Hyvä tietää. Pyydänkin vaimoa kasvattamaan karvansa takaisin.Pekka kirjoitti: Häkiläkarvoiksi hän sipaisi haaruistaan leikkaamansa karvatupsun.
"Parempi tulee vielä jos sattuu olemaan tyttöystävä mukana", opasti guru.
Tura, retkeilijäturisti
Olen syönyt särkeä, joka on kalastettu mesimarjan kukalla.Korpijaakko kirjoitti:Olen syönyt harria, joka oli kalastettu kuusen havusta paikan päällä sidotulla perholla. Kuulemma kalaa tuli silläkin hyvin, mutta olivatkin kovasti syönnillään.sahamies kirjoitti:Itse en ole kokeillut, mutta olen kuullut kerrottavan että parhaat siika- ja harjusperhot sitaistaan paikanpäällä puron varressa. Ja niistä aineksista mitä jokainen myssynsä tai housujensa alla piilottelee.
Pitäisi olla ihan tosi juttu, ja mikä ettei, ei se kala aina niin hirveän kranttu syömään ole vaikka toisin kuvitellaan.
Nojoo, hiukka olisi ahdasta... Minä kierrän tosin muutenkin noin ruuhkaiset paikat kaukaazag kirjoitti:Ainakin tuossa on syytä vaihtaa; voisi takurissa tarttua koukku kanssakalastajan korvaan .Sipe kirjoitti:... Tällä hetkellä perhovapa vaihtuu vielä virveliin, kun muita kalastajia ilmaantuu paikalle
Tuossa olet aivan oikeassazag kirjoitti:Mutta aikuisten oikeasti; syytä on perhostelijan suojalasit päässä pitää, ja hattukin. Enemmän kuin usein on tullut nähtyä koukku ainakin vispaajan omassa nahassa, korvassakin. Muista ruumiinosista puhumattakaan.
Pari paikkaa on käymättä sen takia että ne on varattu vain perhostelijoille mutta onhan noita muitakin vastaavia koskia. Perhostelijat on yleensä mukavaa porukkaa mutta olen tavannut pari jotka ovat katselleet koneonkijoita nenäänsä pitkin mutta meitähän on joka junaan asiassa kuin asiassa.B o r e a l i s kirjoitti:Miksi tälläiseen on lähdetty? Miksi ei vain virvelikalastajille? Mikä järki tässäkin on? Onko se vain niin ettei aateliset ja alamaiset sovi samalle koskelle?