Pitkä vaellus, oletko tehnyt/haaveiletko?

[Sauvakavelija]

Kilometrien keräily on (ikävä?) kyllä osaltani ohitse. Eikä taida 600 km laajaa aluetta ilman kyliä helpolla lähialueilta löytyäkään. Ajallista kestoa hakisin, tuntureita huiputtelisin.

[akuusist]

Haaveissa on, että jos joskus voisi tehdä sen pituisen retken (päivissä) kuin jaksaa ruokaa kantaa. Jos pitää välillä käydä jostain kyliltä hakemassa lisää ruokaa, niin minusta saattaisi tuntua, että se on sitten 2 eri retkeä. 3-4 viikon retken saattaisi jaksaa.

Samoin.
Fillarilla, tai siis Kickbikella, olen ollut pisimmillään kolme ja puoli kuukautta reissussa ja useasti kolmisen viikkoa, mutta se ei tunnu minusta pitkältä vaelluksella kun on rakennetussa maailmassa ja usein vielä katkoo menoa junalla tms.

[Jouni]

Kiva lukea näitä toteutuneita pitkiä reissuja ja pitkiä haaveita. On tosiaan hieman eri asia vaeltaa viikko pari, käydä sitten lakanoissa nukkumassa ja ruokaa täydentämässä ja jatkaa taas, kuin että ottaa ruokaa niin paljon kuin pystyy kantamaan/vetämään/kanoottiin ahtamaan ja kulkee koko ajan tiettömässä kairassa. Kummassakin on puolensa, itseäni kiehtoo kumpikin ajatus. Tai sanotaanko, että nuorempana kiehtoi tuo kaiken mukana kantaminen enemmän, mm. Sevettijärvellä v. 1999 en käynyt Sevetin baarista ostamassa suklaapatukkaa vaikka mieli teki, kun halusin olla "omavarainen" koko ensimmäisen kolmen viikon etapin Nellimistä Karigasniemelle. Tällä iällä kyllä tulee täydenneltyä ruokaa jos siihen vain mahdollisuus tulee.

Micke: "lähtö paikka oli Martti, josta oli melko tympeä marssi Tulppioon, mutta kyllähän se meni hyvin, kun oli into piukeana ekana päivänä."
Samaistun täydellisesti omaan tiemarssiin Nellimistä Keinojärvelle marraskuussa 1999. Juuri samoja sanoja käyttäisin kuvatessani sitä päivää.

Micke, tarkoittaako Kalmakaltion Anton Neumeieria? Wau!

Ja Mickelle vielä: Minulla on ihan sama homma, pitkällä reissulla, ja yksinvaelluksilla muutenkin, tulee käveltyä/hiihdettyä pitkää päivää. Ei siksi, että keräisin kilometrejä, vaan siksi että uusien paikkojen tutkiminen kiinnostaa niin vietävästi. Tekee siis illalla enemmän mieli edetä vielä muutama tunti kuin pistää leiri aikaisin pystyyn ja istuskella siellä. Ei se ole suorittamista vaan nauttimista eli sen tekemistä, mitä haluaa. (Sitten taas eri retkikokoonpanoissani leirielämälle annetaan monesti isompi arvo, mutta se on sitten eri asia.)

Tidus: Mainiota, kerro tuoreesta Kalottireitistäsi kunhan ehdit!

Me satuimme kirjassamme määrittelemään pitkän vaelluksen noin (vähintään 500 km tai 1 kk), mutta eihän se mikään virallinen määritelmä ole. Joku raja piti vetää ja tuon koimme aika luontevaksi. Mutta kyllähän esimerkiksi nuo Tunnelivaeltajan 400 km vaellukset ovat oikein pitkiä, paljon tavallista vaellusta pitempiä. Tuo on kyllä mahtavaa, että olet kulkenut sarjana Norjan päästä päähän!

[omat polut]

Antonista, Enontekiön itävaltalaisesta puolierakosta on hieno vanha dokumentti,

[Micke]

Micke, tarkoittaako Kalmakaltion Anton Neumeieria? Wau!

Neumeier nähtiin ja kuunneltiin "huuli pyöreänä" juttuja, kun ukko kertoi seikkailuistaan Euroopan metropoleissa. Oltiin kyllä hieman sitä mieltä että vedätti meitä, kunnes sitten täällä vaellusturinoissa "joku" tunnisti hänet kuvailustani. Mulla pitäisi olla diakuva hänestä ja hänen mönkijästä.

[Eräkulkuri]

Kovia reissuja ovat pojat tehneet, melkoisia urheilusuorituksia.

[Nuortti]

Jouni määrittelee aloituksessa pitkän vaelluksen rajan (lienee alaraja) joko 500 km:n mittaiseksi tai että kesto olisi vähintään yksi kuukausi. Tai sitten pitkän vaelluksen voisi tehdä pätkissä.
Minä määrittelisin vaelluksen siten, että se alkaa jostakin ja päättyy jonnekin. Ja yöpyminen ulkona, teltassa tai autio/varaustuvassa ilman mitään ostopalveluja reissun varrella. Eli varusteiden tai ruokatarpeiden täydennystä ei voi tehdä kesken vaelluksen.
Esimerkki lyhyestä (ei siis vaellus vaikka yöpyäkin voi matkalla) käppäilystä Saariselällä: Saariselkä – Kaunispää – Aurora tupa – Luulampi – Kiilopää – Kakslauttanen – Laanila – Kiilopää. Omia evätä ei tarvitse kantaa. Toinen esimerkki on Turun saaristossa oleva ”Saariston rengastie”, jonka olen kävellyt yöpyen reissun varrella olevissa hotelleissa. Se oli todellinen grammaviilauspatikkareissu.
Esimerkki vaelluksesta UK-puistossa: Kemihaara – Härkävaara – Peskihaara – Peuraselkä – Tahvontupa – Vongoivan kammi – Anterinmukka – Muorravaarakka – Lauirojärvi – Porttikoski – Lankojärvi – Kiilopää. Omat eväät täytyy kantaa mukanaan. Toki voi syödä sieniä ja muitakin luonnontuotteita. Rinkan lähtöpaino n. 30 kg.
Olen ymmärtänyt, että esim. Ruotsissa voi tuvilla nauttia ravintolaruokaa. Eli ollaan jossain käppäilyn ja vaeltamisen välimaastossa.

