Eksyminen

[invader]

Ylimalkainen tai jopa tarkka reitti suunnitellaan kotona ja siirretään laitteeseen.
Matkalla voi säätää, laittaa vaikka uusia välietappeja sen etukäteen suunnitellun reitin tilalle ”lennossa”. Nehän saa käden käänteessä. Etukäteisreitin saa aina takaisin. Mielenkiintoiset reittipisteet tallentuu nappia painamalla. Karttasuunnan voi valita (pohjoinen tai kulkusuunta ylhäällä). Karttaa voi zoomata, vaikka ei se niin selkeä tietäkään ole kuin iso paperikartta. Olen myös joskus hakenut vanhoja reittejä esiin, kun on tullut tarve retkellä. Jos jättää kamat johonkin koivun juurelle jemmaan ja käy tunturissa, ne löytää suurella todennäköisyydellä laitteen avulla (tässä oltava joku varmistus mielestäni, että löytyy ilmankin, ainakin varaparistot mukaan ja selkeä maamerkki).

Laite on koko ajan vaelluksen ajan auki, öisin kiinni. Litium-AA-paristopari kestää 2-3 päivää, eikä paina paljon mitään. 10 pv reissulle siis ainakin 2x4:n paketti.

On se paperikartta ja kompassi tietysti mukana. Jos tuuli vie karta tai vesi kastelee, on laite mukana. Kotona sitten siirtää kuljetun reitin, lämpötilat, tallennetut pisteet ja korkeudet talteen arkistoon. Matkalla voi tarkastella ilmanpaineista miten sää kehittyy.

Kompassi pitäisi muistaa kalibroida virran kytkemisen jälkeen, joskus harvoin näyttää sekoilevan, kalibrointi auttaa.

[Mr_C]

Ilta-Sanomissa lisää näistä eksymisistä.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006706211.html

"– Läskipyörillä mennään paikkoihin, joihin meidän mönkijöillä ei enää pääse, siellä on UKK-puistossakin kapeita uria ja kivikoita, Manninen kuvailee."

Ei kai nämä ajele missä sattuu? Sehän pitäisi vielä onneksi olla aika rajoitettua missä saa rällätä. Olisiko kuitenkin parempi kieltää koko pyöräily siellä, näköjään johtaa pelkästään ongelmiin. Kaupungissa voi ajella kuntoradoilla.

Ne jotka ajelee missä sattuu, ajelisi siellä edelleen jos ajaminen kiellettäsiin kokonaan. Koska eivät lopettasi ajelua.
Lisäongelmana olisi että ajelisivat ENEMMÄN (jo nyt) luvattomilla paikoilla jotka kuluu, eikä käytettäisi niitä jo kuluneita isoja uria esim saariselän keskuksen vieressä.
Heidän lisäksi osa nykyisin luvallisilla reiteillä ajajista siirtyisi ajelemaan (jo nyt) luvattomilla reiteillä. Kun ainakin jotkut yrittäisivät välttää kiinnijäämistä.
Ennemminkin pitäisi valvoa ja rangaista niitä jotka rikkoo sääntöjä, eikä niitä jotka nyt noudattaa.

Toisaalta tuohon "menemiseen paikkoihin jonne ei pääse mönkijällä" auttaisi (= rajoittaisi) kun kielletään kokonaan liikkuminen siellä (esim ukk puistossa).
Jalankulkijathan menee vielä pahempiin paikkoihin, kuin pyöräilijät. Heitä on vielä hankalampi pelastaa.
Jalankulkijoiden suurempi riski näkyy mm. kuolleisuusluvuissa. Jos vertaa kuinka monta pyöräilijää on kuollut maastossa (laskuista pois jättäen ampuma-aseella tapetuksi tulleet) verrattuna jalkaisin kulkeneiden maastossa kuolleisiin, niin rajusti suurempaa on jalankulkijoiden kuolleisuus. Vaikka laskennassa jätettäisiin pois marjanpoimijat.

