Saamelaisten ja lapin historiaa?
Biardin maalaukset ovat komeita ja todistavat tekijänsä taitoa. Tilaustöinä ja osin "korvakuulolta" tehtyinä ne eivät toki kaikissa yksityiskohdissaan ole ihan uskottavia. Ja niitä on kovin vähän. Valtaosa rajallisesta käyntiajastani Korundissa kului Ateneumista lainattujen suomalaisteosten parissa.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Hetassa, luontokeskuksessa, on esillä Jyrki Kallio-Kosken valokuvanäyttely Raittijärven kylästä. Katsomisen arvoinen, jos sattuu liikkumaan siellä päin.
Kyläläisetkin olivat joukolla avajaisissa paikalla.
Kyläläisetkin olivat joukolla avajaisissa paikalla.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Maattomat poronhoidolla eläneet saamelaiset tulivat rajojen mentyä kiinni ja jutaamisen senvuoksi päätyttyä etelään porokarjojensa kanssa mm Sompion seuduille. Inarin saamea puhuvat ovat pysyneet aloillaan. Kolttasaamelaiset evakuoitiin sodan vuoksi ja itärajan siirtyessä Suomen puolelle. Utsjoen saamelaisenemmistöisessä kunnasa ollaan norjalaisten kanssa käytännössä sukulaisia. Herää kysymys: Missä olivat ja ovat jo 1800-luvulla mm Sompion seudulla asuneitten suomea puhuvien sompiolaisten oikeudet, verrattuna alueelle näitä myöhemmin muuttaneiden saamelaisten saamelaissopimuksessa lueteltuihin oikeuksiin? Ettei vain ole pyrkimys saamelaisvähemmistön harjoittamaan sortoon? Eli se siitä saamelaisjulistuksessa mainitusta tasa-arvosta.
Joskus Lähji-Idän konflikteista kertovia uutisia kuunnellessa tulee mieleen ajatus, että on meilläkin omat saamelaisvähemmistömme, jotka riitelevät keskenään kuin tuolla konsanaan - onneksi sentään yleensä väkivallattomasti.
Joskus Lähji-Idän konflikteista kertovia uutisia kuunnellessa tulee mieleen ajatus, että on meilläkin omat saamelaisvähemmistömme, jotka riitelevät keskenään kuin tuolla konsanaan - onneksi sentään yleensä väkivallattomasti.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Tuo siteerattu toimittajahan kirjoitti lahinna omilleen (siita kuinka RKP, samaistuessaan toiseen vahemmistoon, on mennyt retkuun helppo-heikkien myyntipuheet allekirjoittaessaan, ilman sen kummempaa syynia). Ei tietenkaan sanonut sita aaneen, kun lukijoille (toimittaja tietaa) taytyy antaa mahdollisuus ahaa- elamykseen.
- ja oli (elakepaivien suominissa vapaissa puitteissa) tehnyt todellakin perusteellisen arkistotutkimuksen.
Yhtaan asiavirhetta en loytanyt; pistaako joku paremmaksi (potentiaalia pitaisi olla, onhan linkkaamani kirjoitus sen verran pitka kuiteskiin)?
- ja oli (elakepaivien suominissa vapaissa puitteissa) tehnyt todellakin perusteellisen arkistotutkimuksen.
Yhtaan asiavirhetta en loytanyt; pistaako joku paremmaksi (potentiaalia pitaisi olla, onhan linkkaamani kirjoitus sen verran pitka kuiteskiin)?
-
- Viestit: 1571
- Liittynyt: 19 Joulu 2008 11:36
[quote="Ursus"]Maattomat poronhoidolla eläneet saamelaiset tulivat rajojen mentyä kiinni ja jutaamisen senvuoksi päätyttyä etelään porokarjojensa kanssa mm Sompion seuduille. Inarin saamea puhuvat ovat pysyneet aloillaan. Kolttasaamelaiset evakuoitiin sodan vuoksi ja itärajan siirtyessä Suomen puolelle. Utsjoen saamelaisenemmistöisessä kunnasa ollaan norjalaisten kanssa käytännössä sukulaisia. Herää kysymys: Missä olivat ja ovat jo 1800-luvulla mm Sompion seudulla asuneitten suomea puhuvien sompiolaisten oikeudet, verrattuna alueelle näitä myöhemmin muuttaneiden saamelaisten saamelaissopimuksessa lueteltuihin oikeuksiin? Ettei vain ole pyrkimys saamelaisvähemmistön harjoittamaan sortoon? Eli se siitä saamelaisjulistuksessa mainitusta tasa-arvosta.
