Sisäkengät, huopavuoret, jne.

[Koukkunen]

ilkka.tapani: Ai, tosiaan. Hyvä että jaksoit meitä "hitaampia" opastaa, nythän se selvisi minullekin!

En yhtään aluksi hoksannut, että hiihtovaellus, sehän tarkoittaa ääriolosuhteita. Ja tottakai se menee niin, että jos ääriolosuhteisiin menee, niin tarvitaan äärimmäisen outo ratkaisu. Typerä on hän, joka käy tavallisesta retkeilykaupasta ostamassa vaikka mononlämmittimet, eiväthän ne voi toimia! Saati että sellaisten perään kyselee keskustelupalstoilla.

Ei, kyllä tuollaiseen toimeen tarvitaan äärimiehen ratkaisu. Esimerkiksi se, että aloittaa monikymmenvuotisen kylmäkaraisuohjelman. Istuskelee jääpaljussa päivät pääksytysten, kunnes lopulta on saavuttanut alakehon uskomattoman lämmönkestävyyden. Sitten on hyvä hiihdellä ballerinatossut jalassa ja naureskella sille toopelle, joka nyt parit vuosikymmenet on hiihdellut epä-äärimmäisissä mononlämmittimissään. Varmasti on tuupertunut hangelle heti ensikilometreillä, eihän untuvatäytteinen lämpötossu voi toimia äärimmäisissä ääripakkasissa.

Koska eihän untuva ole ääriainesta, nimittäin se tulee hanhesta ja hanhi ei ole mikään äärilintu. Ei otettaisi hanhea mukaan karhumetsälle, repesi otso sen riekaleiksi. Kotka on äärilintu! Mutta kotkan untuvaa ei kaupasta löydä, joten unohtaa pitää tuollaiset töppöset.

Mutta, mutta mutta! Tässä ajatuksessa on yksi äärimmäisen paha puute. Nimittäin ei ole äärimmäinen hiihtäjä se, joka lumella hiihtää! Äärimmäinen ja itsensä totuttanut kulkija suksii vaikka sepelissä. Kun hiihtovaellukset siirtää kesäsesonkiin, niin eipä ole jalkojen palelemisesta haittaa.

Huumoria pittää olla ! Muuten tulee kylmät...

[ilkka.tapani]

ilkka.tapani: Ai, tosiaan. Hyvä että jaksoit meitä "hitaampia" opastaa, nythän se selvisi minullekin!

En yhtään aluksi hoksannut, että hiihtovaellus, sehän tarkoittaa ääriolosuhteita. Ja tottakai se menee niin, että jos ääriolosuhteisiin menee, niin tarvitaan äärimmäisen outo ratkaisu. Typerä on hän, joka käy tavallisesta retkeilykaupasta ostamassa vaikka mononlämmittimet, eiväthän ne voi toimia! Saati että sellaisten perään kyselee keskustelupalstoilla.

Ei, kyllä tuollaiseen toimeen tarvitaan äärimiehen ratkaisu. Esimerkiksi se, että aloittaa monikymmenvuotisen kylmäkaraisuohjelman. Istuskelee jääpaljussa päivät pääksytysten, kunnes lopulta on saavuttanut alakehon uskomattoman lämmönkestävyyden. Sitten on hyvä hiihdellä ballerinatossut jalassa ja naureskella sille toopelle, joka nyt parit vuosikymmenet on hiihdellut epä-äärimmäisissä mononlämmittimissään. Varmasti on tuupertunut hangelle heti ensikilometreillä, eihän untuvatäytteinen lämpötossu voi toimia äärimmäisissä ääripakkasissa.

Koska eihän untuva ole ääriainesta, nimittäin se tulee hanhesta ja hanhi ei ole mikään äärilintu. Ei otettaisi hanhea mukaan karhumetsälle, repesi otso sen riekaleiksi. Kotka on äärilintu! Mutta kotkan untuvaa ei kaupasta löydä, joten unohtaa pitää tuollaiset töppöset.