Noiden lukujen perusteella kuolleisuusluvut saisi pienemmäksi ja julkiset menot pienemmiksi maastoon kuolleiden ja loukkaantuneiden takia, kun tehtäisiin lakeihin pieniä muutoksia.
1. Jalkaisin maastoon ei saa mennä, jolloin ne maastoon kuolleiden määrät laskee. Heistä ei tulisi kulujakaan, kun kielletyn toiminnan takia laki muutettaisiin niin ettei lain rikkojia mennä maastosta pelastamaan julkisilla varoilla ja / tai toimijoilla.
2. polkupyörän kanssa maastoon saa mennä vain määritetyille reiteille ja pitää olla vakuutus joka korvaa tarvittaessa yksityisen pelastustoiminnan tekemän hakemisen ja hoidon, lisäksi pitää olla hälytyslaite jolla voi kutsua apua tarvitessaan. Esim Inreach tyyppinen, joka liitetty vakuutukseen ja liittymä sen mukainen, jolloin hälytys ohjautuisi yksityiselle pelastustoimelle.

Lisäetuna olisi riistokapitalistien vinkuma tuottavuuden nousu, kun ei enää olisi poissaoloja luonnossa tapahtuneiden loukkaantumisten takia.
Nehän on merkittävä haitta tuottavuudelle, kun ei ole tekijöitä, Suomessa vallitsevan täystyöllisuuden takia.
Miksi poliitikot ei halua säätää lakeja jotka auttaisivat noin paljon ja lisäksi vielä vähentäisivät huomattavasti ilmaston lämpenemistä eiheuttavia päästöjä. Kun se ulkomaisten työntekijöiden ylimääräinen matkustelu suomeen vähenisi ja lisäksi vähenisi ne matkat joita tehdään maastoon menemistä varten.
Niin helppoa

[Sauvakavelija]

Reissua suunnitellaan jo edeltävän vuoden syksyltä alkaen kartan kanssa. Retkellä on mukana kartta, kompassi ja kaverilla myös gps. Näitä tarvitaan lähinnä, jos on sumua, muuten kartta on leirissä iltalukemistona ja päivät kuljetaan maaston ohjaamana. Tämä onnistuu, kun suuntaa retket alueille, missä puut eivät haittaa näkyvyyttä ja maastokin on selväpiirteistä eli tuntureita ja niiden välisiä laaksoja lähinnä. Eksymisen mahdollisuus tuntuu vähäiseltä, kun kesällä ei ole edes pimeää.

^ Lainrikkojia saattaisi olla, pitäisi olla kovat sanktiot uhkana ja tehokas valvonta?

[Mr_C]

Kysymyksiä GPS:n vaelluskäyttäjille.
Mitä jos vaihtelee suuresti mielihalujensa mukaan reittiä vaelluksen aikana, miten sellaisesta pienestä ruudusta silloin näkee mahdollisuudet eli koko selkosen selkeänä vilkaisuna? Ja miten muutoinkin lyhyet sekunnin parin karttavilkaisut kulkiessa, eikö laite ole koskaan suljettuna? Aukeaako edes yhtä nopeasti, kädenkäänteessä, kuin perinteinen kartta? Hakee niitä satelliitteja avaruudesta. Onko teillä erillinen paperikartta kuitenkin vaelluksilla iltaisin kokonaan auki seuraavan päivän suuntaa aprikoidessa ja kahvikupposen ääressä kartan mielenkiintoisuuksien lukemisesta nauttiessanne? Vai käytättekö aikaanne kotona ja korvessa reittipisteiden näpyttelemiseen laitteeseenne? Miten laite tekee jouhevat reitinvalinnat vaihtoehtoineen puolestasi omat mieltymyksesi huomioon ottaen? Yksi vaeltamisen nautinnoista piilee siinä että yksinkertaisia perusasioita pystyy riittävällä varmuudella tekemään itse. Kulkemaan, yöpymään ja syömään ilman monimutkaisia laitteita.

GPS:n vaelluskäyttöä on monenlaista, joten kommentit enemmän oman tavan mukaisesta käytöstä.
Erillinen käsi-GPS laite on mukana varmuuslaitteena ja vielä enemmän reitin ja ajan tallentimena. Missä ja milloin oltu missäkin kohtaa. Tarvitaessa etäisyyden tarkistus johonkin pisteeseen nykyisestä sijainnista.
GPS siis päällä koko ajan jo jäljen tallennusta varten. Näyttö päällä koko ajan ja vilkaisu on nopeampaa kuin kartalta katsoessa, jossa ensin hakee missä kohtaa on ja sitten missä suunnassa ympäristön kohteet on, jolloin kulkusuunnan kartalla voi varmistaa.
GPS:llä oma sijainti on koko ajan keskipisteenä (näytöllä) ja kulkusuunta samoin, jolloin heti näkee mitä (gepsin) kartalla on edessä - sivuilla ja takana, ilman että tarvitsee tarkistaa ympäriltä maastoa ja sovittaa sitä kartan näkymään.