Joskus Lähji-Idän konflikteista kertovia uutisia kuunnellessa tulee mieleen ajatus, että on meilläkin omat saamelaisvähemmistömme, jotka riitelevät keskenään kuin tuolla konsanaan - onneksi sentään yleensä väkivallattomasti.[
Radio Yle1 jokunen vuosi sitten dokumenttisarja Lapin historiasta. Poronhoito eli poro kapitaali alkoi keskittyä isoille isännille ja pienemmistä isännistä tuli pororenkejä. Näistä osa ryhtyi sitten uudistilallisiksi kun kruunu tuki tilojen perustamista Lappiin. Samuli Paulaharjun kirjasta "Sompio" saa käsityksen että "lantalaisia" asui siellä jo paljon ennen 1800-lukua.
Joskus Lähji-Idän konflikteista kertovia uutisia kuunnellessa tulee mieleen ajatus, että on meilläkin omat saamelaisvähemmistömme, jotka riitelevät keskenään kuin tuolla konsanaan - onneksi sentään yleensä väkivallattomasti.[
Radio Yle1 jokunen vuosi sitten dokumenttisarja Lapin historiasta. Poronhoito eli poro kapitaali alkoi keskittyä isoille isännille ja pienemmistä isännistä tuli pororenkejä. Näistä osa ryhtyi sitten uudistilallisiksi kun kruunu tuki tilojen perustamista Lappiin. Samuli Paulaharjun kirjasta "Sompio" saa käsityksen että "lantalaisia" asui siellä jo paljon ennen 1800-lukua.
-
- Viestit: 514
- Liittynyt: 11 Helmi 2012 23:31
Tähän ketjuun on melkein pakko lisätä Lapin historian tutkimukseen perustuva haastattelusarja, jossa konkaritoimittaja Jorma Kallenautio puhuttaa historian dosentti Maria Lähteenmäkeä hänen teoksestaan Kalotin kansaa.
Kannattaa kuunnella sarja alusta loppuun.
Ylen elävä arkisto
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/04/12 ... ta-oloista
Kannattaa kuunnella sarja alusta loppuun.
Ylen elävä arkisto
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/04/12 ... ta-oloista
Tämähän on kyllä tiedetty jo aikoja sitten, mutta aina se antaa ajattelemisen aihetta.
http://yle.fi/uutiset/3-9579558
http://yle.fi/uutiset/3-9579558
-
- Viestit: 719
- Liittynyt: 12 Joulu 2008 11:31
- Paikkakunta: Keskisessä Suomessa
Porosaamelaiset elivät ja elävät tunturilapissa, porojen luontaisessa elin ympäristössä vuodenaikakiertoineen.
Metsäsaamelaiset elelivät nykyisessä etelälapissa, kalastamalla ja metsästämällä, vaan kävi niin, että loppui jossain vaiheessa tärkein saaliseläin, metsäpeurat suomenniemeltä, metsästettiin sukupuuttoon. Käsittääkseni nämä alkuperäiset metsäsaamelaiset hävisivät siinä vaiheessa, tai sulautuivat ympärilleen. Porot tuotiin vasta sen jälkeen etelälappiin, ne eivät ole alkujaan ja luonnostaan siellä olleet. Lisäksi etelästä oli kovaa painetta päästä arvokkaille kalastusalueille.
Oikeestaan ymmärrän porosaamelaisten nyreyden etelälapin saamelaisia, tai poronhoitoa kohtaan, sieltä puuttuu alkuperäishistoria, vaikka ihailen ja seuraan etelälapin poromiesten toimintaaja poroja aivan vierestä, melkein sisäpiiristä.
Kolttien kohtalohan oli pöyristyttävä.
Metsäsaamelaiset elelivät nykyisessä etelälapissa, kalastamalla ja metsästämällä, vaan kävi niin, että loppui jossain vaiheessa tärkein saaliseläin, metsäpeurat suomenniemeltä, metsästettiin sukupuuttoon. Käsittääkseni nämä alkuperäiset metsäsaamelaiset hävisivät siinä vaiheessa, tai sulautuivat ympärilleen. Porot tuotiin vasta sen jälkeen etelälappiin, ne eivät ole alkujaan ja luonnostaan siellä olleet. Lisäksi etelästä oli kovaa painetta päästä arvokkaille kalastusalueille.
Oikeestaan ymmärrän porosaamelaisten nyreyden etelälapin saamelaisia, tai poronhoitoa kohtaan, sieltä puuttuu alkuperäishistoria, vaikka ihailen ja seuraan etelälapin poromiesten toimintaaja poroja aivan vierestä, melkein sisäpiiristä.
Kolttien kohtalohan oli pöyristyttävä.
Maastossa on mukavaa!
Kyllä eteläisemmässä lapissa pidettiin poroja jo silloin kun peurojakin vielä metsästettiin mutta niiden määrät eivät olleet kovin suuria ja pitotyyli lähempänä vaikkapa kolttasaamelaisten tapaa kuin sitä joka on tyypillistä tunturisaamelaisille.
