Vaellusmuona

[mkalima]

Nostinpa tällaisen ihan omaksi aiheekseen, kun noita ruokajuttuja sivutaan vähän siellä sun täällä.

Itse olen kokenut seuraavan systeemin hyväksi vaellusruokien suunnittelussa. Joka päivä on neljä ateriaa, pl. lähtö- ja paluupäivät, jotka ovat vajaita. Samoin luppopäivinä, jolloin makaa lähinnä paikoillaan, ei ole ollut lounasta.

Aamupala:
- kahvia
- puuroa
- 2 palaa leipää

Lounas:
- keitto tai kuppikuuma
- neljä palaa leipää
- kahvia

Päivällinen
- joku pöperö (esim Blåband)

Iltapala
- teetä
- suklaata
- pari snapsia

Jos on ollut raskas reissu, niin tuohon olen lisännyt mehukeittoa aamupalalle, makaronia lounaskeittoon ja suklaata tarpeen mukaan. Systeemin "hienous" on siinä, että ruoan voi jakaa valmiisiin annospusseihin, ja näin kulutus pysyy tasaisena, eli joka päivälle riittää. Toinen "hienous" on pakkaamisen helppous - päivän ruoat on helppo pakata helposti saataville, jolloin lounaalla ei tarvita repunpakkaussulkeisia.

Leipäpala tarkoitaa tuossa 1/12 osaa jälkiuunireikäleivästä, eli yhdestä jälkkäristä tulee 2 päivän leivät. Lisukkeet sitten niin, että joka palalle on siivu metukkaa, juustoa ja voita. Leivänpääliset olen voita lukuunottamatta jakanut kahden myös päivän pusseihin, niin vähenee sekin riski, että juusto tai metwursti loppuu jo alkumatkasta. Myös puurot ja valmiit pussikeitot olen pussittanut uudelleen pieniiin minigrip-pusseihin, jolloin niihin voi lisätä itse kuivaamiaan osia tai mausteita.

Eli päiväannokseksi tulee:
- 1/2 leipää
- 1/2 leivänpäällispussia
- 1 puuropussi
- 1 lounassoppa
- 1 päivällispöperö

Kaloreita en ole laskenut, mutta aina on jäänyt hieman yli, eli nälkämittarilla muonitus on osunut kohdalleen. Vaikeinta on ollut aina saada tuo snapsipullo riittämään viimeiseen iltaan asti...

Mitenkä muualla?

Markku

[j_susiraja]

Suunnilleen samanlaiset annospussit ovat olleet käytössä. Leivänpäällisiä en kylläkään ole jakanut. Päivällisen suunnittelussa yleensä ollut pohjana seuraava jako eri päiville:
pasta-riisi-kuivattu peruna-pasta-riisi jne. ja noille kaveriksi jauheliha-broileri-jauheliha-broileri... Kastike sitten jostain valmiista pussista ja kuivattuja kasviksia mielikuvituksen mukaan. Noin ruokiin tulee automaattisesti vaihtelua. Poikkeuksiakin tietysti tulee ja joskus tulee käytettyä myös valmiita pussimössöjä.

[eräukko]

Yleensä pohjoiseen mennessä tulee käytyä pizzapaikassa. Otan mukaan folioon käärittynä pizzaa ensimmäiselle illalle. Mikään ei ole niin hyvää kuin kylmä pizza asentopaikalla, kun kiire on jäänyt taakse.

Samaten ensimmäiselle illalle ja seuraavalle päivälle mukana on paketti paistettavaa makkaraa. Paitsi niille alueille, missä paistomahdollisuudesta ei ole tietoa.

Lukemat finelin tietokannasta kcal-yksikköinä per annos/päivä.

Aamupalaksi

- Puuroa johon sekoitetaan kuivattua mustikkaa, rusinoita ja mysliä. Puurohiutaleiden määrä 0,5 dl per annos. 135+55+35
- Muutama leipäpala, sulatejuustoa ja metwurstia 100+100+50
- Teetä

Päivällä

- Kuivattuja kasviksia (joko itse tai valmis soppapussi) ja makaronia tai riisiä. Eli keitto/pataviritelmä. Esimerkiksi tomaattikeitto ryyditettynä riisillä on pop. Keittoon myös kuivattua jauhelihaa. 400 g tuoretta lihaa riittää kahteen tai kolmeen annokseen. 145+180+450

Illalla

- Joku valmis pussi, esim. bb tai real, reiter on vähän pahaa toisinaan... 710

Tauoilla

- Suklaakeksejä (60-70 kcal per keksi), kuivattua banaania, suklaata ja rusinoita. 1000

Yhteensä 2960 kcal per päivä. Huomattavan osan muodostaa nuo matkan aikana naposteltavat keksit ja patukat. Suklaa on ikävää tavaraa lämpimällä säällä.

