Nielu?

[Ursus]

Olen ymmärtänyt, että uveavanto tarkoittaa yleensäkin jäässä olevaa sulaa, johtuu se sitten pohjasta nousseesta metaanista tai matalalla järven pohjasta nousevasta lähteestä. Tuulesta tai veden virtauksesta johtuvat avannot ovat luku erikseen.
Yllä oleva Pepin muistelu avannosta kolmenkymmenen asteen pakkasessa Luirojärvellä on hyvä muistutus ja varoitus jäällä liikkuville niinkin pohjoisessa ja kovallakin pakkasella. Kun lumi sataa ohuen jään päälle, ei jäätä muodostu kunnolla. Olen siksi varsinkin syystalvesta hyvin varovainen jäille menon suhteen. Naapurikunnassa joitain vuosia takaperin järveä paremmin tuntematon hiihtäjä hiihteli sellaisella järven osuudella, jossa pohjassa olevien lähteiden vuoksi uvevantoja on usein - ja hukkui sellaiseen.
Toisella järvellä järven ja sen jääolosuhteet hyvin tunteva kovakuntoinen ikätoveri luisteli hyvin ohuen syysjään peittämään avantoon paikassa, jossa sellaista avantoa ei yleensä oltu havaittu - ja jäi sinne.

[honkamukka]

Oli se aikanaan melkoista kulkemista, kun lapsuudesta liki aikuisuuteen saakka elimme ja asuimme saaressa, mihin ei ollut kiinteää yhteyttä tien kautta. Talvella tietysti jäätiet, kun talvi vakiintui. Virtaiset salmet molemmin puolin.
Aika monta tarinaa olisi kerrottavana, mutta päivittäinen kulku jäillä toi olosuhteisiin sopivaa kokemusta.
Kirkkaan jään aikana pärjäsi aina, mutta lumi ohuen jään päällä toi ongelmia.

Väliin venettä vietiin potkukelkan vantiksien päällä, joskus venettä työnnettiin kohti sulaa. Alkutalven synkässä pimeydessä ei aina nähnyt, mistä sula alkoi. Toinen jalka veneessä viime metrit ja paino kokan varassa, kun vene saavutti sulan.
Venepelin kanssa en koskaan kastellut itseäni, mitä nyt saapas joskus hörppäsi vettä, mutta harvemmin.
Sentin parin vahvuisen, eli yöllisen jään läpi, keksillä vetäen, tekniikka kehittyi. Vetohan tapahtui seisaaltaan, rytmitettynä, venettä täytyi keikuttaa sivuttain vetojen rytmissä.
Meillä oli silloin hyvä soutuiset puuveneet, joilla pärjäsi, niin kovemmassa tuulessa, kuin kelirikon aikaisessa kulussakin.

En luvannut tarinaa, mutta jotain taisi kuitenkin tulla. Järven ottamista en kertoile, niitäkin on.

[amatööri]

Tälläinen kuivan maan kasvatti törmää onneksi harvoin näihin uve avantoihin mutta nykyään aina joskus. Joskus vuosia sitten hiihtelin ahkio perässä tuolla vedenjakajaseudulla pimeässä jäätä pitkin ja huomasin tumman laikun lumessa. No,sauvalla sitä kokeilin,eipä siinä jäätä ollut vaan miehenmentävä reikä jäässä.nousi kyllä "karvat" pystyyn mielikuvasta sukset jalassa avannossa kun muutenkin ollut arka liikkumaan jäillä.No tahattomat uimareissut onneksi tekmättä,kop kop.

Pilkkiavannoista välillä tuntuu muodostuvan näitä isompiakin avantoja tietyilla keleillä.

[Metsän Omena]

Sitten on asuttujen alueiden liepeillä paikkoja kaukanakin rannasta, joissa jokin pohjassa oleva vanha putki purkaa lämpimiä vesiään. Vaikea ennustaa jos ei tiedä.

Tuuliavantojen esiintymisseudut ovat tuttuja Hangon länsipuolisilla selillä. Saattavat meren jo jäädyttyä pysyä eri laajuisina auki kovien pakkasjaksojenkin yli ja jäätyä sitten ohuesti yhden tyynen pilvettömän yön aikana. Siksi ulompana ja tietyillä alueilla sisempänä vahvankin jään alueella ensikertaa jokainen jäätymisraja on testattava jääsauvalla.

[Veljmies]

Kuten joku jo edellä selvitti, uveavannot johtuvat siitä, että jäälle satanut lumi painaa jäätä alaspäin, jolloin vesi nousee jäälle. Virtaava vesi sitten laajentaa reiän joskus hyvinkin miehenmentäväksi. Ilmiö on tuttu varmasti monille pilkkihenkilöille. Ensimmäisellä pilkkireissulla jää on kuivaa, mutta seuraavana päivänä samalla paikalla on jäällä paljon vettä, ja pilkkireiät ovat suurentuneet moninkertaisiksi.