GPS on myös puhelimessa ja samoin maastokartta + sovellus tallennettuna offline käyttöä varten. Normaalisti puhelin kiinni koko retken, ellei jossain kohtaa yritä soittaa tai tekstiviestiä lähettää. Päivälenkeillä arkikäytösä välillä puhelimella voi katsoa sijaintia ja minne / mitä kautta mennä.

Kartta on mukana ja samoin kompassi.
Ennen retkeä kotona / matkalla kohteeseen kartasta katsoo hahmotelmaa kulkualueesta ja iltaisin / aamuisin leirissä tarvittaessa myös. Päivän aikana voi kaivaa kartan taskusta jos haluaa tarkempaa laajaa vilkaisua alueesta.

GPS:n näyttöä voi zoomata lähemmäksi tarkemmin yksityiskohtia näyttäväksi / kauemmaksi yleisvilkaisun suuntaan, tarpeen mukaan.
GPS näyttää kulkusuunnan ja pohjoisen suunnan (asetuksilla säädettävissä halutuksi, kumpi näytöllä ylöspäin).Mittakaava näkyy karttanäytölläkoko ajan helpottamassa matkan arviointia.
Reitti kulkee omia polkuja tai maastopolkuja oman mielihalun mukaan, laite ei reititä eli ei ohjaa mitä polku tms pitäisi kulkea tai missa kohtaa vaihtaa polkua tms.

Halutessa laitteeseen tulee laitettua reittipisteitä, joiden kautta suunnittelee kulkevansa. Niistä voi tehdä myös reitin, piste1 - piste2 jne, mutta laite piirtää reitin suoraan valittujen pisteiden välille, ei esim polkuja tai teitä pitkin. Kulkeminen oman halun mukaan maastoa seuraillen ja mainittu reitti näkyy ohjeellisena viivana valittujen pisteiden välillä.

Halutessaan voi valita jonkin etukäteen tallennetun pisteen tai kartalta jonkin kohdan johon navigoi (termi), jolloin laite näyttää suoraa linjaa kyseiseen pisteeseen omasta sijainnista niin kauan kunnes navigointi lopetetaan. Laite ei siis tee mitään valintoja kulkemisesta.
Jos on käytössä kartta joka tukee reitittämistä (termi) niin sillon voi käyttää tuon suoran linjan reitin sijasta myös reititystä, niillä kohdilla missä on kartan datassa reittejä, esim teitä. Myös polut voi määrittää karttadataan tuollaisiksi reititettäviksi, mutta esim tuo hylly.org garminin kartta ei reititä maastossa eikä tiellä.

Laitteeseen voi ladata muistikortille / laitteen muistiin (mallista riippuen) usean eri kartan, kun ne on eri nimisiä ja laite hyväksyy eri nimet. Vanhat laitteet vaatii tietyn nimen kartalle.
laitteen valikosta voi valita mitä karttaa käyttää.

Maantiellä käytettäväksi reitittäviä karttoja myydään garminin omia ja ladata voi ilmaisia.
Niissä voi valita määränpään jonne kartta opastaa omasta sijainnista teitä pitkin ja muuttaen ohjeita jos ei menekään ehdotettua tietä pitkin.

Käyttämäni erillinen GPS toimii irtoparistoilla / akuilla, joita on mukana oletetun tarpeen mukaan, eli mahdollisten kulkupäivien mukaisesti.

GPS laitteesta ei ole hyötyä jos sitä ei osata käyttää, samoin kuin ei ole kartasta tai kompassistakaan.
Myös "päättömästi" kulkeminen minne sattuu (maastossa) voi aiheuttaa sen ettei ole mitään aavistustakaan missä on, jolloin eksyessä on vaikeuksia päästä pois kompassin avulla.
Mutta kun kulkee heman miettien missä menee, niin eksyessä on hahmotelma mitä on etelässä / idässä / pohjoisessa / lännessä. Silloin hieman miettimällä voi hahmottaa mihin suuntaan lähtee kulkemaan että löytyy tie tai esim alueella oleva kulkemista oleva joki.

