 km, nostimme lapsen kantorinkkaan ja lähdimme polulle. Pari kilometriä patikoituamme näimme metsästäjän, kohta toisen, ja lisää. Siellä, minne jätimme auton, emme nähneet autoja tai ylipäänsä viitteitä metsästyksestä. Miehet olivat ketjussa saman merkityn retkeilyreitin varressa, jota pitkin kuljimme. Tervehdimme, mutta isompaa keskustelua ei kumpikaan osapuoli aloittanut. Koin, että nyt ei ole ihan hyvä homma. Mutta ei tehnyt mieli takaisinkaan kääntyä, koko viikonlopun retki kämppineen kaikkineen olisi mennyt pilalle. Lapsen kärsivällisyyden rajoissa ei olisi voinut pitkää kiertoreittiä kämpälle käyttää. Luotimme, ettei meitä värikkäine vaatteinemme sentään hirvenä ammuta.
Patikoimme eteenpäin ja metsästäjien ketju päättyi. Pari km myöhemmin alkoi kuulua koiran haukuntaa. Se läheni, ja tuntui tulevan ihan kohti! Alkoi vähän pelottaa lapsi selässä, että jos se hirvi tulee aivan pahki. Tämä uhkakuva ei ollut tullut mieleen. Ei sentään ihan, hirvi aisti meidät ja kääntyi jyrkästi näköetäisyydellä. Lähti ihan eri suuntaan kuin missä jahtiketju oli.
Varmastikin häiritsimme metsästystä ja se on minua vähän harmittanut. Toisaalta metsästäjät häiritsivät meidän patikointiamme retkeilyä varten merkityllä reitillä. Metsästäjien oikeuksia on kirjattu lakiin, retkeilijän oikeuksia ei liene kirjattu?
Kuka häiritsi ketä, ja kenellä oli suurempi oikeus? Toivoisin, että mm. Juhani Rosnaaja, Pekka sekä rautu pohdiskelisivat ja kertoisivat oman näkemyksensä.
Meidän seuroissa metsästäjä väistää aina. Asenne on pahasti pielessä jos metsästäjät alkavat määräilemään tai rajoittamaan muiden metsässä liikkuvien oikeuksia.
Meillä on hyvä nyrkkisääntö: Muista aina, että tapaamasi vieras voi olla maanomistaja tai hänen edustajansa.
Sitten siihen lain tulkintaan. Luonnollisesti laillista pyydystä ei saa mennä rikkomaan tai laukaisemaan. Toinen esimerkki on, jonka olen joskus täällä esittänytkin: Olin kerran sänkipellon reunassa kuvastamassa hanhia, kun viereiseltä peltotieltä syöksyi kaksi piiperoa pellolle ja hätisti siellä olevat linnut lentoon. Kehuivat että etpäs saanutkaan niitä.
En saanut, mutta olisin voinut ilmoittaa asiasta viranomaisille. Tytöt rikkoivat kahdella tapaa lakia; ajoivat autolla ilman lupaa peltotielle ja häiritsivät laillista metsästystä tarkoituksella.
Meillä on hyvä nyrkkisääntö: Muista aina, että tapaamasi vieras voi olla maanomistaja tai hänen edustajansa.
Sitten siihen lain tulkintaan. Luonnollisesti laillista pyydystä ei saa mennä rikkomaan tai laukaisemaan. Toinen esimerkki on, jonka olen joskus täällä esittänytkin: Olin kerran sänkipellon reunassa kuvastamassa hanhia, kun viereiseltä peltotieltä syöksyi kaksi piiperoa pellolle ja hätisti siellä olevat linnut lentoon. Kehuivat että etpäs saanutkaan niitä.
En saanut, mutta olisin voinut ilmoittaa asiasta viranomaisille. Tytöt rikkoivat kahdella tapaa lakia; ajoivat autolla ilman lupaa peltotielle ja häiritsivät laillista metsästystä tarkoituksella.
Kun eksyn, lähden kotiin.
Lainauksia: Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella, 2012, 94Jouni kirjoitti:Tätä metsästyksen häiritsemistä olen joskus aprikoinut. Epämääräisesti on Metsästyslakiin kirjattu, siis nuo kuusi viimeistä sanaa:
"31 § Pyynnin häiritseminen
Laillisen metsästyksen estäminen tai vaikeuttaminen saattamalla pyyntiväline toimintakunnottomaksi tai häiritsemällä muulla tavoin pyyntiä on kielletty."
