Apuvälineet, eräelämän pullamössö

[Vänkäri]

En äkkiseltään keksi montaakaan pöljempää neuvoa, kuin kuivata vaatteita makuupussissa. Kyllä sellaisesta neuvosta paistaa läpi kokemattomuus vaativista olosuhteista.

Tai sitten joku muu. Mutta eihän typerehtiminen ole kiellettyä, siitä vaan.

Voisko olla että JOKU entisajan makuupussi on hengittänyt kosteutta ulospäin paremmin ja yhdesä ropan lämmön kanssa olis joku sukkapari kuivunutkin jalkahiestä ja tämä olis päässy sitten kirjapainoon asti.

[Vuonni]

Vänkäri tuossa hienosti ja kokemuksella puki sanoiksi sellaista joka on metsänkulkijan todellisuutta. Ollut ennen ja on vieläkin.

[Vänkäri]

Ei saisi sanoa että ul-meininki on spedeilyä

Ei niin, koska se on vaelluksen jaloin muoto.

ul- vaelluskamoilla mennään koko ajan riskin rajoilla. Huonon kelin yllättäessä tai jos jotain odottamatonta taphtuu niin ul-hemmo on kusessa. Tosin meidän kotoiset alueemme taitavat olla aika turvallisia.

ENTISENÄ UL-inhoajana, mää olen oppinu katteleen vähän erilailla UL Spedejä. Ehkä jopa arvostankin sitä askeesia jossa karsitaan kaikki turha roju(no se on jokasen ite määriteltävä se) poies. En niinkään pidä hienona sitä kevyen tavaran hintaa ja kahden gramman säästöä missään MUTTA, se että ei o mitään joutavaa nippeliä mukana, se on jotenkin komiaa. Tää liittyy ehkä omaan ihannointiin tuolla retkeilyn historiassa tai yleensäkin, siinä että omat edeltäjät, ei paljon joutavia mukanaan kantaneet, ja tekijät pitkiä reissuja, vapaaehtoisesti, siinä missä työn ja sodankin parissa. En usko että monikaan kaukopartiomies olis pakannut mitään tyystin joutavaa reppuun harkitsematta vaan pyrkivät pitään kaiken tarpeellisen mukana mutta ei sellasta jota ilmankin pärjäilisi. Monen ukit ja vaarit ja nää on varmana käyny reissussa, jonkun pannun, tahi pakin, puukon ja kirveen, suolanyssäkän, sekä ongen, tussarin tai tällasien varassa. Näen siinä samoja pyrkimyksiä kuin ehkä UL miehetkin. Vaan voi se olla, kun en tiä, että UL saattaa korvata tietoa ja taitoakin elektroniikalla tai esineillä, kun vanhalla kansalla on voinut olla tietotaitoa siksi että ei ole ollut varaa tai olemassa niitä korvaavia varusteita.

[Timoa]

Kun olen seuraillut näitä keskusteluja, niin yhä enemmän on tullut esiin erilaisten apuvälineiden käyttö turvaamaan ja helpottamaan eräelämää. On maastopyörää, eräkärryä, kävelysauvaa, keittimiä, elektroniikkaa ja kommunikointivälineitä.

Onneksi olen saanut kokea ajan, jolloin asiat olivat toisin.

Hetken mietin vastaanko... Mutta vastaan silti.

Nykyään reissussa vastaantulijat edustaa kaikenlaista porukkaa. On maastopyöräilijää, kärryn vetäjää, sauvakävelijöitä ja kaikenlaista muutakin roinaa mukana. Onneksi voin kokea aikaa jolloin asiat voi tehdä niin kuin parhaaksi näkee ja niillä välineillä millä haluaa. Ei ole pakko mennä sillä mitä on. Vaihtoehtojakin on olemassa. Niin omassa mielessä kuin varusteissakin.

[L-J]

En äkkiseltään keksi montaakaan pöljempää neuvoa, kuin kuivata vaatteita makuupussissa. Kyllä sellaisesta neuvosta paistaa läpi kokemattomuus vaativista olosuhteista.

Tai sitten joku muu. Mutta eihän typerehtiminen ole kiellettyä, siitä vaan.