GPS ei auta pimeässä kulkemista jos maasto ei salli liikkumista ilman valoa.
Jos on kulkuvalo, niin kompassin kanssa voi kulkea vaikka länteen että tulee esim Suomujoelle, jos ollaan sellaisella alueella. Tai sitten itään kunnes tulee raja-vyöhyke, jota pohjoiseen seuraamalla tulee Raja-jooseppiin, jos siis on esimerkin mukaisesti ukk puistossa.
Jokaisella retkeilyalueella minne menee niin olisi varmaan hyvä olla hieman katsonut mitä on missäkin päin sen suunnitellun kulkualueen ympärillä.

Tai ainahan sinne voi lähteä juoksemaan kuin päätön kana.
Laitteet ja välineet ei sitä aiheuta eikä estä.

[amatööri]

Tuossa yllä olevassa viestissä on oikeastaan kaikki olennainen,hyvä kysymys kepsin käytöstä ja hyvä vastaus siihen.

[invader]

Joskus GPS:n kanssa saattaa tulla valittua päätön reitti, ainakin jos lähtö- ja maalipisteen välinen etäisyys pitkä ja menee linnuntietä. Minimoituuhan siinä matka. Laite piirtää kuljettua uraa (jos valittuna), ja nuoli näyttää mihin on menossa, näistä on apua suunnistuksessa. Kompassinäkymässä voi valita näyttämään sivusuunnan poikkeaman metreissä suorasta linnuntiereitistä. Näitähän ei tarvitse käyttää, jos häiritsee tietää tarkka sijainti.

Laitteesta näkee paljon tilastotietoja myös. Pitää muista nollata laskurit ja vanha reitti ennen uutta reissua. Vanha reitti kannattaa tallentaa heti kun reissu ohi ja poistaa kuljetun reitin piirto. Jos unohtuu niin autolla ajot tallentuu myös, ja tilastoinnissa on mukana auton nopeus ja reitti (liike keskim. km/h sotkeutuu). Näitäkään ei tarvitse käyttää jos asia häiritsee.

[13102013]

Joku vuosi sitten mestarisuunnistajat (uutisen mukaan) eksyivät Käsivarressa mutta selvisivät hengissä. Heillä oli kartat ja kompassit.

Kemihaaran maisemissa eksymiset johti kuolemiin tammikuussa 2016 ja syyskuussa 2017.

Gepsin avulla nämä uutiset olisivat jääneet pois. Lähin tupa tai paluu ihmisten ilmoille olisi löytynyt melko varmasti.

[Metsän Omena]

Joku vuosi sitten mestarisuunnistajat (uutisen mukaan) eksyivät Käsivarressa mutta selvisivät hengissä. Heillä oli kartat ja kompassit.

Tuosta käytiin aikanaan keskustelua:

"Jos tarkoitat Veijalaisen ja Peltolan seikkailuja, niin tuvissa olivat aikoneet yöpyä. Ja niin kuin edellä on todettu, kilpasuunnistuskokemus eroaa vaellussuunnistuskokemuksesta. Ratkaisevinta on kuitenkin vaeltajan oma käyttäytyminen eri tilanteissa. Jos ei tiedosta riskejä omiin kykyihin nähden, niin hataralla pohjalla ollaan. (Jaksamisen kannalta iäkkäitäkin jo ovat, 70:n ikävuoden kieppeillä. Onneksi kuitenkin ikäisikseen yhä kohtuullinen hyväkuntoisia.) No, kukin taapertaa tavallaan. Gepsittömyys ei kuitenkaan kaikilla johda harhailuun. Jos tarvitsee sitä tuekseen, niin sitä vaan."

[kepsilla]

Tuskin oli vaellussuunnistuskokemuksesta kiinni, vaan kun olosuhteet ja maasto on riittävän vaikea, niin kartta ja kompassi ei riitä. Kukaan suunnistaja ei mene 10 km suoraan ei edes muutamaa km ilman kiintopisteitä, vaan eksyminen on varmaa.
Se, että ei ole uskaltautunut tai joutunut sellaiseen tilanteeseen ei tee muita parempaa suunnistajaa.

Tosin se olisi tyhmyyttä luottaa liikaa karttaan ja kompassiin ko. tilanteessa.

