Missä melottu 2025

[Usmi]

Melontakausi avattu yhden yön retkellä Päijänteen kansallispuistossa. En ole ennen ollut näin keväällä tuolla, kesällä useastikin, eipä ollut nyt ruuhkaa edes Kelventeellä eli ei missään ketään.

[naavahauki]

Onko mitään lämmöneristeitä tullut viriteltyä kajakkiin, kylmien vesien aikaan melontaan?
Itse joskus leikkelin retkipatjaa, että sain vuorattua kajakin pohjan jalkojen matkalta. Sittemmin tosin olen pitänyt enää kantapäiden alla retkipatjan palasta kun en todennut muualla eristystä tarvitsevani.

[Usmi]

Eipä ole mulla virityksiä kajakissa. Kerrasto ja villasukat kuivapuvun ja melontatossujen alla kyllä tarkenee. Näpit kyllä meinaa palella välillä vaikka neopreenihanskoja käytän, melontarukkaset voisi olla paremmat.

[akallio]

^Melontarukkaset on tosiaan se yleisesti toimivaksi havaittu ratkaisu, mitkään käsineet tai lapaset ei oikein toimi kylmemmässä.

[Janne Pyykkö]

Perinne: aloitin kauden melomalla Vantaanjoen maaliskuun 29.-30. päivä.

[Janne Pyykkö]

Meloin pääsiäisenä kumikanootille ison retken, 2 päivässä 103 km Espoosta Tammisaareen. <= linkki tarinaan

[Micke]

Lopella Kerityn ja Melkuttimen alueella tuli melottua Vapun seutuun 4 päivää. Kerityllä vietimme 2 yötä ja Melkuttimella 1 yön. Olin aivan varma, että vappuaattona Keritylle tulee muita melojia, mutta eipä siellä muita näkynyt. Taitaa olla aika aliarvostettu järvi tuo Keritty. Siellä tuli käytyä ekan kerran Erämelonnan-SM kisoissa 1994, eli jokunen vuosi on vierähtänyt sielläkin käydessä. Kovasti olen koettanut muistaa missä siellä oli yöleiri SM-kisoissa, mutta tarkaa paikkaa en vaan muista.

Melkuttimella sen sijaan oli porukkaa todella paljon, kymmeniä näimme, mutta tuskin sataan nousee näkemiemme ihmisten määrä.

[naavahauki]

Sitten taas Kerityllä käyneelle vakiokysymys: osuitteko kiville

[Micke]

Ei osuttu kiville, aiemmilla reissuilla ollaan kairattu syväänkin, mutta pahimmat paikat alkaa jo tietää kiertää kaukaa. Tuo järvi on kyllä ainutlaatuinen näin lähellä pääkaupunkia, mutta ihan hyvä jos se säilyy salaisena aarteena tietäville ....

[Metsän Omena]

Olin ehkä mukana tuolloin 1994 Kerityllä. Muistaakseni 1988 lähtien. Kyinen järvi. Kalevalassa Ilmarinen joutui kyntämään kyisen pellon. Kyinen ei tarkoita käärmettä, vaikka kansallisromantiikan maalarit niin uskoivat. Kyinen tarkoittaa kivinen. Kaikki Kyyjärvetkin ovat enemmän tai vähemmän kivisiä. Niin myös Keritty. Silloin 1994 lähtö tapahtui lähempää Räyskälää kanoottikuljetuksella, Kivisammaljärvellä laskettiin vesille. Rata oli siksakkia, yö lähempänä Myllykylää? Voi kyllä muistikuvat sekoittua Vähäveden kilpaan, joka oli liki. Vähävesi farmin tapahtumassa muotkattiin usein. Päällimmäisenä sieltä muistan rimakanoottiyksikkömelojan, joka lämmitti kaikki ruokansa aurinkokeittimellä.

[Heikki]

Itse asiassa emme olleet yötä Kerityn rannassa vaan Tervalammen eteläpäässä. Puiset melat teimme illan ja yön aikana.

[Janne Pyykkö]

Avokanoottiyhdistyksen 8 henkeä vappuretkeili Latvian Salaca-joella 117 km. Kuvitettu tarina tässä.

[Micke]

NORPPASAFARI 2025

Linnansaaren ja Joutenvedellä meloimme kumppanin kanssa 5 päivää, tarkoituksena oli tietenkin nauttia loppukeväästä ja nähdä norppia. Olimme unohtaneet kiikarit kotiin, joten koukkasimme Mikkelissä kameraliikkeen kautta ja ostin kiikarit, jotka osoittautuivatkin hyvin tarpeellisiksi.