Omakohtainen kokemus:
Olimme varanneet Villin Pohjolan vuokrakämpän lokakuiseksi la-su-yöksi. Ajoimme kotoa noin 150 km, nostimme lapsen kantorinkkaan ja lähdimme polulle. Pari kilometriä patikoituamme näimme metsästäjän, kohta toisen, ja lisää. Siellä, minne jätimme auton, emme nähneet autoja tai ylipäänsä viitteitä metsästyksestä. Miehet olivat ketjussa saman merkityn retkeilyreitin varressa, jota pitkin kuljimme. Tervehdimme, mutta isompaa keskustelua ei kumpikaan osapuoli aloittanut. Koin, että nyt ei ole ihan hyvä homma. Mutta ei tehnyt mieli takaisinkaan kääntyä, koko viikonlopun retki kämppineen kaikkineen olisi mennyt pilalle. Lapsen kärsivällisyyden rajoissa ei olisi voinut pitkää kiertoreittiä kämpälle käyttää. Luotimme, ettei meitä värikkäine vaatteinemme sentään hirvenä ammuta.
Patikoimme eteenpäin ja metsästäjien ketju päättyi. Pari km myöhemmin alkoi kuulua koiran haukuntaa. Se läheni, ja tuntui tulevan ihan kohti! Alkoi vähän pelottaa lapsi selässä, että jos se hirvi tulee aivan pahki. Tämä uhkakuva ei ollut tullut mieleen. Ei sentään ihan, hirvi aisti meidät ja kääntyi jyrkästi näköetäisyydellä. Lähti ihan eri suuntaan kuin missä jahtiketju oli.
Varmastikin häiritsimme metsästystä ja se on minua vähän harmittanut. Toisaalta metsästäjät häiritsivät meidän patikointiamme retkeilyä varten merkityllä reitillä. Metsästäjien oikeuksia on kirjattu lakiin, retkeilijän oikeuksia ei liene kirjattu?
Kuka häiritsi ketä, ja kenellä oli suurempi oikeus? Toivoisin, että mm. Juhani Rosnaaja, Pekka sekä rautu pohdiskelisivat ja kertoisivat oman näkemyksensä.
"Metsästyksen estäminen tai vaikeuttaminen (§31) ja riistan tahallinen häirintä on kiellettyä (§36)."
"Laillisen metsästyksen estäminen tai vaikeuttaminen esimerkiksi häiritsemällä metsästyskoiraa tai tai saattamalla pyyntiväline epäkuntoon on kiellettyä. Tavanomainen luonnon virkistykäyttö, kuten sienestys ja marjanpoiminta, eivät ole metsästyksen häirintää, ellei tarkoituksena ole erityisesti haitata metsästäjien pyyntitapahtumaa."
Lihavoidut kohdat osoittavat mielestäni, ettei Jouni ole syyllistynyt "rikokseen". Tahallisuudesta ei varmasti ole ollut kyse, ja retkeily on tavanomaista luonnon virkistyskäyttöä.
Ei tätä voi laskea tahalliseksi häirinnäksi. Tällaisia tilanteita sattuu väkisinkin mikäli ei metsästetä ihan korvessa. Itsekin olen pariin kertaan törmännyt hirvenpyyntäjien ketjuun. Vieläpä siten, että olen itse ollut samalla lintumetsällä. Toki olen yrittänyt mahdollisimman äkkiä ja enempää häiritsemättä vaihtaa maisemaa. Eläimet käyttävät paljon polkuja liikkumiseen, joten siksi usein myös metsästäjät ovat passissa polkujen varsilla.Jouni kirjoitti: Varmastikin häiritsimme metsästystä ja se on minua vähän harmittanut. Toisaalta metsästäjät häiritsivät meidän patikointiamme retkeilyä varten merkityllä reitillä. Metsästäjien oikeuksia on kirjattu lakiin, retkeilijän oikeuksia ei liene kirjattu?
Kuka häiritsi ketä, ja kenellä oli suurempi oikeus? Toivoisin, että mm. Juhani Rosnaaja, Pekka sekä rautu pohdiskelisivat ja kertoisivat oman näkemyksensä.