[eero]

Vähemmällä pärjäätte kuin minä. Tuohon mkaliman listaan minun pitäisi lisätä päivittäin ainakin pari annosta mehukeittoa, muutama leipä, meetwurstia, enemmän suklaata, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, hedelmäsokeria... Ja päivällisen pitää olla tuhti. Mutta olen kyllä normaalioloissakin aika isoruokainen, vaikken isokokoinen.
Hyväksi retkimuonaksi olen havainnut kuivatut tortelliinit joille improvisoin kastikkeen. Kuivattu poro käristyksentapaisena valkopippurilla ja valkosipulilla maustettuna perunamuusin kanssa on yleensä retken kohokohta.

[Louestaja]

Aamupala:
- puuroa ja mustikkasoppaa jauheesta
- leipää

Lounas:
- pastapussi, Blå Band tms kevyt retkiruoka
- leipää

Iltapäivä:
- teetä, keksejä ja suklaata

Päivällinen:
- muusia ja: nötkötti/lihapullat/stroganoff/tms
- leipää

Tuohon "leipää" kohtaan sisältyy leipä, sulatejuusto ja meetvursti. Alkureissusta leipä on pehmeää, tyyliin ruispala, keskivaiheilla jälkiuunileipää ja lopussa näkkäriä. Lopussa on ollut pikkelsiä tai muuta putkilotahnaa leipää elävöittämään.

Kahvia en vaelluksella juo. Tee ja satunnainen kaakao riittää.

Lettuja pussista on ollut yhtenä iltana. Mukana joko hilloa tai sitten kiisseliaineesta tehdään vähän paksumpaa.

[Engelbert]

Jätkät menee selvästikin ulkoilmaan piknik-asenteella pikkuleipiä syömään.... Oma ruho liikkuu paremmin kun ei tunge suuhunsa tauotta tippaleipiä, suklaata ja muuta tytöille tarkoitettua pöperöä. Ja aikaakinhan siinä turhanpäiten tuhlaantuu jos homma on yhtä partiokaupasta ostetun kuivamuonapussin veteen sekoittelua.

Oma rutiini on sen näköinen, että aamupala jätetään väliin. Muutaman tunnin reippailun jälkeen syödään aamupäiväpala, joka on keskimäärin tällainen: kaurapuuroa suurella voisilmällä, ruisleipää, metua ja vettä. Jos on ahti ollut antoisa, niin muutaman sintinkin voin vielä paistinpannukäsittelyn jälkeen päälle imaista. Aamupäiväpalan jälkeen on hyvä köllötellä tai hiippailla rauhallisemmin tunti tai kaksi.
Loppupäivä meneekin aamupäiväpalan antamalla energialla. Välistä vuolaisen poskeeni kuitenkin muutamia siivuja kuivalihaa, lähinnä maun ja tunnelman vuoksi.

Iltapuolella tulee sitten tankattua tavallista tukevammin. Tällöin maistuvat grillimakkara (alkureissulla), kuivaliha, kala, makaronit, lihasäilykkeet ja riista. Sekä tietenkin se ruisleipä jos ei ole ehtinyt vielä loppumaan. Ja jos vain pirtua tai viskiä on jäljellä, niin nekin maistuvat vedellä jatkettuna.

[eräukko]

Valmis lettupussi on hyvä eväs, sinolitrangialla niiden paistaminen on vaan viheliäistä puuhaa, mutta onnistuu kyllä. Tupien kaasulla homma sujuu leikiten.

Grillimakkaran kanssa kun syö nuotiolla paahdettua ruisleipää niin johan maistuu.

Käytän tuota aamupalan väliin jättämistä aika usein kotona. Teen koiran kanssa aamulenkin, ja syön vasta sitten. Tällä tavoin optimitilanteessa elimistö kuluttaa hieman varastoja pois.

Itse kuivaan mm. jauhelihaa, porkkanaa, banaania, mustikkaa ja omenaa. Pitäisi kokeilla sipulia, päärynää, mansikkaa ja puolukkaa.

[Engelbert]

Niin olen antanut minäkin itseni ymmärtää, että ennen aamupalaa tapahtuva kuntoilu auttaisi painonhallinnassa. Toisekseen itselläni reilun puolen tunnin mittainen koirankusetuslenkki parantaa myös ruokahalua.

Sipulin kuivaamisesta sen verran, että oma suuni ei kuivatusta sipulista pidä. Sain kerran kertausharjoituksista "sotasaaliiksi" noin litran vetoisen pussin ko. tuotetta. Vaikka sipulin ystävä olenkin, niin syömättä siitä pussista suurin osa jäi. Maultaan se oli semmoista kummallisen puoli-imelää.

[eräukko]

Itse olen käyttänyt keitoissa kaupasta saatavaa paahdettua sipulia, joka on mitä mainiointa tavaraa. Kuivatusta ei ole kokemusta vielä. Toisaalta yhden tuoreen sipulin pilkkominen ja pussittaminen ei hirveästi lisää taakan painoa, ja se säilyy melko hyvin.

[mkalima]

Omat kuivapöperöt ovat hauska lisäharrastus, jota voi harrastaa muuten ihan pikinikeilläkin. Ei niitä varten tarvitse Lappiin lähteä. Itse ole kuivannut jauhelihaa, tonnikalaa, kokolihaa, perunaa, hernekeittoa, sipulia, valkosipulia, keittojuureksia (pakastepusseja), purkkiherneitä, kinkkua ja tomaattia.

