Micke kirjoitti:Tuon mukaan revolverit kuuluvat pistooleihin, mutta kaikki pistoolit eivät ole revolvereja.
Kuinka niin? ei revolverissa ole piipussa kiinteästi olevaa panospesää? pistooleissa taas on. Ero on hyvin selkeä ja tekninen, ei mikään makuasia.
Molemmat ovat käsiaseita, joista on tuolla wikissä käytetty nimitystä "pistooliaseet", joka taas on nimitys, jota en ole koskaan ennen edes kuullut, mutta se voitanee hyväksyä. KUn googlettelin, niin se on näköjään nykyisin yleisessä käytössä. Aikaisemmin puhuttiin erikseen pistooleista ja revolvereista, nyt niille tarvitaan näköjään yhteinen yläkäsite.
Tosin tuossa wikissä mainittu "kertalaukausase" on myös pistooli. En ole ennen kuullut moistakaan erillismääritelmää pistoolista erillisenä. Pistooleja on olemassa kertalaukeavia (joihin mm. ne suustaladattavat kuuluvat), puoliautomaattisia eli kertalaukeavia lippaallisia ja sitten automaattisia eli konepistooleja.
Eli jos jotain, niin ne ovat molemmat, pistooli ja revolveri, "pistooliaseita", eivät molemmat pistooleja, jos tuollaista "pistooliaseet" yläluokkaa halutaan käyttää. Peura ja hirvi ovat hirvieläimiä, eivät hirviä molemmat. Eikö?
Saivartelu sikseen. Aseita tuntevat tietävät kyllä kumpi on kumpi.
Pointtini on se että pelkällä revolverilla aseistautunut antaa kyllä jääkarhulle melkoisen tasoituksen. Järeälläkin (.44 mag, .454 Casull, .500 S&W) revolverilla pitää osua aivoihin tai keskushermoston alueelle ennenkuin jääkarhun kokoluokan eläin pysähtyy. Tuolla voi kukin käydä kokeilemassa. On vielä eläin sivuttainkin, puhumattakaan kohti rynnivästä pedosta. Videolla kaveri poseeraa kiikarikivääri miehekkäästi kourassa. Tositilanteessa tuollaisesta isosuurennoksisesta tähtäimestä olisi vain haittaa, karhu olisi jo iholla ennenkuin ristikon saisi kohdalleen. Avotähtäimet olisivat tuossa tapauksessa poikaa.
Korpijaakon suosima varmatoiminen pumppuhaulikko olisi minunkin valintani, varsinkin henkilölle joka ei ole kovin tottunut aseita käsittelemään. Tietenkin sitäkin pitäisi opetella käyttämään ja harjoitella niin että laukaus lähtisi tositilanteessa refleksinomaisesti. Karkeat haulit ensiksi ja seuraavaksi täyteiset. Eikä se isokaliberinen kivääri porukan mukana pahaa tekisi.
Napakettu kirjoitti:Saivartelu sikseen. Aseita tuntevat tietävät kyllä kumpi on kumpi.
Pointtini on se että pelkällä revolverilla aseistautunut antaa kyllä jääkarhulle melkoisen tasoituksen. Järeälläkin (.44 mag, .454 Casull, .500 S&W) revolverilla pitää osua aivoihin tai keskushermoston alueelle ennenkuin jääkarhun kokoluokan eläin pysähtyy. Tuolla voi kukin käydä kokeilemassa. On vielä eläin sivuttainkin, puhumattakaan kohti rynnivästä pedosta. Videolla kaveri poseeraa kiikarikivääri miehekkäästi kourassa. Tositilanteessa tuollaisesta isosuurennoksisesta tähtäimestä olisi vain haittaa, karhu olisi jo iholla ennenkuin ristikon saisi kohdalleen. Avotähtäimet olisivat tuossa tapauksessa poikaa.
Korpijaakon suosima varmatoiminen pumppuhaulikko olisi minunkin valintani, varsinkin henkilölle joka ei ole kovin tottunut aseita käsittelemään. Tietenkin sitäkin pitäisi opetella käyttämään ja harjoitella niin että laukaus lähtisi tositilanteessa refleksinomaisesti. Karkeat haulit ensiksi ja seuraavaksi täyteiset. Eikä se isokaliberinen kivääri porukan mukana pahaa tekisi.