Mutta, mutta mutta! Tässä ajatuksessa on yksi äärimmäisen paha puute. Nimittäin ei ole äärimmäinen hiihtäjä se, joka lumella hiihtää! Äärimmäinen ja itsensä totuttanut kulkija suksii vaikka sepelissä. Kun hiihtovaellukset siirtää kesäsesonkiin, niin eipä ole jalkojen palelemisesta haittaa.

Tässä taitaa olla kyseessä sellainen yksilö, joka osaa löytää äärimmäisiä tulkintoja asiasta kuin asiasta! Neuvoni: Hyvä mies (tai nainen, kumpi "akallio" nyt onkaan), ala Kafkan seuraajaksi! Siinä on sinulle ura kaivettu jo valmiiksi!

[akallio]

Tässä taitaa olla kyseessä sellainen yksilö, joka osaa löytää äärimmäisiä tulkintoja asiasta kuin asiasta! Neuvoni: Hyvä mies (tai nainen, kumpi "akallio" nyt onkaan), ala Kafkan seuraajaksi! Siinä on sinulle ura kaivettu jo valmiiksi!

Se on A niinkuin Aleksi. Eikös sitä pitäisi vähän paremmin toista tuntea, ennen kuin rupeaa häntä arvioimaan...

Minä en lähde sinua analysoimaan, mutta tämän viestiketjun puitteissa voin sanoa, että tähän nimenomaiseen aiheeseen et ole kirjoitellut mielestäni fiksusti. Ja tässä perusteluni:

Tässä ketjussahan on kyse sisäkengistä, huopavuorista ja muista tavoista, joilla jalat pysyvät lämpimänä kovilla pakkasilla hiihdettäessä. Ja sinun vastauksesi asiaan oli suoraan sanoen aika kummallinen. Muut tietenkin kyselivät, pääasiassa oikein asiallisesti, että voiko nykyelämää elävä ihminen vaikuttaa kylmänsietoonsa oikeasti riittävän paljon, siis yhtä paljon kuin vaikka niillä sisäkengillä. Tai että onko ainoa keino selvitä talvipakkasilla vuosikausien ankara totuttautuminen? (Ja ovatko ne kaikki tottumattomat, mutta sujuvasti talvipakkasilla hiihtelevät, tarjenneet jotenkin väärin?)

Näihin kysymyksiin voisi reagoida ainakin kolmella tavalla. Jos oikeasti tietää, että miten asia menee (muutenkin kuin anekdoottien tasolla), niin sitten voi tietysti vain kertoa tietonsa. Jos näin ei ole, niin sitten voisi vähän loivennella lausuntojaan. Tai ihan vaan antaa asian olla ja jättää vastaamatta.

Mutta sen sijaan päätitkin jättää asialinjan ja siirtyä vastailemaan sekavilla kielikuvilla. Tämä informaatiovapaa höttö sitten on terästetty muutamilla ylimielisillä kommenteilla muista keskustelijoista. Tulee mieleen, että noinko hölmöinä meitä pidetään, jos tuolla höpöllä koitetaan peitellä, että alkuperäisiin väitteisiin ei ole oikein esittää sisältöä.

Koska asiakeskustelu oli selvästi puhallettu poikki, niin koitin vääntää asiasta sitten parodian keinoin. Toivottavasti Koukkusen lisäksi joku muukin siitä viihdykettä löysi.

Ja lopuksi, ei pahalla. Minua vain nyppii se, että omalta kannalta huonoon suuntaan ajautunut keskustelu koitetaan jotenkin "voittaa" kääntämällä se ihan lekkeriksi. Ja jaksan kyllä asiasta aina tavalla tai toisella jurputtaa, vaikka eipä se taida maailma siitä vielä ihan kokonaan pelastua.

