Sarek syyskuussa

cobbo
Viestit: 700
Liittynyt: 22 Elo 2017 20:48

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja cobbo »

TREKKING kirjoitti: 18 Joulu 2021 11:06
cobbo kirjoitti: 17 Joulu 2021 11:52 Nostan iänvanhaa ketjua, kun Sarek syyskuussa on alkanut kiinnostaa. Lumimyrskyn riski ei sinällään innosta, mutta ruska-aika jokilaaksoissa voisi olla aika mahtava kokemus.

Onko väkeä joka olisi kulkenut kierrosta Kvikkjokkista Njoatsosvaggeen, siitä laakson melkein päähän eli Alep Njoatsosvaggen paikkeille, ja sieltä Sarvesvaggen kautta Luottolahkoon ja Njoatsosvaggen kautta takaisin Kvikkjokkiin?

Tai Luottolahkon sijasta vaihtoehtoisesti Sarvesvaggea jatkaen ihan Rapalaaksoon asti, Gådogvaggen suulle asti ja sieltä Gådokjohkan ylittävän sillan kautta Kvikkjokkiin? (Tämä on kyllä luultavasti melkosta via dolorosaa maaston puolesta, koska Rapaädnoa ei kevyesti kannata sooloreissaajana varsinkaan ylittää, eli reitti menisi Sarvesvaggesta Gådogvaggeen eteläistä Rapadalenin puolta.)

Edit: myös muut (Kvikkjokkista lähtevät) rinkulareittiehdotukset olisivat kivoja. Suomesta on Kvikkjokkiin siedettävä ajomatka (toisin kuin Ritsemin kuoppaiselle tielle), siksi tuo lähtöpaikka vaikuttaisi hyvältä.

Kannattaa tutkiskella ajankohtaa jos mahdollista, siellä ruska ja lumetkin tulee hiukan aikaisemmin kuin vaikkapa Suomen Lapissa. Olen kerran kääntynyt jopa syyskuun puolivälin paikkeilla lumen takia takaisin Pårten polulta. :wink:
Katselin tuossa vanhoja tekstejä ja huomasin että seitsemään Sarekin vaellukseen ei juurikaan ole sisältynyt tuollaisia laaksoja ja oikeastaan ei paljon muitakaan laaksoja, mielenkiinto on ollut enemmän noiden huippujen könyämisessä. :?
Mutta jos ruskaa haluaa kokea, niin laaksoissahan sitä on, ei niinkään kivikkoisilla ylängöillä. Toisaalta taas voisin kuvitella että esim. Rapadalenin eteläreunalla ei ole kovinkaan hauskaa liikkua, liekö polkuakaan ja ainakin muissa alueen pajukoissa on meinanneet hermot mennä, liekö millaiset puskat hirvirikkaassa Rapadalenissa. Syksyllä onneksi ei ainakaan ole ötökkähaittoja enää.
Tuohon hahmotelmaan voisi lisätä keskelle vielä Sarvesvaggesta kaakkoon menevän Lullihavaggen, joka alempana aukeaa Pårten jäätiköltä tulevan Gådokjohkan ympärille, siitä sitten kuivempi reitti harjanteita pitkin Sillalta-Pårtestuganille, tai Pårekin kautta polkua Stuor Dahta-järvelle ja Kungsledeniä Kvikkjokkiin. Pårekin ylitys

