Maalinnun pyynti

dailymail
Viestit: 2973
Liittynyt: 23 Tammi 2013 20:41

Viesti Kirjoittaja dailymail »

Mettälle pääsee läpi vuoden. Saalista voi ottaa vain rajattuina aikoina.

Eiväthän jääkiekossa ja jalkapallossakaan maalit ole tärkeintä. Otetaan maalit pois ja katsotaan miten peli kehittyy.

Metsästys on yhtä epäeettistä kuin luonnonsuojelukin. Nimittäin jos se tehdään väärin.

Sikäli olen hyvässä asemassa että yhdenkin reissun (eikä välttämättä pitkän) aikana tulee usein nähtyä kaikki metsäkanat. Metsoa nyt vähän harvemmin.


Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
Avatar
rautu
Viestit: 6662
Liittynyt: 26 Tammi 2006 23:03

Viesti Kirjoittaja rautu »

Korpijaakko kirjoitti:
rautu kirjoitti:Ei se saalis ole pääasia. Pääasia että pääsee mettälle. :D
Ei ehkä pääasia, mutta kai se vähintään pirun tärkeää on? Eikö muuten olisi helpompi jättää pyssy kotiinja mennä vaan retkeilemään? Yksi omasta mielestäni hyvä pohdinta aiheesta.

Oma tavoite voisi olla metsäkanalintujen osalta se, että näkisi oman seuran alueella jokusen teerin. Metson näkeminen olisi todella hienoa, mutta taitaa olla turhan paljon toivottu...
Ihan hyvä kirjoitus.

Lähtökohtaisesti aseen kanssa metsään lähtiessä lähdetään saalista pyytämään. Miksipä sitä asetta muuten mukanaan kantaisi. Kuitenkaan saalis ei loppujen lopuksi ole tärkeää. Metsästysreissuilla tapahtuu paljon jännittäviä tilanteita, jotka liittyvät saalistamiseen. Ne tekevät metsästysreissusta metsästysreissun. Houkuttelet, hiivit, kyttäät tai passitat, olet silloin metsästysmoodissa ja valmistautunut pyydystämään. Tutkit luontoa ja käyttäydyt aivan eri tavalla, kuin muuten metsässä liikkuessasi. Syke kohoaa ja aistit terävöityvät.

Olet varmaan nähnyt leijonan ja gepardin valmistautuvan saaliin pyydystämiseen. Mielessäni metsästäjä käyttäytyy samalla tavalla. Keskittyy saaliin yllättämiseen ja saa siitä nautintoa.

Vaikka saalista ei sillä kerralla tulekaan, niin voimakkaat elämykset jäävät mielihyvänä aivoihin ja mielihyvä kestää pitkään. Se toistuu, kun saa kertoa jahtikokemuksiaan kaltaiselleen, joka ymmärtää kokemasi.

Saaliin saamisella tässä kokemuksessa on pienehkö vaikutus. Useimmiten se tarkoittaa eläimen suolistamista, nylkemistä ja paljon hommaa. Toki saalistakin on mukava saada, että voi perustella metsästysretkiä vaimolleen. Ja onhan se kiva kutsua kaverit kylään hyvää ruokaa syömään.

Mutta että nämä kaikki kokisi ilman asetta....mahdotonta. (no mahdollisesti kameran kanssa, mutta en ole innokas kuvaaja)

Veikkaan, että nämä jutut ymmärtää vain toinen metsästävä. Sellainen, jolla saalistusviettiä ei ole, ei voi tätä käsittää.
Kuva
Ei oo häränpäivää!!
Korpijaakko
Viestit: 6935
Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
Paikkakunta: Etelä-Karjala
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Korpijaakko »

Pohdin tässä, että ei kai aiempaa viestiäni tulkittu jotenkin metsästysksen vastaiseksi? Sitä se ei ollut. Kyseenalaistin vain saaliin merkityksen vähättelyn.

Linkittämässäni kirjoituksessa sanottiin "lupaus ja odotus" saaliista ja sen kommenteissa mainittu parahdus, että "vaistot menee hukkaan" kun vaan kävelee metsässä. Nimim. rautu kirjoitti hyvin samoista asioista. Uskoisin ymmärtäväni näitä näkökulmia hyvin.

Leijonia ja gepardeja olen nähnyt vain telkkarissa, mutta metsällä olen ollut aika paljon. Tosin pikkupoikana isän kanssa, mutta muistan hyvin sen jännityksen ja tunnelman, joka siihen liittyi. Nyt takana on toistakymmentä vuotta taukoa, mutta tuli tarve aktivoitua ja päätin lähteä mukaan seuran hirviporukkaan tälle kaudelle. Jostain se pitää taas aloittaa. Ja jänismetsälle talvella. Ja tiedä vaikka sitten lintujahtiinkin innostuisi ensi vuonna...

