Apuvälineet, eräelämän pullamössö

[K-nen]

^Paitsi oman pään sisältä -ainakin itse onnistun yllättämään itseni, vaikka alan jo olla vanha.

[tyy]

En äkkiseltään keksi montaakaan pöljempää neuvoa, kuin kuivata vaatteita makuupussissa. Kyllä sellaisesta neuvosta paistaa läpi kokemattomuus vaativista olosuhteista.

Tai sitten joku muu. Mutta eihän typerehtiminen ole kiellettyä, siitä vaan.

Voisko olla että JOKU entisajan makuupussi on hengittänyt kosteutta ulospäin paremmin ja yhdesä ropan lämmön kanssa olis joku sukkapari kuivunutkin jalkahiestä ja tämä olis päässy sitten kirjapainoon asti.

Hmmm. Viestisi ei aivan auennut turtuneelle tajunnalleni. But anyways.. my bad.

Kehon lämpöä käytetään vaatteiden kuivatukseen silloin, kun sitä on saatavissa, eli esimerkiksi liikkuessa, mutta ei koskaan nukkuessa.

Tietysti suviyössä telttaillessa tai tupavaelluksilla ongelmaa ei edes ole.

[akallio]

Jos vaan ajattelee nykyaikojen seikkailuihmisiä ja muita extreme-haahuilijoita, niin kun vertaa entisaikojen seikkailijoihin niin on siinä ajattelemista.

Totta turiset. Ja jos luet aiemmat kirjoitukset ajatuksen kanssa, niin huomaat, että en minäkään muuta ole väittänyt...

[Glottis]

Mulla on nykyisin aina kaksi lusikkaa (ennen muovia mutta kun aina kappaleina rinkassa niin nyt titaania) mukana. Kerran lusikka katosi reissulla ja aika särpimistä oli loppumatka.

Haarukkaa en tarvitse. Puukko on aina matkassa - vaikka Mora , jos ei sitä parempaa lähtöhetkellä löydy.

Sillä puukolla sen lusikan olisi veistänyt tarpeen näin vaatiessa. Tai niin minä ainakin tein.

[blueraven]

" Onneksi olen kokenut ajan jolloin kaikki oli toisin"

Näinhän se menee jokaisen kohdalla, nuorena ja terveenä pystyy eräelämään ilman apuvälineitä, mutta monelle tulee iän myötä kaikenlaista kremppaa.

Apuvälineitä käyttävät juuri nuo seniorivaeltajat.

Aiemmin mainitsemallani fyysisellä kivulla ja epämukaavvuudella tarkoitin nimenomaan näitä iän tuomia vaivoja.

Ennen pystyi kantamaan raskaitakin taakkoja ilman että selkä ja polvet valittaisivat.
Nukkumaankin pystyi ilman pehmeää alustaa...

[hannes]

Mulla on nykyisin aina kaksi lusikkaa (ennen muovia mutta kun aina kappaleina rinkassa niin nyt titaania) mukana. Kerran lusikka katosi reissulla ja aika särpimistä oli loppumatka.

Haarukkaa en tarvitse. Puukko on aina matkassa - vaikka Mora , jos ei sitä parempaa lähtöhetkellä löydy.

Sillä puukolla sen lusikan olisi veistänyt tarpeen näin vaatiessa. Tai niin minä ainakin tein.

Joo nestemäistä lientä sai kuitenkin lappaa pikku lusikkapesässä niin tiuhaan että ryystäminen oli parempi.

[Umpihanki]

" Onneksi olen kokenut ajan jolloin kaikki oli toisin"

Näinhän se menee jokaisen kohdalla, nuorena ja terveenä pystyy eräelämään ilman apuvälineitä, mutta monelle tulee iän myötä kaikenlaista kremppaa.

Apuvälineitä käyttävät juuri nuo seniorivaeltajat.

Aiemmin mainitsemallani fyysisellä kivulla ja epämukaavvuudella tarkoitin nimenomaan näitä iän tuomia vaivoja.

Tai sitten ihan muuten vaan, huvin vuoksi ja urheilun kannalta.
Ei lisärekvisiitan hyödyistä aina tiedä, mutta parhaimmillaan monipuolistaa liikkumista, ja oleilua luonnon helmassa.