Eikä satunnaisten metsästäjien kannata antaa pilata omaa retkeä, kyllä metsiin kulkijoita mahtuu. Ei toki tahallaan kannata mennä marjastamaan paikkaan, jossa on hirvenmetsästys käynnissä.
Samaa mieltä. En näe,että kumpikaan on häirinnyt toistaan.Jouni kirjoitti:Tätä metsästyksen häiritsemistä olen joskus aprikoinut. Epämääräisesti on Metsästyslakiin kirjattu, siis nuo kuusi viimeistä sanaa:
"31 § Pyynnin häiritseminen
Laillisen metsästyksen estäminen tai vaikeuttaminen saattamalla pyyntiväline toimintakunnottomaksi tai häiritsemällä muulla tavoin pyyntiä on kielletty."
Omakohtainen kokemus:
Olimme varanneet Villin Pohjolan vuokrakämpän lokakuiseksi la-su-yöksi. Ajoimme kotoa noin 150 km, nostimme lapsen kantorinkkaan ja lähdimme polulle. Pari kilometriä patikoituamme näimme metsästäjän, kohta toisen, ja lisää. Siellä, minne jätimme auton, emme nähneet autoja tai ylipäänsä viitteitä metsästyksestä. Miehet olivat ketjussa saman merkityn retkeilyreitin varressa, jota pitkin kuljimme. Tervehdimme, mutta isompaa keskustelua ei kumpikaan osapuoli aloittanut. Koin, että nyt ei ole ihan hyvä homma. Mutta ei tehnyt mieli takaisinkaan kääntyä, koko viikonlopun retki kämppineen kaikkineen olisi mennyt pilalle. Lapsen kärsivällisyyden rajoissa ei olisi voinut pitkää kiertoreittiä kämpälle käyttää. Luotimme, ettei meitä värikkäine vaatteinemme sentään hirvenä ammuta.
Patikoimme eteenpäin ja metsästäjien ketju päättyi. Pari km myöhemmin alkoi kuulua koiran haukuntaa. Se läheni, ja tuntui tulevan ihan kohti! Alkoi vähän pelottaa lapsi selässä, että jos se hirvi tulee aivan pahki. Tämä uhkakuva ei ollut tullut mieleen. Ei sentään ihan, hirvi aisti meidät ja kääntyi jyrkästi näköetäisyydellä. Lähti ihan eri suuntaan kuin missä jahtiketju oli.
Varmastikin häiritsimme metsästystä ja se on minua vähän harmittanut. Toisaalta metsästäjät häiritsivät meidän patikointiamme retkeilyä varten merkityllä reitillä. Metsästäjien oikeuksia on kirjattu lakiin, retkeilijän oikeuksia ei liene kirjattu?
Kuka häiritsi ketä, ja kenellä oli suurempi oikeus? Toivoisin, että mm. Juhani Rosnaaja, Pekka sekä rautu pohdiskelisivat ja kertoisivat oman näkemyksensä.
Löysin tälläisen lähiaikojen kommenttisi
Oletko retkeilykirjailija ja -toimittaja Jouni Laaksonen? Jos olet, niin voiko sinulta tilata kirjojasi suoraan?Jouni kirjoitti:No niin, hyvä tietää! - Tai, hetkinen, jotenkinhan tuo kuulostaa tutulta... Ahaa, olenhan minä näköjään tiennyt sillan, kun olen sen Autiotuvat on-lineenkin Suolistaipaleen tuvan kohdalle kirjoittanut huomautuksiin! Olipa vain päässyt kokonaan unohtumaan. Ei jää tuollainen asia samalla tavalla tiukasti muistiin kiinni, kun ei ole itse kyseistä siltaa (vielä) käyttänyt.
Kaunista on Vätsäri, kyllä vain.
Ei oo häränpäivää!!
Olen minä. Ja voi, kirjat ja ohjeet löytyvät täältä:
http://www.iki.fi/jel/at/kirjat.htm
http://www.iki.fi/jel/at/kirjat.htm
Laittelen Sinulle sähköpostia lähiaikoina.Jouni kirjoitti:Olen minä. Ja voi, kirjat ja ohjeet löytyvät täältä:
http://www.iki.fi/jel/at/kirjat.htm
Ei oo häränpäivää!!