Ahkion kriittiset mitat

[Aaro]

Mitä hyötyä näet viistoista sivuista. Itsellä miettimättä vaistomaisesti tulisi mieleen pystysuorat sivut, jotta kantavuus olisi koko ajan maksimissa.

[Pate Teikka]

Itsellä ollut 168 cm Fjellpulken kohta 30 vuotta. Valjaat päivitin muutama vuosi sitten. En osaa tuota moittia, joskin kokemusta muista ahkioista on vähän. Umpiselle kuitenkin ottaisin kapeamman. HIT on jossakin maininnut, että Pikkuhitistä olisi tulossa pidempi versio. Onkohan tuossa perää?

[Micke]

Fjellpulkenillakin pohjan muoto tekee sen, että vasta noin 5 sentin upottumalla tulee täysi leveys. Luulen että jos on sellainen normaali kantava keli, jossa on uutta lunta ja upottaa 5-10 senttiä on eduksi puhkaista vähän kapeampaa uraa. Itse sivut ovat kutakuinkin pystysuorat tai aavistuksen ylös aukeavat, jolloin aihio lähtee muotista aavistuksen helpommin.

Tähän kaavailin noin 15-20mm korkeita "jalaksia" runkoon joihin tulee joko suksenpohjamuovit tai sitten poyeteeni jalakset liukupinnoiksi. Kantavilla keväthangilla oikeat jalakset lienee tarpeen, toisin kuin umpihankiahkiossa. Muuten voi ottaa aika villejä sivuluisuja.

Pikkuhitistä on kai jo saatavana uusi pidempi versio, aika vähän pitävät siitä meteliä edes omilla sivuillaan.

[Eräkulkuri]

Paras umpihankiahkio on kapea ja pitkä. Pituudesta on leveyteen nähden hyötyä. Kyse on samasta asiasta kuin suksienkin kohdalla pituuden suhde leveyteen. Suksien latu-uran leveydellä on vaikutusta ahkion vetovastukseen umpihangessa. Jotoksen pitää olla ahkion pohjan leveyttä väljempi, muutoin ahkio kiilautuu latu-uraan. Suksien välisen uran keskelle jää polanne, jonka ahkio lanaa latu-uriin. Kokenut ahkion vetäjä hiihtää pitkillä suksilla suoraa ja väljää latu-uraa jalat haarallaan. Leveä jr 27 tyyppinen ahkio ei ole hyvä upottavassa umpihangessa. Se putoaa latu-uraan kyljittäin, se ei sieltä vetämällä oikene, jyrkät reunat vielä vastustavat käänteissä. Reunoiltaan kaarevasti ylöspäin levenevä tasapohjainen ahkio pysyy parhaiten latu-urassa kaarteissakin. Ennen vanhaan ahkiot muotoiltiin ruuhimaiseksi vähän samaan tapaan kuin parhaat umpihankiahkiot nykyisinkin.

Syvässä ja pehmeässä lumessa hiihtäjällä pitäisi olla kantavat sukset, etteivät niiden latu-urat uppoaisi kovin syvälle, mikä työlään kahlaamisen lisäksi haittaa myös ahkion kulkua. Normaalisti hiihtäjän paino suksien kantavuuteen nähden on raskaampi kuin ahkion kuorman suhde ahkion pohjan kantopintaan, joten sukset uppoavat aina syvemmälle lumeen kuin ahkio. Varsinkin, kun umpihangessa hiihtäjän paino siirtyy askeltaessa aina vuorotellen yhdelle sukselle. Tärkeintä on, että suksien latu-urien lumeen synnyttämä jotos on niin leveä, että ahkio mahtuu kulkemaan siinä väljästi kiilautumatta syvään uomaan. Näissä olosuhteissa ahkion pinnan ja lumen välisellä liukukitkalla on vähäisempi merkitys kuin ahkion muodolla.

Umpihankiahkiossa pitäisi olla pyöreä ja ylös nouseva keula, joka ei takerru risukoihin ja sukella lumeen purojen penkoissa ja muissa syvänteissä.

