Jan Balsruudin pakomatka

Jukkis
Viestit: 905
Liittynyt: 15 Tammi 2006 12:29
Paikkakunta: Kanta-Häme

Jan Balsruudin pakomatka

Viesti Kirjoittaja Jukkis »

Sattuipa reissulla yöpaikassa käsiin kirja, jossa oli tosikertomus natseja paenneesta norjalaisesta vastarintamiehestä. Sotajutut ei niin hirviästi kiinnosta, mutta nyt heräs mielenkiinto, kun pakoreitti kulki Tromssan pohjoispuolen saarilta Kilpparin kautta Ruotsiin. Aika oli huhtikuun alku, ja kaveri joutui piileskelemään korkeilla, lumisilla vuorilla viikkotolkulla lähes ilman varusteita ja syötävää. Varpaat paleltuivat alkumatkassa, ja tämä Jan leikkasi ne lopuksi linkkuveitsellä irti. Kertakaikkinen ihme, että selvisi hengissä!
Reitti oli: Englannista troolarilla(täynnä räjähteitä) Senja-saarta kohti. Se oli täys sakuja, joten kurssi otettiin Tromssasta 50 km pohjoiseen, Ribbenesöyalle, Toftevuonoon, jossa sakujen laiva ilmiannon seurauksena odotti. Oma laiva räjäytettiin, Jan selvisi ainoana pakoon, muut ryhmän jäsenet teloitettiin. Jan ui Hersöyn saarelle, josta hänet soudettiin Ringvassöyn saarelle. Sen eteläpäähän, 50 kilometriä, Jan selvisi lumessa kumisaappaissa kahlaten neljässä päivässä. Björnskarista hänet kyydittiin natsien nenän edestä moottoriveneellä mantereelle, Ullsvuonon sivuvuonoon, Kjoseniin. Siitä hiihtäen kohti Lyngseidetiä, jossa törmäsi taas sakuihin. Nousu tuhanteen metriin, suunta etelään vuonon syrjää seuraten. Lumimyrskyssä harhautuminen kohti Jiekkevarrea, lumivyöry, tajuttomuus. Lopulta raahautuminen Furuflateniin, Grönvoldin taloon, Lyngdalenin suulla. Kiinnostavaksi kertomuksen tekee, että kaikki nuo nimet löytyvät uusiltakin kartoilta, Grönvoldin taloa myöten! On jännä seurata matkaa, ja kuvitella millaisia ponnistuksia tuo "vaellus" on vaatinut!
Kärsimykset tästä vasta alkoivat. Grönvoldista vastarintaliike toimitti Janin vuonon vastarannalle, Revdaliin. Sieltä monen vuorokauden jälkeen, tajuton mies lopulta raahataan ylös vuorelle, tarkoituksena saada hänet Manndaliin toipumaan. Manndaliin ei silloin ollut tietä lainkaan, joten oletettiin sakujen pysyvän pois!
Sakut kuitenkin saavat vihiä jostain, ja Manndalin miehet joutuvat lykkäämään noutoa. Sillävälin Jan makaa horroksessa lumiluolassa, josta häntä ei sitten edes löydetä. Furuflatenin miesten pitää taas soutaa pimeässä vuonon yli, ja mennä merkitsemään Janin piilopaikka. Lopuksi hänet saadaan liikkeelle , mutta Manndaliin ei voidakaan mennä. Hätiin kutsutaan saamelaisia poromiehiä, jotka lupaavat ja lupaavat kyydin Ruotsiin, mutta aina turhaan. On oikea ihme, että Jan selviää viikkoja hengissä lumiluolassaan.
Porotokan mukana hänet lopuksi sitten saadaan Ruotsiin, sakujen luotien viuhuessa Kilpisjärven jäällä!
Kirjan nimi on "Me kuolemme yksin", siinä on myös paljon kuvia pakomatkan etapeista. Tulipa taas uusia kohteita tutkittavaksi ens kesän reissuille...