Edit: Muistan myös kerran menomatkan syyskuulta, jolloin iltapimeällä lumimyrskyssä matka katkesi kesärenkailla ennen aikojaan jollekin pienelle tienvarren levikkeelle ja jatkui sitten aamulla onneksi paremmissa olosuhteissa. Käytin jo siihen aikaan automatkoilla farkkua myös nukkumiseen, joten kaikki tarpeellinen varustus oli aina mukana. Yleensä tarvikkeita ja ruokaa on ollut vaikka viikon autotomatkalle, ei tarvitse hätääntyä, vaikka matka katkeaisi mistä syystä tahansa.
Edit 2: Tuli myös mieleen syyskuu jolloin olin parin seuralaisen kanssa teltalla Pårten rinteillä. Pariskunta yritti huipulle, mutta lumimyräkkä ja tuuli eivät suoneet siihen mahdollisuutta, onneksi kääntyivätkin alas ajoissa. Minä valokuvailin alempana ja tuulen yltyessä rakentelin tuulimuuria kivistä teltalle, hiukan kun näytti siltä että tulisi tarpeeseen. Seuraavana aamuna teltta oli kunnossa, mutta naapuriteltasta oli hajonnut vetoketju. Poistuimme paikalta. Juuri ennen seuraavaa yöpymispaikkaa Njahkajåhkålla oli aivan tuoreet karhunjäljet polulla päällimmäisenä. Hiukan mietitytti, kaveri jopa veti ruoat puuhun ja minä tyhmempänä söin metua illalla teltassa.... :roll:
Hyvä huomio ajankohdasta. Meinasinkin kysyä jo edellä, mikä on "se" ajankohta Sarekin ruskalle, koska vuoret ja meren läheisyys tekevät alueesta erilaisen kuin esim. Suomen Lapista.

Ehdotus Lullihavaggen kautta kierrosta myös hyvä, maisemat ovat ilmeisesti aika loistavat. Matkan pituuden puolesta tuo olisi puolestavälistä Luottolahkon kautta palaamista, ja toista vaihtoehtoa eli Rapadalenin kautta kiertoa.

En mitenkään karsasta ylämaastoa, mutta jos mahdollista tykkään reiteistä joista ainakin osa kulkee laakson suojassa (jos vaan pajuperseikköä ei tarvi sietää). Njoatsosvaggen pohjoispuolen polku taitaa mennä juuri tuosta syystä vähän kauempana laakson pohjasta.
"kuivempi reitti harjanteita pitkin Sillalta-Pårtestuganille"
Mitä harjanteita meinasit? Vajggantjåkkan kautta, vai Stuor/Unna Jierttan puolelta?


diver
Viestit: 2317
Liittynyt: 28 Helmi 2008 19:10

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja diver »

Tuolla ne hirvien kalttaamat pajukot on kyllä viheliäisiä.
Tuntuu että vaatteet repeytyy päältä kun niihin sotkeentuu.
Oppii niitä kyllä siten myös välttelemään :D
Joskus olen myös miettinyt tuota syyskuuta ajankohdaksi,kun aina on ollut heinä/elokuun vaihdetta kun olen sarekissa retkeillyt.
Voi teitä joista alkaa kuolemamme.
Voi teitä joita vapaus kahlitsee.(Juice)
Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

Jos vetäiset viivan Kotojoen sillalta Pårtestuganille, menee kohtuullisen hyvä reitti hiukan sen viivan itäpuolella, siinä on paikoin poromiesten? polkuakin, ainakin alapäässä, ilmakuvasta katsoen ehkä jopa mönkijäuraa. Sitä en tiedä mistä ja miten sen yläpäästään löytää, voisi kuvitella että länteen Pårekin kylään ainakin kulkevat. Ilmakuvista voi päätellä, että tuo mönkijäura menee etelässä hiukan Pårtestuganin pohjoispuolitse Kungsledenin yli ja jatkaa itäänpäin ties minne... :o
Itse olen lähtenyt vain kerran Kungsledeniltä aivan Gallakjoen vasenta rantaa ylöspäin, siinäkin oli alussa käyttämätöntä polkua, mutta myös melkoista ryteikköä, kuten jokivarsissa on tapana. Ylempänä Ivarlakolla sitten helpotti, tosin muutamia pajupuskia taisi.... :? Siinähän näkyy olevan poromiesten kämppäkin Iivarjohkan haarassa, polku varmaan menee sen kautta ja ainakin kartalla on myös silta (mönkijöille?) Gallakjoen latvan yli porokämpältä kilsa etelään.
Me kaarroimme silloin ylempänä kohti Pårten jäätikköä ja -huippua, pois tultiin Pårekin kautta (se on vieläkin vahvasti mielessä, kun käveltiin jäätikön reunasta yhtä kyytiä Kvikkjokkiin asti, mulla taisi tosin hiukan lipsahtaa seuraavan päivän puolellekin, kun kaveri oli kolmisenkymmentä vuotta nuorempi). :lol:
https://www.vastavalo.net/displayimage.php?pos=-242592
Tuossa on tuon Pårten jäätikön alapuolista laaksoa ja ensimmäinen omatekoinen telttani (valkoinen). Tuosta alkoivat sateet ja toisena yönä jouduttiin siirtämään telttoja kauemmas ja korkeammalle, kun vesi tunki teltan alle, muutokset on nopeita ja suuria joskus. :D
Kyllä Siperia opettaa!
Metsän Omena
Viestit: 3038
Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja Metsän Omena »