Kapillaari-ilmiön ansiosta vesi imeytyy lumeen, mikä entisestään lisää lumen painoa ja kiihdyttää veden nousua jään päälle. Siksi vesi voi nousta ja avantoja syntyä yllättävän nopeasti.

Ilmiöllä ei ole mitään tekemistä metaanin kanssa eikä vähänkään syvemmässä vedessä myöskään lähteiden kanssa.

[honkamukka]

^
Näin ne minun "vesieni" uveavannot syntyvät.
Joskus järvet saattavat jäätyä, ennen koko vesikerroksen jäähtymistä ja lumet siihen, niin saa varoa kulkuaan pitkälle talveen.

Hankikerrostumat, pohjan muodot ja tuuli järvilläkin, aiheuttaa virtauksia huolimatta kattavasta jääkannesta. Pari kertaa olen kokenut yllätyksen lumen suojaamasta kohdasta. Kerran putosi hevonen tällaiseen lumikerroksen aiheuttamaan heikkojäiseen kohtaan. Yritystä oli heti tulla ylös, mutta jää murtui edestä. Päästeltiin valjaista ja hepo huilasi hetken, ilmeisesti pohjassa istuen kaulaansa myöten vedessä. Laittoi päänsäkin jäälle lepoasentoon. Hetken päästä hevosta tuli koko sen mitalta, jään päälle. Toinen takajalka jäi avannon puolelle, mutta taiteili senkin pois polvillaan ollen.
Toisen kerran pudotin mönkijän etuosaltaan veteen, kun keväisen hangen alla ei ollutkaan jäätä, mutta jäi kannatukselle. Siinä sitten vinssailtiin vehje takaisin kovalle, eli ei uinut kokonaan.

Ollaan varovaisia siellä jäillä.

[Metsän Omena]

Lokakuun lopulla 1992 ihmettelin avantojen synnyttämää taidetta. Metsäjärvet olivat jäätyneet ja lunta oli maassa, oli muistaakseni käynyt välillä selvästi plussan puolella koska aukeilla ohut "hanki" kantoi saapasta. Aamun sarastaessa Utista lähtenyt MI-8 helikopteri haki meidät Tirvan läheltä pieneltä metsän keskellä olevalta pellolta. Lensimme hyvin matalalla noin viidenkymmenen kilometrin matkan. Kaikki muutoin lumipinnastaan valkeat metsäjärvet olivat täynnä samanlaisia astraalimaisia pyöreitä tummia kuvioita. Yksittäinen kuvio oli ehkä noin viidestä viiteentoista metriin halkaisijaltaan. Kuvion keskipisteenä oli pyöreä tumma avanto, josta lähti epäsäännöllisen säännölliset tummat lonkerot joka suuntaan, haarautuen ja kaventuen lonkeroiden kärkiä kohden. Vesi oli siis virrannut avantoon/avannosta ja sulattanut lumen lonkeroiden kohdalta laajentaen keskusreiät aivan pienistä välillä metrin kokoluokkaan asti.

[Eräkulkuri]

Kuten joku jo edellä selvitti, uveavannot johtuvat siitä, että jäälle satanut lumi painaa jäätä alaspäin, jolloin vesi nousee jäälle. Virtaava vesi sitten laajentaa reiän joskus hyvinkin miehenmentäväksi. Ilmiö on tuttu varmasti monille pilkkihinkilöille. Ensimmäisellä pilkkireissulla jää on kuivaa, mutta seuraavana päivänä samalla paikalla on jäällä paljon vettä, ja pilkkireiät ovat suurentuneet moninkertaisiksi.

Kapillaari-ilmiön ansiosta vesi imeytyy lumeen, mikä entisestään lisää lumen painoa ja kiihdyttää veden nousua jään päälle. Siksi vesi voi nousta ja avantoja syntyä yllättävän nopeasti.

Ilmiöllä ei ole mitään tekemistä metaanin kanssa eikä vähänkään syvemmässä vedessä myöskään lähteiden kanssa.

Tämä pitää täysin paikkansa. Minä olen täällä joskus aikaisemmin yrittänyt selittää samoin perustein jäähän puhkottujen pilkkireikien vaikutusta, mutta sain silloin paljon vastaväitteitä.

Eniten haittaa näistä pilkkiavannoista lumen alle nousseesta vesikerroksesta koituu, kun ne jäätävät suksien pohjat kovillakin pakkasilla. Tällöin pitkät ja leveät hankisukset ovat parhaimmillaan.

[Ursus]

^Eihän jäälle tehtyjen talviteiden viereen ole turhaan kielletty pilkkiavantojen kairaamista, sillä lumi tosiaan painaa jään päällä ja aihettaa veden nousua jään päälle. Sinänsä on ehkä semanttinen kysymys nimittääkö uveavannoksi erilailla syntyneitä sulia. Pääasia että osaa niitä varoa.

