Heitetty reissu (Suomen lähialueet)

Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

hartsuherra kirjoitti:
Ulkoilmamiehet kirjoitti:Reitti näytti sen verran pahalta, että ei lähetty edes koittamaan. Vedettiin tosta tosiaan laaksoa myöten itään ja kierrettiin sieltä vasta pienen lenkin kautta Tarfalaan. Ihan mielenkiintosta, että siitä olis tosiaan voinu päästäkin.
Jojo-leden tai tre-pass-leden tai kolmen satulan reitti on käveltävissä. Kuljin sen kokonaisuudessaan pari vuotta sitten. Tarfalasta ensimmäinen ylitys on molempiin suuntiin hyvin selkeä moreenipengertä ja kivikkorinnettä. Loppukesästä lähes varmuudella lumeton. Seuraavat kaksi saattavat olla lumisia mutta paksu sulava lumi ei haittaa kunhan pinta on pehmeä. Minun reissullani hieman haastava oli ainoastaan viimeinen rinne pyramidenin vierestä UnnaRäitaan. Pohjoisrinne on jyrkkä ja lumi oli kovaksipakkautunutta ja ilman jäärautoja ja vaellussauvoja sai taiteilla että pysyi rinteessä. Vuodet ovat tietenkin erilaisia tässä suhteessa. Tarvittaessa telttapaikkoja olisi ollut laaksoissa.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin että minusta kannattaa varata aikaa reitille Abisko -Nikkaluokta viikko tai enemmän. Vaelluksen suola ei ole kungsleden vaan ympärillä olevat karummat laaksot kuten jo tiedättekin. Kannattaa siis vierailla niissä ja jos keli on hyvä niin huiputtaa muutama huippu, myös Kebne. Saunassakin kannattaa käydä. Ei mitään kiirettä.

Ruotsissa on aina mukavaa.

Sinulla onkin sitten lähes viimeistä tietoa. Kiinnostaisi Tarfalasta solaan mennessä se kohta missä moreenivalli loppuu ja kallio alkaa. Se polku on joskus mennyt pätkän jäätikön päällä olevalla lumella, joskus jopa jäätikön reunaa ylös asti olosuhteista ja kulkijoista riippuen, mutta yleensä kalliolla yläosa, jäällehän ei kannattaisi yhtään mennä, koska se reuna voi murentua helposti. Muistatko paikkaa kuinka tarkasti, miten se lie nykyisin? Siinä kallion alaosassa jossain on myös se muistolaatta jäätiköllä köysiinsä hirttäytyneen jäätikkökurssilaisen muistoksi.


Kyllä Siperia opettaa!
cobbo
Viestit: 703
Liittynyt: 22 Elo 2017 20:48

Viesti Kirjoittaja cobbo »

Solat saattavat olla (ovatkin) lumisina jopa helpompia kulkea kuin paljaalla kivellä. Pohjoisinta pätkää Pyramidenin vierestä en koskaan ole kävellyt, mutta keskimmäinen sola on sopivan pehmeässä lumessa paljon helpompi tulla alas/ylös kuin pomppia suurelta kiveltä toiselle. Viime vuonna keskimmäinen ylitys ei ollut kokonaan lumessa. Pitkiäkin pätkiä piti siis kulkea kivikossa, joka on aina riskialtista varsinkin jyrkässä rinteessä.

Tämän vuoden varoituksethan ovet koskeneet sitä että pehmeän lumikerroksen sulaminen on paljastanut alta paljaan jään, tosin omin silmin en tänä vuonna nähnyt reittiä. En tarkemmin muista mitä osaa jojoledenistä varoitukset koskevat, mutta jos pitäisis arvata niin keskimmäistä ja pohjoisinta solaa joissa on/oli aika paksusti lunta edellisvuosina. Näissä olosuhteissa toki ilman jäärautoja ei pääsekään kulkemaan.
cobbo
Viestit: 703
Liittynyt: 22 Elo 2017 20:48

Viesti Kirjoittaja cobbo »