Voisko olla että JOKU entisajan makuupussi on hengittänyt kosteutta ulospäin paremmin ja yhdesä ropan lämmön kanssa olis joku sukkapari kuivunutkin jalkahiestä ja tämä olis päässy sitten kirjapainoon asti.

Intissähän näin tehtiin, ja toimi. Siellä oli kamiina käytössä, tosin.

[K-nen]

...
puukon ja kirveen, suolanyssäkän, sekä ongen, tussarin tai tällasien varassa. Näen siinä samoja pyrkimyksiä kuin ehkä UL miehetkin. Vaan voi se olla, kun en tiä, että UL saattaa korvata tietoa ja taitoakin elektroniikalla tai esineillä, kun vanhalla kansalla on voinut olla tietotaitoa siksi että ei ole ollut varaa tai olemassa niitä korvaavia varusteita.

Pyrkimys voi olla sama: vähillä varusteilla, taitoon luottaen. Elektroniikka painaa enemmän, kuin osaaminen, joten suunta on selvä keventämisen edetessä.

[opmdevil]

En äkkiseltään keksi montaakaan pöljempää neuvoa, kuin kuivata vaatteita makuupussissa. Kyllä sellaisesta neuvosta paistaa läpi kokemattomuus vaativista olosuhteista.

Tai sitten joku muu. Mutta eihän typerehtiminen ole kiellettyä, siitä vaan.

Kokemattomuus vaativissa olosuhteissa? Onko tälle mielipiteelle kenties jokin peruste? Minkä vuoksi vaatteet ei kuivaisi makuupussissa? Mitä vaaroja makuupussissa kuivattamiselle muka on? Mitä haittoja siitä kenties on - hajuhaitat eivät ole haittoja? Eristys tuntuu toimivan melko pitkälle kuten ennenkin ja tuolla metodiikalla on tehty aivan riittävän pitkiä ja vaativia reissuja eikä hätä ole vielä tullut kätöseen.

Niin ja aikaisemmin joku kysyi, ettäsuosinko kuitupusseja? Kyllä. Untuvalla saa itsensä varmaan kylmällä kelillä hengiltä jos itsensä kuivailee makuupussissa koska kun kosteutta kertyy yli kriittisen pisteen, on eristävyys käytännössä hyvin lähellä nollaa. PYyhkeitä mulla on yksi, suunnilleen koko 150 * 100, ehkä. Omat makuupussit on vähän suunniteltu siihen käyttöön, että ne toimii märkänä koska niiden täytyy toimia märkänä.

Eli jos vaikka lahkeet on märät, taittelee lahkeet pyyhkeen ympärille ja sitten rullaa pyyhkeen tiukalle kerälle ja avot, kosteus siirtyy pyyhkeeseen. Rutistaa pyyhkeen kuivaksi ja toistaa tarvittaessa. Tosin suurin osa mukana kulkemista vehkeistä on sellaistä että pyyhekäsittelyn jälkeen ovat kosketuskuivia, joten no problem. En suosi sellaisia materiaaleja jotka imisivät (siis kuidun sisään) itseensä kosteutta. Jokainen voi kokeilla kotona miten kuivaksi esimerkiksi villasukan saa tällä metodilla.

Kosketuskuivat vaatteet kuivuu myös päällä jos haahuilee ne päällä jonnekin, esimerkiksi se rinkka selässä jonnekin missä aikoo leiriytyä. Riippuu tietenkin vehkeistä...