Lupaus ja odotus, mahdollisuus, pitää olla, mutta täyttymystä ei tarvita onnistuneeseen metsästysreissuun. Ilman mahdollisuutta saada saalista se on kuitenkin vaan retkeilyä ja aseen voi silloin jättää kotiin. Saaliin saaminen ei ole tärkeää, mutta mahdollisuus siihen ja siten se saaliskin.

Mietin tuota valokuvaamista. Luulen, että siinä voi päästä hyvin lähelle metsästyksen tunnelmaa. Samoja taitoja tarvitaan, samalla tavalla "tähdätään ja laukaistaan". Tietysti tietyt metsästyksen muodot tuskin tuntuvat kameralla samalta (vastaako riistakamera loukkupyyntiä, miten kuvaat koiran kanssa?), mutta sinnepäin kuitenkin. Voisi olla hieno laji sekin...
Avatar
rautu
Viestit: 6662
Liittynyt: 26 Tammi 2006 23:03

Viesti Kirjoittaja rautu »

Tämä on WWF:ltä hyvä kannanotto http://wwf.fi/ruokaopas/vahemman-ja-par ... hto-1862.a


Korpijaakko, en tulkinnut metsästyksenvastaiseksi. Aloin vain pohtimaan omalta kohdaltani tuota asiaa.
Kuva
Ei oo häränpäivää!!
Pertti Kurki
Viestit: 1571
Liittynyt: 19 Joulu 2008 11:36

Viesti Kirjoittaja Pertti Kurki »

^Täsmälleen sama koskee itse pyydettyä luonnonkalaa. Ihminen syö vain tietyn määrän ruokaa. Mitä suurempi osa siitä on riistaa ja kalaa, kestävästi pyydettynä, sitä "parempi" ihminen olet. Tässä mielessä hokema, että kenenkään ei tarvitse metsästää tai kalastaa saaliin takia, koska kaupat ovat pullollaan elintarvikkeita, on silkkaa skeidaa.

Koiran kanssa saaliin saanti on tärkeää, koska koira tarvitsee kehittyäkseen onnistumisia. Pystykorvan saa pilattua helposti sillä, että haukuista ei saada tiputuksia. Jokaisesta ei tarvitse eikä voi saada, mutta jatkuva "tyhjän" haukkuminen ei ole hyvä juttu.
Kuvailutulkki
Inari74

Viesti Kirjoittaja Inari74 »

Perjantaina kotalaavu rinkan päälle ja tunturin reunaan viikonlopuksi. Mukaan lähtee hyvä metsästyskaveri pystykorvansa kanssa ja oma saksanseisoja. Erillään on meininki kuljeskella, toinen ison linnun maastoissa ja itse riekon perässä. Isoa lintua en itse aio tänä syksynä ampua lainkaan vaan annan niille rauhan. Jääpähän enemmän ulkopaikkakunnan lupametsästäjille, joille heltisi ensimmäistä kertaa meidän kuntaan metsolupia :?
Avatar
Pekka
Viestit: 4242
Liittynyt: 12 Tammi 2006 08:26

Viesti Kirjoittaja Pekka »

Koiran kanssa saaliin saanti on tärkeää, koska koira tarvitsee kehittyäkseen onnistumisia. Pystykorvan saa pilattua helposti sillä, että haukuista ei saada tiputuksia. Jokaisesta ei tarvitse eikä voi saada, mutta jatkuva "tyhjän" haukkuminen ei ole hyvä juttu.
Olen eri mieltä. Omalta pystykorvaltani (9 v.) ei ole koskaan ammuttu oravaa. Silti se haukkuu täysin puhtaasti niitä kun kävelemme metsässä. Lopettaa myös haukkumisen heti kun kerron että nyt riittää. Eli ei ole pudotuksista kiinni.
Touhusin aikanaan Suomen Pystykorvajärjestössä ja kiertelin SM-kisoja useampana vuotena. Tutuksi tuli lukuisa joukko kasvattajia ja kouluttajia. Joukossa oli sellaisia, joiden koirilla metsästettiin harvoin, mutta silti koirat olivat SM-kärkeä. Toki oli sitten myös koiria, jotka touhusivat ahkerasti myös metsästettäessä.
Kun eksyn, lähden kotiin.
Pertti Kurki
Viestit: 1571
Liittynyt: 19 Joulu 2008 11:36

Viesti Kirjoittaja Pertti Kurki »

Pekka kirjoitti:Omalta pystykorvaltani (9 v.) ei ole koskaan ammuttu oravaa. Silti se haukkuu täysin puhtaasti niitä kun kävelemme metsässä. Lopettaa myös haukkumisen heti kun kerron että nyt riittää. Eli ei ole pudotuksista kiinni.
Pystykorvia on käytetty oravan metsästykseen satoja vuosia. Koska se oli elinkeino, oravaa haukkumattomat koirat tapettiin. Oravan haukkumisen jalostukseen siis käytettiin tehokkaita valintajalostusta mitä voi kuvitella. Siksi oravan haukkuminen on useimilla pystykorvilla syvällä geeneissä. Jotta analyysisi ei taida olla ihan pätevä.