[Pepi]

Kyllä sisätiloissa elävä nykyihminenkin voi aika lyhyellä ajalla hiukan parantaa kylmänsietoaan. Mitään ruskeita rasvoja ei kannata yrittää kehitellä, se on pitkä projekti. Jalkineiden yhteydessä on kyse ääreisosien pintaverenkierrosta. Paleleminen ja jopa paleltumisvaara tulee siitä, että yleisen jäähtymisen uhatessa veri pakenee ääreisosien pinnasta ja lakkaa kuljettamasta lämpöä tehokkaasti sinne. Tottumattomalla jo kylmän tunne jaloissa ja käsissä saattaa saada verenkierron ennakoimaan tilannetta jo ennen kuin ruumiinlämpö on edes laskemaisillaan. Seuraa jalkojen ja käsien palelukierre.

Oman kokemukseni mukaan jalat ja kädet tottuvat alkutalvesta siihen, että lämpöä kannattaa tuoda sisältä pintaan. Se edellyttää sellaista pakkaslenkkeilyä, jossa liikuntaa pienestä kylmänkipristelystä huolimatta jatketaan niin kauan, että tulee kunnolla lämmin ja hiussuonet avautuvat uudelleen. Kerta kerralta ne oppivat avautumaan aiemmin. Palella saa, mutta ei palelluttaa, ja on tosiaan maltettava jatkaa siihen asti, että lämpiävät uudelleen.

Aloitellessa on olojen tietysti oltava sopivan lievät, jotta ilmiön saa vaaratta ja suuremmitta tuskitta aikaan heti. Ulkopuolisen lämmön tuominen pikku palelulta pelastamaan saattaa pilata harjoitusvaikutuksen. Lämmön on tultava sisältä ja siihen auttaa se, että on liikunnan tasoon nähden vähän liikaakin vaatetta päällä.

[akallio]

Kun on pidempään kylmässä (vaikka telttailemassa talvella), niin tottuminen kylmään näkyy niin, että keskuslämmityksen pariin palatessa olo on vähän tukala aikansa. Mutta tottuminen takaisin lämpimään tapahtuu kuitenkin aika pian, eli tavallaan saavutettu hyöty häviää. Tässä on kuitenkin kyse ehkä enemmän yleiseen lämpötilaan sopeutumisesta (termostaatin "kalibroinnista"), kun taas jalkojen palelussa pintaverenkierron säätelystä.

[ilkka.tapani]

Tässä taitaa olla kyseessä sellainen yksilö, joka osaa löytää äärimmäisiä tulkintoja asiasta kuin asiasta! Neuvoni: Hyvä mies (tai nainen, kumpi "akallio" nyt onkaan), ala Kafkan seuraajaksi! Siinä on sinulle ura kaivettu jo valmiiksi!

Se on A niinkuin Aleksi. Eikös sitä pitäisi vähän paremmin toista tuntea, ennen kuin rupeaa häntä arvioimaan...

Minä en lähde sinua analysoimaan, mutta tämän viestiketjun puitteissa voin sanoa, että tähän nimenomaiseen aiheeseen et ole kirjoitellut mielestäni fiksusti. Ja tässä perusteluni:

Tässä ketjussahan on kyse sisäkengistä, huopavuorista ja muista tavoista, joilla jalat pysyvät lämpimänä kovilla pakkasilla hiihdettäessä. Ja sinun vastauksesi asiaan oli suoraan sanoen aika kummallinen. Muut tietenkin kyselivät, pääasiassa oikein asiallisesti, että voiko nykyelämää elävä ihminen vaikuttaa kylmänsietoonsa oikeasti riittävän paljon, siis yhtä paljon kuin vaikka niillä sisäkengillä. Tai että onko ainoa keino selvitä talvipakkasilla vuosikausien ankara totuttautuminen? (Ja ovatko ne kaikki tottumattomat, mutta sujuvasti talvipakkasilla hiihtelevät, tarjenneet jotenkin väärin?)