[Micke]

"Oma" umpihankiahkio on 37 senttiä leveä ja 173 senttiä pitkä, voisin laittaa kuvan, ellei ainoa valmis kappale olisi tällä hetkellä Ivalossa. Tosin tiistaina kaiketi saan toiseenkin kankaat kiinni. Yksi asia jonka halusin umpihankimalliin oli se, ettei se voisi jäädä kulkemaan osittain kyljellään urassa, jos se jostain syystä sinne niin menisi. Mielestäni muutama asennon oikeamista edistävä muotoilullinen asia toimi hyvin. Oikeastaan ahkio oli aina oikein urassa, kun se kääntyi heti oikeaan asentoon.

Tämän umpparimallin keula ei ole aivan pyöreä, 23 senttiä leveän keulan keskellä on 12 sentin suora osuus ja kulmat on pyöreät 55 millin säteellä. Ja kun pohjan ja reunan taite on pyöristetty samalla 55 mm säteellä ei ahkiossa ole hiihtourassa vinossa kulkiessä "köliä", joka pitäisi ahkion visusti kulmallaan uran pohjalla. Pieni "rocker" pohjan muodossa sekä se, että ahkio ei ole tasalevyinen koko matkalta edistää sekä kääntymistä mutkissa ja myös nousemista pois kulmaltaan hiihtourasta. Samaten ahkion jalakset ovat loivamuotoiset ahkion runkoon muotoillut, joissa ei ole oikeamista tai kääntymistä haittaavaa särmää avittaa umpisessa kulussa.
Se että ahkion jalakset ovat kuvatun kaltaiset huonontaa varmasti ahlion ominaisuuksia kovalla hangella, mutta en tätä tehdessä ollutkaan suunnittelemassa yleisahkiota. Sen vuoksi teen toisen mallin siihen käyttöön.
Sen verran tyytyväinen olin ahkiomallini toimintaan, että tarkoitus olisi myydä niitä rajoitetusti tulevaisuudessa. Suksenpohjamuovilla varustettuna ahkiomallini melkein työntää vetäjää pitkissä ylämäissäkin.....

Suksenpohjamuovin laittaminen ahkioon on kyllä turhan työläs työvaihe, jotenkin se pitäisi saada ahkionpohjaan laminoinnin yhteydessä, että siinä olisi mitään järkeä. Hit näin tekeekin, itse yritän saada luultavasti laminointi epoksin kovemmaksi lisäämällä siihen kahta lisäainetta, jotta pohjamuovista pääsisi kokonaan eroon lukuunottamatta jalaksia.

[akallio]

Hauska kuulla, että tästä on ehkä tulossa tuotekin!

Itse olen päiväunelmissa pohtinut, että kiinnostaisikohan ketään suomalaista valmistajaa prässätä muoviahkioita. Kaikenlaisia pilkkipulkkia täällä tehdään, joten kuvittelisin, että vaellusahkio ei ehkä niin kovin paljon marginaalisempi tuote olisi.

Jotain tämänsuuntaista: https://en.aventurenordique.com/snowsle ... traps.html

[Micke]

En olisi ehkä itse uskonut että joskus mietin sivutoimisen yrityksen perustamista, mutta samalla saa sitten myös julkaistuista kuvista ehkä pientä harrasterahaa, eikä tarvitse lahjoittaa oikeuksia. Työkavereista yllättävän monella on sivutoiminen yritys eikä se ole mitenkään monimutkaisen kuuloista, toki kirjanpito pitää teetättää sellaisella joka sen osaa, mutta ehkä se on ihan OK.

Laitan nyt kuvan vielä 28.1.-24, tuosta oli aikaa kaksi viikkoa vaellukselle lähtöön. Meinasi tulla kiire saada proto valmiiksi ja kuivumis-/ kovettumisajoissa jouduinkin oikomaan ja pieniä ongelmia oikomisesta tulikin (siitä vielä enemmän kiirettä ja lopulta jo stressiäkin). Tuosta oli vielä aika työstäminen keulan, perän ja kylkien osalta suoraksi/symmetriseksi kaikkine kittaamisineen ja taisi keulakin kaventua tästä vielä pari senttiä. JA puuttuuhna tästä vielä kokonaan "jalaksetkin"...
Kun tuosta muotista ei tullut täydellistä, eikä se mahdollista alipainelaminointia, teen uuden muotin johon tulee ihan pieniä muutoksia muotoon, lähinnä helpottamaan työskentelyä (ja aika paljon oppineena teen kaiken alusta lähtien huolellisemmin, symmetria sekä muotovirheiden välttäminen mielessä).

