Joenjoen laulu
Joenjoen laulu
”Tenonsuu on kiimakumpu,
Utsjoki kalju kade,
Inarijoki paljas laki,
Outakoski sorakieli,
Inari on käräjäsarvi,
Kaarasjoki ylpeä sarvi,
Laisvuono suolasäkki,
Koutokeino veriveitsi”.
Tällainen vanha tietäjän joiku johdattaa loppukohtaukseen Päivi Alasalmen kirjassa Joenjoen laulu. Kirjassa on kolme Saamen maalle sijoittuvaa kertomusta, jokainen eri vuosisadalta.
Ensimmäinen kertomus sijoittuu 1500-luvulle ja kertoo nuoresta tytöstä Soruiasta, joka syksymyöhällä löytää haavoittuneen muukalaismiehen ja hoitaa hänet talven aikana kuntoon. Toinen kertomus sijoittuu 1800 -luvulle ja kertoo puolisaamelaisesta Lars Levi Laestadiuksesta ja hänen kipuilustaan siitä, että häntä ollaan vaatimassa tilille väkivallan lietsonnasta Kautokeinossa. Viimeisen kertomuksen tapahtumat sijoittuvat tähän aikaan. Nuori, Etelä-Suomessa epämääräistä elämää viettävä saamelainen mies Sami Uddas pakenee isiensä maille ja haluaa aloittaa siellä uuden elämän.
Kirja oli mielenkiintoinen ja helppolukuinen. Tarinoissa tulee hyvin esille monet saamelaisuuteen aikojen saatossa kuuluneet tavat ja saamelaisten kohtelu. Kaikissa kertomuksissa on läsnä ulkopuolisuuden tunne, erilaisuus ja omien juurien miettiminen. Ensimmäinen kertomus on jotenkin sadunomainen, toinen enemmän proosallinen ja viimeisessä kertomuksessa ihmiselämän kovuus ja raadollisuus ovat hyvinkin rankasti läsnä.
Kirjoittaja jättää kaikki tarinat sopivasti avoimeksi kuten elämä itsessäänkin jatkuu tarinasta ja kertomuksesta toiseen. Tässä vinkkinä viehättävä lukukokemus.
Utsjoki kalju kade,
Inarijoki paljas laki,
Outakoski sorakieli,
Inari on käräjäsarvi,
Kaarasjoki ylpeä sarvi,
Laisvuono suolasäkki,
Koutokeino veriveitsi”.
Tällainen vanha tietäjän joiku johdattaa loppukohtaukseen Päivi Alasalmen kirjassa Joenjoen laulu. Kirjassa on kolme Saamen maalle sijoittuvaa kertomusta, jokainen eri vuosisadalta.
Ensimmäinen kertomus sijoittuu 1500-luvulle ja kertoo nuoresta tytöstä Soruiasta, joka syksymyöhällä löytää haavoittuneen muukalaismiehen ja hoitaa hänet talven aikana kuntoon. Toinen kertomus sijoittuu 1800 -luvulle ja kertoo puolisaamelaisesta Lars Levi Laestadiuksesta ja hänen kipuilustaan siitä, että häntä ollaan vaatimassa tilille väkivallan lietsonnasta Kautokeinossa. Viimeisen kertomuksen tapahtumat sijoittuvat tähän aikaan. Nuori, Etelä-Suomessa epämääräistä elämää viettävä saamelainen mies Sami Uddas pakenee isiensä maille ja haluaa aloittaa siellä uuden elämän.
Kirja oli mielenkiintoinen ja helppolukuinen. Tarinoissa tulee hyvin esille monet saamelaisuuteen aikojen saatossa kuuluneet tavat ja saamelaisten kohtelu. Kaikissa kertomuksissa on läsnä ulkopuolisuuden tunne, erilaisuus ja omien juurien miettiminen. Ensimmäinen kertomus on jotenkin sadunomainen, toinen enemmän proosallinen ja viimeisessä kertomuksessa ihmiselämän kovuus ja raadollisuus ovat hyvinkin rankasti läsnä.
Kirjoittaja jättää kaikki tarinat sopivasti avoimeksi kuten elämä itsessäänkin jatkuu tarinasta ja kertomuksesta toiseen. Tässä vinkkinä viehättävä lukukokemus.
-
- Viestit: 523
- Liittynyt: 15 Tammi 2006 18:19
- Paikkakunta: Kuopio