Mulla oli viime reissulla mukana näistä:
- kello
- puhelin
- virtapankki
- satelliittiviestin
Kello on mukana aina eikä äly-Garminin paino poikkea juurikaan Seikon painosta ( 80g). Kellossa oli kartta ja siitä a) varmistin missä oikeasti olin kun en luota omaan suunnistustaitoihin sekä b) träkkäs missä olin kulkenut jotta voin jälkeenpäin tutkia reittiä, sillä näkyneitä mielenkiintoisia paikkoja ja myös eksymisiäni. Varsinainen kulkeminen meni kartalla ja kompassilla.
Puhelin on mukana joka tapauksessa eikä se painoa lisää jos siinä olis jotain karttaa tms. mukana ( ei ole, paino 200g ).
Virtapankki oli omasssa pussukassaan ( halpa ja painava kakskyttonninen ) johtoineen. Tuosta latasin kellon päivittäin, puhelimen, action kameran ja satelliittiviestimen tarvittaessa. Varsinaista kameraa tuolla ei voinut ladata. Painoa pussukalla oli 800 g. Ruokatäydennyspaikassa latasin virtapankin täyteen.
Satelliittiviestin ( Yellowbrick ) oli mukana sen takia että tarvittaessa voin viestiä sen kautta ja se myös träkkäs mun kulkemisen nettiin jotta kotona nähdään missä menen. Painoa tuolla oli 340g.
Lyhyemmällä reissulla pärjäis pienemmällä ja kevyemmällä virtapankilla joten tuo yhteispaino 1,4 kiloo varmasti kevenisi puolisen kiloa. Mutta mulle tuolla painolla ei ole merkitystä koska mielelläni kannan sen turvallisuustekijänä ja kotijoukkojen rauhoittelijana.
Eksyminen
Kuten tuolla ylempänä sanotaan niin huonolla kelillä kannattaa tarvittaessa lyödä leiri pystyyn ja odotella parempaa, ainakin kotimaassa, täällä on sen verran mieto ilmasto ettei myrsky kestä viikkoa.
Suunnistajaparin eksymisessä tietysti ratkaisevaa meinasi olla, ettei yöpymisvarusteita maastoon ollut. Itse olin samaan aikaan muutaman kilometrin päässä ja olihan se keli liikkumisen kannalta kaamea, näkyvyyttä oli 1-20m. Se white out oli niin täydellinen, että kaukaisin asia mikä näkyi oli omien suksien kärjet. Itse emme pikkukierroksia enempää liikkuneet vaan nautiskelimme lumiluolan hiljaisuudesta.
Tuossa kelissä suunnistaminen on melkein mahdotonta. Jos vielä pysyy jotenkin suunnassa niin eteneminen on oikeasti vaarallista siksi, että mitään edessäolevaa ei näe, kaikki edessä olevat pienet ja suuret jyrkänteet suorastaan odottavat. Edes rinteen kaltevuutta tai omaa nopeutta ei voi mistään päätellä.
Sitten suunnistusvälineestä. Nyt kun on tullut taas oltua hirvipassissa niin on joutunut kiinnittämään huomiota kännykän akunkestoon. Omani akku kestää +5-10 lämmössä gepsi päällä ja näyttö koko ajan päällä kokonaisen päivän. Mutta ihan varmasti se ei toimi samoilla säädöillä -15 lämmössä.
Kun sitten white outissa voi edetä vain näytöstä suuntaa seuraten ja näyttö kirkkaana niin mitä tapahtuu? No akku tyhjenee vaikka se olisi ollut aamulla täysi. Entä onko virtapankissa tai toisessa enää ytyä monen päivän jälkeen? Siinä tilanteessa kompassi on suorastaa taivaallinen keksintö, ottaa näytöstä tai kartasta suunnan ja jatkaa kompassilla seuraavaan tarkistukseen asti. Kannattaa pitää mukana.