Näihin kysymyksiin voisi reagoida ainakin kolmella tavalla. Jos oikeasti tietää, että miten asia menee (muutenkin kuin anekdoottien tasolla), niin sitten voi tietysti vain kertoa tietonsa. Jos näin ei ole, niin sitten voisi vähän loivennella lausuntojaan. Tai ihan vaan antaa asian olla ja jättää vastaamatta.

Mutta sen sijaan päätitkin jättää asialinjan ja siirtyä vastailemaan sekavilla kielikuvilla. Tämä informaatiovapaa höttö sitten on terästetty muutamilla ylimielisillä kommenteilla muista keskustelijoista. Tulee mieleen, että noinko hölmöinä meitä pidetään, jos tuolla höpöllä koitetaan peitellä, että alkuperäisiin väitteisiin ei ole oikein esittää sisältöä.

Koska asiakeskustelu oli selvästi puhallettu poikki, niin koitin vääntää asiasta sitten parodian keinoin. Toivottavasti Koukkusen lisäksi joku muukin siitä viihdykettä löysi.

Ja lopuksi, ei pahalla. Minua vain nyppii se, että omalta kannalta huonoon suuntaan ajautunut keskustelu koitetaan jotenkin "voittaa" kääntämällä se ihan lekkeriksi. Ja jaksan kyllä asiasta aina tavalla tai toisella jurputtaa, vaikka eipä se taida maailma siitä vielä ihan kokonaan pelastua.

Q.E.D. (quod erat demonstrandum: mikä oli todistettavissa)

[jotos]

Tässä taitaa olla kyseessä sellainen yksilö, joka osaa löytää äärimmäisiä tulkintoja asiasta kuin asiasta! Neuvoni: Hyvä mies (tai nainen, kumpi "akallio" nyt onkaan), ala Kafkan seuraajaksi! Siinä on sinulle ura kaivettu jo valmiiksi!

Se on A niinkuin Aleksi. Eikös sitä pitäisi vähän paremmin toista tuntea, ennen kuin rupeaa häntä arvioimaan...

Minä en lähde sinua analysoimaan, mutta tämän viestiketjun puitteissa voin sanoa, että tähän nimenomaiseen aiheeseen et ole kirjoitellut mielestäni fiksusti. Ja tässä perusteluni:

Tässä ketjussahan on kyse sisäkengistä, huopavuorista ja muista tavoista, joilla jalat pysyvät lämpimänä kovilla pakkasilla hiihdettäessä. Ja sinun vastauksesi asiaan oli suoraan sanoen aika kummallinen. Muut tietenkin kyselivät, pääasiassa oikein asiallisesti, että voiko nykyelämää elävä ihminen vaikuttaa kylmänsietoonsa oikeasti riittävän paljon, siis yhtä paljon kuin vaikka niillä sisäkengillä. Tai että onko ainoa keino selvitä talvipakkasilla vuosikausien ankara totuttautuminen? (Ja ovatko ne kaikki tottumattomat, mutta sujuvasti talvipakkasilla hiihtelevät, tarjenneet jotenkin väärin?)

Näihin kysymyksiin voisi reagoida ainakin kolmella tavalla. Jos oikeasti tietää, että miten asia menee (muutenkin kuin anekdoottien tasolla), niin sitten voi tietysti vain kertoa tietonsa. Jos näin ei ole, niin sitten voisi vähän loivennella lausuntojaan. Tai ihan vaan antaa asian olla ja jättää vastaamatta.

Mutta sen sijaan päätitkin jättää asialinjan ja siirtyä vastailemaan sekavilla kielikuvilla. Tämä informaatiovapaa höttö sitten on terästetty muutamilla ylimielisillä kommenteilla muista keskustelijoista. Tulee mieleen, että noinko hölmöinä meitä pidetään, jos tuolla höpöllä koitetaan peitellä, että alkuperäisiin väitteisiin ei ole oikein esittää sisältöä.

