Sen verran pitkä säie että yllä aloitus. Itse olen melkoisen brutaaliretkeilijä, telebanina kannan vähän vanhempaa ja painavampaa vermettä enkä ole turhan tarkka astioiden nokeentumisen kanssa, itse asiassa haluankin ettei ne ole liian steriilejä vaan parempi tulella kuin sinolilla. Eräkulkurin listasta jätän reissusta pois nuo digivehkeet pois, muut ok.Eräkulkuri kirjoitti:Kun olen seuraillut näitä keskusteluja, niin yhä enemmän on tullut esiin erilaisten apuvälineiden käyttö turvaamaan ja helpottamaan eräelämää. On maastopyörää, eräkärryä, kävelysauvaa, keittimiä, elektroniikkaa ja kommunikointivälineitä.
Onneksi olen saanut kokea ajan, jolloin asiat olivat toisin.
Apuvälineet, eräelämän pullamössö
Re: Apuvälineet, eräelämän pullamössö
Uusissa apuvälineissä ja varusteissa on varsinkin se ongelma, että ihmiset tulevat niistä riippuvaisiksi. Kalvoton vaate aiheuttaa epävarmuutta, umpikuminen sadepuku kauhua, kumisaappaan käyttöalueen laajuutta ei ymmärretä, tunturiin kuolee ilman 700 euron telttaa...
Ruokapuolikin on jo erikoistumaan päin, kalorimatematiikka ja lisää vesi pussiin -ideologia rehottavat. Kattila jos nokeentuu niin itku pääsee.....
Toistuvasti tulee eteen vaikutelma, että yhä useammin ihmiset luottavat varusteisiin enemmän kuin itseensä. Tai sitten ei osata enää luottaa kumpaankaan, mitä jos kalvo puhkeaa, miten minulle käy jos varpaat kastuvat...
Itsekin huomaan välillä miettiväni tuollaisia ja se kyllä panee miettimään....
Ruokapuolikin on jo erikoistumaan päin, kalorimatematiikka ja lisää vesi pussiin -ideologia rehottavat. Kattila jos nokeentuu niin itku pääsee.....
Toistuvasti tulee eteen vaikutelma, että yhä useammin ihmiset luottavat varusteisiin enemmän kuin itseensä. Tai sitten ei osata enää luottaa kumpaankaan, mitä jos kalvo puhkeaa, miten minulle käy jos varpaat kastuvat...
Itsekin huomaan välillä miettiväni tuollaisia ja se kyllä panee miettimään....
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
Tämä on mukava aihe pohdiskeltavaksi, mutta vähän yksipuolinen.
Paremman kuvan saa vaeltajan/retkeilijän selviytymisestä omin avuin, kun myös "siviilipuolen" apuvälineistön käyttö otetaan suurennuslasin alle.
Retkellä voi väliaikaisesti larpata vaikka kuinka alkeellisilla välineillä, mutta teepä samoin myös vaelluksen ulkopuolella arkisessa ympäristössä. Silloin vasta jyvät erotellaan akanoista, siinä mielessä, että kuka tulee toimeen vähimmillä apuvälineillä.
Mutta kuten sanoin, tämä on mukava aihe näin typistettynäkin.
Kaikki mikä saa ihmiset liikkumaan luonnossa ilman moottorin apua, on plussaa liikkujan kunnolle. Kuten myös luonnolle.
Hevospelillä tehty harvennushakkuukin olisi paljon reipashenkisempää toimintaa, kuin mitä nykyisten "apuvälineitten" käyttö on.
Paremman kuvan saa vaeltajan/retkeilijän selviytymisestä omin avuin, kun myös "siviilipuolen" apuvälineistön käyttö otetaan suurennuslasin alle.
Retkellä voi väliaikaisesti larpata vaikka kuinka alkeellisilla välineillä, mutta teepä samoin myös vaelluksen ulkopuolella arkisessa ympäristössä. Silloin vasta jyvät erotellaan akanoista, siinä mielessä, että kuka tulee toimeen vähimmillä apuvälineillä.
Mutta kuten sanoin, tämä on mukava aihe näin typistettynäkin.
Kaikki mikä saa ihmiset liikkumaan luonnossa ilman moottorin apua, on plussaa liikkujan kunnolle. Kuten myös luonnolle.
Hevospelillä tehty harvennushakkuukin olisi paljon reipashenkisempää toimintaa, kuin mitä nykyisten "apuvälineitten" käyttö on.
^Reissuissa on parasta kun kaikki tingeli tangeli on poissa ja vain oleelliseen pitää keskittyä eli lämpö, kuivana pysyminen, ruoka - siinäkös ne olikin? Yksinkertainen on kaunista. Itse en halua kuunnella maastossa puhelimen piippauksia yms. mutta varmaan talviretkeilyssä ottaisin gps-vermeen matkaan. Siviilipuolen asioista sen verran että esim. nykyautoissa on minulle aivan liikaa sälää, peruutustutkat piippauksineeen yms., en muuten käytä vakkariakaan vaan haluan että on tunto kaasupolkimella silloin se on turvallisempaa ja kuskilla heti komento.