TREKKING kirjoitti:Sinulla onkin sitten lähes viimeistä tietoa. Kiinnostaisi Tarfalasta solaan mennessä se kohta missä moreenivalli loppuu ja kallio alkaa. Se polku on joskus mennyt pätkän jäätikön päällä olevalla lumella, joskus jopa jäätikön reunaa ylös asti olosuhteista ja kulkijoista riippuen, mutta yleensä kalliolla yläosa, jäällehän ei kannattaisi yhtään mennä, koska se reuna voi murentua helposti. Muistatko paikkaa kuinka tarkasti, miten se lie nykyisin? Siinä kallion alaosassa jossain on myös se muistolaatta jäätiköllä köysiinsä hirttäytyneen jäätikkökurssilaisen muistoksi.
Ei kysytty multa mutta vastaan silti. Viime vuonna käyttämäni polku Tarfalaan päin laskeutui Svartasjön (Gaskkasjavri) keskivaiheiden kohdalta kalliolta alas lumen päälle, jyrkkää kallionreunaa siksakaten. Polku meni ihan kallion reunassa lumen päällä mm. muistokyltin ohi. Sinähän on ehkä 20-30 metrin (täysin muistin varassa) levyinen lumikaistale puristuneena kallion ja jäätikön väliin. Kohdassa jossa Tarfala-laakso "alkaa" eli lasku loiventuu, noustiin takaisin moreeniharjanteen päälle. Olisiko noin puolessavälissä Svartsjön ja Tarfalajärven välillä.

Kuvia löytyy osoitteesta https://exposedpaths.exposure.co/august ... kebnekaise jos kelaat sivua alas noin 2/3, siinä näkyy mm. laskeutuminen lumelle. Samassa osoitteessa myös jojo-ledenistä kuvia, näkee mm. millainen lumitilanne oli viime vuonna. GPS-jälkikin on tallessa, siinä tosin näyttää olevan jonkin verran epätarkkuuksia.
Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

cobbo kirjoitti:
TREKKING kirjoitti:Sinulla onkin sitten lähes viimeistä tietoa. Kiinnostaisi Tarfalasta solaan mennessä se kohta missä moreenivalli loppuu ja kallio alkaa. Se polku on joskus mennyt pätkän jäätikön päällä olevalla lumella, joskus jopa jäätikön reunaa ylös asti olosuhteista ja kulkijoista riippuen, mutta yleensä kalliolla yläosa, jäällehän ei kannattaisi yhtään mennä, koska se reuna voi murentua helposti. Muistatko paikkaa kuinka tarkasti, miten se lie nykyisin? Siinä kallion alaosassa jossain on myös se muistolaatta jäätiköllä köysiinsä hirttäytyneen jäätikkökurssilaisen muistoksi.

Solat saattavat olla (ovatkin) lumisina jopa helpompia kulkea kuin paljaalla kivellä. Pohjoisinta pätkää Pyramidenin vierestä en koskaan ole kävellyt, mutta keskimmäinen sola on sopivan pehmeässä lumessa paljon helpompi tulla alas/ylös kuin pomppia suurelta kiveltä toiselle. Viime vuonna keskimmäinen ylitys ei ollut kokonaan lumessa. Pitkiäkin pätkiä piti siis kulkea kivikossa, joka on aina riskialtista varsinkin jyrkässä rinteessä.

Tämän vuoden varoituksethan ovet koskeneet sitä että pehmeän lumikerroksen sulaminen on paljastanut alta paljaan jään, tosin omin silmin en tänä vuonna nähnyt reittiä. En tarkemmin muista mitä osaa jojoledenistä varoitukset koskevat, mutta jos pitäisis arvata niin keskimmäistä ja pohjoisinta solaa joissa on/oli aika paksusti lunta edellisvuosina. Näissä olosuhteissa toki ilman jäärautoja ei pääsekään kulkemaan.


Ei kysytty multa mutta vastaan silti. Viime vuonna käyttämäni polku Tarfalaan päin laskeutui Svartasjön (Gaskkasjavri) keskivaiheiden kohdalta kalliolta alas lumen päälle, jyrkkää kallionreunaa siksakaten. Polku meni ihan kallion reunassa lumen päällä mm. muistokyltin ohi. Sinähän on ehkä 20-30 metrin (täysin muistin varassa) levyinen lumikaistale puristuneena kallion ja jäätikön väliin. Kohdassa jossa Tarfala-laakso "alkaa" eli lasku loiventuu, noustiin takaisin moreeniharjanteen päälle. Olisiko noin puolessavälissä Svartsjön ja Tarfalajärven välillä.

Kuvia löytyy osoitteesta https://exposedpaths.exposure.co/august ... kebnekaise jos kelaat sivua alas noin 2/3, siinä näkyy mm. laskeutuminen lumelle. Samassa osoitteessa myös jojo-ledenistä kuvia, näkee mm. millainen lumitilanne oli viime vuonna. GPS-jälkikin on tallessa, siinä tosin näyttää olevan jonkin verran epätarkkuuksia.