Koska asiakeskustelu oli selvästi puhallettu poikki, niin koitin vääntää asiasta sitten parodian keinoin. Toivottavasti Koukkusen lisäksi joku muukin siitä viihdykettä löysi.

Ja lopuksi, ei pahalla. Minua vain nyppii se, että omalta kannalta huonoon suuntaan ajautunut keskustelu koitetaan jotenkin "voittaa" kääntämällä se ihan lekkeriksi. Ja jaksan kyllä asiasta aina tavalla tai toisella jurputtaa, vaikka eipä se taida maailma siitä vielä ihan kokonaan pelastua.

Suomessa yleisesti hyväksytty konsensus jalkojen lämpimäni pitämisestä talvella taitaa olla paksut huopavuoret ja villasukat. Mitä noihin kylmänsiedon kehittämisestä oleviin teorioihin tulee niin tuollaiset höpöjutut saa unohtaa sen tajuan jo maallikkonakin. Ei suomessa ole koskaan puhuttu mistään kylmän siedon kehittämisestä vaan keskitytty tekemään sellaisia vaatteita joilla pärjää pakkasessa. Nuo kylmänsiedon kehittämisen teoriat ovat englantilaisten horinoita eli sellaisten ihmisten joilla ei ole mitään käsitystä millaista on olla päivä ulkona 35 asteen pakkasessa.

[luuppi]

Samaa mielta. Jotensakin ko. Kansallisuuden seikkailuviettiin yhdistyy ajatus, etta menehtymiseen liittyy sankaruutta (tyhmyytena kai sita muut pitaisivat)

[dailymail]

Tässä taitaa olla kyseessä sellainen yksilö, joka osaa löytää äärimmäisiä tulkintoja asiasta kuin asiasta! Neuvoni: Hyvä mies (tai nainen, kumpi "akallio" nyt onkaan), ala Kafkan seuraajaksi! Siinä on sinulle ura kaivettu jo valmiiksi!

Se on A niinkuin Aleksi. Eikös sitä pitäisi vähän paremmin toista tuntea, ennen kuin rupeaa häntä arvioimaan...

Minä en lähde sinua analysoimaan, mutta tämän viestiketjun puitteissa voin sanoa, että tähän nimenomaiseen aiheeseen et ole kirjoitellut mielestäni fiksusti. Ja tässä perusteluni:

Tässä ketjussahan on kyse sisäkengistä, huopavuorista ja muista tavoista, joilla jalat pysyvät lämpimänä kovilla pakkasilla hiihdettäessä. Ja sinun vastauksesi asiaan oli suoraan sanoen aika kummallinen. Muut tietenkin kyselivät, pääasiassa oikein asiallisesti, että voiko nykyelämää elävä ihminen vaikuttaa kylmänsietoonsa oikeasti riittävän paljon, siis yhtä paljon kuin vaikka niillä sisäkengillä. Tai että onko ainoa keino selvitä talvipakkasilla vuosikausien ankara totuttautuminen? (Ja ovatko ne kaikki tottumattomat, mutta sujuvasti talvipakkasilla hiihtelevät, tarjenneet jotenkin väärin?)

Näihin kysymyksiin voisi reagoida ainakin kolmella tavalla. Jos oikeasti tietää, että miten asia menee (muutenkin kuin anekdoottien tasolla), niin sitten voi tietysti vain kertoa tietonsa. Jos näin ei ole, niin sitten voisi vähän loivennella lausuntojaan. Tai ihan vaan antaa asian olla ja jättää vastaamatta.