Nyt päästiin takaisin asiaan! Tai ainakin sivutaan sitä. Muutamia huomioita:
Jääkarhun tappamiseen järeä revolveri (tai pistooli) on tietysti pitkää asetta huonompi, mutta todennäköisesti paljon tyhjää parempi. Reissu-Peten kokemuksien mukaan kohti tuleva karhu kunnioittaa jo kynävalopistoolinammusta, joten nahan alle iskeytyvä .44 magnumin luoti vaikuttaa varmasti samaan tapaan tai tehokkaamminkin. Tietysti kaikki riippuu tilanteesta, joten paha spekuloida täältä toimistotuolista.
Paikalliset säännöt vaativat ilmeisesti nimenomaan järeää kivääriä (vähintään .308), joten pelkkä haulikko ei ehkä riitä. En tiedä mikä tähän on syynä (olettaisin, että paikallinen asekulttuuri ja määritelmän helppous), mutta näin näyttäisi Sysselmannin sivuilla lukevan. Kivääri ja haulikko on mielestäni hyvä yhdistelmä. Lisäksi vielä kynövalopistooli karkoittamiseen, niin ei tarvitse sotkea tappavaan tulivoimaa siihen. Samaa mieltä mös kiikaritähtäimestä: lähinnä haitallinen tositilanteessa, jossa ampumamatka on alle 50m ja kohde liikkuu. Punapistetähtäin olisi ehkä optimaalinen (helppo myös vähemmän kokeneelle ampujalle), mutta totuus taitaa olla, että useimmilla porukoilla on aseena vanha, väljä, vuokrattu 30-06 rautatähtäimillä...
Muuten, miksi ensin haulit ja lopuksi täyteiset? Osumatodennäköisyyden parantamiseksi? Valliteva kotimaisten arktisten retkeilijöiden ohjeistus menee toisinpäin: ensin täyteiset ja sitten 00:t. Ideana kai suurempi teho kun tuli avataan pidemmältä matkalta ja viimeisen laukauksen aikana karhu on jo paljon lähempänä.
Paljon riippuu eläimen vireystasosta. Uteliaana varovasti lähestyvän karhun voi varmasti karkoittaa signaalipatruunalla. Aggressivisesti päälle ryntäävällä pedolla on tappamisen meininki. Silloin tarvitaan raakaa pysäytysvoimaa, siinä isokaliberinen kivääri paras. Revolverilla on melkeinpä pakko osua aivoihin, laajeneva puolivaippa tyssää äkkiä karhun rasvakerrokseen. Haulikko karkeilla hauleilla antaa ehkä silmänräpäyksen aikaa toiseen tähdättyyn laukaukseen...
Tämä kaikki tietenkin silloin kun tilanne on nopeasti päällä. Jos karhun havaitsee jo kauempaa niin silloin tarkka täyteinen hoitaa asian. Eri asia on sitten mitä Sysselmann sanoo sataan metriin kaadetusta karhusta...näissä kaatohommissa ei taideta karvaakaan jättää kääntämättä tutkinnan osalta.
Ok. Tuumiskelin jotta olisikohan tuo ollut "suuri ja mahtava" Newtoppen.
Nimenä se kyllä löytyy kartoissa mutta nyt olisi kiva jotenkin saada selville tuon "nyppylän" nimi.
Googlen kartta on aika surkee juuri tuolta alueelta
Matkalla Pyramidenille ei taida olla kuin yksi jäävirta näkyvissä ja se olisi Nordenskjöldbreen ja sen OIKEALLA laidalla olisi Urmstonfjellet, mutta nuo mökit ei istu mun kuvaan siitä alueesta. Tosin viime käynti 2009.
Aika mukavasti on tullut kolmella sivulla esiin tietoutta Huippuvuorilla vaeltamiseen. Kannan kuitenkin korteni kekoon.
Ensimmäisenä tuo jääkarhut ja niiden kohtaamistodennäköisyys. Kohtaaminen on todennäköisempää talvella, mutta täysin mahdollista myös kesällä kaikkialla saarilla. Talvella kohtaamisista ei yleensä muodostu vaaratilannetta, koska jääkarhuilla on paremmin ruokaa. Kesällä sen sijaan jääkarhut ovat usein nälkäisiä ja saattavat epätoivoissaan yrittää saalistaa "pystyhylkeitä". Kannattaa opetella vaikka videoista tunnistamaan utelias ja hyökkäävä jääkarhu toisistaan. Ja treenata kohtaamistoimintaa koko retkueen voimin. Eli toimintapykälät hiljaisesta ohittamisesta julmetun säikyttelyn ja meluamisen kautta karhun ampumiseen.