(Tuota vaan kyselin siksi, kun minulta kysyttiin juuri tuosta kohdasta liittyen Kebnekaisen kiertoon, ei siis muuten liittynyt jojo-ledeniin.)

Tuo lumien sulamisjuttu koski nimenomaan sitä Pyramidenin viereistä solaa, siinä on jää alla, johon jo pari-kolme vuosikymmentä sitten suositeltiin ottamaan jääraudat mukaan ja tietenkin kelit riippuu aina myös sataneen lumen määrästä ja siitä mihin aikaan kesästä siitä kulkee. Keskimmäisessä solassa ei ole jäätikköä.

Kesäkuulla ei yleensä ole vielä lumenpuutetta.
Kuva

Muistelen että silloin kun minä joskus viime vuosituhannella ensimmäisiä kertoja menin ylös Tarfalasta solaan, oli jäätikön reuna aivan kiinni kalliossa, jolloin siinä kohtaa oli "pakko" nousta kallioille, tai sitten koettaa onneaan murtaa reuna ja liukua jäätikön alle ties kuinka syvälle. Paljon on sulamista tapahtunut niistä ajoista, kuten kaikkialla muuallakin.
Kohdassa menee tarkkaan katsoen jonkinlainen polunpohja myös Kaskasatjåkkan puoleisella seinämällä, sitä en ole tutkinut onko ihmis- vai poropolku.

Olenhan minä nuo kuvasi katsellutkin ja niistä huomasin uuden sillankin ilmestyneen Tarfalan polun nousuun ja kartalta katsoen kaksikin, ilmeisesti joku vyöryherkkä kohta siinä kierretty, tai jotain muuta. (Kivahan noita olisi lukeakin, mutta.... :wink:)
Kyllä Siperia opettaa!
Tunnelivaeltaja
Viestit: 266
Liittynyt: 16 Kesä 2006 18:38
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Tunnelivaeltaja »

Itse en ole kulkenut Jojo-ledenistä tähän mennessä kuin Gaskkasvaggin ja Guobirvaggin välisen solan (joka oli melko säyseä).

Sikäli kuin ymmärsin näkemäni oikein, Ulkoilmamiesten videossa esiintyi toinenkin hankalakulkuisuudestaan kuuluisa paikka, nimittäin Siellajohkan kanjoni (1. osassa 3 minuutin 15 sekunnin tienoilla), josta sitten eivät videon kuvaajat lopulta läpi menneetkään. En ole siihenkään itse tutustunut. Olisikohan täällä joku mennyt paikasta läpi?

Videot olivat riemukkaan näköisiä. Toiveikkaana katselin kahlauksia, mutta jouduin pettymään: ei yhtään mulimista lopun kengän kastumista lukuun ottamatta! :lol: Nimittäin tuo käsi kädessä -tekniikka ei liene mitenkään yleisesti suositeltu: jos yksi kaatuu niin sitten luultavasti toinenkin. Ja selfie-keppi toisessaa kädessä (vai saako videoon jotenkin muuten kaksi naamaa yhtä aikaa?!) ei varmaankaan helpottanut tehtävää...

Jotkut (kuten minä) käyttävät kumisaappaita ja vaellussauvaa/-sauvoja ihan tarkoituksella. Jälkimmäisistä olisi voinut olla iloa myös Unna Räitalta laskeutuessa. Kerran olen siitä ylös tullut, ja oli yllättävän työläs.
Tunnelivaeltaja
Viestit: 266
Liittynyt: 16 Kesä 2006 18:38
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Tunnelivaeltaja »

Sauvakavelija kirjoitti:Nyt on kuvia ja tarinaa aiemmin mainostamastani Varangin patikasta: www.tunturivaellus.fi

"Idyllisintä maastossa ovat lukuisat purolaaksot ja -kurut".

Tästä olen samaa mieltä. Skipskjölenin pohjoispuolella sijaitseva Skogåsdalen on myös tutustumisen arvoinen. Yövyin siellä heinäkuussa 2005. Seuraavana päivänä näin naalin Kjöltindanin huipun itäpuolella. Se ei varmaankaan enää ollut nyt paikalla.
Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

Tunnelivaeltaja kirjoitti:...Sikäli kuin ymmärsin näkemäni oikein, Ulkoilmamiesten videossa esiintyi toinenkin hankalakulkuisuudestaan kuuluisa paikka, nimittäin Siellajohkan kanjoni (1. osassa 3 minuutin 15 sekunnin tienoilla), josta sitten eivät videon kuvaajat lopulta läpi menneetkään. En ole siihenkään itse tutustunut. Olisikohan täällä joku mennyt paikasta läpi?...
Oikein enää muista, mutta ainakin kolme kertaa ylös ja kerran alas, mm. ensimmäinen Kebnen huiputus 1978 siitä ylös ja Vierranvarrin länsipuolelta Västra ledenille ja huipulle, siinä säästää sen turhan ylös-alasmenon Vierranvarrilla. Eipä siinä juurikaan käsiä tarvitse apuna, ehkä pari nojailua, vaimokin meni aivan sujuvasti siitä ja vaikea kohtakaan ei ole kovin pitkä.
Tosin kerran kun johdattelin korkeanpaikankammoista siitä ylös oli "pikkuiset" neuvottelut siinä puolivälissä, mutta sain puhuttua järkeä, että takaisin alas meno olisi paljon vaikeampaa, joten silloinkin päästiin ylös, kun ensin vein rinkan ja sitten miehen. v. 2000
Kyllä Siperia opettaa!
Janne Pyykkö
Viestit: 685
Liittynyt: 06 Helmi 2013 09:02
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Janne Pyykkö »

Tunnelivaeltaja kirjoitti:
Sauvakavelija kirjoitti:Nyt on kuvia ja tarinaa aiemmin mainostamastani Varangin patikasta: www.tunturivaellus.fi

"Idyllisintä maastossa ovat lukuisat purolaaksot ja -kurut".

Tästä olen samaa mieltä. Skipskjölenin pohjoispuolella sijaitseva Skogåsdalen on myös tutustumisen arvoinen. Yövyin siellä heinäkuussa 2005. Seuraavana päivänä näin naalin Kjöltindanin huipun itäpuolella. Se ei varmaankaan enää ollut nyt paikalla.
^^Nyt ehdin minäkin lukea Sauvakävelijän tarinan. Kiitos. Hyvää tietoa myös, että Ragnarokkilla on nykyisin vessa. Vuonna 2016 ei ollut (josta syystä päivitin äsken vanhaa blogiartikkeliani, jossa vessan puutetta silloin moitin).
Avisuora - Retkellä tavalla tai toisella http://avisuora.wordpress.com
cobbo
Viestit: 703
Liittynyt: 22 Elo 2017 20:48

Viesti Kirjoittaja cobbo »

TREKKING kirjoitti:Muistelen että silloin kun minä joskus viime vuosituhannella ensimmäisiä kertoja menin ylös Tarfalasta solaan, oli jäätikön reuna aivan kiinni kalliossa, jolloin siinä kohtaa oli "pakko" nousta kallioille, tai sitten koettaa onneaan murtaa reuna ja liukua jäätikön alle ties kuinka syvälle. Paljon on sulamista tapahtunut niistä ajoista, kuten kaikkialla muuallakin.
Kohdassa menee tarkkaan katsoen jonkinlainen polunpohja myös Kaskasatjåkkan puoleisella seinämällä, sitä en ole tutkinut onko ihmis- vai poropolku.
Julkaisemattomista kuvista löytyi kännyräpsy tuosta lumikaistaleesta ja moreenista. Ihan kuvan oikeassa reunassa on kaistale jota tulin alas, ja kuten näkyy niin siinä "pitäisi" olla ihan rehellistä lunta moreenin päällä, ja hieman itse sorapohjaakin näkyy kallioseinämän vieressä. Varmahan ei koskaan voi olla, hiemanhan tuota piti ajatuksen kanssa tulla alas. Kaveriksi tarttunut ruotsalaisvaeltaja totesi myös ensimmäisenä lumelle laskeutuessaan että kokee velvollisuudekseen huomauttaa että nyt ollaan aika lähellä petollista jäätikköä.

Lisäksi tästä voi verrata lumitilannetta TREKKINGin kuvaan, koska on otettu lähes samasta paikasta. Ehkä hivenen vähemmän on lunta elokuussa 2017 eikä tästä kulmasta näe kuinka kauas jäätikkö ulottuu, mutta merkittävän paljon samanmuotoiset ovat paljaan moreenin kaistaleet vaikka välissä on ~vuosikymmeniä.

Muistin varassa, solasta olisi ehkä pystynyt laskeutumaan alas kokonaan kallion päällä kulkien, mutta juuri tuossa jyrkässä kohdassa oli paljon helpompi laskeutua lumelle kuin kulkea isossa kivikossa harjanteella.

edit: eka linkkiä korjattu
Viimeksi muokannut cobbo, 15 Loka 2018 18:32. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

"lumikaistaleesta ja moreenista"
Mustavalkoista kielletyn ajosuunnan liikennemerkkiä näyttää tuo sun linkki! :wink:

Mun kuva onkin kesäkuulta.

(Siinä kalliollahan se polku aikoinaan kulki kun sitä itsekin siihen kivikasoilla merkkasin :wink:, paitsi aivan kallion alaosassa joka muistaakseni muuttui liian jyrkäksi kulkea, senkin vielä muistan että siinä oli kohta jossa lyhytjalkainen joutui istahtamaan kalliolle että pääsi liuttelemaan siitä aivan alas asti lumelle ja olisko peräti mennyt jään kautta muutaman metrin juuri siinä kohtaa ennen moreenin alkua, lunta siinä ainakin oli.)
Mutta siis hyvä tietää, että reitti on nyt hiukan parempi kulkea, kerron eteenpäin.
Kyllä Siperia opettaa!
Tunnelivaeltaja
Viestit: 266
Liittynyt: 16 Kesä 2006 18:38
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Tunnelivaeltaja »

TREKKING kirjoitti:
Tunnelivaeltaja kirjoitti:... Siellajohkan kanjoni (1. osassa 3 minuutin 15 sekunnin tienoilla), josta sitten eivät videon kuvaajat lopulta läpi menneetkään. En ole siihenkään itse tutustunut. Olisikohan täällä joku mennyt paikasta läpi?...
Oikein enää muista, mutta ainakin kolme kertaa ylös ja kerran alas, mm. ensimmäinen Kebnen huiputus 1978 siitä ylös ja Vierranvarrin länsipuolelta Västra ledenille ja huipulle, siinä säästää sen turhan ylös-alasmenon Vierranvarrilla. Eipä siinä juurikaan käsiä tarvitse apuna, ehkä pari nojailua, vaimokin meni aivan sujuvasti siitä ja vaikea kohtakaan ei ole kovin pitkä.
Tosin kerran kun johdattelin korkeanpaikankammoista siitä ylös oli "pikkuiset" neuvottelut siinä puolivälissä, mutta sain puhuttua järkeä, että takaisin alas meno olisi paljon vaikeampaa, joten silloinkin päästiin ylös, kun ensin vein rinkan ja sitten miehen. v. 2000

Kiitos näistä tiedoista. Hirveän paljon lisäinfoa en tästä aiheesta sivuiltasi löytänyt, mutta vuoden 1978 suoritus (rinkka selässä Siellajohkan raviinia alas sateella) ansaitsee kyllä kunniamaininnan.

Claes Grundstenin "På fjälltur: Abisko-Kebnekaise-Stora Sjöfallet" sanoo paikasta seuraavaa: "Passagen är mycket krävande, särskilt med längfärdspackning på ryggen, och i synnerhet vid regning väderlek då risken för att halka är uppenbar." Ja tämä siis erityisesti alastuloa koskien.
Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

Vanhoista paperikuvista skannasin ja hiukan suurentelin vielä vertailun vuoksi tuollaisen maiseman, joka on kuvattu (v. 1981 parinkymmenen markan kompaktikameralla :? ) hieman ylempää, siinä näkyy jyrkkyys hiukan paremmin ja lumitilannekin, jäätikköä voi vain arvailla ja muistella. :)
http://trekking.omablogi.fi/files/2018/ ... laisen.jpg
Kyllä Siperia opettaa!
Avatar
Ulkoilmamiehet
Viestit: 20
Liittynyt: 08 Loka 2018 15:12
Paikkakunta: Lahti
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Ulkoilmamiehet »

Nytpä valmistui myös ton aiemmin linkkaamani Kebin kierroksen kolmas videopätkä. Ja kyllä tohon vielä viimenen finaaliosuuskin tulee, jahka ehtii editoimaan.

hartsuherra
Viestit: 140
Liittynyt: 31 Heinä 2013 09:13

Viesti Kirjoittaja hartsuherra »

Hyvä pätkä tämäkin. Tutut maisemat. Rento ja nöyrä meininki. Mieluummin katson tämäntapaista kuin jotain peltsin säälipelleilyä, jossa lähtökohta on ihan joku muu kuin aidot ulkoilma- ja luontokokemukset.
Avatar
Ulkoilmamiehet
Viestit: 20
Liittynyt: 08 Loka 2018 15:12
Paikkakunta: Lahti
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Ulkoilmamiehet »

Tosi mukava kuulla, että videot maistuu! Tää Kebin reissu oli meidän ensimmäinen vähän kunnollisempi videosarja ja tekeminen tuntuu ajoittain vähän epävarmalta :D
Vastaa Viestiin