TREKKING kirjoitti: 18 Joulu 2021 16:53 Kungsledeniltä aivan Gallakjoen vasenta rantaa ylöspäin, siinäkin oli alussa käyttämätöntä polkua, mutta myös melkoista ryteikköä, kuten jokivarsissa on tapana. Ylempänä Ivarlakolla sitten helpotti, tosin muutamia pajupuskia taisi.... :? Siinähän näkyy olevan poromiesten kämppäkin Iivarjohkan haarassa,
Olen tullut tuolta porokämpältä alas kungsledenille siltojen väliin Gallakjåhkån suuntaisesti mutta loitompana rinteessä. Tunturikoivikossa poikittaisia pikkunotkoja, lieveuomia, ei ongelmia.

(Olin silloin edellisen yön Pårten jäätikön alla, joen länsipuolella, moreenikumpareiden välitasaisella. Jäätiköiden alapuolella on kylmä yöpyä kun jäätiköllä jäähtynyt painavampi ilma valuu kylmänä tuulena laaksoon. Jäätiköltä tulin alas Pårtea vasten olevan reunamoreenin kautta. Vaaran paikka, irtainta kiveä.)
Metsän Omena
Viestit: 3038
Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja Metsän Omena »

cobbo kirjoitti: 17 Joulu 2021 11:52 Nostan iänvanhaa ketjua, kun Sarek syyskuussa on alkanut kiinnostaa. Lumimyrskyn riski ei sinällään innosta, mutta ruska-aika jokilaaksoissa voisi olla aika mahtava kokemus.

Onko väkeä joka olisi kulkenut kierrosta Kvikkjokkista Njoatsosvaggeen, siitä laakson melkein päähän eli Alep Njoatsosvaggen paikkeille, ja sieltä Sarvesvaggen kautta Luottolahkoon ja Njoatsosvaggen kautta takaisin Kvikkjokkiin?

Tai Luottolahkon sijasta vaihtoehtoisesti Sarvesvaggea jatkaen ihan Rapalaaksoon asti, Gådogvaggen suulle asti ja sieltä Gådokjohkan ylittävän sillan kautta Kvikkjokkiin? (Tämä on kyllä luultavasti melkosta via dolorosaa maaston puolesta, koska Rapaädnoa ei kevyesti kannata sooloreissaajana varsinkaan ylittää, eli reitti menisi Sarvesvaggesta Gådogvaggeen eteläistä Rapadalenin puolta.)

Edit: myös muut (Kvikkjokkista lähtevät) rinkulareittiehdotukset olisivat kivoja. Suomesta on Kvikkjokkiin siedettävä ajomatka (toisin kuin Ritsemin kuoppaiselle tielle), siksi tuo lähtöpaikka vaikuttaisi hyvältä.
Lantmäterietin kartta pitää tuolla hyvin kutinsa ja sen mukaan voi suunnitella reittinsä välttäen halutessaan hitaammat alueet. Olen kulkenut nuo osuudet paitsi Rapadalenin länsipuolen alaosan.
Tunnelivaeltaja
Viestit: 262
Liittynyt: 16 Kesä 2006 18:38
Paikkakunta: Espoo

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja Tunnelivaeltaja »

Kvikkjokkin päässä vaellusta voi käyttää ainakin kolmea reittiä: Gamajåhkån itäpuolella Kungsledeniä, ja Gamajåhkån länsipuolelta joko Vallevaren kautta tai Padjelantaledeniä. Viimeksi mainittu ei minusta ole kovin mielenkiintoinen, ja lisäksi reitin päätepiste on nykyään Mierdekjavrren lounaispuolella. Polut sieltä Kvikkjokkiin olivat vahvasti pusikoituneita jo 2015, joten kannattaa käyttää venekyytiä Kvikkjokkiin/-sta.