Kolttasaamelaisista sen verran että heitä kohtaan tehdyt suurimmat ikävyydet tapahtuivat pääasiassa jo enne sotia. Suurimpana ongelmana se että heidän ja suomen puolen poronhoitajien välisiin kahnauksiin sekaantui myös suomen valtiovalta eli käytännössä silloinen rajavartiosto. Sodan jälkeen heidän asuttamisessaan olivat edessa sämat ongelmat kuin karjalaistenkin eli mistä löytää heille sellainen alue jossa olisi riittävästi tilaa sekä ihmisille sekä sille pienehkölle poromäärälle joka sodan jaloista oli säästynyt. Sodan alkaessa osa koltista päätti jäädä rajan itäpuolelle ja heille annettiin siihen myös mahdollisuus.
Eli saamelaisten parissa on ollut käytännössä kolme eri kulttuuria; metsäsaamelaisten johon ryhmään kuuluivat nykyisen Sodankylän, Kittilän ja Inarin alueen saamelaiset. Näistä kaksi ensinmainittua kuihtuivat varsinaisina ryhminä pois käytännössä jo 1800 -luvun alkupuolella. Inarin saamelaisistakin osa ryhtyi 1800 -luvulla talollisiksi mutta osa jatkoi perinteistä asuinatapaansa aina sotien jälkeisiin aikoihin saakka.
Kolttasaamelaisten siida-kulttuuri vuodenajan mukaan tapahtuvine muuttoineen loppui viimeisimpään sotaan mutta onneksi kieli ja visuaalinen kulttuuri säilyivät edes kohtuullisella tasolla.
Suurin ryhmä on ns. tunturisaamelaiset joka väestöltään on käytännössä yhteinen suomelle, ruotsille ja norjalle ja näin myös määrällisesti suurilukuisin. Heillä on laajimmin säilynyt perinteinen, poronhoitoon perustuva elämäntapa vaikka sekin 1800 -luvulla suuresti muuttui kun jutaaminen merenrantaan loppui rajojen sulkeuduttua. Tällä ryhmällä on aina ollut määrällisesti eniten poroja ja he ovat myös olleet näistä kolmesta edellämainitusta ryhmästä se parhaiten toimeentuleva ja varakkain. Tätä vasten on varsin helppoa ymmärtää että että heistä osa suhtautuu alentuvasti näihin köyhemmän taustan omaaviin heimoveljiinsä ja jopa osin kyseenalaistaakin heidän saamelaisuutensa vaikka tunturisaamelaisilla itsellään on aika paljon verenperintöä sekä suomalaisista että norjalaisista taustoista.
Kolttasaamelaisista sen verran että heitä kohtaan tehdyt suurimmat ikävyydet tapahtuivat pääasiassa jo enne sotia. Suurimpana ongelmana se että heidän ja suomen puolen poronhoitajien välisiin kahnauksiin sekaantui myös suomen valtiovalta eli käytännössä silloinen rajavartiosto. Sodan jälkeen heidän asuttamisessaan olivat edessa sämat ongelmat kuin karjalaistenkin eli mistä löytää heille sellainen alue jossa olisi riittävästi tilaa sekä ihmisille sekä sille pienehkölle poromäärälle joka sodan jaloista oli säästynyt. Sodan alkaessa osa koltista päätti jäädä rajan itäpuolelle ja heille annettiin siihen myös mahdollisuus.
Eli saamelaisten parissa on ollut käytännössä kolme eri kulttuuria; metsäsaamelaisten johon ryhmään kuuluivat nykyisen Sodankylän, Kittilän ja Inarin alueen saamelaiset. Näistä kaksi ensinmainittua kuihtuivat varsinaisina ryhminä pois käytännössä jo 1800 -luvun alkupuolella. Inarin saamelaisistakin osa ryhtyi 1800 -luvulla talollisiksi mutta osa jatkoi perinteistä asuinatapaansa aina sotien jälkeisiin aikoihin saakka.
Kolttasaamelaisten siida-kulttuuri vuodenajan mukaan tapahtuvine muuttoineen loppui viimeisimpään sotaan mutta onneksi kieli ja visuaalinen kulttuuri säilyivät edes kohtuullisella tasolla.
Suurin ryhmä on ns. tunturisaamelaiset joka väestöltään on käytännössä yhteinen suomelle, ruotsille ja norjalle ja näin myös määrällisesti suurilukuisin. Heillä on laajimmin säilynyt perinteinen, poronhoitoon perustuva elämäntapa vaikka sekin 1800 -luvulla suuresti muuttui kun jutaaminen merenrantaan loppui rajojen sulkeuduttua. Tällä ryhmällä on aina ollut määrällisesti eniten poroja ja he ovat myös olleet näistä kolmesta edellämainitusta ryhmästä se parhaiten toimeentuleva ja varakkain. Tätä vasten on varsin helppoa ymmärtää että että heistä osa suhtautuu alentuvasti näihin köyhemmän taustan omaaviin heimoveljiinsä ja jopa osin kyseenalaistaakin heidän saamelaisuutensa vaikka tunturisaamelaisilla itsellään on aika paljon verenperintöä sekä suomalaisista että norjalaisista taustoista.