Pohjois-Norjan erämaat

[Pate Teikka]

^^ huomasitteko sen giganttisen erotusaidan, joka on Meritunturin Lakselvin puoleisessa päässä? Se on ylivoimaisesti suurin teurasaita, mitä olen nähnyt. Lastaussiltoja oli ainakin neljä, ja kenttä niiden edessä niin suuri, että rekat mahtuvat peruuttamaan silloille.

[Aaro]

Esimerkiksi Ifjordin ylänkö on sellainen. Se on paljon laajempi kuin Paistunturit. Siellä on järviä ja jokia enemmän kuin Paistuntureilla. Korkeuserot on pieniä: juuri missään tunturien laet eivät ole 100m korkeammalla kuin järvet. Ullogaisin massiivi hallitsee maisemaa lännessä. Ja vedenjakajalla (Laksefjordvidda) on todella kauniita harjumuodostumia, vähän kuin Maaterjoella mutta paljon enemmän. Taimenta ja rautua löytyy käytännössä joka rutakosta, harri on harvinainen.

Millaista maastoa ja kalastuspaikkaa olisi esim Ifjordista etelä-kaakkoon ja montako kilometriä pitäisi edetä ennenkuin ruokakalat voisi olettaa saavansa. Mikä on kalastuslupapolitiikkaa alueella noin suurin piirtein.

[Tunnelivaeltaja]

^^ huomasitteko sen giganttisen erotusaidan, joka on Meritunturin Lakselvin puoleisessa päässä? Se on ylivoimaisesti suurin teurasaita, mitä olen nähnyt. Lastaussiltoja oli ainakin neljä, ja kenttä niiden edessä niin suuri, että rekat mahtuvat peruuttamaan silloille.

Emme tulleet alas maantielle vielä siinä kohti vaan menimme itäisempää reittiä, Caskiljohkan ja Luostejohkan laaksojen välisen satulan kautta viimeiseksi yöksi Suolojavrille telttailemaan. Mutta luulisin tunnistavani paikan Norgeskartin ilmakuvista. Niissä näkyy massiivinen aitaviritelmä ja ajourien verkosto lähellä tunturiin nousevan hiekkatien (Caskilvargeaidnu) yläpäätä.

[Pate Teikka]

Millaista maastoa ja kalastuspaikkaa olisi esim Ifjordista etelä-kaakkoon ja montako kilometriä pitäisi edetä ennenkuin ruokakalat voisi olettaa saavansa. Mikä on kalastuslupapolitiikkaa alueella noin suurin piirtein.

Jos puhut Ifjordin kylästä, niin sen eteläpuolella on kymmeniä järviä. En ole kalastanut läheskään kaikissa, mutta esim. Stuorra Luohkajärvessä, joka on aivan ylängön reunalla, oli puolen kilon rautua hyvin. Bordejärvi on todella karu ja turhan isokin, pitäisi olla packraft. Sen itäpuolella olen käynyt pilkillä, ruokakalat tuli aika helposti, paitsi että 1,4m kairan varsi riitti juuri ja juuri, eli kovin montaa reikää ei pysty tekemään. Tämä puoli ylängöstä on karumpi kuin vedenjakajan alue, jolta lähtevissä joissa on kiloluokan taimenta.

Jos kalastus on ykkösmotiivi, niin ajoitus on tärkeää. Parasta aikaa on heinäkuun alku, paitsi tänä vuonna kylmää piisasi aina 12.7. saakka. Pilkille äitienpäivän jälkeen.

Fefon lupa kattaa kaikki sisämaan vedet Vardöstä länteen aina Alta/Kautokeinoelvan valuma-alueeseen saakka. Paitsi lohijoet, jotka on merkitty lupakarttaan. Ifjordissa esim. Maskejoki ja Laksjoen alaosat.

[Aaro]

Stuorra Luohkajärvessä, joka on aivan ylängön reunalla, oli puolen kilon rautua hyvin
Jos kalastus on ykkösmotiivi, niin ajoitus on tärkeää. Parasta aikaa on heinäkuun alku, paitsi tänä vuonna kylmää piisasi aina 12.7. saakka. Pilkille äitienpäivän jälkeen.

Ihan yleiskuvan luomiseksi minkälaisiksi syömäkala paikoiksi arvioit pikkujärvet, jossa on tai ei ole laskuojaa kuten Stuorra Luohkajärven kaakkoispuolella järvet 325, 374, 298, 336? Vai pitäisikö yrittää isommista kesällä.

Taustalla vanhan ukkelin haave kerran vielä muutaman kilometrin vaellus syömäkalan pyyntiin.

[Pate Teikka]

Kyllä siellä on vesiyhteys tulva-aikaan myös näihin pikkujärviin. Uskomattoman pienet lammet on tarjonneet ylläreitä. Vettä pitää tietenkin olla niin paljon, että eivät jäädy pohjaa myöten. Ja kun on soisia rantoja, niin ennuste paranee, koska suo on orgaanista ainesta, eli elämää. Toisaalta ne järvet, joissa musta vesi on ihan rannassa, on poikkeuksetta rautujärviä. Musta vesi on siis äkkisyvä yli 10 metriin. Stuorra Luohkajärvi on esimerkiksi sellainen. Sinne pääsee aika kätevästi. Pari kilsaa Ifjordista länteen on lyhyt tienpätkä soramontulle. Siihen saapi auton. Viereistä puronvartta menee polku melkein ylös saakka. Se on vain n. 3 km, nousua n. 200 m.