Suunnistajaparin eksymisessä tietysti ratkaisevaa meinasi olla, ettei yöpymisvarusteita maastoon ollut. Itse olin samaan aikaan muutaman kilometrin päässä ja olihan se keli liikkumisen kannalta kaamea, näkyvyyttä oli 1-20m. Se white out oli niin täydellinen, että kaukaisin asia mikä näkyi oli omien suksien kärjet. Itse emme pikkukierroksia enempää liikkuneet vaan nautiskelimme lumiluolan hiljaisuudesta.
Tuossa kelissä suunnistaminen on melkein mahdotonta. Jos vielä pysyy jotenkin suunnassa niin eteneminen on oikeasti vaarallista siksi, että mitään edessäolevaa ei näe, kaikki edessä olevat pienet ja suuret jyrkänteet suorastaan odottavat. Edes rinteen kaltevuutta tai omaa nopeutta ei voi mistään päätellä.
Sitten suunnistusvälineestä. Nyt kun on tullut taas oltua hirvipassissa niin on joutunut kiinnittämään huomiota kännykän akunkestoon. Omani akku kestää +5-10 lämmössä gepsi päällä ja näyttö koko ajan päällä kokonaisen päivän. Mutta ihan varmasti se ei toimi samoilla säädöillä -15 lämmössä.
Kun sitten white outissa voi edetä vain näytöstä suuntaa seuraten ja näyttö kirkkaana niin mitä tapahtuu? No akku tyhjenee vaikka se olisi ollut aamulla täysi. Entä onko virtapankissa tai toisessa enää ytyä monen päivän jälkeen? Siinä tilanteessa kompassi on suorastaa taivaallinen keksintö, ottaa näytöstä tai kartasta suunnan ja jatkaa kompassilla seuraavaan tarkistukseen asti. Kannattaa pitää mukana.
Olen Eräkulkurin linjoilla. Eksyminen ei ole juuri koskaan vaaratilanne, vaan kyky kyetä pitämään itsensä kunnossa tilanteen muututtua. Itäkairan tragediasta en osaa sanoa, mutta suunnistajat käsivarressa eivät olisi ehkä joutuneet hätään, jos olisivat pystynyneet pysähtymään, huoltamaan itsensä ja lepäämään. GPS on varmasti hyvä vaelluksellakin, mutta en koe sitä välttämättömänä. Ei ole tullut otettua mukaan, vaikka voisin ottaa. Sen sijaan olen tykästynyt tarkkoihin karttoihin, jotka nykyään saa helposti käyttöön paperillekin. Monesti on sekä 1:100.000 kartta että 1:20.000. Jos on 1:50.000 kartta valmiina, ei tarvita tarkempaa. Minulla on myös vanhoja 70-luvun karttoja 1:50.000 joiltakin paikoilta ja olen niihin aika tykästynyt. Jotenkin selkeää kuvausta. Kulkenut niillä esim. Lemmenjoen takamaastoissa.
Muistan vastaavanlaisen tapauksen mistä joku täällä kirjoitti jokunen vuosi sitten. Oli pimeässä hiihtänyt ja jokin vaisto pani pysähtymään. Tarkemmiin kun katsoi niin suksen kärjet oli jo tyhjän päällä. Sinä joka tämän kirjoitti, oletko vielä täällä?Raato kirjoitti:mitään edessäolevaa ei näe, kaikki edessä olevat pienet ja suuret jyrkänteet suorastaan odottavat. Edes rinteen kaltevuutta tai omaa nopeutta ei voi mistään päätellä.
Olen. Ei ihan suksen kärjet tyhjän päällä, mutta lähes reunalla kuitenkin. Luulen, että se "vaisto" oli superkuuloni, jota olin tottunut käyttämään ympäristön hahmottamiseen pimeässä. Ehkä tuulen sihinä hankea vasten.
Ei onnistune enää. Tinnitus kihisee liikaa ja heinäsirkat ovat kadonneet jo polun oikealtakin puolelta.