Mutta sen sijaan päätitkin jättää asialinjan ja siirtyä vastailemaan sekavilla kielikuvilla. Tämä informaatiovapaa höttö sitten on terästetty muutamilla ylimielisillä kommenteilla muista keskustelijoista. Tulee mieleen, että noinko hölmöinä meitä pidetään, jos tuolla höpöllä koitetaan peitellä, että alkuperäisiin väitteisiin ei ole oikein esittää sisältöä.

Koska asiakeskustelu oli selvästi puhallettu poikki, niin koitin vääntää asiasta sitten parodian keinoin. Toivottavasti Koukkusen lisäksi joku muukin siitä viihdykettä löysi.

Ja lopuksi, ei pahalla. Minua vain nyppii se, että omalta kannalta huonoon suuntaan ajautunut keskustelu koitetaan jotenkin "voittaa" kääntämällä se ihan lekkeriksi. Ja jaksan kyllä asiasta aina tavalla tai toisella jurputtaa, vaikka eipä se taida maailma siitä vielä ihan kokonaan pelastua.

Suomessa yleisesti hyväksytty konsensus jalkojen lämpimäni pitämisestä talvella taitaa olla paksut huopavuoret ja villasukat. Mitä noihin kylmänsiedon kehittämisestä oleviin teorioihin tulee niin tuollaiset höpöjutut saa unohtaa sen tajuan jo maallikkonakin. Ei suomessa ole koskaan puhuttu mistään kylmän siedon kehittämisestä vaan keskitytty tekemään sellaisia vaatteita joilla pärjää pakkasessa. Nuo kylmänsiedon kehittämisen teoriat ovat englantilaisten horinoita eli sellaisten ihmisten joilla ei ole mitään käsitystä millaista on olla päivä ulkona 35 asteen pakkasessa.

No ei se nyt aivan noinkaan ole, mutta sinnepäin. Lieneekö sitten yksilöllistä, mutta ainakin oma kokemukseni kertoo, että kylmän sietoa voi parantaa itseään karaisemalla. Ja eikö armeijassakin opetettu, että talviolosuhteisiin tottuminen ottaa noin kaksi viikkoa, jos on koko ajan pihalla ja telttamajoituksessa.

Se on tietenkin selvää, että ihmisen fysiologia asettaa rajat sille, kuinka kylmässä ja kuinka kauan kylmässä voi toimia ilman riittäviä varusteita. Itsensä karaisemisen vaikutukset ovat siis rajalliset ja ne rajat tulevat vastaan melko pian.

Aikanaan kun touhusin eri syistä kesät ja talvet paljon ulkohommissa, niin esimerkiksi kädet olivat niin tottuneet kylmään, että en normaalisti käyttänyt käsineitä lainkaan yli -15-20 c lämpötiloissa. Kylmä rauta yms. vaativat tietenkin silloinkin kintaat....

[ilkka.tapani]

Suomessa yleisesti hyväksytty konsensus jalkojen lämpimäni pitämisestä talvella taitaa olla paksut huopavuoret ja villasukat. Mitä noihin kylmänsiedon kehittämisestä oleviin teorioihin tulee niin tuollaiset höpöjutut saa unohtaa sen tajuan jo maallikkonakin. Ei suomessa ole koskaan puhuttu mistään kylmän siedon kehittämisestä vaan keskitytty tekemään sellaisia vaatteita joilla pärjää pakkasessa. Nuo kylmänsiedon kehittämisen teoriat ovat englantilaisten horinoita eli sellaisten ihmisten joilla ei ole mitään käsitystä millaista on olla päivä ulkona 35 asteen pakkasessa.

Maallikkojen tajuamisethan ovat yleensä juuri sitä: lanttua ja nauriita (jos on vain kokemusta siitä, mitä on olla päivä 35 asteen pakkasessa, ei voi tietää enemmästä). Eihän ennen vanhaan koskaan puhuttu mistään kylmänsiedon kehittämisestä, vaan se tuli ihan luonnostaan. Mikä ei tarkoita sitä, etteikö haluttu pukeutua lämpimästi!