Hevoinen, kirves ja pokasaha, niitten kanssa kun jaksaa muutaman viikon metsässä rypeä, niin homma on kohdillaan.Umpihanki kirjoitti:Tämä on mukava aihe pohdiskeltavaksi, mutta vähän yksipuolinen.
Paremman kuvan saa vaeltajan/retkeilijän selviytymisestä omin avuin, kun myös "siviilipuolen" apuvälineistön käyttö otetaan suurennuslasin alle.
Retkellä voi väliaikaisesti larpata vaikka kuinka alkeellisilla välineillä, mutta teepä samoin myös vaelluksen ulkopuolella arkisessa ympäristössä. Silloin vasta jyvät erotellaan akanoista, siinä mielessä, että kuka tulee toimeen vähimmillä apuvälineillä.
Mutta kuten sanoin, tämä on mukava aihe näin typistettynäkin.
Kaikki mikä saa ihmiset liikkumaan luonnossa ilman moottorin apua, on plussaa liikkujan kunnolle. Kuten myös luonnolle.
Hevospelillä tehty harvennushakkuukin olisi paljon reipashenkisempää toimintaa, kuin mitä nykyisten "apuvälineitten" käyttö on.
Hevosesta ei kyllä ole kokemusta. Joskus lapsena ajettiin pollella heiniä pellolta, Zetorikin kyllä oli.
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
^ Minulla on hevosesta kokemuksia, eikä mitenkään hyviä. Pojannaskalille ei tietty vaativampia töitä annettu, mutta esim. jyräystä ja vesien ajoa kärryillä lehmille on tullut tehtyä. Meidän kaakilla ei kaikki palikat olleet pääkopassa paikoillaan, aikamiehetkin oli välillä sen kanssa hätää kärsimässä.
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."
Muistan myös kun papan ja Tuijan kanssa haimme puukuormia metsästä kotipihaan. Enimmäkseen keveitä polttopuita mutta joskus kun oli tarve sahauttaa lautatavaraa niin isommat tukitkin kulkivat reessä Tuijan vetäminä.
Pappani oli sellainen poika, että hän ei myynyt koskaan metsästä myyntipuuta, ne olivat hienoja metsiä silloin kun pieni poika olin.
Pappani oli sellainen poika, että hän ei myynyt koskaan metsästä myyntipuuta, ne olivat hienoja metsiä silloin kun pieni poika olin.
Olen samaa mieltä, siis siitä, että minustakin on noin hyvä, mutta muista en mene sanomaan mitään.tst kirjoitti:^Reissuissa on parasta kun kaikki tingeli tangeli on poissa ja vain oleelliseen pitää keskittyä eli lämpö, kuivana pysyminen, ruoka - siinäkös ne olikin? Yksinkertainen on kaunista.
Jokainen valitkoon varustuksensa mieltymystensä mukaan.
Suurin "apuvälinehän" on raha. Sillä kun pistää muut hommiin, niin ei tarvitse itse huhkia joka paikassa.
Mulla oli aikanaan autojen kanssa samoja ongelmia.Louestaja kirjoitti: Meidän kaakilla ei kaikki palikat olleet pääkopassa paikoillaan, aikamiehetkin oli välillä sen kanssa hätää kärsimässä.
Tosin oli hevosenkin kanssa ongelmia jo alle kouluikäisenä, kun setä vei hevosella Säynäjärven asemalle, niin silmät muurautu umpeen ja henki alko vinkua.
Armeijassa ei sitten konin kyydissä meno tehnyt heikkookaan. Ei musta hevosmiestä silti tullut, vaikka pienen tovin reessä pystyinkin olemaan.
Uskomaton määrä on hevosessa hevosvoimia.sahamies kirjoitti:Muistan myös kun papan ja Tuijan kanssa haimme puukuormia metsästä kotipihaan. Enimmäkseen keveitä polttopuita mutta joskus kun oli tarve sahauttaa lautatavaraa niin isommat tukitkin kulkivat reessä Tuijan vetäminä.
Tekniikan Maailma testasi kerran hevosen. Se veti kuormana ollutta autoa keskimäärin noin kahdeksan, hetkellisesti jopa 30 hevosvoiman teholla. No, kyllähän terve ja ulkoilmassa kasvanut hevonen... Eikös tuo hevosvoima ollut sen Pariisin Mittojen ja painojen museon kellarissa säilytetyn prototyyppihevosen voima?Umpihanki kirjoitti:Uskomaton määrä on hevosessa hevosvoimia.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.