Olen tehnyt viisi Kvikkjokkiin päättynyttä vaellusta ja yhden sieltä lähteneen (kaikki reissut heinäkuun lopulla / elokuun alussa, ei syyskuussa). Lyhyt yhteenveto reiteistä Kvikkjokkin "lähistöllä":

V. 1998: Sarvesvagge - Njoatsosvagge - Tjievrran eteläpuoli - retki Pårtelle - lopuksi Pårekin kautta Kungsledenille ja Kvikkjokkiin.

V. 1999 vaellus suuntautui pääosin läntiseen Padjelantaan. Loppuvaiheessa Darreluoppalin sillan yli, Buojdesin vierestä Tarrekaisen koillispuolelle
ja sitten Vallevaggen ja Vallevarren kautta Gamajåhkan länsirannalle vastapäätä Kvikkjokkin kylää.

V. 2001 lähtö Kvikkjokkista, Kungsledeniä Huornnasjin länsipuolele, Vaijggantjåhkkålle, Gådokjåhkån sillalle, Gådoktjåhkkåa ja Bielloriehppeä
vastapäivään kiertäen (=eteläinen Rapadalen!) Sarvesvaggeen, ja sieltä Noajddevaggen kautta nousu Luohttolahkolle.

V. 2015 vaelluksen lopussa tulimme Vajmokin suunalta. Loppuosuus Tarraälvenin sillan jälkeen puuduttavasti Padjelantaledeniä pitkin. Myös vuonna 2002 lähestyimme Kvikkjokkia lännen puolelta. Tarraätnon ylitys Njunjesin kohdalta, ja siitä Padjelantaledeniä Kvikkjokkiin.

V. 2018 vaelluksen loppupäivät: Sarvesvaggen länsipään läheltä Jiegnavaggeen, sitten Luohttolahkon kautta Loametjåhkkån länsipuoliselle hyllylle, Tjievrran eteläpuolelle ja edelleen Kvikkjokkiin, kuten 1998.

Tarkempaa selostusta reiteistä, maastosta ym. löytyy näidenkin vaellusten osalta kuvasivustoltani. Tässä vain muutama huomio cobbon yllä mainitsemista paikoista.

(1) Luohttolahko on vaihtelevaa maastoa; paikoin tunturinummea, paikoin kivikkoa. Ei siis erityisen hankalakulkuinen, mutta ohuehkokin lumikerros
kivien päällä/välissä lisännee vaativuustasoa. (2) Njoatsosvaggeen laskevat purot (Luohttojåhkå, Balgatjåhkå ja Ruopsokjåhkå) olivat heinäkuun lopulla 1998 hieman vaivalloisia. Syyskuussa vettä lienee yleensä vähemmän. (3) Eteläisen Rapadalenin tunnetusti hankalin paikka on Grundstenin infernoksi kuvaama tiheä koivumetsä/pajukko Bielloriehppen luoteisnurkalla. Mutta kyllä siitäkin läpi pääsee (omalla vaelluksellamme 2001 jopa hämmästyttävän nopeasti, alle puolentoista tunnin). Tämä on niitä paikkoja, joissa etenkään yksinvaeltajan ei kannata teloa itseään kävelykelvottomaan kuntoon. Omalla tavallaan hieno paikka kuitenkin, jossa ei tarvitse jonossa vaeltaa!

Edit: kyseessä siis Bielloriehppen luoteisnurkka, ei lounaisnurkka.
cobbo
Viestit: 700
Liittynyt: 22 Elo 2017 20:48

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja cobbo »

Kiitos vastanneille!
Metsän Omena kirjoitti: 18 Joulu 2021 17:40 Lantmäterietin kartta pitää tuolla hyvin kutinsa ja sen mukaan voi suunnitella reittinsä välttäen halutessaan hitaammat alueet. Olen kulkenut nuo osuudet paitsi Rapadalenin länsipuolen alaosan.
Tuo osuus Rapadalenista juuri onkin se kyseenalaisin, sama josta Tunnelivaeltaja puhuu yllä ja joka on yleisesti tunnettu hankalana. Olen kulkenut laakson pohjoispuolta joka oli ihan tarpeeksi tympeä paikoin, ja katsonut sieltä käsin Rapajoen eteläpuolista osaa, joka on melko ryteikköisen näköinen. Fjällvandra i Sarek -kirjassakin osuutta kuvataan sopivaksi "haastetta hakeville". Eihän se varmaan menemätön paikka ole, olettaen että Bielloriehppelta tulevat jäätikköjoet eivät ole korkealla, mutta kummiskin.

