Ukonilmalla teltassa

[Pekka]

Paljoa en kumppareiden varaan laske. Jotain salaman jännitteestä voi laskeskella, kun muistaa että 1000 V:n jännite hyppää 1 mm:n yli.
Jos sitten joutuu tilanteeseen, että jännitteellinen voimavirtajohto putoaa lähistöllä maahan, pitäisi paikalta poistua yhdellä jalalla hyppimällä välttääkseen askeljännitteen.

[Perttu]

^ toinen vaihtoehto on tasajalkaa pomppien. Helpompaa poistua hyppiä jalkaa vaihdellen http://www.tekniikkatalous.fi/energia/j ... en/a820860

[Kaarle Suurehko]

Ukkosmyrsky jossa kysymyksen alussa olin oli trooppinen. Se ei muistuttanut meidän kesäisiä rintama- ja ilmamassaukkosia, vaan tuntui vallan muulta. En muista milloin olisin ollut ulkona vastaavassa ryöpytyksessä. Telttapaikan korkeus oli noin 1500 metriä. Toisena myrsky-yönä salamointia kesti viisi tuntia, josta kaksi kohdalla. Tapanani on ollut laskea ukkosen lähestyessä ja loitotessa sen etäisyyttä välähdyksien ja jyrinän avulla. Ukkosen ollessa kovimmillaan rauhoitin pimeässä teltassa mieltäni laskemalla välähdysten väliä, eli intensiteettiä. Huomasin rauhoittuvani enemmän mikäli lasken intensiteetin jyrähdyksistä välähdysten sijaan vaikka ne välistä olivatkin päällekkäisiä. Siinä jotenkin osin huijaa mieltä, koska keskittyminen kohdistuu ääneen, vaikka vaara liittyy välähdyksiin. Kohdalle osuva pamaus siis kertoo että ainakin siitä on selvitty. - Ensimmäisenä myrsky-yönä telttapaikkani sijaitsi metsässä. Olin jo illalla nähnyt puun kaatuvan tuulen voimasta, mutten uskonut näin käyvän syvemmällä metsässä. Aamuyöllä puuta kuitenkin rytisi siihen malliin, että päätin heti valoisan tullen vaihtaa paikkaa avoimelle maalle. Valitsin siis mieluummin mahdollisen teltan rikkoutumisen (Hilleberg) kaatuvan puun sijaan. Uuteen leiriin siirtyessä oli otettava huomioon kolme hengen kannalta tärkeää seikkaa tässä järjestyksessä: 1. Vuorilta tulevat tulvavedet ja velliytyneet maat eivät saa kulkea telttapaikan kautta 2. Puu ei saa kaatua teltan päälle 3. Salama ei saa osua telttaan - Näistä kaksi ensimmäistä pystyin melkoisella varmuudella toteuttamaan, mutta salaman kohdalla jäi niin ja näin. Teltan rikkoutumista tuulessa en pitänyt elintärkeänä. Ulkona oli suomalaisittain lämmintä.

[JBay]

Jos sitten joutuu tilanteeseen, että jännitteellinen voimavirtajohto putoaa lähistöllä maahan, pitäisi paikalta poistua yhdellä jalalla hyppimällä välttääkseen askeljännitteen.

Tuossa voi menettää helposti tasapainon ja kaatua. Sitten saa ison jännite-eron jalkojen ja käsien välille kun yleensä käsillä ottaa vastaan kaatuessaan. Turvallisempi vaihtoehto on mennä ns. lilliputti-kävelyä laahaten molempia jalkoja maata pitkin eteenpäin rinnakkain hitaasti edeten.

[Pepi]

Tai juosta pomppivin askelin.

[Siilinkari]

Tämä onkin tärkeää -nimittäin jos Kaldoaivin pohjoisosassa norkoillessa tulee tilanne, että sähkölinja tulee alas. Reppuli selässä pomppiminen on ikävää, paitsi jos on ultrakevyesti varustautunut retkeilijä, joten parasta lienee poistua paikalta raahaavilla askeleilla, polvet hieman notkistettuina. Lantiovyö voi olla kiinnitettynä. Sauvoja ei pidä käyttää, luonnollisesti.

Lisään tähän linkin videoon, josta voi saada lisää ideoita sähkövaaralliselta erämaa-alueelta poistumiseen. Hyvää viikonloppua.

[George]

Eipä kannata murehtia tällaista. Johtimet eivät noin vain katkeile ja jos katkeavatkin, niin johdon suojaus tekee sen jännitteettömäksi n. 0,1 s kuluttua. Askeljännitteellä on merkitystä ukkosen kannalta sillä tavalla että ei pidä oleskella voimajohtopylvään välittömässä läheisyydessä varsinkaan ukkosen aikana. Kun salama osuu johtoon niin sen virta kulkee maahan iskupaikan lähistöllä sijaitsevien pylväiden kautta. Hyvin suunnitellussa voimajohdossa on jokaiseen pylvääseen erikseen rakennettu maadoitus, jonka tehtävänä pienentää näitä askeljännitteitä, mutta varmuuden vuoksi kannattaa pysytellä vähintään n. 10...20 metrin etäisyydellä.
Teltta on turvallinen paikka.

[tyy]

Eipä ole käynyt mielessä moinen vaaranpaikka tai siitä murehtiminen.