Itsensä läpeen kastuminen on multa pääsääntöisesti mahdotonta. En oikein keksi mitään muuta tapaa kastua aivan läpikotaisin kuin joko tippua jäiden läpi tai sitten kaatuu kahlatessa. Tpsin kahlatessa kaatuminen ei tuota ongelma yleensä kahlaan niin vähissä vaatteissa että ei tuottaisi ongelmaa vaikka kaatuisi. Muuten kastumista en ymmärrä. Hikoilu ei ole kastumista ja jos sataa vettä, niin mielellään laitetaan sellaiset vaatteet päälle että ei kastu tai sitten tekee suojan jonka alla odottaa sateen loppumista jos ei ole sadevehkeitä mukana. Jos hikoilee siinä määrin että on oikeasti märkä, on saanut joko sairaskohtauksen tai on niin lämmin, että hikiset vaatteet kuivavat päälle. Itse yritän minimoida liikkessä hikoilun niin minimiin kuin mahdollista pukeutumisella ja varsin sotilaallisella hiustyylillä. Pääsääntö kaiketi kaikilla on, että liikkeessä vähemmän päällä jotta ylimääräinen lämpö lauhtuu nopeasti, tauolla vaatetta päälle. Liikkeessä ei kuitenkaan saa olla kylmä.

[Louestaja]

Miten kuivaat märät vaatteesi, tuskin ne päällä ovat nukkumaan mennessäsi, tuskin myöskään läpimärkinä laavun nurkassa aamua odottamassa?

Mä itse asiassa harrastin tuota vielä about 10 vuotta sitten. Vaelluskamoissa oli paljon ihan tavallista puuvillaa. Jos ja kun ne kastuivat sadepäivänä, niin leirissä rinkasta kuivat päälle ja märät absidin nurkkaan myttyyn aamua odottamaan. Niitten päälle vetäminen oli aika ankeaa, mutta kyllähän sen teki. Jos sitten oli kaunis päivä, ne kuivuivat päälle. Jos sade jatkui, olivatpahan valmiiksi märät.

Sama koskee tänäkin päivänä vaelluskenkiä. En ole vielä kertaakaan saanut pidettyä kenkiä kuivana, jos sataa useamman päivän peräkkäin. Eikä niitä millään teltassa ilman tulia kuivaa. Joten se tarkoittaa märkien kenkien vetämistä jalkaan aamulla.

[K-nen]

En äkkiseltään keksi montaakaan pöljempää neuvoa, kuin kuivata vaatteita makuupussissa. Kyllä sellaisesta neuvosta paistaa läpi kokemattomuus vaativista olosuhteista.

Tai sitten joku muu. Mutta eihän typerehtiminen ole kiellettyä, siitä vaan.

Voisko olla että JOKU entisajan makuupussi on hengittänyt kosteutta ulospäin paremmin ja yhdesä ropan lämmön kanssa olis joku sukkapari kuivunutkin jalkahiestä ja tämä olis päässy sitten kirjapainoon asti.

Intissähän näin tehtiin, ja toimi. Siellä oli kamiina käytössä, tosin.

Kyllähän minäkin kamiinan lämmössä. Siinä vaiheessa kun sytytetään tulet, niin varusteiden lisäksi yhtälöön tulee uusi erittäin tärkeä tekijä: ulkoinen lämmönlähde. Ulkoisessa lämmönlähteessä ei tietenkään ole mitän vikaa, mutta kuivattelua ja lämpimänä pysymistä se helpottaa kummasti.

[K-nen]

Miten kuivaat märät vaatteesi, tuskin ne päällä ovat nukkumaan mennessäsi, tuskin myöskään läpimärkinä laavun nurkassa aamua odottamassa?

Mä itse asiassa harrastin tuota vielä about 10 vuotta sitten. Vaelluskamoissa oli paljon ihan tavallista puuvillaa. Jos ja kun ne kastuivat sadepäivänä, niin leirissä rinkasta kuivat päälle ja märät absidin nurkkaan myttyyn aamua odottamaan. Niitten päälle vetäminen oli aika ankeaa, mutta kyllähän sen teki. Jos sitten oli kaunis päivä, ne kuivuivat päälle. Jos sade jatkui, olivatpahan valmiiksi märät.

Sama koskee tänäkin päivänä vaelluskenkiä. En ole vielä kertaakaan saanut pidettyä kenkiä kuivana, jos sataa useamman päivän peräkkäin. Eikä niitä millään teltassa ilman tulia kuivaa. Joten se tarkoittaa märkien kenkien vetämistä jalkaan aamulla.

Kuten minäkin: märät nurkkaan ja aamulla päälle irvistellen. Oikeastaan tuo on ainoa mahdollinen tapa toimia, jos vaatteet ovat materiaaliltaan sellaiset, jotka eivät päällä pidettyinä oikein kuivu.