[Janne Pyykkö]

Mainittiin Ifjordfjellet, Varangin niemimaa ja Övre Anarjohkan kansallispuisto. Keräsin alle kirjoittamani tarinat sieltä, jotka eivät tosin sisällä kalastusta. (Okei tuttujahan nuo jutut saattavat jo teille olla, mutta yhteen kerättynä helpompi löytää.)

Ifjordfjellet = runsaasti järviä, jossa tavattiin norjalaisia kalastajia, superhelppoa patikointimaastoa
Lännestä itään (kanootilla Maskejohkaa alas)
Pohjoisesta etelään (kanootilla Laksjohkaa alas) <= mm. Stuorra Luohkajärvi, joka edellä mainittiin
Ifjordfjelletin läpi kulkee sähkölinja, joka kieltämättä haittaa erämaakokemusta


Varangin niemimaa = ei järviä vaan jokia, kalastus joissa tarkasti säänneltyä, hienoa patikointimaastoa, muttei aina helppoa
Patikointi etelästä pohjoiseen
Patikointi idästä länteen
Kanootilla Komagelva-Sandfjordelva
Kanootilla Syltefjordelva-Sandfjordelva
Kanootilla Annijoki

Övre Anarjohkan kansallispuisto = järviä ja jokia, järvillä satunnaisia norjalaisia kalastajia, pitkien etäisyyksien vuoksi vaikeapääsyinen
Kanootilla Njuolasjohka-Kietsimäjoki
Kanootilla Ravdojohka-Övre Anarjohka
Kanootilla Ravdojohka-Övre Anarjohka-Bavttajohka
Karasjohkan latvat (täällä norjalaisia kalastajia)

Lisäksi tuttuja ovat mm. Reisaelva, Iesjavri, Nordkinnin niemimaa, mutta jääköön linkittämättä, kun niitä ei edellä mainittu.

[Aaro]

Kiitos Pate ja Janne osuvista kertomusvinkeistä. Ifjordin maastosta tuli selvä käsitys ja vanhan veri alkoi kiertää kiivaammin lukiessa - saas nähdä. Kysymys mäkäräisistä. Kauhulla lukenut eri kertomuksistasi taistelustasi niitä vastaan. Miten arvelet Ifjordfjellettin tilanteen tilanteen noin 10 km säteellä tiestä elokuun loppupuolella. Onko siellä mäkäräisille tai polttiaisille ylipäätään sikiämisalustaa ja jos niin olisiko jo hellittänyt elokuun puolivälissä. Itse en koko vaellusuralla ole merkittävästi mäkäräisiin törmännyt, mutta olenkin karttanut juhannuksesta elokuun puoliväliin aikaikkunaa.

Luin Karasjoki seikkailusi. Vesitilanne oli aivan totaalisesti eri sinulla kuin minun yli 50 vuoden takaisella (elokuun loppu) kumiveneseikkailullani. Silloin siis kannoimme vain Lailafossenin ja Sordmun. Koskissa ongelma oli lähinnä pohjasta kiinni jääminen ja usein noustiin kumiveneestä keskellä koskea vesikivelle keventämään sitä, että päästiin eteenpäin. Kuvista päätellen oli Stuorragorzi, joka jäi mieleen pelottavana humpsahduksena kuohujen läpi ja vene puolilleen vettä.

[Janne Pyykkö]

Kysymys mäkäräisistä. Kauhulla lukenut eri kertomuksistasi taistelustasi niitä vastaan. Miten arvelet Ifjordfjellettin tilanteen tilanteen noin 10 km säteellä tiestä elokuun loppupuolella. Onko siellä mäkäräisille tai polttiaisille ylipäätään sikiämisalustaa ja jos niin olisiko jo hellittänyt elokuun puolivälissä. Itse en koko vaellusuralla ole merkittävästi mäkäräisiin törmännyt, mutta olenkin karttanut juhannuksesta elokuun puoliväliin aikaikkunaa.

Ifjorfjelletin pohjoisosa on tundraa, jossa usein tuulee eivätkä siten hyttyset ja mäkärät siellä keskimäärin viihdy. Korkeintaan järvien välisillä purovarsilla tai rantojen pajupusikoissa voi jotain mäkärää olla. Olen ollut Ifjordfjelletissä heinäkuussa eikä ole kovin paha. Jos menet elokuussa, vielä vähemmän paha. (Vertailuksi: Varangin niemimaalla on enemmän mäkärää, koska siellä on syviä tuulettomia kanjoneita, vaikkei sielläkään paljon pusikoita ole.)

[Pate Teikka]

2000-luvulla on ollut vain yksi (1) räkkäkesä heinäkuussa. Se taisi olla 2023. Muuten näistä ötläkkeistä ei ole ollut mitään vaivaa. Tuskin tämä tulee suuresti muuttumaan.