Jatkossa kait pitää pyytää ylläpitäjältä lupa kirjoittaa näistä omista pulkista, kun kaikki on myös mainostusta tavallaan...

[luuppi]

"Oma" umpihankiahkio on 37 senttiä leveä ja 173 senttiä pitkä, voisin laittaa kuvan, ellei ainoa valmis kappale olisi tällä hetkellä Ivalossa. .

Varmaan kulun kannalta hyva. Mites noin kuljettamisen ja pakkaamisen vinkkeleista? Omani on keskelta 38 cm, sisaleveys ylhaalla... Siinakin saa Jo asetella tavaroita, jotteivat syo liikaa ' pituutta' tai nosta profiilia/ painopistetta kovin.
- pituuttahan tuossa Sinulla on (oma 158 cm), mista sopivasti aasinsilta kuljettamiseen: pohjoiseen takseissa yleensa on konttipituutta, Jos eivat ole suorastaan tila-autoja. Mutta arkipaivaisimmissa' koslissa' Jo 158 alkaa olla melkoista sovittelua...noh, ahkiohan ei paljoa paina katolla, mutta yleensa minulla on se jo lahtiessa pakattuna.

[akuusist]

Eikö monelta pakkausongelmalta säästyisi jos ahkiota voisi pitää aisoista pystyssä -> pakata korkeammaksi? Eräkärryssähän tuo toimii vaikka painopiste on varmaan yli puolen metrin korkeudella.

[Micke]

Jäykillä fjellpulkenin tyylisillä aisioillahan voi tavallaan ainakin avittaa pystyssä pysymistä, mutta umpihangessa on parempi olla ristikkäisaisat, vaikka siinä menettääkin hieman mahdollisuutta tukea ahkiota.

Eräkärry on hyvin erilainen pystyssä pysymisen suhteen kun se tulee paljon lähempänä perässä ja vain yhden tukipisteen varassa, tietysti aisoista tulee eräkärryynkin kaksi lisä tukipistettä.

[Micke]

Varmaan kulun kannalta hyva. Mites noin kuljettamisen ja pakkaamisen vinkkeleista? Omani on keskelta 38 cm, sisaleveys ylhaalla... Siinakin saa Jo asetella tavaroita, jotteivat syo liikaa ' pituutta' tai nosta profiilia/ painopistetta kovin.
- pituuttahan tuossa Sinulla on (oma 158 cm), mista sopivasti aasinsilta kuljettamiseen: pohjoiseen takseissa yleensa on konttipituutta, Jos eivat ole suorastaan tila-autoja. Mutta arkipaivaisimmissa' koslissa' Jo 158 alkaa olla melkoista sovittelua...noh, ahkiohan ei paljoa paina katolla, mutta yleensa minulla on se jo lahtiessa pakattuna.

Omaan autooni meni juuri ja juuri kun takapenkit kaatoi, autoni on hieman keskikokoista pidempi farmariauto. Hieman mietin testireissulla pientä lyhentämistäkin juuri kuljetussyistä, mutta alkuun nyt tälläinne pitkä. Voi olla että jos muille tekeminen muodostuu mielekkääksi, teen jossain vaiheessa noin 15 senttiä lyhyemmän muotin katkaisemalla yhden raskaasti laminoidun ahkioaihion, mutta vaivaahan siinäkin on.

Tavaroita saa tähänkin pakata ajatuksella, mutta kun laittaa painavat alas, ei ainakaan ongelmia tullut vielä esiin, vaikka taukotakit tms kyllä pullisti pakkausta korkeaksi, mutta ne ei nosta painopistettä.

