Teneriffa - luvat Teidelle

[ollikainen]

Tuli mieleen että tuollainen opas on olemassa, painos taitaa olla loppu mutta löytynee kirjastoista:

Korpela Pentti
Teneriffan patikointiopas - banaanilaaksoista kuumaisemiin

[akuusist]

No niin, kotiin on palattu hyvissä voimin ja kaikki (minä, vaimo, tytär) lähtisivät uudelleen. Tyttö ehkä mieluiten kaverin kanssa.

Aloitettiin Los Christianosin hiekkarannalta ja Llano de las Mesasin telttapaikalla Metsän Omenan ohjeiden mukaan.

Sään ollessa vähän kostea kaakkoiskulmalla otettiin bussi Los Gigantesiin ja vene Mascan rannalle. Venekuskit neuvoivat auliisti telttapaikan valinnassa vaikka telttailu on virallisesti kiellettyä.

Herättiin rannalta ja kiivettiin rotko ylös Mascaan. Ensimmäiset vastaantulijat tavattiin vasta puoliltapäivin. Sen jälkeen väkeä riittikin kotitarpeiksi. Yöpaikka järjestyi kylän majatalonpitäjän kaverin talosta muutaman kilometrin päästä. Erittäin kaukana pakettimatkameiningistä. Samalla saatiin vinkkejä tunneleista Gigantesin ja Mascan välimaastossa.

Aamulla polku Roque de Abachelle josta päästiin katselemaan samanlaista rotkomaastoa ylävinkkelistä. Sitten bussilla Garachicon rannalle ja illaksi vielä Puerto de la Cruzin yläpuoliseen 'viidakkoon'. Oli sangen kostea yö.

Maanantaina pitkä kävely. Ensin kastelukanavaa 'viidakossa' seuraten tien varteen. Taksilla ylös El Portilloon ja kraaterin vaellustietä länteen. Päivän viime auringolla vielä reunavuorten yli pilvimaton yläpuolelle ja Vilaflorin suuntaan. Päivän kruunasi havunneulasista kasattu vaaksan paksuinen patja teltan alla.

Kaksi viimeistä yötä oltiin taas sisämajoituksessa. Casa de Zaguan Vilaflorissa oli oiva retkeilijän tukikohta. 50e huoneet, uima-allas (avantolämpöinen), poreallas (lämmin), keittiö, sauna (ei suomalainen) ja takkahuone. Saarella on myös paljon pensionaatteja (oma huone, vessat ja suihkut ) 20-30e huone hintaan. Myös Los Cristianosissa. Näitä ei nyt käytetty.

Kaiken kaikkiaan hieno saari lapsen kanssa retkeilyyn. Suosittelen. Maisema vaihtuu sen verran usein ettei ehdi kyllästymään kun mutkan takaa tuleekin jo jotain uutta. Paikallisbussit ovat hyviä, halpoja ja tulevat ajallaan. Taksit ja vuokra-autot myös edullisia. Paikoin on toki hyvä olla varmajalkainen ja valita polkua hieman lapsen iän mukaan. Kaikki poluiksi kartalle merkityt reitit olivat kyllä varmoja.

Niihin ketjun otsikossa mainittuihin Teiden lupiin ei tullut tuntumaa.

[Metsän Omena]

^Kiva että reissu onnistui.
Samaan aikaan toisaalla: https://www.youtube.com/watch?v=LIRX-XuZGWY

[Marko Häkkinen]

Yksinkertaisuudessaan ja rauhallisuudessaan mainio tuo Metsän Omenan video La Palmalta. Hienoja ja tärkeitä kokemuksia lapsille tuollaiset reissut, joita näemmä myös akuusist on tehnyt.

[Metsän Omena]

^Erilaiset luonnonympäristöt kiehtovat eniten. -Olen pohtinut mikä vanhoissa kulttuurin luomissa ympäristöissä myös kiinnostaa. Syrjäseuduilla vanhoja rapistuneita asuinpaikkoja, vedensaannin järjestelyjä ja alkaen vuosisatoja sitten muokattuja unohdettuja viljelysmaita. Yksi yhteinen piirre näissä vaatimattomissa paikoissa on oltava. Muutoksen voima ei saa olla ollut suuri ja sen suunta on takaisinpäin. Aika on paikoissa pysähtynyt. Peittynyt polku joka johtaa aukiolle metsässä. Paikoissa on hetkiä joissa tuntee olevansa menneessä kaukaisessa ajassa yhtä voimakkaasti kuin nykypäivässä. Sellaisen hetken kohdatessa koetan pitää siitä kiinni viipyilemällä kiireettä. Parhaimmillaan se voi kestää seuraavaan päivään. Kun lumous haihtuu, jatketaan matkaa. ...Uskon että lapsella lumous on yhtäjaksoista.

[dailymail]

^Niinpä kirjoitat kuin minun suullani. Hieno video, hiljaisuus ja maisemat yhdessä kuin mureaa toffeeta. Kiitos, järkkärilläkö kuvasit kun oli tuota syvyyttä ja tilaa niin vahvasti?

[Metsän Omena]

^Tavallisella matkapuhelimella kuvailen. Kuvaan näitä osin siksi että jos itselläni olisi mahdollisuus nähdä lapsuuteni vaelluksista edes välähdyksiä nyt niin tekisin sen eteen ...

[dailymail]

^Nykypuhelimet on ihmepelejä. Itse en "osaa" käyttää niitä juuri muuhun kuin soittelemiseen...

Muistojen tallentaminen itselle ja omille lapsille on tärkeä asia. Kun itse olin poikanen ei ollut kuin niitä kodakin "pumpattavia" pokkareita, joilla otetut kuvat ovat nyt kaikki keltaisia tai punaisia elleivät sitten ole vihreitä. Ei tainnut silloin olla juuri ymmärrystä värifilmeistä.

[Pepi]

Filmit olivat hyviä. Niitä kehittävät ja kopioivat laboratoriot eivät aina. Kuvien säilyvyys tosin oli joillakin filmityypeillä jo alun pitäen huonompi kuin toisilla.