Ei onnistune enää. Tinnitus kihisee liikaa ja heinäsirkat ovat kadonneet jo polun oikealtakin puolelta.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Täh! Eikös niitä heinäsirkkoja olekaan vienyt ilmastonmuutos?Pepi kirjoitti:Olen. Ei ihan suksen kärjet tyhjän päällä, mutta lähes reunalla kuitenkin. Luulen, että se "vaisto" oli superkuuloni, jota olin tottunut käyttämään ympäristön hahmottamiseen pimeässä. Ehkä tuulen sihinä hankea vasten.
Ei onnistune enää. Tinnitus kihisee liikaa ja heinäsirkat ovat kadonneet jo polun oikealtakin puolelta.
Jos eksyminen mietityttää niin sitähän voi yrittää harjoitella turvallisissa oloissa kuten muitakin taitoja. Se voi olla myös hauskaa. Tällainenkin harjoituslenkki on tullut tehtyä: https://img.aijaa.com/t/00164/14907679.t.jpg
Pohjoisviivojen väli on kilometri, pisteet matalahkoja radiomastoja ja siniset viivat isoja voimalinjoja. En tosin ole varma olinko eksyksissä vaikka kohteita enimmäkseen ei näkynyt enkä tiennyt osuisinko suunnalla riittävän lähelle. Mielentila oli seikkailevan pikkupojan, eikä silloinkaan oltu eksyksissä vaan tutkimusretkellä.
Pohjoisviivojen väli on kilometri, pisteet matalahkoja radiomastoja ja siniset viivat isoja voimalinjoja. En tosin ole varma olinko eksyksissä vaikka kohteita enimmäkseen ei näkynyt enkä tiennyt osuisinko suunnalla riittävän lähelle. Mielentila oli seikkailevan pikkupojan, eikä silloinkaan oltu eksyksissä vaan tutkimusretkellä.
Ja vaikka tätä on nyt monikin toistanut niin yhdyn joukkoon: Minusta erämaassa on hyvä olla yöpymisvarustus koska stoppi voi tulla paitsi eksymisen, myös uupumisen, loukkaantumisen, välinerikon, säänmuutoksen tms vuoksi. Ja kun yöpymisvarustus on, muuttuu suunnistusvarustus elintärkeästä mukavuusvarusteeksi. Minusta iso karttalehti on mukava koska siitä saa yhdellä silmäyksellä niin paljon irti. Kotonakin aukaisen paperikartan kun 13-tuumainen näyttö tuntuu liian pieneltä.
Joskus on reissua suunnitellessa ollut paperikarttoja levitettynä lattialle neliömetreittäin. Ja tärkeiden etappikohteiden paikalle siroteltuna eri arvoisia kolikoita. Nykyisin riittää pöytä. Jopa näytölle (leveys 1 metri) mahtuu itä-länsi-suunnassa. Tykkään nähdä yksityiskohtia myös suunnitteluvaiheessa.
Hyvän suunnittelun jälkeen saattaa maastossa mennä koko päivä vilkaisematta sen enempää karttaa kuin kompassiakaan. Teltta vain hyvän näköiseen paikkaan.
Hyvän suunnittelun jälkeen saattaa maastossa mennä koko päivä vilkaisematta sen enempää karttaa kuin kompassiakaan. Teltta vain hyvän näköiseen paikkaan.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
-
Metsän Omena
- Viestit: 3080
- Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58
Näin joillakin vaelluksilla:
Vedenpitäviin paperikarttoihin laitan ennen reissua pariin kulmaan vahvistetun rei'än johon saa sulkuhaan kiinni. Molemmissa kantolaitteen viilekkeissä on sopivalla korkeudella lisäämäni D-lenkit, joihin kartankulmassa olevan sulkuhaan voi klipsata kiinni. Jos kartan lukuväli on lyhyt, rullaan kartan olkaviilekkeeseen viilekkeensuuntaisesti venyvän narun pitämäksi, kartan ollessa kaiken aikaa kiinni viilekkeessä sulkuhaalla. Ei pääse kartta kovalla ilmallakaan katoamaan ja on aina nopeasti käsillä.