Ainoa (lähes) kokonaan itse-tehty kuivaruoka on retkihernekeitto. Siihen kuivataan 450g purkki valmishernekeittoa, purkkiherneitä sattumiksi ja sipulia ja kinkkua lisukkeeksi.

Muuten kuivatavaraa voi käyttää mainioisti keittojen ja pöperöiden lisukkeena, jolloin niistä tulee energia, kun taas valmiskeitoista maku. Esimerkiksi Knorrin Bolognese-kastike + kuivattu tonnikala + makaroni + kuivattu valkosipuli on ihan mainio blåbandin korvike.

Kuivattu peruna on myös hyvä lisuke moniin keittoihin. Siinä on paljon energiaa, sopii moneen valmissoppaan ja on halpaa.

Markku

[Joonas Frisk]

Reissussa pyrin säilyttämään saman ruokailurytmin kuin kotonakin. Mitä sitä tyyliään muuttamaan, vaikkei eukko olekaan vahtimassa

- Niinpä aamulla klo 8 puuroa ja teetä, näkkileipää.

- Kymmeneltä kahvitauko korppujen kera.

- Kahdeltatoista puoli pussia pussievästä tai pussi nuudelia, ellen sitten ihan perunamuusia syö. Puoli pussia kun tälläinen kukkakeppi 185 / 72 silläkin kulkee.

- Kahdelta taas kahvit ja korput.

- Viideltä puoli pussia jotain toista lajia kuin päivällä, leipee ja leivän päälle metvurstia.

- Kaheksalta iltatee, korppuin kera.

Finelin taulukoiden mukaan n. 3100 kcal ja siinä ja siinä on, ettei painolukema kotiutuessa ole pudonnut. Yli neljän päivän retkillä se putoaa. Talvella meni hiihtovaelluksella 8 vrk:ssa 4 kg, kun en pilkkinytkään lisäravintoa kuten olin suunnitellut. Nälkä ei ollut, mutta vaaka oli lahjomaton

[eero]

[quote="Engelbert"]Jätkät menee selvästikin ulkoilmaan piknik-asenteella pikkuleipiä syömään.... Oma ruho liikkuu paremmin kun ei tunge suuhunsa tauotta tippaleipiä, suklaata ja muuta tytöille tarkoitettua pöperöä.  Ja aikaakinhan siinä turhanpäiten tuhlaantuu jos homma on yhtä partiokaupasta ostetun kuivamuonapussin veteen sekoittelua.

No totta ihmeessä ruokailu on iso osa vaelluksen viehätyksestä. Ei se siinä muusta elämästä poikkea. Mieluummin syön muuta kuin noita kuivamuonapussiruokia. Kun syöminen on joka tapauksessa välttämätöntä, miksei siitä saman tien tekisi nautintoa?
Suolaisen ja makean (eli poika- ja tyttöpöperöiden?) oikea tasapaino on ainakin minun jaksamisessani ja viihtymisessä tärkeää.

[Metsän Omena]

No totta ihmeessä ruokailu on iso osa vaelluksen viehätyksestä. Ei se siinä muusta elämästä poikkea. Mieluummin syön muuta kuin noita kuivamuonapussiruokia. Kun syöminen on joka tapauksessa välttämätöntä, miksei siitä saman tien tekisi nautintoa?
Suolaisen ja makean (eli poika- ja tyttöpöperöiden?) oikea tasapaino on ainakin minun jaksamisessani ja viihtymisessä tärkeää.

Saat paljon paremmin ravittua hengen ja ruumiin, jos ainesten tie on lyhyt. Suklaapatukalla se on pitkä ja vieraantunut. Puron taimenen tai vahveron matka usein lyhyt. Ja tämä ei ole makuasia, vaan Jumalan tosi.

[George]

Melontaretkeilyssä muonitus on helppoa, koska paino-ongelmaa ei ole. Niinpä nautimme vuoden parhaat illalliset juuri keskiyön valon aikaan kesäretkellä ja kauniissa ympäristössä. Ensimmäisiksi illoiksi otetaan kotona tehdyt ruuat ja jatkossa panostetaan tuoreen kalan saantiin. Vuosikertaviinit juodaan juuri tuolloin. Aamun ja päivän kyllä selviää myslillä ja mustikkasopalla ja parilla voileivällä. Retkeily ei ole survival hommaa.

[Joonas Frisk]

Retkeily ei ole survival hommaa.

He, no kyllähän se sitäkin on, jos kerran luonnosta osan eväistäsi sinäkin otat kalan muodossa.

Mut viisastelut sikseen ja kehumaan kulinaristisia naatintoja.
- Emännän kanssa mennään hääpäivänä suolle, kerätään lakkaa rasian pohjalle. Kaivetaan kakkupohjat esille. Vatkataan kermat ja keitetään kahvit. Eikä me malteta illan pimenemistä odottaa, syödään hääkakku ja aletaan kelata menneitä