Asekysymyksiin sen verran, että itse suosin järeää pulttilukkokivääriä. Se on toimintavarmoin vaihtoehto. Luotien tulisi olla laadukkaita laajenevia metsästysluoteja. Ei mitään norsuille suunniteltuja solideja tai halpoja kokovaippoja. Kakkosvaihtoehtona pitäisin pumppuhaulikkoa. Siihen saa paljon erilaisia patruunoita, karhun tappamiseen käyttäisin täyteisiä ja läheltä mahdollisesti susihauleja (ei mitään pikkuhauleja, vaan herneen kokoisia mutikoita). Jos onnistuu hankkimaan, niin ihan ekana voisi yrittää karhua säikytellä erilaisilla paukku-valopatruunoilla, tai jonkinlaisilla "beanbageillä". Eli pumppuhaulikon makasiiniin ladataan ensin patruunapesään tulevaksi säikyttelypatruuna(t), sitten tappamiseen täyteisiä ja mahdollisesti viimeiseksi susihauleja lähitaisteluun ja viimeiseen voiteluun. Jos aseita alkaa retkikunnalla olemaan jo yllinkyllin, niin sitten saattaisin harkita revolveria. Paikan päältä voi vuokrata kiväärejä, saksalaisia toisen maailmansodan ylijäämämausereita, joiden toimintakunto on epäillyttävä. Lukot ja aseet säilytetään eri laatikoissa, ja sieltä napataan ekana käteen osuva. Oikeasti lukkoja ei saisi ilman asesepän tarkastusta vaihdella keskenään. Vaarana on hylsyjen katkeaminen patruunapesään, tai laukeamattomat patruunat. Vähintään tuollaisen vuokra-aseen koeampuisin, suojalasit päässä. Yleensä vuokraaja sen kieltää...
Oleellista kuitenkin on, että asetta osataan käyttää, kaikissa olosuhteissa, kaikissa tilanteissa. Osataan myös peruskorjaukset, esimerkiksi pulttilukossa on hyvä osata vääntää peräkappale käsin takaisin vireeseen. Mielellään testataan myös patruunoita, etenkin haulikon, myös pakkasessa. Pakkanen voi heikentää patruunan tehoa paljonkin. Jokaisen pitäisi osata käsitellä asetta turvallisesti ja ampua (osua) edes auttavasti. Yleensä tuolla päin ei käytetä varmistimia, vaan aseet pidetään lipastettuina, niin että tosipaikan tullen patruuna saadaan yhdellä latausliikkeellä patruunapesään. Näin mahdollisuus vahingonlaukaukseen on pieni ja varmistin ei jäädy päälle.
Reissuun itse lähtisin kesällä ja talvella niin isolla joukolla, että koko yön voisi joku olla ulkona karhuvartiossa. Eli sopiva joukon koko olisi kahdeksan, jolloin kaikki saisivat unta sopivasti vartiointi ajan pyöriessä 1-1,5 tunnin välillä, riippuen kuinka monta tuntia nukkumista porukka kaipaa. Vartio voi kuulostaa liioittelulta, mutta paukkulankojen kanssa on käynyt onnettomuuksia, joissa karhu pääsee lankojen läpi huomaamatta leiriin. Lisäksi vartiossa on nautinnollista havainnoida ympäröivää luontoa, ja vaikka syödä ja juoda.
Ajankohtana välttelisin lumien sulamisaikaa (toukokuun loppupuoli-kesäkuu) ja kaamosaikaa (syyskuun loppu-maaliskuun alku). Sulamisajan loskatulvat ei houkuta, eikä loputon pimeys. Parhaina aikoina pitäisin heinäkuun puoliväliä kesävaellukselle ja huhtikuun loppua hiihtovaellukselle. Jos olisi pysyttävä management area 10 sisällä, niin suuntaisin Longyearbyenistä etelään.
Paljon on tässä ketjussa ollut asiaa jääkarhukohtaamisista ja sellaisiin varustautumisesta. Tärkeää varmaan on varustautua ja varautua asiallisesti, mutta kaihan kaikki tietävät, että karhun ampuminen on todellakin se vihoviimeinen keino. Käsittääkseni tuollakin joutuu esittämään aikamoiset meriselitykset, jos ampumiseen on pakko mennä, ja hyvä niin.
Itse olen ollut kerran lyhyehköllä, opastetulla heinäkuisella vaelluksella Huippareilla, ja todella mahtavaahan siellä oli! Tosi mielelläni lähtisin toistekin, jos löytäisin seuraa, jolla se pyssy pysyisi kädessä.