Tässä vaiheessa tuntuu, että tuon Rapalaakson rämpimisen sijasta voisi käyttää aikaa Luottolahkon tutkimiseen. Esim. juuri tuohon TREKKINGIN mainitseman Lullihavaggen/-javren alueella leiriytymiseen, ja sieltä Pårte-massiivin itäpuolen kiertoon eli kohti Gådok-joen latvaa ja Pårte-tupia (tai Pårekia). TREKKINGin suora Gådokjoen sillalta Pårte-tuville tosiaan näyttäisi kulkevan kätevästi pusikkojen välissä.
cobbo
Viestit: 700
Liittynyt: 22 Elo 2017 20:48

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja cobbo »

Tunnelivaeltaja kirjoitti: 18 Joulu 2021 20:20 Kvikkjokkin päässä vaellusta voi käyttää ainakin kolmea reittiä: Gamajåhkån itäpuolella Kungsledeniä, ja Gamajåhkån länsipuolelta joko Vallevaren kautta tai Padjelantaledeniä. Viimeksi mainittu ei minusta ole kovin mielenkiintoinen, ja lisäksi reitin päätepiste on nykyään Mierdekjavrren lounaispuolella. Polut sieltä Kvikkjokkiin olivat vahvasti pusikoituneita jo 2015, joten kannattaa käyttää venekyytiä Kvikkjokkiin/-sta.
Kävelin Padjelantaledenin muistaakseni v. 2016, ja alkupätkä Njunjes-tuville ei tosiaan ole kaksinen. Toisaalla sain suosituksen lähteä Kvikkjokkista suoraan Prinskullenia eli Vallevarren harjannetta kohti, ja kulkea sitä kunnes tulee aika siirtyä pohjoisempaan Njoatsosvaggea kohti.

Äkkiä karttaa vilkaisten näyttäisi että suoraviivaisin reitti olisi kulkea Prinsskullenilta harjanteen pohjoisreunaa ja sitten leikata Vallespiken koillisnurkalta vinosti alas - Kamajåkkista tulevalle pikkupolulle - joka näyttäisi ylittävän Tjuoldajåhkan. TUolta pitäisi sitten jotenkin taiteilla Itse Njoatsos-joen yli laakson pohjoispuolelle jossa kulkee Pårekista tuleva polku.

Noinkohan järkevä reitti...aika isojen jokien kahlauksia ja ryteikköä, jonka palkintona on päästä Njoatsosvaggen kaakkoispään pusikkoihin?

Toinen vaihtoehto olisi nimittäin unohtaa Njoatsosvaggeen pyrkiminen ja edetä Tarrekaisen suuntaan huippujen välissä esim. Ruonakselle asti, ja vasta sitten kääntyä pohjoiseen Låptavaggeen. Sieltä pääsisi Njoatsosvaggen luoteisosaan joka ei ole enää niin ryteikköinen.

edit: Fjällvandra I sarek näyttäisi suosittelevan tätä jälkimmäistä, varmaankin järkevämpi reitti, paitsi jos kurja keli ajaa pois Vallevarren harjanteelta.
Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

cobbo kirjoitti: 20 Joulu 2021 09:41
Tunnelivaeltaja kirjoitti: 18 Joulu 2021 20:20 Kvikkjokkin päässä vaellusta voi käyttää ainakin kolmea reittiä: Gamajåhkån itäpuolella Kungsledeniä, ja Gamajåhkån länsipuolelta joko Vallevaren kautta tai Padjelantaledeniä. Viimeksi mainittu ei minusta ole kovin mielenkiintoinen, ja lisäksi reitin päätepiste on nykyään Mierdekjavrren lounaispuolella. Polut sieltä Kvikkjokkiin olivat vahvasti pusikoituneita jo 2015, joten kannattaa käyttää venekyytiä Kvikkjokkiin/-sta.
Kävelin Padjelantaledenin muistaakseni v. 2016, ja alkupätkä Njunjes-tuville ei tosiaan ole kaksinen. Toisaalla sain suosituksen lähteä Kvikkjokkista suoraan Prinskullenia eli Vallevarren harjannetta kohti, ja kulkea sitä kunnes tulee aika siirtyä pohjoisempaan Njoatsosvaggea kohti.