Lähtöpaikaksi olimme valinneet Hapolahden kanavan koillispään, johon saikin auton hyvin parkkiin. Saavuimme sinne vasta kuuden aikoihin illalla, joten takoitus oli vaan meloa ensimmäiseen hyvään leiripaikkaan, johon oli kyllä matkaa liki 12 kilometriä. Onneksi myötätuuli saatteli matkaamme, kohti Perpulanhuhdan retkisatamaa. Matkalla olisi varmaan ollut mahdollista nähdä norppia, mutta ajomatkan väsymys ja illansuussa tehty melonta ajoi kiirehtimään matkantekoa kohti yöpaikkaa. Keli oli kyllä melkein liiankin viileä, kun lämpötila oli 5 asteen tuntumassa.

Toisena päivänä asenteena oli kierrellä niin paljon kun vaan keksii norpille sopivia paikkoja, pieni ennakkotieto oli mahdollisista lepokivistä, mutta eipä niistä voi koskaan olla varma. Pääsimme kuitenkin näkemään norpan vajaan tunnin melonnan jälkeen, hieman yllättäen se tupsahti liiankin lähellä näkyviin, joten uimaanhan se lähti siitä. Tämä sai kyllä miettimään, että kannattaakohan sitä oikeasti lähteä "norppasafarille"? No otin kuitenkin kuvan kivellä olleesta norpasta, kun se oli kuitenkin jo häiriintynyt meistä. Loppupäivän ajan jatkoimme mutkittelevaa melontaa kapeikoiden läpi kohti Paavalinsaarta, jossa tiesimme olevan hienon leiripaikan. Ehdin jo saoa ettei varmaan nähdä enää norppia tänään, mutta tuotapikaa näinkin jonkun tumman mötkön luodolla ja kiikareilla sain varmistettua havainnon norpaksi.



Kolmantena päivänä tarkoitus oli tutustua Linnasaaren kansallispuiston pohjoisempii saariin ja niissä oleviin retkisatamiin. Odotukset eivät tukeneen norppien näkemistä, eikä niitä kyllä nähtykään avoimempien selkien alueella. Lounastauon jälkeen suuntasimme sokkeloisempia vesiä pitkin kohti Huuhinsaarta, ja Lehtikiukkaan itäpuolella kumppani näki norpan liukuvan veteen, tässä ei olisi voinut vältää häiriköintiä, muutoin kuin pysymällä kotona, kun norppa tuli eteen alle 50 metrin päässä. Itse pääsin näkemään tämän, kun se nousi pintaan ihmettelemään häiriköitä. Yöksi meloimme Huuhinsaaren retkisatamaan.



Neljäntenä päivä otimme suunnan pois kansallispuistosta Joutenveden suuntaan, Linnansaaressa leiriytymistä on syystäkin ohjattu retkisatamiin, mutta Joutenvedellä leiriytyminen on melko vapaata rajoitusaikojen ulkopuolella. No tosiasiassa Joutenvedellä saa meloa tovin Tappuvirran lossilta, ennenkuin tule hyviä leiripaikkoja vastaan.
No emme tainneet meloa kuin noin 40 minuuttia, ennekuin pienen kaislikon takaisella luodolla kajasti liiankin norppamainen tumma hahmo. Kiikarit taas esiin ja havainnon varmistus. Jotenkin norpan näkeminen rentoutti fiilistä ja meloksimme tyytyväisenä Tappuvirran suuntaan ja siitä kohti Laiskankannan leiripaikkaa (epävirallinen). Päivä alkoi illasta kääntyä tyynemmäksi ja kesäisemmäksi ja tuulensuojaisessa leiripaikassa oli illalla mukava köllötellä kalliolla. Illansuussa näin eteläpuolisella selällä "peräaallon" ilman aiheuttajaa ja kiikareilla näin majavan uivan kohti Hakkarasaarta.



Viidennen päivän teema ei ollut niinkään norpan näkeminen, vaan mahdollisten leiripaikkojen etsintä. Tiedossa oli mobihiiden paikat, mutta teki mieli löytää "omia" paikkoja Joutenvedeltä. No ei niitä kyllä löydetty kuin yksi ja sekin oli melko paljon käytetty ... Keli oli melkein kesäinen, pelkällä aluspaidalla hihat käärittynä sai meloa (alakerrassa oli kyllä muutakin). Tyyntä, +16 astetta ja pilvetön taivas, lämmitä mutta ei kuumaa. Toki katselimme norppiakin ja nyt silmiin sattui yhden kesämökin rannasta tumma juova kiven päällä. Kiikarit silmille ja reissun viiden norppa oli tosiasia. Kävimme vielä kolmessa paikkaa katsomassa leiripaikkoja tuleville reissuille ja lopulta meloimme tyytyväisinä autolle Hapolahden kanavalle.

Ensi viikolla sitten merelle melomaan, paras lintuaika on kyllä mennyt, mutta mennään silti