Suojatien ylittäminen on vaarallisempaa, puhumattakaan kapakasta aamuyöllä kotiin kävelemisestä.

[varg62]

Ei kai todellakin joku noin paljon pelkää ukkosta?Minä välitä mitään ja jos iskee niin iskee ja toivottavasti kunnolla ettei jää kituun.

[Siilinkari]

Tämä onkin tärkeää -nimittäin jos Kaldoaivin pohjoisosassa norkoillessa tulee tilanne, että sähkölinja tulee alas. Reppuli selässä pomppiminen on ikävää, paitsi jos on ultrakevyesti varustautunut retkeilijä, joten parasta lienee poistua paikalta raahaavilla askeleilla, polvet hieman notkistettuina. Lantiovyö voi olla kiinnitettynä. Sauvoja ei pidä käyttää, luonnollisesti.

Lisään tähän linkin videoon, josta voi saada lisää ideoita sähkövaaralliselta erämaa-alueelta poistumiseen. Hyvää viikonloppua.

Tässä oli kyseessä lämminhenkinen vitsailu, vain ja ainoastaan. Tämä keskustelu alkoi näyttää ihan Pahkasika-lehdestä tai Monty Pythonista temmatulta. "Kävelytyylit sähkövaaralliselta erämaa-alueelta poistumiseen". No joo joo, ihan asiallinen aihe syystuulien lomassa, mutta näytti vaan hassulta tämä kävelytyylien pohtiminen. Lämmöllä

[tyy]

(poistettu , joku ehti ensin)

[Pekka]

Eipä kannata murehtia tällaista. Johtimet eivät noin vain katkeile ja jos katkeavatkin, niin johdon suojaus tekee sen jännitteettömäksi n. 0,1 s kuluttua. Askeljännitteellä on merkitystä ukkosen kannalta sillä tavalla että ei pidä oleskella voimajohtopylvään välittömässä läheisyydessä varsinkaan ukkosen aikana. Kun salama osuu johtoon niin sen virta kulkee maahan iskupaikan lähistöllä sijaitsevien pylväiden kautta. Hyvin suunnitellussa voimajohdossa on jokaiseen pylvääseen erikseen rakennettu maadoitus, jonka tehtävänä pienentää näitä askeljännitteitä, mutta varmuuden vuoksi kannattaa pysytellä vähintään n. 10...20 metrin etäisyydellä.
Teltta on turvallinen paikka.

Eipä mene johto aina jännitteettömäksi. Vastahan oli juttua kun oli supikoirat ja koira kuolleet jännitteellisen johdon maatessa vesiojassa.
Kun aikanaan opiskelin voimavirtatekniikkaa, niin nimen omaan korostettiin, ettei suojauksiin saa sokeasti luottaa. Jossain tilanteessa induktiojännitekin voi aiheuttaa vaaraa.

[George]

^Pekka puhuu vähän eri asiasta. Ukkosen aiheuttamat vaarat, josta tässä keskusteltiin liittyvät kantaverkkojohtojen (teräspylväitä yleensä) läheisyyteen.
Viime viikkojen myrskyt ovat aiheuttaneet vaurioita vain jakeluverkkoon. Siellä maahan pudonneessa johdossa voi olla pidempäänkin jännite, ei kuitenkaan paria minuuttia kauempaa. Kyllä siihen joku elukka sinä aikana hyvinkin voi osua. Parempi olla kuitenkaan koskematta, jos paikalle sattuu.

[tst]

Entä jos teltta olisi alumiinisekoitteista kangasta pohjakankaineen ja ilmapatja eristäisi makoilijan maasta, toimisiko Faradayn häkkinä kuten auto? Silloin teltan sisällä eivät vaikuttaisi mitkään ulkopuoliset sähköiset voimat, tai jotenkin näin se koulussa aikanaan opetettiin (miten ihmeessä tämän muistaa vaikka juurikaan muu ei jäänyt mieleen).

[rance]

Kuitueristeitä ovat esim. polyesterikuitu, (PEPT eli polyetyleenit ereftalaatti), lasikuitu ja aramid-kuitu.

Teltan eristyksessä päällimateriaalin osuus on kuitenkin epäolennainen, koska sen paksuus on yleensä alle 0,5 mm, joten alumiinisten tai hiilikuitukaarien tuoma negatiivisten ioneiden varauskenttä ei välitä juurikaan, onko niiden päällä jotain kangas- tai muovimateriaalia.

Lasikuitukaaret ovat puolestaan eriste, joten ne eivät siirrä negatiivisten ioneiden varausta korkeammalle.

Märkä telttakangas sen sijaan on johde (materiaalista riippuen hyvä tai kohtalainen), joka osittain kumoaa esim. lasikuitukaarien eristävyyden.

Salaman purkauksen kohde riippu monesta asiasta. Kohteen läheisyys pilven varauspaikasta, ilmavirtaukset, sateen voimakkuus, lämpimän ilman (esim. nuotion-, savupiipun savu) aiheuttavat nosteet...

Itse ainakin toivoisin olevani ukonilmalla tunturinnyppylän tuulen puoleisella sivulla ja mahdollinen nuotio teltasta hyvän matkaa tuulen suuntaan. Vaikkei se silti mitään takaa

Tämä on tietysti sähkömies Rancen (ei Ranen) logiikkaa, jossa ei ole mitään tieteellisesti todistettua faktaa.