[torvelo]

Pisin retkeni on ollut 3 kk:n pyörävaellus Euroopassa. Haastavuudeltaan aika lailla "peruskauraa" tuossa retkeilymuodossa. Sen jälkeen suunnittelin isompaa retkeä, mutta tilaisuutta sen toteuttamiseen ei tullut. Ja nyt vuosia myöhemmin alkaa tuntumaan että realistiset haaveet pitkistä vaelluksista ulkomailla eivät enää toteudu, koska en enää koe että siitä koettu palkinto on riittävä suhteessa käytännön vaikeuksiin – lähinnä medikaalisiin sellaisiin, sekä tarvittaviin paperitöihin jos kyseessä on EU:n ulkopuolinen kohde jne.

Oikeastaan, ne motiivit mitkä vielä 5-10 vuotta sitten pätivät, eivät päde enää, ellei elämän tilanne ja oma mielentila johda takaisin samoille kulmille. Pitkälti tuollainen reissaus on itsetutkiskelua, ainakin minulla.

[Sauvakavelija]

Olen ymmärtänyt, että esim. Ruotsissa voi tuvilla nauttia ravintolaruokaa. Eli ollaan jossain käppäilyn ja vaeltamisen välimaastossa.

Voi, jos ottaa ruoan mukaan ja valmistaa itse. Tuvilla ei sinänsä ole pakko käydä, voi syödä teltassakin. Minun teltassa menu on ollut vähän yksipuolinen viimeiset 20 v Telttapaikkojen välimaastossa liikkuminen on varmaan aika samaa kuin Suomessa, metsää ei tosin niin paljoa ole, joten suunnistaminen on helppoa/tarpeetonta.

[Nuortti]

Olen ymmärtänyt, että esim. Ruotsissa voi tuvilla nauttia ravintolaruokaa. Eli ollaan jossain käppäilyn ja vaeltamisen välimaastossa.

Voi, jos ottaa ruoan mukaan ja valmistaa itse. Tuvilla ei sinänsä ole pakko käydä, voi syödä teltassakin. Minun teltassa menu on ollut vähän yksipuolinen viimeiset 20 v Telttapaikkojen välimaastossa liikkuminen on varmaan aika samaa kuin Suomessa, metsää ei tosin niin paljoa ole, joten suunnistaminen on helppoa/tarpeetonta.

Toki näin. Mutta jos on reissussa 30 vuorokautta, niin paljonko rinkka painaa, jos syö vain omia ruokia eikä täydennä niitä missään matkan varrella.

[Sauvakavelija]

[/quote]
Toki näin. Mutta jos on reissussa 30 vuorokautta, niin paljonko rinkka painaa, jos syö vain omia ruokia eikä täydennä niitä missään matkan varrella.
[/quote]

Tätäpä juuri olisi haaveena saada selville, saa nähdä onnistuuko koskaan. Ruoan paino päivää kohden on nyt ollut noin 660 grammaa, mutta 30 päivää niillä eväillä voisi aiheuttaa liiallista laihtumista.

[Aaro]

Toki näin. Mutta jos on reissussa 30 vuorokautta, niin paljonko rinkka painaa, jos syö vain omia ruokia eikä täydennä niitä missään matkan varrella.
[/quote]

Tätäpä juuri olisi haaveena saada selville, saa nähdä onnistuuko koskaan. Ruoan paino päivää kohden on nyt ollut noin 660 grammaa, mutta 30 päivää niillä eväillä voisi aiheuttaa liiallista laihtumista.
[/quote]

Päivämatkan pituus vaikuttaa ruoantarpeeseen. Itselle riittää 550g päivässä. Lisäksi voi laskea sienien, marjojen ja kalastuksen varaan, jotka eivät varmastikaan heikennä aidon eräretken tunnetta - päinvastoin. Talvella ruoantarve 650g, mutta menee kevyemmien kuin kesällä ahkiolla.

[Jouni]

Haaveena on lähteä kotoani Espoosta ja kulkea Jäämerelle sisämaan kautta vesitse sekä maitse kanoottia kärräten. Vaadittava aika 2,5 kuukautta on hankala ennen eläkeikää.

Edellä kerroin niistä muutamasta harvasta, joiden tiedän meloneen Suomen päästä päähän sisävesiä pitkin, mutta tuli mieleeni, että nehän on kaikki melottu pohjoisesta etelään. Jos Janne melot Espoosta Jäämerelle, lienet ensimmäinen joka on siihen suuntaan vesipelillä kulkenut. Haastava on sisävesitaival kumpaankin suuntaan, mutta pohjoiseen mentäessä virtausten suunta vastustaa selvästi enemmän...