[honkamukka]

Työelämässä tuli tehtyä näitä jääteitä puun korjuuseen saarisavotoilta. Muutama kymmenvuosi sitten koneet olivat kevyempiä ja jäätieluokitus hiukan yrittäjän ja teettäjän välinen. Jokusena talvena sai pelkästään auraamalla riittävän vahvuuden. Mutta ne pilkkimiehet, parille vanhalle jäärälle ei meinannut mennä perille millään, vaan kulkuväylälle reikä ja pilkkijakkara viereen. Nätti puhe ei meinannut tehota, mutta silloisista markoista puhuminen auttoi.

Pari talvea sitten tein jäätien parille savotalle. Siinä edettiin määräysten mukaan tapahtuma ja mittaus kirjanpitoineen, sekä katselmuksineen. Useampi tuhatmottinen kelkottiin mantereelle.
Näinkin eteläiseen Suomeen jäätien teko on hiukan tuurissaan ja kaikki pakkaspäivät hyödynnettävä.

[OS]

Lokakuun lopulla 1992 ihmettelin avantojen synnyttämää taidetta. Metsäjärvet olivat jäätyneet ja lunta oli maassa, oli muistaakseni käynyt välillä selvästi plussan puolella koska aukeilla ohut "hanki" kantoi saapasta. Aamun sarastaessa Utista lähtenyt MI-8 helikopteri haki meidät Tirvan läheltä pieneltä metsän keskellä olevalta pellolta. Lensimme hyvin matalalla noin viidenkymmenen kilometrin matkan. Kaikki muutoin lumipinnastaan valkeat metsäjärvet olivat täynnä samanlaisia astraalimaisia pyöreitä tummia kuvioita. Yksittäinen kuvio oli ehkä noin viidestä viiteentoista metriin halkaisijaltaan. Kuvion keskipisteenä oli pyöreä tumma avanto, josta lähti epäsäännöllisen säännölliset tummat lonkerot joka suuntaan, haarautuen ja kaventuen lonkeroiden kärkiä kohden. Vesi oli siis virrannut avantoon/avannosta ja sulattanut lumen lonkeroiden kohdalta laajentaen keskusreiät aivan pienistä välillä metrin kokoluokkaan asti.

Ilmiön kuvaus sopii tähän 23.10.2010 Napapiirin retkeilyalueella kuvaamaani näkymään. Tässä tapauksessa tummat kuviot olivat selvästi pienempiä, halkaisija korkeintaan noin metrin verran. Alueen toisella vesikohteella oli näkyvissä vastaava ilmiö. Kuviot herättivät ihmetystä, mutta eipä niille mitään selitystä osattu keksiä.

[Pepi]

Uhkuavantoja syntyy monista syistä. Yhteistä on se, että jäälle satanut lumi kastuu jäähän tulleesta reiästä ja lumi estää uudelleen jäätymistä. Monet reiät syntyvät jo muodostuvaan jäähän, jonka päälle ei ole vielä edes satanut lunta painoksi ja jolla ei vielä kuljeta. Ne saavat usein alkunsa pystyvirtauksista. Muutamat tuntemani ovat tulleet talvi toisensa jälkeen täsmälleen samaan kohtaan jo vuosikymmenien ajan. Sitten kun lunta on niin paljon, ettei jää kanna sitä kunnolla, mikä tahansa jäähän muodostuva reikä voi kehittyä uhkuavannoksi. Niin myös ne pilkkiavannot. Jos jää jaksaa kantaa lumensa ja sillä kulkijat, pilkkireikä jäätyy pakkasella pian umpeen, aiemmin syntynyt uhkuavanto useinkaan ei.

Lopulta lunta kertyy niin paljon, että se kastuu kauttaaltaan ja jäätyy sopivalla pakkasella kohvaksi. Sillä kulkeminen saattaakin sitten olla hyvin mielenkiintoista.

[StefanG]

Tämä ketju vain vahvistaa minun vastenmielisyyttä jäälle menemistä kohtaan. Minulla ei ole talvisin ei sitten minkäänlaista hinkua millekään jäälle.

[omat polut]

^Kannattaisi käydä, eilenkin Espoonlahti huippukunnossa, sileä ja kantava jää koko lahdella.

[StefanG]

^Kannattaisi käydä, eilenkin Espoonlahti huippukunnossa, sileä ja kantava jää koko lahdella.

Voisiko tätä ottaa taas tyypillisenä "kaikki asuu helsingissä"-yleistyksenä? Espoo on 500km päässä siitä missä asun.
Ja miten niin kannattaisi? Miksi pitäisi kun ei siitä nauti, pelko persiissä koko ajan. En tykkää olla jään päällä, suosin kovaa maata jalkojen alla.