Äkkiä karttaa vilkaisten näyttäisi että suoraviivaisin reitti olisi kulkea Prinsskullenilta harjanteen pohjoisreunaa ja sitten leikata Vallespiken koillisnurkalta vinosti alas - Kamajåkkista tulevalle pikkupolulle - joka näyttäisi ylittävän Tjuoldajåhkan. TUolta pitäisi sitten jotenkin taiteilla Itse Njoatsos-joen yli laakson pohjoispuolelle jossa kulkee Pårekista tuleva polku.

Noinkohan järkevä reitti...aika isojen jokien kahlauksia ja ryteikköä, jonka palkintona on päästä Njoatsosvaggen kaakkoispään pusikkoihin?

Toinen vaihtoehto olisi nimittäin unohtaa Njoatsosvaggeen pyrkiminen ja edetä Tarrekaisen suuntaan huippujen välissä esim. Ruonakselle asti, ja vasta sitten kääntyä pohjoiseen Låptavaggeen. Sieltä pääsisi Njoatsosvaggen luoteisosaan joka ei ole enää niin ryteikköinen.

edit: Fjällvandra I sarek näyttäisi suosittelevan tätä jälkimmäistä, varmaankin järkevämpi reitti, paitsi jos kurja keli ajaa pois Vallevarren harjanteelta.
Ruonakselta voi myös (kelien sattuessa) pudottautua Tarradaleniin polulle, tai jatkaa ylemmäs laaksoon Buojdes-järvien kautta.

Otat kai jonkun huiputusyrityksenkin listalle lepopäivänä?? :D

Olen tuota Luottolakoa katsellut parikin kertaa yläviistosta, enkä oikein koskaan ole tuntenut vetoa sinne, en sitten oikein tiedä....onhan siinä kyllä tosin komeat tunturit kahta puolta, tai oikeastaan ympäriinsä, maisemat niinsanotusti kohdallaan.

Palkat Tuo on Balkatjåhkkålta.
Kyllä Siperia opettaa!
cobbo
Viestit: 700
Liittynyt: 22 Elo 2017 20:48

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja cobbo »

Toki pitää käydä joku kävelyhuippu pistäytymässä, niitä näyttäis olevan runsaasti reitin varrella. Jo heti alussa Vallevarren harjanne on yli 1400m ja nousee komeasti Njoatsos-joen laakson tasosta ylöspäin.

Hahmottelin 108 km karkean rinkulan kartalle, voisi olla aika mukava näköalareissu ja ennenkaikkea vaihteleva laaksoista Luottolahkon tasanteellekin. Lullihajavren lähiseudun reittivalinnat pitää miettiä järjen kanssa ts. miten sieltä tullaan alas Gådokjohkan latvoja kohti.

https://imgur.com/a/XSKc4bV
Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

cobbo kirjoitti: 21 Joulu 2021 21:10 Toki pitää käydä joku kävelyhuippu pistäytymässä, niitä näyttäis olevan runsaasti reitin varrella. Jo heti alussa Vallevarren harjanne on yli 1400m ja nousee komeasti Njoatsos-joen laakson tasosta ylöspäin.

Hahmottelin 108 km karkean rinkulan kartalle, voisi olla aika mukava näköalareissu ja ennenkaikkea vaihteleva laaksoista Luottolahkon tasanteellekin. Lullihajavren lähiseudun reittivalinnat pitää miettiä järjen kanssa ts. miten sieltä tullaan alas Gådokjohkan latvoja kohti.

