Kolme nuorta paleltui kuoliaaksi Norjassa

[hannes]

Pohjimmiltaan on kysymys ihmishengen arvottamisesta kaikkeen muuhun nähden. Minulla se ei ole kovin korkeassa kurssissa.

Paitsi omalla kohdalla!

[Eräkulkuri]

[quote="PPP"]Täytyy muistaa Timo Polarilla oli toimiva hätälähetin, Dominick Arduinilla ei ollut.quote]

Juuri tämän vuoksi arvostan Dominickin suoritusta aivan eri luokkaan kuin Polarin ja kumppaneiden, joilla kaikki on pedattu varman päälle.

[Korpijaakko]

Täytyy muistaa Timo Polarilla oli toimiva hätälähetin, Dominick Arduinilla ei ollut.

Juuri tämän vuoksi arvostan Dominickin suoritusta aivan eri luokkaan kuin Polarin ja kumppaneiden, joilla kaikki on pedattu varman päälle.

Tässä olen eri mieltä. Käsittääkseni Arduinilla oli mukana Argos-lähetin, joka ilmoitti määrävälein Arduinin sijainnin satelliittien välityksellä, ja joka mahdollisti kommunikoinnin ja tarvittaessa evakuoinnin käynnistämisen.

Itsekin arvostan huolimattomasti suunniteltuja ja toteutettuja projekteja aivan eri luokkaan kuin huolellisesti suunniteltuja ja toteutettuja.

[Eräkulkuri]

Täytyy muistaa Timo Polarilla oli toimiva hätälähetin, Dominick Arduinilla ei ollut.

Juuri tämän vuoksi arvostan Dominickin suoritusta aivan eri luokkaan kuin Polarin ja kumppaneiden, joilla kaikki on pedattu varman päälle.

Tässä olen eri mieltä. Käsittääkseni Arduinilla oli mukana Argos-lähetin, joka ilmoitti määrävälein Arduinin sijainnin satelliittien välityksellä, ja joka mahdollisti kommunikoinnin ja tarvittaessa evakuoinnin käynnistämisen.

Itsekin arvostan huolimattomasti suunniteltuja ja toteutettuja projekteja aivan eri luokkaan kuin huolellisesti suunniteltuja ja toteutettuja.

Lisäksi Dominick kiskoi kaiken tarvitsemansa yksin. Ryhmässä kaikki on huomattavasti helpompaa, ei vähiten psyyken kestokyky.

[Siilinkari]

Vielä kun olisi ollut orjantappuraseppele päässä, niin ei arvostuksella rajaa.

[omat polut]

Dominickillä ei ollut kaikki lepakot tapulissa, jotenkin itsetuhoinen projekti alusta asti. Taustoistahan selvisi että eli sepitteellistä elämää.

[Korpijaakko]

Lisäksi Dominick kiskoi kaiken tarvitsemansa yksin. Ryhmässä kaikki on huomattavasti helpompaa, ei vähiten psyyken kestokyky.

Tuosta olen samaa mieltä. Soolo-suorituksia ei turhaan erikseen mainita sooloiksi. Toisaalta, esimerkiksi Ranulph Fiennes löysi yksin liikkumisesta myös hyviä ja helpottavia tekijöitä ryhmään verrattuna, nimenomaan henkiseltä kantilta. Ja sukupuolisesta syrjinnästäkin saa syyttää, mutta mielestäni naparetkeilyn tapaisissa asioissa naisen suoritus on vastaavaa miehen suoritusta kovempi juttu. Mutta onko epäonnistunut soolo-yritys jotenkin arvokkaampi kuin ryhmässä tehty onnistuminen? Tämä siis yleisellä tasolla.

Mutta oliko sillä Dominickilla siis hätälähetin vai ei? Mielestäni Argos-lähetin täyttää kaikinpuolin kriteerit ja jatkuvan seurannan takia on jopa eri tasolla kuin PLB.

[varg62]

Kulkihan sushukka myös kairassa pois poluilta ja aina yksin ilman lisävempeleitä kartan ja kompassin kanssa eksyen välillä.Vaan nyt tuo selkä sen verran vittuilee, jotta on kaksi vaihtoehtoa. 1.En lähde enään ikinä vaeltamaan sillä ei kavereita saa minun pitkille reissuille ikinä(4-5kk ensikesänä)Ei kiinnosta pätkääkään viikon reissut eikä kaveritkaan vaelluksella.
2.Hankin tarvittavat tabut(särkylääkkeet...on jo)+kevennän rinkan ultraan(melkein tehty) ja otan mukaan muutamia apu vermeitä(hankittu jo).

Arvatkaa kumman valitsen.

[Metsän Omena]

Pohjimmiltaan on kysymys ihmishengen arvottamisesta kaikkeen muuhun nähden. Minulla se ei ole kovin korkeassa kurssissa.

Mihin muuhun?

No. Jos mainitsen Suomen ihmisten arvon vastaavan vaikkapa Suomen suurpetojen arvoa, niin yksi suurpeto vastaa arvolta tuhattaviittäsataa ihmistä, jolloin ajatuksemme arvoista ovat niin kaukana toisistaan, ettei arvokeskustelusta ja hengenpelastukseen käytettävästä panostuksesta tule mitään.

