Kokemuksia jahtimailta ja metsästysretkiltä
9 päivän metsästysloma on takana. Olo on väsynyt mutta onnellinen. Viikkoon mahtuu sorsapassia, teerijahtia metsojahtia, pyyn pillitystä, hirvijahtia ja loukkurumbaa.
Eilen pääsin hiipimään haukussa olevaa hirvilehmää kahdenkymmenen metrin päähän. Siinä sitä katselimme toisiamme silmiin tovin. Lehmällä ei ollut vasaa mukana, eikä naarasta saanut tällä kertaa ampua, joten se sai mennä rauhassa. Kertakaikkiaan taas jännittävä hiipiminen, joita silloin tällöin pääsee tekemään.
Nyt taas jaksaa tehdä vähän töitäkin. Kelitkin olivat mukavat koko viikon. Oli hienoa, kun oli niin monta kirkasta pakkas-aamua, joista pääsi nauttimaan. Tänäänkin oli upea auringonnousu, jota ihailin hirvikoiran kanssa nevaa tallatessa.
Ensi viikonlopun voisi vielä kuluttaa lintuhommiin, ennenkuin metsästysaika loppuu.
Eilen pääsin hiipimään haukussa olevaa hirvilehmää kahdenkymmenen metrin päähän. Siinä sitä katselimme toisiamme silmiin tovin. Lehmällä ei ollut vasaa mukana, eikä naarasta saanut tällä kertaa ampua, joten se sai mennä rauhassa. Kertakaikkiaan taas jännittävä hiipiminen, joita silloin tällöin pääsee tekemään.
Nyt taas jaksaa tehdä vähän töitäkin. Kelitkin olivat mukavat koko viikon. Oli hienoa, kun oli niin monta kirkasta pakkas-aamua, joista pääsi nauttimaan. Tänäänkin oli upea auringonnousu, jota ihailin hirvikoiran kanssa nevaa tallatessa.
Ensi viikonlopun voisi vielä kuluttaa lintuhommiin, ennenkuin metsästysaika loppuu.
Ei oo häränpäivää!!
Naapuriseuran eilisestä hirvijahdista juttu paikallisessa valtalehdessä. Tuo jutussa mainittu Jallu-koira ajeli viime vuonna meille ihan mukavasti hirviä. Kaadot luonnollisesti sovittiin etukäteen naapurin kanssa.
Kun eksyn, lähden kotiin.
-
- Viestit: 4210
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 21:32
- Paikkakunta: Espoo
Joku päivä sitten satuin siemenpuuasentoon avatun aukon reunaan, aukolla nuorehkon oloinen hirvi, etäisyyttä 50m, vapaa näköyhteys, rupesin pitämään sitä kutsuhuutoa, siinä se seisoi ja toljotti, melkein tikkaa heittämällä olisi ollut nurin.rautu kirjoitti:9 päivän metsästysloma on takana. Olo on väsynyt mutta onnellinen. Viikkoon mahtuu sorsapassia, teerijahtia metsojahtia, pyyn pillitystä, hirvijahtia ja loukkurumbaa.
Eilen pääsin hiipimään haukussa olevaa hirvilehmää kahdenkymmenen metrin päähän. Siinä sitä katselimme toisiamme silmiin tovin. Lehmällä ei ollut vasaa mukana, eikä naarasta saanut tällä kertaa ampua, joten se sai mennä rauhassa. Kertakaikkiaan taas jännittävä hiipiminen, joita silloin tällöin pääsee tekemään.
Nyt taas jaksaa tehdä vähän töitäkin. Kelitkin olivat mukavat koko viikon. Oli hienoa, kun oli niin monta kirkasta pakkas-aamua, joista pääsi nauttimaan. Tänäänkin oli upea auringonnousu, jota ihailin hirvikoiran kanssa nevaa tallatessa.
Ensi viikonlopun voisi vielä kuluttaa lintuhommiin, ennenkuin metsästysaika loppuu.
Olisihan noita pyitä tullut ainakin muutama lisää reppuun haulikolla. Mutta tykkään käyttää .22:ta, on enemmän haastetta kun oksia ei saa olla edessä, ja osuma pitää saada mieluiten täkän yläpuolelle kaulaan tahi päähän. Ja riistalaukauksen ääni aliäänisellä äänenvaimentimen kanssa ei taatusti säikäytä ketään.
Yleensä olen siinä onnistunutkin, koska en ole paukkuahne ja laukauksen pitää olla ns. varma, ja toisaalta eräilypäivän saaliina (varsinkin menneinä pakkasaamuina/päivinä) voi yhtähyvin olla riistan sijaan valokuvia, jolloin reissu on yhtälailla onnistunut. Ja hienoina päivinä luonnossa samoilu on yhtä lailla palkitsevaa ilman saalistakin.