https://imgur.com/a/XSKc4bV

Sellainen mielikuva ettei Lullihajavrelta oikein pääse suoraan ylös koilliseen (en löytänyt kuvaa juuri siitä kohdasta), ja sen laakson alapääkin on melko jyrkkä, eikä siitä eteläänpäinkään pääse mistään kohtaa massiivin yli itään ennen Njoatsosvaggea. Eli sitten jääkin jäljelle vain Noajdevagge (jolloin pistäytyminen Luottolakolla jäänee hiukan turhan oloiseksi :? ). Joskus tuli tuota paikkaa suunniteltuakin, mutta ei sitten tullut käytyä. Lullihavaggessa ei kiviä lukuunottamatta kait ole suurempia haasteita.
Tuo Ruotsin nettikarttakin on nykyisin niin surkea, ettei siitä kunnolla hahmota enää jyrkkyyksiäkään.
Ja siihen sitten vielä liittyen, tuolla korkeammalla kun on aika paljon pelkkää kivikkoa ja jos lumiraja sattuu olemaan kovin alhaalla muuttuu vaikeuskerroin aivan toiseksi. Toivottavasti käytät sauvoja, nekään kun ei välttämättä aina riitä pitämään ukkoa pystyssä ja päätä ehjänä, liukkaat irtonaiset sammaleiset kivet on joskus haasteellisia. :D
Tarkistin vielä menneitä reissuja; kaksi kertaa olen ollut Pårten ympäristössä syyskuussa ja kaksi kertaa olen joutunut kunnon lumimyrskyyn, ei siis pikku lumisateeseen vaan kunnon myräkkään. Mikä tietenkin on ylhäällä aina pahempi, kuin alamaissa. Syksyllä huipuilla olevat lumisateet vievät näkyvyyden ja saattavat ylhäällä kestää loputtomiin, suunnistaminenkin hankaloituu, joten jonkinlainen helpompi varapoistumistie kannattaa aina kehitellä mukaan ja matkaan jo kotona. Mutta toivottavasti kuitenkin paistaa koko viikon. :)
Kyllä Siperia opettaa!
Avatar
Pepi
Viestit: 7423
Liittynyt: 23 Tammi 2006 18:16

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja Pepi »

TREKKING kirjoitti: 21 Joulu 2021 23:01 ...
Tuo Ruotsin nettikarttakin on nykyisin niin surkea, ettei siitä kunnolla hahmota enää jyrkkyyksiäkään.
...
Ruotsin "min karta" on toki paljon suurpiirteisempi kuin kotoinen peruskarttamme, mutta yleiset jyrkkyydet osaan senkin korkeuskäyristä hahmottaa. Nuo automaattiset käyrät eivät kuitenkaan esitä pieniä kuruja ja uomia kovin hyvin ja niitä kaivatessaan kannattaa valikosta valita "Bergodalkarta", jolloin käyrien alle ilmaantuu reliefimäinen rinnevarjostus.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

Pepi kirjoitti: 21 Joulu 2021 23:45
TREKKING kirjoitti: 21 Joulu 2021 23:01 ...
Tuo Ruotsin nettikarttakin on nykyisin niin surkea, ettei siitä kunnolla hahmota enää jyrkkyyksiäkään.
...
Ruotsin "min karta" on toki paljon suurpiirteisempi kuin kotoinen peruskarttamme, mutta yleiset jyrkkyydet osaan senkin korkeuskäyristä hahmottaa. Nuo automaattiset käyrät eivät kuitenkaan esitä pieniä kuruja ja uomia kovin hyvin ja niitä kaivatessaan kannattaa valikosta valita "Bergodalkarta", jolloin käyrien alle ilmaantuu reliefimäinen rinnevarjostus.
Joo, tuota "Bergodalia" olen käyttänyt, jotenkin vaan tämä viimeisin uudistus tuntui vievän luettavuutta tuolta kartalta, mutta voihan se olla vika lukijassakin. :)

(Alkaa näemmä Sarekin reissutkin olla jo "kultaisia muistoja", viimeisestä on kulunut jo reilut 11 vuotta. Käytiin siinä Balgattjåhkkålla Pårten jäätikön alapään leiriltä käsin, eli idästä päin. Jotenkin se mielenkiinto lopahti siihen kohtaan, ja Akkatunturi jäi Sarekin kahdeksasta kaksitonnisesta sitten käymättä. :D )
Kyllä Siperia opettaa!
cobbo
Viestit: 700
Liittynyt: 22 Elo 2017 20:48

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja cobbo »

TREKKING kirjoitti: 21 Joulu 2021 23:01
cobbo kirjoitti: 21 Joulu 2021 21:10 Toki pitää käydä joku kävelyhuippu pistäytymässä, niitä näyttäis olevan runsaasti reitin varrella. Jo heti alussa Vallevarren harjanne on yli 1400m ja nousee komeasti Njoatsos-joen laakson tasosta ylöspäin.