Keho sopeutuu niin hyvin kuin mahdollista siihen mille sitä altistetaan, ja sillä piste. Ihmiset jotka viettävät paljon aikaa kylmässä, eivät palelluta itseään yhtä herkästi, niin kuin ns. maallikot.

[Kore]

On tullut monoasioita pohtiessa mietittyä myös talvikäyttöön sopivaa taukokenkää. Pitäisi olla lämmin, pitää vesi (märkä lumi) ulkopuolella ja olla riittävän kevyt, jotta viitsii mukanaan kuljetella. Ahkiossa ei niin haittaa, vaikka viekin vähän tilaa.
Toimisivatkohan Crocksin saappaat, vaikka tällaiset?
Ovat kaiketi sitä samaa kevyttä materiaalia kuin kesäsandaalit. Jos ottaisi riittävän isot, voisi kenkiin laittaa huopavuoren tai reilusti kotikutoista villasukkaa. Taukokengissä hikoilu ei yleensä ole ongelma.

[frantrai]

Poisto

[hannes]

On tullut monoasioita pohtiessa mietittyä myös talvikäyttöön sopivaa taukokenkää. Pitäisi olla lämmin, pitää vesi (märkä lumi) ulkopuolella ja olla riittävän kevyt, jotta viitsii mukanaan kuljetella. Ahkiossa ei niin haittaa, vaikka viekin vähän tilaa.
Toimisivatkohan Crocksin saappaat, vaikka tällaiset?
Ovat kaiketi sitä samaa kevyttä materiaalia kuin kesäsandaalit. Jos ottaisi riittävän isot, voisi kenkiin laittaa huopavuoren tai reilusti kotikutoista villasukkaa. Taukokengissä hikoilu ei yleensä ole ongelma.

Minulla on käytössä crocksin saappaat tauko/tupakenkinä talvisin. Ihan hyvät mutta kokojen kanssa taitaa olla tiukkaa jos meinaa huopavuorta tai villasukkaa lisäksi.

[Korpijaakko]

On tullut monoasioita pohtiessa mietittyä myös talvikäyttöön sopivaa taukokenkää. Pitäisi olla lämmin, pitää vesi (märkä lumi) ulkopuolella ja olla riittävän kevyt, jotta viitsii mukanaan kuljetella. Ahkiossa ei niin haittaa, vaikka viekin vähän tilaa.
Toimisivatkohan Crocksin saappaat, vaikka tällaiset?
Ovat kaiketi sitä samaa kevyttä materiaalia kuin kesäsandaalit. Jos ottaisi riittävän isot, voisi kenkiin laittaa huopavuoren tai reilusti kotikutoista villasukkaa. Taukokengissä hikoilu ei yleensä ole ongelma.

Jos ei tarvitse kestää vedessä/sohjossa kahlailua niin T-tossulta Rovaniemeltä taukokengät ja sisälle paksu irtohuopavuori. Jos hiihtää saappailla, niin yhdistelmä on erinomainen, mutten keksi mihin sitä tarvitsee... Mutta kohtuullisen kevyt, lämmin ja toimiva mononkin kanssa kulkevalle. Urheiluareena tekee samantyyppistä suojusta, muttei vaikuta läheskään yhtä kestävältä (on kyllä myös kevyempi).

[Micke]

Olen tainnut jo jossain ehdottaa tämän kaltaisia taukokenkiä talveksi. Mahtuu vähän enemmänkin solumuovia huopavuoren alle, kun varvastila on melko korkea. Saatavuus on vain aika satunnaista kotimaasta, mutta Euroopastahan noita saa notkeasti tilattua.


Toisaalta olen viime reissuissa vetänyt jalkoihini monot, kun on pitänyt mennä teltasta ulos. Luulen että ensi talvenakin leirikenkinä toimii monot, untuvatöppöset ovat mukana varmuuden vuoksi teltassa kököttelyä varten.