Teneriffa - luvat Teidelle
-
- Viestit: 59
- Liittynyt: 15 Joulu 2010 08:06
- Paikkakunta: Helsinki
No niin, kotiin on palattu hyvissä voimin ja kaikki (minä, vaimo, tytär) lähtisivät uudelleen. Tyttö ehkä mieluiten kaverin kanssa.
Aloitettiin Los Christianosin hiekkarannalta ja Llano de las Mesasin telttapaikalla Metsän Omenan ohjeiden mukaan.
Sään ollessa vähän kostea kaakkoiskulmalla otettiin bussi Los Gigantesiin ja vene Mascan rannalle. Venekuskit neuvoivat auliisti telttapaikan valinnassa vaikka telttailu on virallisesti kiellettyä.
Herättiin rannalta ja kiivettiin rotko ylös Mascaan. Ensimmäiset vastaantulijat tavattiin vasta puoliltapäivin. Sen jälkeen väkeä riittikin kotitarpeiksi. Yöpaikka järjestyi kylän majatalonpitäjän kaverin talosta muutaman kilometrin päästä. Erittäin kaukana pakettimatkameiningistä. Samalla saatiin vinkkejä tunneleista Gigantesin ja Mascan välimaastossa.
Aamulla polku Roque de Abachelle josta päästiin katselemaan samanlaista rotkomaastoa ylävinkkelistä. Sitten bussilla Garachicon rannalle ja illaksi vielä Puerto de la Cruzin yläpuoliseen 'viidakkoon'. Oli sangen kostea yö.
Maanantaina pitkä kävely. Ensin kastelukanavaa 'viidakossa' seuraten tien varteen. Taksilla ylös El Portilloon ja kraaterin vaellustietä länteen. Päivän viime auringolla vielä reunavuorten yli pilvimaton yläpuolelle ja Vilaflorin suuntaan. Päivän kruunasi havunneulasista kasattu vaaksan paksuinen patja teltan alla.
Kaksi viimeistä yötä oltiin taas sisämajoituksessa. Casa de Zaguan Vilaflorissa oli oiva retkeilijän tukikohta. 50e huoneet, uima-allas (avantolämpöinen), poreallas (lämmin), keittiö, sauna (ei suomalainen) ja takkahuone. Saarella on myös paljon pensionaatteja (oma huone, vessat ja suihkut ) 20-30e huone hintaan. Myös Los Cristianosissa. Näitä ei nyt käytetty.
Kaiken kaikkiaan hieno saari lapsen kanssa retkeilyyn. Suosittelen. Maisema vaihtuu sen verran usein ettei ehdi kyllästymään kun mutkan takaa tuleekin jo jotain uutta. Paikallisbussit ovat hyviä, halpoja ja tulevat ajallaan. Taksit ja vuokra-autot myös edullisia. Paikoin on toki hyvä olla varmajalkainen ja valita polkua hieman lapsen iän mukaan. Kaikki poluiksi kartalle merkityt reitit olivat kyllä varmoja.
Niihin ketjun otsikossa mainittuihin Teiden lupiin ei tullut tuntumaa.
Aloitettiin Los Christianosin hiekkarannalta ja Llano de las Mesasin telttapaikalla Metsän Omenan ohjeiden mukaan.
Sään ollessa vähän kostea kaakkoiskulmalla otettiin bussi Los Gigantesiin ja vene Mascan rannalle. Venekuskit neuvoivat auliisti telttapaikan valinnassa vaikka telttailu on virallisesti kiellettyä.
Herättiin rannalta ja kiivettiin rotko ylös Mascaan. Ensimmäiset vastaantulijat tavattiin vasta puoliltapäivin. Sen jälkeen väkeä riittikin kotitarpeiksi. Yöpaikka järjestyi kylän majatalonpitäjän kaverin talosta muutaman kilometrin päästä. Erittäin kaukana pakettimatkameiningistä. Samalla saatiin vinkkejä tunneleista Gigantesin ja Mascan välimaastossa.