[Metsän Omena]

Tuskin oli vaellussuunnistuskokemuksesta kiinni, vaan kun olosuhteet ja maasto on riittävän vaikea, niin kartta ja kompassi ei riitä. Kukaan suunnistaja ei mene 10 km suoraan ei edes muutamaa km ilman kiintopisteitä, vaan eksyminen on varmaa.
Se, että ei ole uskaltautunut tai joutunut sellaiseen tilanteeseen ei tee muita parempaa suunnistajaa.

Tosin se olisi tyhmyyttä luottaa liikaa karttaan ja kompassiin ko. tilanteessa.

Kuulostaa siltä kuin turvautuisi esimerkiksi autiotupiin ilman kykyä yöpyä normaalisti muutoin. Sese vasta riskialtista puuhaa on. Voi joutua pysähtymään eri syistä. - GPS on nuori keksintö ja sitä ennenkin on pärjätty vallan mainiosti.

[Pekka]

Jotenkin käy sääliksi tämä kepsihurmos. Se vie ison osan siitä vaeltamisen nautinnosta että osaa liikkua kartan ja kompassin kanssa. Ikään käyttänyt sähköisiä välineitä ja hyvin pärjännyt. Eksynytkö, kyllä ja monta kertaa.

[lepposasti]

Kompassi vastaan GPS väittely on käyty tällä palstalla läpi jo aika monta kertaa, mutta aina vaan se jaksaa näemmä innostaa. Kukin taaplaa tyylillään ja eksyä osataan molemmilla menetelmillä. Ehkä kaikki pitäisi mikrosiruttaa synnytyslaitoksella jatkuvaan GPS-seurantaan.

[Hanu]

Tässäkin pätee kai: Kukin tyylillään. Se on aina hyvä kuitenkin muistaa, että mikä tahansa väline voi hajota. Niin kartta kuin gps. Aina pitää olla vara vaihtoehto.

Gps on minulle arjessa tuttu ja paljon käytetty, muta kertaakaan ei ole tullut otettua sitä mukaan vaellukselle. Vaeltamiseni perusajatus on olla koko ajan perillä ts. ei ole ratkaisevaa tiedänkö missä olen. Yleensä kuitenkin tiedän, mutta itäkairassa esim. en välttämättä kovin tarkkaan. Tärkeintä on tietää mikä on päämäärässä päin pysäyttäjä, josta tehdään suunnitelma seuraavalle varmalle pysäyttäjälle. Pysäyttäjä voi olla iso joki, poroaita, iso polku, rajavyöhykkeen reunamerkit tms.

Iso osa eksymisitä taitaa olla tapauksia, joissa on tullut paniikki, kun ei ole löytänytkään tavoitetta. Ja varustus ei mahdollista yöpymistä. Jos voi hyväksyä sen, ettei tiedä tarkoin missä on, ei tarvitse hälyyttää etsijiä.

Lääkinnällistä apua tarvttaessa avun hälyytys on tietenkin tarpeen, mutta sijainnin hukkaaminen ei automaattisesti ole hätätilanne.

[invader]

Jotenkin käy sääliksi tämä kepsihurmos. Se vie ison osan siitä vaeltamisen nautinnosta että osaa liikkua kartan ja kompassin kanssa. Ikään käyttänyt sähköisiä välineitä ja hyvin pärjännyt. Eksynytkö, kyllä ja monta kertaa.

Et ole koskaan käyttänyt, mutta tiedät että nautinto menee ? Miksi kompassi saa olla? Kännykkääkään ei ollut 80-luvulla kennelläkään mukana ja nyt se on kaikilla. Minulle sanottiin yli 20 vuotta sitten Pitsusjärven kämpällä, että vaelluskengillä ja ilmapatjalla ei tee mitään ja nyt nekin on melkein kaikilla. Kemppisen kirjoista löytyy vielä paljon aikaisempia tarinoita varusteista, joita ei saa olla.

Ei GPS mikään välttämättömyys ole, mutta on se itselläni nykyään aina mukana ja käytössä. Sitten kun hajoaa hommaan rannemallin.

[Metsän Omena]

, vaan kun olosuhteet ja maasto on riittävän vaikea, niin kartta ja kompassi ei riitä..

Jos olosuhteet ovat kykyihin nähden liian hankalat, niin voidaan laittaa mukava leiri siihen paikkaan eikä kymmenen kilometrin päähän ja nauttia tilanteesta.