Pohjimmiltaan on kysymys ihmishengen arvottamisesta kaikkeen muuhun nähden. Minulla se ei ole kovin korkeassa kurssissa.

Paitsi omalla kohdalla!

Omalla kohdallasi niinkuin haluat.
Itseäni en arvota enempää kuin muitakaan.

[Eräkulkuri]

Mutta onko epäonnistunut soolo-yritys jotenkin arvokkaampi kuin ryhmässä tehty onnistuminen? Tämä siis yleisellä tasolla.

Eihän epäonnistuminen ja kuolema tee suorituksesta sinänsä arvokkaampaa kuin se, että kaikki olisi mennyt putkeen. Tässä tapauksessa se vain kertoo siitä, että mitä suurempi vaikeusaste sitä suurempi on myös epäonnistumisen riski. Esimerkiksi näitä suomalaisten naparetkikuntien suorituksia voisi kuvata: Ne on hyvin suunniteltu ja jo puoliksi tehty, siis resursseihin nähden suhteellisen helppoja.

Siilinkarille sanoisin, että kun asialliset argumentit loppuvat, ei silti kannata alkaa lapsen tasolle.

[Siilinkari]

No hei c'mon dude, toi menee jo falskiksi tuommoinen että ääni väristen arvostetaan sitä enemmän kuta karummin ja epävarmemmin hommat tehdään. Samalla logiikallahan sitä vois vetää sen Pohjoisnapamatkansa tappurakruunu päässä ja vasen jalka sidottuna tai vaikka urostella sillä, kuka istuu löylyssä pisimpään.

[Eeke]

"Ne on hyvin suunniteltu ja jo puoliksi tehty, siis resursseihin nähden suhteellisen helppoja."

Kuten LJK-killan maantieteelliselle Pohjoisnavalle hiihto???

Joku voisi kertoa huonosti suunnitellun, tavoitteisiinsa päässeen Pohjoisnapa retkikunnan. Eiköhän noiden vaativien arktisella merenjäällä tehtävien retkien luonteeseen kuulu se, että ne valmistellaan huolella. Muutoin voi käydä huonosti. Omasta mielestäni Grönlannissa tai muilla jäätiköillä tapahtuvat retket ovat vaativuudestaan huolimatta hieman helpompia kuin pohjoisnavalle hiihtelyt, vaikka nekin ovat sitten ilmeisesti puoliksi tehtyjä, sponsoroituja huviretkiä.

edit:selkeytin kirjoitusta

[varg62]

Huomaa, jotta kevät tullut Puheet muuttuu aina ja vitus monella nousee, koska vielä kuitenkin aikaa kesän vaelluksille jota kenties odottanut koko pitkän talven,kuten minäkin.En tiedä muista,mutta oikean kevään tulon odotus on pirun pitkää ja kaikki varusteetkin on pakasttu ja puleerattu 100 kertaa jo.

[Parikolmetonnia]

Kuten LJK-killan maantieteelliselle Pohjoisnavalle hiihto?

Tuolla retkellä porukka valitsi merkittävän kuolemanvaaran tavoitteeseensa päästäkseen. Osa porukasta oli lopussa erittäin huonossa kunnossa. Varusteistakin hylättiin iso kasa, koska ilman tätä ratkaisua maali olisi jäänyt saavuttamatta.

Mitä jos kuolema olisi korjannut? Olisiko se heivannut a) pakkomielteiset typerykset vai b) suuret sankarit? Minä valitsen epäröimättä vaihtoehdon a). Yhtä lailla pidän typeryksenä Arduinia.

Typerys saa toki olla. Se kuitenkin ällöttää, että typeryksiä ei saa nimetä omasta arvomaailmastaan käsin typeryksiksi. Perinteiseen miehisyyteen liitetty suorittava sankaruus on yhä edelleen osittain arvostelun ulkopuolella.

Jos jonkun teini-ikäinen lapsi uhoaa uivansa kavereidensa kanssa monta kilometriä pitkän järvenselän yli, niin isältä hersyy herkästi sapiskaa. Kun sama poika kymmenen vuotta myöhemmin hiihtää navalle valtavia riskejä ottaen, saattaa sama isä tuntea pojan suorituksesta ylpeyttä. Niin se tässä ihmismaailmassa makaa, että annetut merkitykset ovat mielivaltaisia. Typeryydestäkin tulee kunnioitettavaa, kun se toteutetaan oikeassa ympäristössä.

[K-nen]

Turvallisuusvarusteita ovat mm. tarkoituksenmukaiset vaatteet, yöpymisvarusteet, eväs, kartta ja kompassi. Eivät Spot, Iridium tai GPS-kännykkä.

Sairaskohtaus tai jalan katkeaminen vaativat keinon hälyttää apua paikalle. Silloin eivät pelkät vaatteet auta. Sairaskohtauksen todennäköisyys taas ei ole aivan pieni. Se voi hyvin sattua vaellusviikoille.

Minulla ei ole retkilläni luotettavaa keinoa hankkia apua. Matkapuhelin on, mutta kentää on harvemmin. Kysymys on valinnasta, mutta myös siitä, että en halua lähteä sellaiselle vaellukselle, jolle kokisin tarvetta ottaa hätälähetintä mukaan.

Turvani on Metsän Omenan mainitsemissa perusasioissa.