[Vänkäri]

Miten kuivaat märät vaatteesi, tuskin ne päällä ovat nukkumaan mennessäsi, tuskin myöskään läpimärkinä laavun nurkassa aamua odottamassa?

Mä itse asiassa harrastin tuota vielä about 10 vuotta sitten. Vaelluskamoissa oli paljon ihan tavallista puuvillaa. Jos ja kun ne kastuivat sadepäivänä, niin leirissä rinkasta kuivat päälle ja märät absidin nurkkaan myttyyn aamua odottamaan. Niitten päälle vetäminen oli aika ankeaa, mutta kyllähän sen teki. Jos sitten oli kaunis päivä, ne kuivuivat päälle. Jos sade jatkui, olivatpahan valmiiksi märät.

Sama koskee tänäkin päivänä vaelluskenkiä. En ole vielä kertaakaan saanut pidettyä kenkiä kuivana, jos sataa useamman päivän peräkkäin. Eikä niitä millään teltassa ilman tulia kuivaa. Joten se tarkoittaa märkien kenkien vetämistä jalkaan aamulla.

Tässä on simppelisti se miten minäkin ajattelen. Märät kengät ei ole mitään helvettiä eikä märät vaatteet, minun elämässäni, vaan ainoastaan märkiä Tottakai se VOI johtaa lunssaan tai tuollaseen mutta ei mitenkään automaattisesti. Intissäkin oli aivan normaalia että mentiin lammen yli rynkky pään päällä ihan vaan että saatiin porukka märäksi tyystin ja matka jatku, ketään ei pakattu ambulanssiin eikä puupalttooseen. Sateessa vartiossa tai talvella loskasta litimärkänä jne, eikä kukaan kuollu, joku narisi mutta jälkikäteen aika kultaa ja niin poispäin.

[hannes]

Minulla menee niin että liikkuessa vaikka on läpimärkäkin tulee hyvin toimeen (hyvin ja hyvin.. , riippuu kelistä ) mutta paikallaan ollen on kohta kylmä ja weemäinen olo.

[K-nen]

Miten kuivaat märät vaatteesi, tuskin ne päällä ovat nukkumaan mennessäsi, tuskin myöskään läpimärkinä laavun nurkassa aamua odottamassa?

Mä itse asiassa harrastin tuota vielä about 10 vuotta sitten. Vaelluskamoissa oli paljon ihan tavallista puuvillaa. Jos ja kun ne kastuivat sadepäivänä, niin leirissä rinkasta kuivat päälle ja märät absidin nurkkaan myttyyn aamua odottamaan. Niitten päälle vetäminen oli aika ankeaa, mutta kyllähän sen teki. Jos sitten oli kaunis päivä, ne kuivuivat päälle. Jos sade jatkui, olivatpahan valmiiksi märät.

Sama koskee tänäkin päivänä vaelluskenkiä. En ole vielä kertaakaan saanut pidettyä kenkiä kuivana, jos sataa useamman päivän peräkkäin. Eikä niitä millään teltassa ilman tulia kuivaa. Joten se tarkoittaa märkien kenkien vetämistä jalkaan aamulla.

Tässä on simppelisti se miten minäkin ajattelen. Märät kengät ei ole mitään helvettiä eikä märät vaatteet, minun elämässäni, vaan ainoastaan märkiä Tottakai se VOI johtaa lunssaan tai tuollaseen mutta ei mitenkään automaattisesti. Intissäkin oli aivan normaalia että mentiin lammen yli rynkky pään päällä ihan vaan että saatiin porukka märäksi tyystin ja matka jatku, ketään ei pakattu ambulanssiin eikä puupalttooseen. Sateessa vartiossa tai talvella loskasta litimärkänä jne, eikä kukaan kuollu, joku narisi mutta jälkikäteen aika kultaa ja niin poispäin.

Itse en myöskään hirveästi säikähdä kastumista. Lähinnä kyselin, miten yleensä kuivaat kastuneet vaatteesi, erityisesti jos yövyt maastossa -kuljetko metsämaastossa ja teet tulet ruuanlaittoa ja kuivattelua varten?