Tapsa
Viestit: 534
Liittynyt: 26 Tammi 2006 12:56
Paikkakunta: Orivesi

Viesti Kirjoittaja Tapsa »

Kuulostaa tämä "tosikertomus" melko lennokkaalta ollakseen totta, mutta täytyypä lukea, onko Jan Balsruud kirjoittanut kirjan itse vai joku muu?
Metsänpoika olen vain, kulkija salomaiden hiljaisten ja tunturien tuulien,aapojen äärettömien.



www.youtube.com/channel/UCTyFpaJiu5UVpEktkVgqV1A videogalleria
Avatar
pena
Viestit: 1396
Liittynyt: 18 Tammi 2006 08:33
Viesti:

Viesti Kirjoittaja pena »

HELKAn tietokanta tuntee vain tämän:
Me kuolemme yksin / David Howarth ; suom. Matti Kontio
WSOY 1965
Avatar
OS
Viestit: 8138
Liittynyt: 28 Helmi 2006 19:19
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja OS »

Olen joskus hankkinut ja lukenutkin kyseisen kirjan, aika uskomattomalta tarina silloin tuntui ja kyllä sitä tositarinaksi väitetään.
Joutenkulkija
Viestit: 831
Liittynyt: 26 Tammi 2006 18:52
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Joutenkulkija »

Kirja on jo aika vanha, mutta tosi on, että mielenkiintoinen.

Lyngenissä järjestetään vuosittain kesällä Jan Baalsruds muistomarssi. Kestää useita päiviä ja on erittäin rankka.
Jukkis
Viestit: 905
Liittynyt: 15 Tammi 2006 12:29
Paikkakunta: Kanta-Häme

Viesti Kirjoittaja Jukkis »

Pittääkö siinä uia huhtikuussa meressä, sitten kävellä kymmeniä kilometrejä yhellä saappaalla tunturissa ja lopuks maata pari viikkoa lumikuopassa märissä puuvillakamppeissa, ilman ruokaa? :shock: Varpaitaan ei ny kuitenkaan tarvii linkkarilla katkoa? :?
Itse reitti kunnon tamineissa olis kiinnostava kyllä patikoida!
Joutenkulkija
Viestit: 831
Liittynyt: 26 Tammi 2006 18:52
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Joutenkulkija »

Tästä linkistä löytyy viime kesäisen marssin ohjelma http://karlsoy.com/baalsrud/
Gártanoaidi
Viestit: 599
Liittynyt: 06 Huhti 2006 20:53
Paikkakunta: Lullimeahcci

"Ennen oli miehet rautaa..."

Viesti Kirjoittaja Gártanoaidi »

Vai on siitä kirjasta olemassa kuvitettukin versio! Olisi mukava sekin nähdä ― täytyypä pitää silmät auki.

Luin kirjan ensi kerran muistaakseni joskus 1970-luvulla ja uudestaan pari vuotta sitten. Howarth ei ehkä ole maailman paras kirjoittaja, eikä suomentajakaan ole onnistunut erityisen hyvin, mutta huima kirjahan se joka tapauksessa on.

Vaikka kirjassa on räikeitä asiavirheitä, ei minulla ole ollut syytä epäillä kirjaa sepitteelliseksi. Baalsrud on Norjassa kansallissankari, pohjoisen sitkeyden henkilöitymä. Kirjan pohjalta on tehty Norjassa elokuva, joka on norjalaisille yhtä rakas kuin Laineen Tuntematon suomalaisille. Kiinnostavan seikkailun lisäksi kirja kertoo hyvin myös norjalaisten suhtautumisesta miehittäjään, osallisuudesta sotaan. Aikanaan löysin kirjasta yllättäviä sotahistoriallisia yksityiskohtiakin. Ja mukavahan se on lukea "tunturivaelluskirjaa", jossa liikutaan itselle tutuilla seuduilla. Kirja tosin jättää suomalaisten kannalta kiinnostavimman etapin melko lailla hämärän peittoon. Olen hahmotellut, että loppureitin on täytynyt kulkea Didnon ja Čoahppejávrin kautta Kilpisjärven jäille. Kyyditsijöinä olleiden kahden suomensaamelaisen poromiehen henkilöllisyys on jäänyt epäselväksi, mikä tietenkin harmittaa.