Maalinnun pyynti on nuori ilmiö oravan pyyntiin verrattuna. Jalostus käynnistyi vasta sotien jälkeen. Läheskään kaikki pystikset eivät ole luontojaan hyviä löytämään maalintua ja pitämään sitä haukussa. Mutta ne oppivat sen kun saavat onnistumisia. Ja turhautuvat jos eivät saa. SM-tason pystiksillä on luontainen kyky maalinnun pyyntiin. Siksi ne eivät tarvitse varsinaista koulutusta työhönsä. Ja sitten on katkeamaton sarja pystiksiä noiden väliltä, eli mitään yleispätevää sääntöä ei ole.
Kuvailutulkki
Jii.Pee
Viestit: 1074
Liittynyt: 22 Huhti 2010 23:53
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Jii.Pee »

Sain tehtyä uuden kevyet louteet (250g kpl) valmiiksi ja viikon päästä pitäisi sallan reissulle lähteä. Vielä odotellaan uusia makuualustoja ja haulikon piiputkin on vasta tänään saanut aseseppä kalvettua. Uudet supistajakin on vasta matkalla.. Kauhea urakka alkaa "uudella" haulikolla etsimään sopivat panokset. Varmaan useita kymmeniä panoksia joutuu taas testaamaan. Kait sitä kuitenkin viikonloppuna ehtii aamulla käydä lintujakin katteleen, mutta ei täällä etelässä vielä tähän aikaan kovin mukavaa ole kun on nuita kärpäsiä..

Nyt pitäisi majoite,makuupussi ja alusta painaa yhteensä 1250g :D Tarkoituksena siis kantaa kaikki kamppeet keveässä rinkassa ja jäädä leiriin sitten kun sopiva paikka löytyy. Kun rinkka on kevyt niin lentoon ampuminenkin on helpompaa.
dailymail
Viestit: 2973
Liittynyt: 23 Tammi 2013 20:41

Viesti Kirjoittaja dailymail »

^Hmm...vinkkaatko vähän tuosta sopivien panosten valinnasta, millä kriteereillä ja menetelmillä sellaiset valitaan? Sivistyksestä löytyi taas uusi aukko :)
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
Avatar
rautu
Viestit: 6662
Liittynyt: 26 Tammi 2006 23:03

Viesti Kirjoittaja rautu »

dailymail kirjoitti:^Hmm...vinkkaatko vähän tuosta sopivien panosten valinnasta, millä kriteereillä ja menetelmillä sellaiset valitaan? Sivistyksestä löytyi taas uusi aukko :)
Ihan kokeilemallahan tuo tehdään. Ammutaan paperille, josta nähdään haulikuvio. Valitaan paras mahdollinen tiheys. Metsästäjän tavoitteena on saada riistaeläin eräksi mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Hyvä haulipeitto saa osuessaan eläimessä aikaan shokin, johon eläin kuolee välittömästi.
Kuva
Ei oo häränpäivää!!
Avatar
Pekka
Viestit: 4242
Liittynyt: 12 Tammi 2006 08:26

Viesti Kirjoittaja Pekka »

Viilataan vielä pilkkua; sopivan peiton lisäksi haulien upotus myös ratkaisee. Laitetaan sen paperin taakse lautatausta ja kun löydetään hyvät kuviot, valitaan se patruuna joka upottaa parhaiten.
Kun eksyn, lähden kotiin.
dailymail
Viestit: 2973
Liittynyt: 23 Tammi 2013 20:41

Viesti Kirjoittaja dailymail »

^^ Ampumaetäisyys tulee mieleen.

Onko etäisyyteen jokin "standardi" vai vaihteleeko se ampujan tai esimerkiksi tavoitellun riistan mukaan? Eri kokoista riistaa kai ammutaan erilaisilla haulilla, niin olen kuullut?
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
Avatar
rautu
Viestit: 6662
Liittynyt: 26 Tammi 2006 23:03

Viesti Kirjoittaja rautu »

Riippuu haulien koosta vähän. Normisti maks etäisyys 30-35 m. Omalla kohdallani maks 25 m.
Kuva
Ei oo häränpäivää!!
Jii.Pee
Viestit: 1074
Liittynyt: 22 Huhti 2010 23:53
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Jii.Pee »

Itse ammun kuvion ja jos se on hyvä niin testaan upotuksen. Ammun aina kuviot vähintään 35m matkalle, mutta kettupaukut testataan 50m asti. Normi panoksilla vaatimuksena että 35-40m matkalle lintu kuolee aina kun osuu. Upotusta pitää löytyä. Näissä pitää ottaa huomioon että käyttääkö panoksia kesällä vai pakkasellakin. Suurin osa panoksista ei toimi pakkasella.

Itse käytän vaan lyijyä ja terästä. Mutta jos itse lataa niin voi helposti tehdä latauksia joilla ampuu 70m linnun 100% varmasti alas. Jos osuu.

Huomenna näkee onko ylimenokartion kalvauksesta ollut hyötyä kun pääsen testaan..
Vastaa Viestiin