Mikään ei ole niin harmittavaa kuin raanakoksi jäänyt löytymätön riista, jota ei tähän mennessä onneksi ole tapahtunut.
Yleensä olen siinä onnistunutkin, koska en ole paukkuahne ja laukauksen pitää olla ns. varma, ja toisaalta eräilypäivän saaliina (varsinkin menneinä pakkasaamuina/päivinä) voi yhtähyvin olla riistan sijaan valokuvia, jolloin reissu on yhtälailla onnistunut. Ja hienoina päivinä luonnossa samoilu on yhtä lailla palkitsevaa ilman saalistakin.
Mikään ei ole niin harmittavaa kuin raanakoksi jäänyt löytymätön riista, jota ei tähän mennessä onneksi ole tapahtunut.
Viimeksi muokannut Resupekka, 24 Loka 2013 15:15. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ostin viimeviikolla kolmen vuorokauden kanalintuluvan Oriveden Pukalajärven valtion maille. Lähinnä teeriä oli tarkoitus katsella ja pari-kolme yötä viettää loppukesällä ompelemassani laavukkeessa ( https://plus.google.com/photos/11548004 ... 7198053873 ).
Laitoin reissusta myös muutaman kuvan julkiseksi gplussaan, joita voi vilkuilla osoitteessa https://plus.google.com/photos/11548004 ... 8197354705
Mukava reissu muuten paitsi lopulta teeriä ei näkynyt yhtään pitkistä kävelylenkeistä ja houkutteluista huolimatta. Ensimmäiselle kokonaiselle jahtipäivälle osunut hirvittävä räntäsade aiheutti myös kosteusongelmia, mutta suhteellisen hyvin niistä kuitenkin selvisin kuivattelemalla illan nuotion loimussa... Saaliina reissusta oli viisi pillitettyä pyytä. Antoisaa puuhaa tuo pillitys! Pukalan alue tuntuikin olevan täynnä pyitä, joten onneksi oli pilli matkassa.
Laitoin reissusta myös muutaman kuvan julkiseksi gplussaan, joita voi vilkuilla osoitteessa https://plus.google.com/photos/11548004 ... 8197354705
Mukava reissu muuten paitsi lopulta teeriä ei näkynyt yhtään pitkistä kävelylenkeistä ja houkutteluista huolimatta. Ensimmäiselle kokonaiselle jahtipäivälle osunut hirvittävä räntäsade aiheutti myös kosteusongelmia, mutta suhteellisen hyvin niistä kuitenkin selvisin kuivattelemalla illan nuotion loimussa... Saaliina reissusta oli viisi pillitettyä pyytä. Antoisaa puuhaa tuo pillitys! Pukalan alue tuntuikin olevan täynnä pyitä, joten onneksi oli pilli matkassa.
No ei tullut isoa mustaa, eikä muutakaan. Kolmenkymmenen teeren parvi lähti jaloista, mutta kaikki harmaita. Minä en harmaata teertä ammu, joten sain rauhassa seurata parven purkautumista.
Lehtokurppiakin maastossa vielä pyrähtelee.
Linnustuksen osalta jahdit on jahdattu. Korkeintaan fasaania vielä voisi kokeilla. Syksy jatkuu vielä kaurisjahdin merkeissä, jota jatketaan tarvittaessa tammikuun loppuun asti. Toki loukutkin vielä pyytää ja jos kutsu käy jonkin jäniskoiran haukkua kuuntelemaan, niin sinnehän mennään. Ei ole toki vielä ketun houkuttelupyyntikään myöhäistä.
Tähän asti kertakaikkisen hieno jahtisyksy. Pitkästä aikaa olen saanut käyttää aikaa mittavissa määrin jahtaamiseen. Kelit ovat olleet kohdallaan ja aivan käsittämättömän hienoja aamuhetkiä on saanut kokea jahtimailla.
Saaliitta olen tosin jäänyt, mutta havaintoja on runsain mitoin. Ampumatilanteitakin olisi ollut monta, mutta jostain syystä ase ei ole noussut poskelle. Ehtiipä noita elukoita vielä tiputtelemaankin. Nyt fiilikset on olleet tälläiset.
Toki pakkaseen on kertynyt hirvenlihaa, joten ihan ilman riistaruokaa ei tarvitse kärvistellä.
Tälläinen välitilinpäätös syksyn tapahtumista. Syksy on parasta aikaa monessakin merkityksessä.