Toimintavarman kompassin neularasian olen kiinnittänyt (exeliltä saamiini "räätälöityihin" alunperin hiihtosauvan) rannelenkkiin. Näinollen kompassi on puettavissa vasempaan käteen paljaaltaan tai rukkasen päälle neularasian ollessa aina peukalonhangassa siten ettei se häiritse käden työskentelyä hiihtäessä, pyöräillessä, meloessa tai kavutessa. Liikkuessa suuntaan ja luen karttaa vasemmassa kädessä.
Usein kuitenkin marssikompassi taskussa ja nahkahihna napinlävessä. Ilmansuuntien tarkistus vain tarvittaessa.
Vedenpitäviin paperikarttoihin laitan ennen reissua pariin kulmaan vahvistetun rei'än johon saa sulkuhaan kiinni. Molemmissa kantolaitteen viilekkeissä on sopivalla korkeudella lisäämäni D-lenkit, joihin kartankulmassa olevan sulkuhaan voi klipsata kiinni. Jos kartan lukuväli on lyhyt, rullaan kartan olkaviilekkeeseen viilekkeensuuntaisesti venyvän narun pitämäksi, kartan ollessa kaiken aikaa kiinni viilekkeessä sulkuhaalla. Ei pääse kartta kovalla ilmallakaan katoamaan ja on aina nopeasti käsillä.
Toimintavarman kompassin neularasian olen kiinnittänyt (exeliltä saamiini "räätälöityihin" alunperin hiihtosauvan) rannelenkkiin. Näinollen kompassi on puettavissa vasempaan käteen paljaaltaan tai rukkasen päälle neularasian ollessa aina peukalonhangassa siten ettei se häiritse käden työskentelyä hiihtäessä, pyöräillessä, meloessa tai kavutessa. Liikkuessa suuntaan ja luen karttaa vasemmassa kädessä.
Usein kuitenkin marssikompassi taskussa ja nahkahihna napinlävessä. Ilmansuuntien tarkistus vain tarvittaessa.
-
lepposasti
- Viestit: 293
- Liittynyt: 14 Maalis 2011 15:36
-
Eräkulkuri
- Viestit: 3123
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56
Itse en koskaan kanna kirvestä enkä sahaa ruskaretkillä eli märistä koivuista on iltanuotiokin työn ja tuskan takana. Yöksi toivotonta saada lämpöä riittämään.
Teltta ja lämmin makuupussi sekä alusta toimii niin metsässä kuin tupien läheisyydessä.
Pääpaino minulla onkin olla eksymättä ja lähin tupa löytyy tarvittaessa Gepsin avulla.
Mahdollisimman kevyellä varustuksella mennään. Kumisaappaat on mennyttä aikaa.
Teltta ja lämmin makuupussi sekä alusta toimii niin metsässä kuin tupien läheisyydessä.
Pääpaino minulla onkin olla eksymättä ja lähin tupa löytyy tarvittaessa Gepsin avulla.
Mahdollisimman kevyellä varustuksella mennään. Kumisaappaat on mennyttä aikaa.
"Ockhamin partaveitsi"
Tulentekovehkeet ja/tai GPS on tosiaan hyvä olla, jos ei ole majoitetta. Niillä selviää hätätilasta, jota ei edes tulisi jos majoite olisi mukana.
Ilmankin pärjää, mutta ei niistä haittaa yleensä ole. Sen sijaan sen kunnollisen majoitteen puute on oikeasti sellainen, että pitäisi älytä kokeneenkin retkeilijän lähteä käsivarressa kohti länttä, jos tupaa ei kelin vuoksi löydä. Sehän voi toki iskeä myös oikein varustautuneeseen vaeltajaan, jos esim teltta hajoaa tai karkaa.
Ilmankin pärjää, mutta ei niistä haittaa yleensä ole. Sen sijaan sen kunnollisen majoitteen puute on oikeasti sellainen, että pitäisi älytä kokeneenkin retkeilijän lähteä käsivarressa kohti länttä, jos tupaa ei kelin vuoksi löydä. Sehän voi toki iskeä myös oikein varustautuneeseen vaeltajaan, jos esim teltta hajoaa tai karkaa.