Viimeisinä vuosina tilanne on tosin muuttunut: hyvin ohuet vaatteet kuivuvat paljon aiempaa nopeammin päällä pidettyinä. Kesän käsivarren kierroksella kulkuvaatteet olivat myös nukkuessa päällä, mutta varustus oli valittu makuupussia myöten tällaista ajatellen.

[Louestaja]

Jos hikoilee siinä määrin että on oikeasti märkä, on saanut joko sairaskohtauksen tai on niin lämmin, että hikiset vaatteet kuivavat päälle.

Hikoilun määrä on kovin yksilöllistä. Itse valitettavasti hikoilen älyttömästi, tein sitä jo nuorena urheilijana. Jos haluaisi estää vaatteiden kastumisen, pitäisi kulkea kelteisillään.

Ja ohi vaellusaiheen olen ollut työkeikoilla kuumemmilla mailla (Intia, Kiina, Indonesia). Kun lämpöä alkaa olla +40C ja ilmakosteus liki 100, niin paita kastuu minuuteissa märäksi, eikä sitä kuumuus todellakaan mihinkään kuivaa, kun uutta hikeä puskee koko ajan.

jos sataa vettä, niin mielellään laitetaan sellaiset vaatteet päälle että ei kastu

Itse en ole lukuisista koekiluista huolimatta vielä sellaisia löytänyt. Jos vesi pysyy ulkopuolella, niin hiki kastelee sisältä. Ei toki läpimäräksi, mutta kuitenkin.

Sinällään tuo taktiikkasi on mielenkiintoinen ja varmasti toimiva. Itse suojelen makuupussia kuivana viimeiseen asti, koska haluan nukkua kuivassa pussissa. Siedän ennemmin kosteita vaatteita.

[Louestaja]

Viimeisinä vuosina tilanne on tosin muuttunut: hyvin ohuet vaatteet kuivuvat paljon aiempaa nopeammin päällä pidettyinä. Kesän käsivarren kierroksella kulkuvaatteet olivat myös nukkuessa päällä, mutta varustus oli valittu makuupussia myöten tällaista ajatellen.

Sama täällä. Aloin löytää parempia ratkaisuja mm. intin peltipaidan tilalle. Jestas, että se pystyi imemään vettä!

[akallio]

^ Pelolle ja kivulle jota ei ole ennen tunnettu? Jotenkin musta tuntuu että ei tarvitse mennä edes kovin montaa sataa vuotta taaksepäin niin se pelko ja kipu on ollut ihan perustiloja.

Jos viisastelee toisten sanomisista, niin pitäisi lukea aluksi mitä tarkalleen on kirjoitettu.

Sanoin, että "tavalla, jota ei ennen tunnettu". Näitä tapoja, eli erilaisia ääriharrastuksia, on kehitelty lukemattomia. Yhteistä on se, että pelkoa ja kipua harrastetaan vapaaehtoisesti ja huvikseen. Ennen niitä oli tarjolla ilmankin.

[opmdevil]

Jos hikoilee siinä määrin että on oikeasti märkä, on saanut joko sairaskohtauksen tai on niin lämmin, että hikiset vaatteet kuivavat päälle.

Hikoilun määrä on kovin yksilöllistä. Itse valitettavasti hikoilen älyttömästi, tein sitä jo nuorena urheilijana. Jos haluaisi estää vaatteiden kastumisen, pitäisi kulkea kelteisillään.

Ja ohi vaellusaiheen olen ollut työkeikoilla kuumemmilla mailla (Intia, Kiina, Indonesia). Kun lämpöä alkaa olla +40C ja ilmakosteus liki 100, niin paita kastuu minuuteissa märäksi, eikä sitä kuumuus todellakaan mihinkään kuivaa, kun uutta hikeä puskee koko ajan.

jos sataa vettä, niin mielellään laitetaan sellaiset vaatteet päälle että ei kastu

Itse en ole lukuisista koekiluista huolimatta vielä sellaisia löytänyt. Jos vesi pysyy ulkopuolella, niin hiki kastelee sisältä. Ei toki läpimäräksi, mutta kuitenkin.