Lehtokurppiakin maastossa vielä pyrähtelee.
Linnustuksen osalta jahdit on jahdattu. Korkeintaan fasaania vielä voisi kokeilla. Syksy jatkuu vielä kaurisjahdin merkeissä, jota jatketaan tarvittaessa tammikuun loppuun asti. Toki loukutkin vielä pyytää ja jos kutsu käy jonkin jäniskoiran haukkua kuuntelemaan, niin sinnehän mennään. Ei ole toki vielä ketun houkuttelupyyntikään myöhäistä.
Tähän asti kertakaikkisen hieno jahtisyksy. Pitkästä aikaa olen saanut käyttää aikaa mittavissa määrin jahtaamiseen. Kelit ovat olleet kohdallaan ja aivan käsittämättömän hienoja aamuhetkiä on saanut kokea jahtimailla.
Saaliitta olen tosin jäänyt, mutta havaintoja on runsain mitoin. Ampumatilanteitakin olisi ollut monta, mutta jostain syystä ase ei ole noussut poskelle. Ehtiipä noita elukoita vielä tiputtelemaankin. Nyt fiilikset on olleet tälläiset.
Toki pakkaseen on kertynyt hirvenlihaa, joten ihan ilman riistaruokaa ei tarvitse kärvistellä.
Tälläinen välitilinpäätös syksyn tapahtumista. Syksy on parasta aikaa monessakin merkityksessä.
Ei oo häränpäivää!!
Alkusyksyn olen kulkenut metsässä kahdeksan kuukautta vanhan Norjan harmaan kanssa. Ei ole vielä oikein syttynyt hirville ja välillä isännän usko on koetuksella. Pari kertaa on väläytellyt kiinnostusta sorkkaeläimiin (valkohäntäpeura prkl). Mutta ei auta muu kuin uskoa että kyllä se metsä vielä raikaa hirvihaukusta jonain päivänä!
Kärsivällisyyttä, sitä se vaatii!Sherpa kirjoitti:Alkusyksyn olen kulkenut metsässä kahdeksan kuukautta vanhan Norjan harmaan kanssa. Ei ole vielä oikein syttynyt hirville ja välillä isännän usko on koetuksella. Pari kertaa on väläytellyt kiinnostusta sorkkaeläimiin (valkohäntäpeura prkl). Mutta ei auta muu kuin uskoa että kyllä se metsä vielä raikaa hirvihaukusta jonain päivänä!
Kun eksyn, lähden kotiin.
Minäkin seuraan läheltä vuoden ikäisen koiran kehittymistä hirvikoiraksi. Olin sen ensimmäisessä metsästystilanteessa mukana. Toistaiseksi ei saatu sille tapahtumia. Kaverini on hyvä hirvikoirankouluttaja ja ohje kasvattajalle on ollut antaa koiralle paljon tyhjää metsää. Ei vientiä tuoreelle jäljelle alkuvaiheessa, eikä kävelytetä pitkin tietä, kun ollaan jälkiä etsimässä.
Täytyy sanoa, että vaatii kouluttajalta valtavasti kärsivällisyyttä ettei vie heti jäljelle, jos tuore havainto on hirvestä. Tuoreita jälkiä voi toki lähestyä sitten sivusta, niin että ne tulevat ikäänkuin metsästystilanteessa vastaan.
Täytyy sanoa, että vaatii kouluttajalta valtavasti kärsivällisyyttä ettei vie heti jäljelle, jos tuore havainto on hirvestä. Tuoreita jälkiä voi toki lähestyä sitten sivusta, niin että ne tulevat ikäänkuin metsästystilanteessa vastaan.
Ei oo häränpäivää!!
Viikko tallusteltiin metillä yhtäkyytiä mutta niin vain vasa jäi saamatta, aikuinen sentään saatiin pois.
Muuta riistaa tuli metso, kaksi koppeloa, kaksi teertä ja pyy. Lumi alkaa jo haitata liikkumista, työ harrastusta.
Muuta riistaa tuli metso, kaksi koppeloa, kaksi teertä ja pyy. Lumi alkaa jo haitata liikkumista, työ harrastusta.
"On aina ollut metsä ja kaira.
Sinne minä olen aina mennyt, kun on ollut vaikeaa.
Sinne minä olen aina mennyt, kun olen ollut onnellinen".
Juhani Valli, 2007
Sinne minä olen aina mennyt, kun on ollut vaikeaa.
Sinne minä olen aina mennyt, kun olen ollut onnellinen".
Juhani Valli, 2007