Howarth oli Pohjanmerellä ja Norjan merellä operoinut brittilaivaston upseeri, jonka siipien suojissa perustettuun norjalaiseen sissiryhmään Baalsrud kuului. Howarth oli siis itse lähettämässä Baalsrudia matkaan. Baalsrudin hauta on Manndalenissa, joka lienee joillekin Yliperän kävijöille tuttu paikka. Revdalin hirsiaittakin taitaa olla vielä pystyssä, muistomerkkinä. Ylhäällä Revdalin ja Akkalaakson välisessä tunturissa on muistokivi.

Tuli tuosta seikkailusta mieleen eräs toinen tuntureilla tapahtunut ajojahti. Ehkä kirjoitan siitä joskus toisaalle.
Jukkis
Viestit: 905
Liittynyt: 15 Tammi 2006 12:29
Paikkakunta: Kanta-Häme

Viesti Kirjoittaja Jukkis »

Onhan noita, mm. "He vetivät Hitlerin vankkureita"-niminen kirja. Kirjoittaja, suomalainen sotavanki, karkasi sakujen leiriltä Norjassa, ja taisteli ittensä Ruotsin puolelle. Kirjan nimi viittaa työhön, jota vangit joutuivat tekemään; vetämään käsipelillä raskaasti kuormattuja sotavankkureita. Ei grammanviilareille?
Jukkis
Viestit: 905
Liittynyt: 15 Tammi 2006 12:29
Paikkakunta: Kanta-Häme

Viesti Kirjoittaja Jukkis »

Niin, kirjasta ei suomeksi tiettävästi oo kuvitettua laitosta, noita kuvia--n. 15kpl-näin Valittujen Palojen kokoomateoksessa jossa Janin tarina oli yksi neljästä. Sensijaan luulisin Norjasta löytyvän kuvitettuja versioita, onhan hän näköjään kansallissankari.
Myös netistä näkyy löytyvän kuvia aiheeseen liittyen. Ihme, jos ei seikkailusta oo filmiä tehty? Ainakin Norjassa??
P_Pakana
Viestit: 27
Liittynyt: 25 Tammi 2006 13:58

Viesti Kirjoittaja P_Pakana »

Ko kirja on painettu v 1955 Tammen ja Wsoy toimesta. Tämän hetken hinta riippuu kirjan kunnosta mutta divareista sitä saa 2-10 eurolla. Lisäksi kirja on edeltäjä "Shetlandin bussille".
Joutenkulkija
Viestit: 831
Liittynyt: 26 Tammi 2006 18:52
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Joutenkulkija »

Samainen David Howarth on kirjoittanut myös kirjan Rekipartio (WSOY 1958).

Huimia tositarinoita II maailmansodan ajalta Grönlannissa. Paikalliset Siriuspartion miehet joutuivat kahnauksiin saksalaisten kanssa, jotka perustivat salaisen sääaseman Grönlannin itärannikolle. Ammuskelua kaamoksen pimeydessä, pakomatka alusvaatteissa kovassa pakkasessa yli tunturien jne...
matti
Viestit: 55
Liittynyt: 12 Tammi 2006 10:03

Viesti Kirjoittaja matti »

Tarinasta on tehty - kuten edellä todetaan - yksi elokuva. Kuluneen talven aikana pääsimme seuraamaan tarinan toisen filmatisoinnin lumivyörykohtauksen tekoa Tamokdalenissa, jossa puolustusvoimat räjäytti filmiryhmää varten ison lumilipan vyöryn käynnistämiseksi. Elokuva taitaa valmistua tulevana syksynä.
anonyymi ajattelija
Viestit: 291
Liittynyt: 10 Kesä 2007 16:43
Paikkakunta: kalajokilaakso

Viesti Kirjoittaja anonyymi ajattelija »

Sekoitanko eri mieheen, mutta eikös hän ollut Tromssan nimismies?
"mitä enemmän tunnen muita ihmisiä, sitä enemmän pidän koirastani." Timoko
luuppi
Viestit: 5544
Liittynyt: 09 Tammi 2013 20:24

Viesti Kirjoittaja luuppi »

Sita odotellessa http://www.leffatykki.com/elokuva/pako-siperiasta

Luin kirjan aikoinaan; sekin oli hyva. Leffa on tehty 2001.
Vastaa Viestiin