Aamulla polku Roque de Abachelle josta päästiin katselemaan samanlaista rotkomaastoa ylävinkkelistä. Sitten bussilla Garachicon rannalle ja illaksi vielä Puerto de la Cruzin yläpuoliseen 'viidakkoon'. Oli sangen kostea yö.
Maanantaina pitkä kävely. Ensin kastelukanavaa 'viidakossa' seuraten tien varteen. Taksilla ylös El Portilloon ja kraaterin vaellustietä länteen. Päivän viime auringolla vielä reunavuorten yli pilvimaton yläpuolelle ja Vilaflorin suuntaan. Päivän kruunasi havunneulasista kasattu vaaksan paksuinen patja teltan alla.
Kaksi viimeistä yötä oltiin taas sisämajoituksessa. Casa de Zaguan Vilaflorissa oli oiva retkeilijän tukikohta. 50e huoneet, uima-allas (avantolämpöinen), poreallas (lämmin), keittiö, sauna (ei suomalainen) ja takkahuone. Saarella on myös paljon pensionaatteja (oma huone, vessat ja suihkut ) 20-30e huone hintaan. Myös Los Cristianosissa. Näitä ei nyt käytetty.
Kaiken kaikkiaan hieno saari lapsen kanssa retkeilyyn. Suosittelen. Maisema vaihtuu sen verran usein ettei ehdi kyllästymään kun mutkan takaa tuleekin jo jotain uutta. Paikallisbussit ovat hyviä, halpoja ja tulevat ajallaan. Taksit ja vuokra-autot myös edullisia. Paikoin on toki hyvä olla varmajalkainen ja valita polkua hieman lapsen iän mukaan. Kaikki poluiksi kartalle merkityt reitit olivat kyllä varmoja.
Niihin ketjun otsikossa mainittuihin Teiden lupiin ei tullut tuntumaa.
-
- Viestit: 3103
- Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58
^Kiva että reissu onnistui.
Samaan aikaan toisaalla: https://www.youtube.com/watch?v=LIRX-XuZGWY
Samaan aikaan toisaalla: https://www.youtube.com/watch?v=LIRX-XuZGWY
-
- Viestit: 196
- Liittynyt: 08 Touko 2015 10:41
-
- Viestit: 3103
- Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58
^Erilaiset luonnonympäristöt kiehtovat eniten. -Olen pohtinut mikä vanhoissa kulttuurin luomissa ympäristöissä myös kiinnostaa. Syrjäseuduilla vanhoja rapistuneita asuinpaikkoja, vedensaannin järjestelyjä ja alkaen vuosisatoja sitten muokattuja unohdettuja viljelysmaita. Yksi yhteinen piirre näissä vaatimattomissa paikoissa on oltava. Muutoksen voima ei saa olla ollut suuri ja sen suunta on takaisinpäin. Aika on paikoissa pysähtynyt. Peittynyt polku joka johtaa aukiolle metsässä. Paikoissa on hetkiä joissa tuntee olevansa menneessä kaukaisessa ajassa yhtä voimakkaasti kuin nykypäivässä. Sellaisen hetken kohdatessa koetan pitää siitä kiinni viipyilemällä kiireettä. Parhaimmillaan se voi kestää seuraavaan päivään. Kun lumous haihtuu, jatketaan matkaa. ...Uskon että lapsella lumous on yhtäjaksoista.
-
- Viestit: 3103
- Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58
^Nykypuhelimet on ihmepelejä. Itse en "osaa" käyttää niitä juuri muuhun kuin soittelemiseen...
Muistojen tallentaminen itselle ja omille lapsille on tärkeä asia. Kun itse olin poikanen ei ollut kuin niitä kodakin "pumpattavia" pokkareita, joilla otetut kuvat ovat nyt kaikki keltaisia tai punaisia elleivät sitten ole vihreitä. Ei tainnut silloin olla juuri ymmärrystä värifilmeistä.
Muistojen tallentaminen itselle ja omille lapsille on tärkeä asia. Kun itse olin poikanen ei ollut kuin niitä kodakin "pumpattavia" pokkareita, joilla otetut kuvat ovat nyt kaikki keltaisia tai punaisia elleivät sitten ole vihreitä. Ei tainnut silloin olla juuri ymmärrystä värifilmeistä.
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä