Heitetty reissu (Suomen lähialueet)

[cobbo]

Sarekin kierros Suorvasta käsin elo/syyskuun taitteessa. Ensin suoraan ylös Sliehhkokin juurelle ja siitä länteen Nijakia kohti, Nijakin "solan" yli ja Ruohtesvaggen sekä Bierikjavren kautta takaisin Guhkkesvaggeen. Polviongelmat värittivät reissua ikävään suuntaan, mutta onneksi oli vain pahasti ärtynestä rasitusvammasta kyse eikä mistään pysyvämmästä.

Keli-ikkuna oli todella onnekas, sadetta ja tuulta tuli lähtöä edellisinä päivinä ja palasi taas ohjelmaan päivä paluun jälkeen. Reissun päällä satoi kerran myöhään illasta, muuten keli oli aurinkoinen tai vähintään pilvipoutainen.

Muutama kuva instagramissa niille jotka sinne pääsevät

https://www.instagram.com/p/DOEKvCHglK4/?img_index=1 .

Video ja kuvatarina seuraavat myöhemmin, kovalevy pullistelee materiaalia.

[Tidus]

Gröna bandet läpikävelty! Olihan reissu. Aloitin Kilpisjärveltä 5.8. ja päädyin Grövelsjöniin 17.9. Yhteensä 44 päivää, kilometrejä noin 1430. Hieno vaellus päällisin puolin. Seurasin täältä löytyvää gpx jälkeä: https://www.lukasandkim.com/grona-bandet-2021

Reitti oli muuten kelvollinen mutta eteläpäässä tuli huomattava määrä tiellä kävelyä mikä on tietysti fyysisesti helppoa mutta tappavan tylsää. Jälkiviisaana olisi pitänyt suunnitella parempi reitti esimerkiksi Norjan kautta.

Vaelluksen loppua varjosti lievä vatsatauti joka vei voimat ja ilon vaelluksesta. Hampaat irvessä sain kävellä monta päivää oksennusta pidättäen. Kuumetta ei ollut, enkä oksentanut joten päätin jatkaa matkaa yhden ylimääräisen lepopäivän turvin. Oma epäilys on että sain giardian vedestä; puhdistin vesiä ainoastaan kun olin ihmisasutuksen lähellä tai kun vesi muuten näytti epäilyttävältä.

Pisin päivämatka oli 57km (enimmäkseen tiellä kävelyä), lepopäiviä pidin 5. Keskimäärin kävelin lepopäivät ja muut lyhyet päivät huomioon ottaen 32,5km päivässä.

Kuvia retkestä: https://photos.app.goo.gl/3P4n7NKKQNySUM5y6

[Micke]

Kova veto, arvostan. Onko lighterpack tms listaa varusteista, niin näkisi millä kamoilla näitä pitkiä reissuja tehdään. Kuvista päätellen kätössä on aika tarkoituksenmukaiseksi muotoutunut varustus.

[Tidus]

https://lighterpack.com/r/4k1hqs

Ihan kaikki tilpehööri tuossa ei varmasti ole, mutta sanotaan 4,5kg peruspaino. Missään tapauksessa noin grammatulla ja hifistellyillä varusteilla ei tarvitse noita reissuja tehdään. Suurimmalla osalla on melko perinteiset varusteet jollain 8-10kg peruspainolla.

[Micke]

Mulla oli nyt Saariselällä peruspaino karvan alle 10 kiloa sisältäen noin 2,5 kiloa valokuvaus romua. Selkeää mukavuus tavaraa oli lähtiessä feikki croksit ja solumuovi makuualusta, joista jälkimmäinen tuli tarpeeseen kun ilmataytteinen alkoi kehittämään reikiä sisärakenteiden samoihin ulkokankaassa.

[Tidus]

Tuohan on siis ns järkevän kevyttä, jos on älyä päässä niin ei kannata keventää enää yhtään

[Micke]

Tuohan on siis ns järkevän kevyttä, jos on älyä päässä niin ei kannata keventää enää yhtään

Toi oli pakosta hieman raskautettu, kun en saanut kaikkea survottua Bonfuksen Altukseen, kun ruokaa oli 12 päivän reissuun. Yleensä peruspaino on ollut noin 5,5-6,5 kiloa ilman kameroita. Ensi vuonna taitaa melonta jäädä vähemmälle ja yritän tehdä 2 noin 10 päivän vaellusta kesällä/syksyllä. Jos viitsisin laskea hieman tarkemmin mitä otan matkaan.

[Tunnelivaeltaja]

Moni on varmasti käynyt Nordkappissa (autolla jos ei kävellen), ja ehkä myös Knivskjeloddenissa, joka on Euroopan pohjoisin jalkaisin saavutettavissa
oleva paikka. Tällä palstalla on ollut puhetta myös Nordkinnistä ja Kinnaroddenista, jossa on Euroopan manneralueen pohjoisin piste.

Pohjois-Norjan kartalla on kolmaskin pohjoista kohti kurkottava sormi, Sværholtin niemimaa. Se ei ulotu aivan yhtä pohjoiseen kuin Nordkapp sen länsipuolella ja Nordkinn-niemimaa itäpuolella. Mutta siinä missä Nordkapp on turistirysä ja myös Nordkinn-niemimaan pohjoisrannikolla on asutusta, Sværholt-niemimaan pohjoisosat ovat nykyään asumattomia (nykyään = viimeinen asukas jätti Sværholtin kylän vuonna 1958). Pohjoisimmalta maantieltä niemimaan kärkeen on lähes 40 km linnuntietä. Voitaneen siis sanoa, että siellä on Norjan "syvä pohjoinen", eli kaikkein pohjoisimman Norjan erämaisimmat alueet. Kuinkahan moni Vaellusnetin kirjoittajista lienee liikkunut siellä?

Tein veljeni kanssa vaelluksen Sværholtiin viime kesänä. Lähtö Utsjoelta 22.7., ensin länteen Gaissojen alueelle, sieltä pohjoiseen Sværholtin nieimimaan pohjoiskärkeen, ja sitten takaisin etelään, vaelluksen päätepisteenä Lakselv 4.8. Reissu oli yllättävänkin antoisa. Se oli myös ensimmäinen vaellus, jolla emme kohdanneet yhtään muuta vaeltajaa.

Vaelluskertomus ja kuvat löytyvät nyt kuvasivustoltani.

[TiMoKo]

Olen monesti miettinyt että miten saisin blogiini järkevän sisällysluettelon, jonka avulla reissukertomukset löytyisi helpommin.
No nyt sen jotenkin ratkaisin. Tuola löytyy siis joitakin kertomuksia heitetyistä reissuista. Samalla kun tuon tein, niin huomasin että vuosituhanne alkupuolelta on jäänyt blogiin kirjoittamatta vielä aika monta reissua, mutta täytyypä muokata muistiinpanot niistäkin blogin muotoon.
Eli tuolla niitä blogien linkkejä eri reissuihin:

Blogi kirjoitusten linkkejä

[Janne Pyykkö]

Pohjois-Norjan kartalla on kolmaskin pohjoista kohti kurkottava sormi, Sværholtin niemimaa.

Kiitos valaisevista kuvista ja tarinasta. On kiinnostava niemimaa. Kanootilla kun liikun, ei ole tullut tuonne asiaa = ei ole sopivaa jokea tai järviketjua, jota pitkin pääsisi. (Pohjoisista niemistä kanootille käy parhaiten Varangin niemimaa ja jossain määrin Nordkinn.)

[Tunnelivaeltaja]

^ Kiitos kommentista, Janne. Ei tuolla Sværholt-niemimaalla tosiaan mitään järjellistä melontareittiä taida olla, ellei sitten lasketa mukaan merimelontaa pitkin rannikkoa.

Hieman tähän liittyen, kuten kertomuksessanikin mainitsen, Tømmervikissä noin 15 km niemimaan pohjoispäästä etelään on kesämökkejä, joille pääsee vain merta pitkin (ellei halua kävellä kymmeniä kilometrejä). Siellä näkyi muutamia veneitä ankkuroituna, ei kuitenkaan ihan rannassa vaan jonkin verran kauempana. Matala merenlahti, jossa vedenpinnan korkeus ja siten rannan sijainti vaihtelee vuoroveden myötä.

[nuoriso-osasto]

Nyt pääsiäisenä Keski-Ruotsissa aivan muilla asioilla, mutta kävin eräänä aamuna aamulenkkinä hölkkäämässä Färnebofjärdenin kansallispuistossa. Suuntasin puiston eteläpäähän Öbergetin parkkipaikalle, koska se sattui olemaan lähimpänä. Juoksin lopulta 17km lenkin, mutta harmikseni tuolla kulkeva retkeilyreitti meni enimmäkseen metsäautotien pohjaa pitkin. Alue oli kylläkin erämaisen hiljainen, koska ainoalla polkuosuudella, jonka kuljin, oli polku varsin pieni ja sen yli oli kaatunut kymmeniä puita. Sain siitä kuvan, että ainakaan tuota kyseistä polkua ei kovin moni retkeilijä kulje. Kävin Östavikenin rannassa laavulla kääntymässä ja suuntasin takaisin. Paluumatkalla koukkasin Alderbäcksrörin autiotuvalla, joka oli aivan siisti. Ihmettelin vain tuvan avoinnaoloaikoja, sillä tupa on suljettuna syyskuusta joulukuulle. Arvailin sen olevan silloin vuokrattuna jollekin metsästysseuralle. Autiotuvan vieraskirjan perusteella viimeiset kävijät siellä olivat helmikuussa, joka vahvistaa luuloa tuon seudun hiljaisuudesta.

Itse maasto oli Suomen metsäerämaihin verrattuna hyvin tiheää ja kaatuneita puita oli valtavasti. Maasto vaikuttikin reitiltä katsoen hyvin vaikeakulkuiselta. Erilaisia kosteikkoja alueella oli paljon, joten en ihmettele, että alueella puhutaan olevan valtavasti hyttysiä kesäaikaan. Kummallinen tunnelma alueesta jäi, koska suomalaisten kansallispuistojen kaltaisesta hyvin pidetystä ja paljon käytetystä reittiverkostosta ei ollut kyse. Varmasti hyvä kohde hitaammin liikkuvalle kulkijalle, joka löytää tutkittavaa metsämaaston yksityiskohdista: kasveista, eläimistä ja linnuista. Ymmärtääkseni puiston pohjoisosista löytyy sitten helposti saavutettavaa järvenrantamaisemaa helpompaan retkeilyyn.

Toinen aamulenkkini suuntautui Hårsbäcksdålenin suojelualueelle. Se oli vastakohta kansallispuistosta. Hyvin huollettu ja helppokulkuinen polku kulki suojaisassa jokilaaksossa peltojen keskellä. Aurinko paistoi siinä missä kansallispuistossa satoi vettä ja lunta vuorotellen.

[hannes]

^Mieleen tuli suht' luonnonmukainen puisto kuvailusi perusteella kun puusto tiheää, vaikeakulkuista ja kaatuneita puita paljon.
Ajan kanssa varmaan olisi paljon ihmeteltävää.