Sinällään tuo taktiikkasi on mielenkiintoinen ja varmasti toimiva. Itse suojelen makuupussia kuivana viimeiseen asti, koska haluan nukkua kuivassa pussissa. Siedän ennemmin kosteita vaatteita.

Mulla on jotain urheilutaustaa nuoruuden vuosilta ja silloin talvellakin pukeutui lenkeille niin lämpimästi että hikoili sikana ja vettä kului 3 tunnin lenkillä 3 litraa. Nykyään kun käy lenkillä, niin pukeudun huomattavasti kevyemmin. Etuja on se että ei tarvitse hikoilla eikä täten kärvistellä hikisistöä vehkeistä mutta myös juomisen määrä vähentyy ja kun hikoilee vähemmän, karkaa vähemmän suolia niin ei kramppaa eikä muutenkaan tule vesihöpöoloa kun juo liikaa vettä lenkillä. Jos on kylmä keli, niin lämpöliivit sitten mukana jos tulee välinerikko. Muutenkin vaatteet nykyään lenkkeilyyn ja retkeilyyn on hankittu sellaiset, että niissä on liikunnan aikana mahdollisuus tuulettaa hyvin -> ei tule kuuma -> ei hikoile liikaa -> vähemmän nesteitä -> vähemmän ongelmaa.

Mulla on aina tauon alussa ja lopussa hirmuinen vaaterumba. Sade kun yllättää niin hyvin nopeasti lähtee päälikerros pois ja se korvataan gorevehkeillä, kastuvat menee rinkkaan turvaan. Sitten kun sade lakkaa, niin mahdollisimman nopeasti goretakki pois. Vaaterumbaa, vaaterumbaa. Jos vetää vaikka softshell asun päälle goreasun niin vaikka gore hengittää, niin siinä hikoilee niin paljon että sillä setupilla on melkein yksi lysti laittaako päälle gore vai ei. Joko kastuu hiestä tai sitten sateesta. Hiki on tosin lämpimämpää mutta loppupeleissä on sitten märkä.

[opmdevil]

^ Pelolle ja kivulle jota ei ole ennen tunnettu? Jotenkin musta tuntuu että ei tarvitse mennä edes kovin montaa sataa vuotta taaksepäin niin se pelko ja kipu on ollut ihan perustiloja.

Jos viisastelee toisten sanomisista, niin pitäisi lukea aluksi mitä tarkalleen on kirjoitettu.

Sanoin, että "tavalla, jota ei ennen tunnettu". Näitä tapoja, eli erilaisia ääriharrastuksia, on kehitelty lukemattomia. Yhteistä on se, että pelkoa ja kipua harrastetaan vapaaehtoisesti ja huvikseen. Ennen niitä oli tarjolla ilmankin.

Ei ole viisastalua, ei. Jos vaan ajattelee nykyaikojen seikkailuihmisiä ja muita extreme-haahuilijoita, niin kun vertaa entisaikojen seikkailijoihin niin on siinä ajattelemista. Tyyliin amerikan halki, reissu kestää monta vuotta, vastassa on jotain, ei edes karttaa ja alkuasukaskin saattaa ottaa hengiltä tai villieläin eikä kenttääkään ollut jotta voi soittaa apua. Sitten kun sen vielä suhteuttaa vuosisadan alun tukkijätkiin ja talonpoikiin, niin kun mettään on metävä vaikka oli kylmä niin sinne mentiin ja siellä selvittiin auttavasti. Hulluiksi luulevat että huvikseen sata vuotta myöhemmin ihmiset rämpivät lumikengillä metsään ja istuvat sitten teltassa vain sen vuoksi että voivat tehdä niin. Nykyaikainen extremeily vaikka onkin suuresti arvostamaani, niin onhan siitä mennyt vähän se hohto kun tiedetään, että everestille voi kiivetä, pohjoisnapakaan ole saavuttamaton ja pienellä vaivalla pääsee melko turvallisesti jo etelänavallekin. Sitä suurta tuntematonta ei enää oikein ole missään.