Yksi mitäänsanomaton kuva ahkiosta löytyi. Aisojen ala- ja yläpää vielä muuttuu

[Eräkulkuri]

Jäykillä fjellpulkenin tyylisillä aisioillahan voi tavallaan ainakin avittaa pystyssä pysymistä, mutta umpihangessa on parempi olla ristikkäisaisat, vaikka siinä menettääkin hieman mahdollisuutta tukea ahkiota.

Samaa mieltä!

Metsämaastossa umpihankeen hiihdettäessä joutuu usein hakemaan sopivaa reittiä puuston välistä. Silloin kaarroksissa suorat ja jäykät aisat pyrkivät oikomaan ladun mutkia. Näissä tilanteissa korkeaksi pakattu ahkio herkästi kallistuu syvään latu-uraan ja kaatuu.
Ristikkäiset joustavat aisat sen sijaan taipuvat ja paremmin ohjaavat ahkiota latu-uraa pitkin.

Lähes kaikki myynnissä olevat ahkiot on tehty vedettäväksi valmiilla kelkkaurilla tai kovalla hangella. Silloin mitä leveäpi ahkio sitä tukevampi se on kaatumista vastaan, vaikka kuorma olisi korkea. Tällöin suorat jäykät aisat mahdollistavat ahkion pysymisen pystyssä aika jyrkilläkin tunturin rinteillä.

Lopputulema on se, että metsämaastoon sopiva umpihankiahkio ja kovalla alustalla avoimessa maastossa toimiva ahkio ovat melko erilaisia. Tuppaa vain olemaan, että upottavassa umpihangessa hiihtäviä vaeltajia on niin harvassa, että nykyiset ahkiot on suunniteltu toisenlaisiksi.

[Hamalainen]

Mittasin oman vanhan ruotsin armeijan ahkion ja leveys on 56cm keskeltä ja pituus noin 190cm. Vedän sitä ristiaisoilla ja eniten upottavassa lumessa. Ahkioon olen modannut pohjan polyeteenistä. Luisto on mitä parhain. Sen kanssa on helppo hiihdellä upottavassa lumessa. Ahkio ei putoa suksien uraan ja kulkee hyvin pinnalla. Mielestäni pitkä ja kapea on surkein vaihtoehto upottavassa lumessa. Tosin kokemusta on vain yhdestä Paljakasta ja jostain paljakan kokoluokkaa olevasta lasikuituahkioista

[Eräkulkuri]

Se joka sanoo, että leveä ja painava ahkio on helppo vedettävä umpihangessa ei ole vetänyt sitä koskaan upottavassa umpihangessa. Se on aivan fakta. Painava ja leveä ahkio joutuu kyntämään umpihankeen leveän uran, kun sen sijaan kapealla ahkiolla on allaan valmis suksien tekemä ura. Siinä on suuri ero. On testattu monia kertoja. Tietysti jos ahkio on kevyt ja hanki ei ole syvälle upottava, niin onhan se kevyttä. Syvällä kulkevassa ahkiossa muoto on pajon tärkeämpi kuin luisto. Siinä ei suksenpohjamuovilla ole paljon merkitystä.

Tärkeää on myös se, että isoilla suksilla tulee hiihtää jalat haarallaan leveää uraa. johon ahkio väljästi mahtuu. Jos pikkusuksilla hiihtää kapeaa ja mutkaista latua, niin kyllähän siinä kapeakin ahkio juuttuu kiinni.

Kerran tapasin Peskihaaran kämpällä miehen, jolla oli tuo puinen vanha Ruotsin armeijan ahkio. Hän valitteli sen raskautta, vaikka alla oli kelkanjälki.

Jokainen olkoon omaansa tyytyväinen!

[Hamalainen]

Silloin kun ruotsin armeijan ahkiossa on alkuperäinen vaneripohja niin se on aika raskas vetää. Modattu polyeteenipohja tekee siitä kevyen vedettävän ja ei uppoa painavassakaan lastissa kun muutaman sentin. Silloin on hankalampaa jos edellä menevä ahkio on kapea. Kapean ahkion urassa ruotsalaisen nokka viistää jonkun verran reunoja.