Yksi tapa toimia on riisua märät vaatteet ja pukea repusta kuivaa ylle. Märät vaatteet joko kuivuvat illan aikana, tai sitten eivät -yleensä eivät, ainakaan ilman tulia.

Toinen tapa on kulkea ohuissa ja nopeasti kuivuvissa vaatteissa ja kuivata ne päällä pitäen illan aikana leireillessä.

[tyy]

Yksi tapa toimia on riisua märät vaatteet ja pukea repusta kuivaa ylle. Märät vaatteet joko kuivuvat illan aikana, tai sitten eivät -yleensä eivät, ainakaan ilman tulia.

Minä teen näin. Aiemmin kokeillut monenlaista muutakin, mutta tähän päätynyt.

Kulkuvaatteiden kastumisella ei ole suurta merkitystä. Pidän huolen siitä, että lämpimät ja kuivat leirivaatteet ovat aina olemassa. Ja makuupussi.

Aamulla samat kulkuretkut päälle, olivatpa kuivat eli märät.

[rellusitikka]

Välihuomautuksena mainitsisin sellaisille henkilöille jotka harkitsevat retkeilyn
ja sitä myötä vaelluksen aloittamista, luette varmaan järkyttyneenä tätä ketjua.
Ostakaa, lainatkaa tai vuokratkaa nyky-aikaiset välineet.
Untuvaa, Keinokuitua ja elektroniikkaa jollakin vempeleellä mukaan otettavaksi,
rinkka, roosna, kärry, ahkio, yms.
Yrittäkää pysytellä madollisimman kuivina
Goretexkalvoin, sadeviitoin tai sateelta suojaavassa tilassa.
ja syökää pullamössöä kultalusikoin, se on hyvää.
Nauttikaa luonnosta, siellä hyvin harvoin tulee kukaan arvostelemaan pullamössö henkilöksi.
Täällä virtuaali mailmassa saattaa sellaistakin tapahtua.

[opmdevil]

^ Niille jotka tahtovat kärvistellä, suosittelen lämpimästi hengissäselviytymiskursseja joita järjestää vaikka MPK. Viikonlopun kun viettää syksyisessä, lähes talvisessa, saaristossa ja on lonottanut vettä kaksi viikkkoa että vahingossakaan missään ei ole auttavasti poltettavaksi kelpaavaa polttopuuta ja koko viikon lopun lonottaa sitä vettä taivaalta ja lämpötila lähellä nollaa ja mereltä puhaltaa mukavasti ja mukana on vain etukäteen ohjeistetut (käsketyt) erittäin niukat varusteet, niin alkaa arvostamaan sellaisia ihanuuksia kuin sadetakki ja edes auttavasti elementeiltä suojaava laavukankaan oloinen ja retkiradio.

[Joonas Frisk]

Eräkulkuri on hieman varhaisempaa ikäluokaa kuin meikä. Mutta olenpa minäkin hernekeittopurkkeja kairaan kantanut, vanhasta päiväpeitteestä tehdyssä laavussa nukkunut hytisten villahuovassa havujen päällä. Saksalaismaihareissa mallia -44 kulkenut jalat märkinä kantaen omatekoisessa putkirinkassa kumisia sadekamppeita. jn e.
- Onneksi on kehitys kulkenut, muutoin ei meikä enää metsään romuselkäisenä menisi...vajaahampaisena pullamössöä syämään.

[Joonas Frisk]

Eräkulkuri on hieman varhaisempaa ikäluokaa kuin meikä. Mutta olenpa minäkin hernekeittopurkkeja kairaan kantanut, vanhasta päiväpeitteestä tehdyssä laavussa nukkunut hytisten villahuovassa havujen päällä. Saksalaismaihareissa mallia -44 kulkenut jalat märkinä kantaen omatekoisessa putkirinkassa kumisia sadekamppeita. jn e.
- Onneksi on kehitys kulkenut, muutoin ei meikä enää metsään romuselkäisenä menisi...vajaahampaisena pullamössöä syämään.