Hahmottelin 108 km karkean rinkulan kartalle, voisi olla aika mukava näköalareissu ja ennenkaikkea vaihteleva laaksoista Luottolahkon tasanteellekin. Lullihajavren lähiseudun reittivalinnat pitää miettiä järjen kanssa ts. miten sieltä tullaan alas Gådokjohkan latvoja kohti.

https://imgur.com/a/XSKc4bV

Sellainen mielikuva ettei Lullihajavrelta oikein pääse suoraan ylös koilliseen (en löytänyt kuvaa juuri siitä kohdasta), ja sen laakson alapääkin on melko jyrkkä, eikä siitä eteläänpäinkään pääse mistään kohtaa massiivin yli itään ennen Njoatsosvaggea. Eli sitten jääkin jäljelle vain Noajdevagge (jolloin pistäytyminen Luottolakolla jäänee hiukan turhan oloiseksi :? ). Joskus tuli tuota paikkaa suunniteltuakin, mutta ei sitten tullut käytyä. Lullihavaggessa ei kiviä lukuunottamatta kait ole suurempia haasteita.
Tuo Ruotsin nettikarttakin on nykyisin niin surkea, ettei siitä kunnolla hahmota enää jyrkkyyksiäkään.
Ja siihen sitten vielä liittyen, tuolla korkeammalla kun on aika paljon pelkkää kivikkoa ja jos lumiraja sattuu olemaan kovin alhaalla muuttuu vaikeuskerroin aivan toiseksi. Toivottavasti käytät sauvoja, nekään kun ei välttämättä aina riitä pitämään ukkoa pystyssä ja päätä ehjänä, liukkaat irtonaiset sammaleiset kivet on joskus haasteellisia. :D
Tarkistin vielä menneitä reissuja; kaksi kertaa olen ollut Pårten ympäristössä syyskuussa ja kaksi kertaa olen joutunut kunnon lumimyrskyyn, ei siis pikku lumisateeseen vaan kunnon myräkkään. Mikä tietenkin on ylhäällä aina pahempi, kuin alamaissa. Syksyllä huipuilla olevat lumisateet vievät näkyvyyden ja saattavat ylhäällä kestää loputtomiin, suunnistaminenkin hankaloituu, joten jonkinlainen helpompi varapoistumistie kannattaa aina kehitellä mukaan ja matkaan jo kotona. Mutta toivottavasti kuitenkin paistaa koko viikon. :)
Puhut viisaita. Juuri tuota Lullihajavrelta koilliseen/itään pääsyä en vielä ollut miettinyt tarkemmin. Järvi tosiaan on jyrkkien rinteiden ympäröimässä kupissa (epäilemättä hieno maisemallisesti), ja mitä sanot maaston haastavuudesta kurjalla kelillä on totta. Ehkä on mahdollista mennä ensin Noaijdevaggea alas "väärään suuntaan" ja kääntyä sieltä Lullihavaggeen, jota pitkin pääsee Gådok-joelle päin.

Varareitti kurjalla kelillä on vain leikata suoraan Luottolahkon poikki, kohti vaikkapa Luottojåhkaa ja siitä alas Njoatsosvaggen polulle. Tai Loametjåhkkan länsipuolen "terassille" ja vinosti loivempaa rinnettä alas. Fjällvandra I Sarek -kirjassa on onneksi noita Luottolahkon saapumis/poistumisreittejä käsitelty.

Joka tapauksessa jos Luottolahkon ylätasanteella lumimyrskyyn joutuu, on siellä aika avoimella paikalla. Ja vaellussauvat Sarekiin, aina :)
Avatar
TREKKING
Viestit: 4138
Liittynyt: 15 Elo 2009 18:22
Viesti:

Re: Sarek syyskuussa

Viesti Kirjoittaja TREKKING »

cobbo kirjoitti: 22 Joulu 2021 09:21
Puhut viisaita. Juuri tuota Lullihajavrelta koilliseen/itään pääsyä en vielä ollut miettinyt tarkemmin. Järvi tosiaan on jyrkkien rinteiden ympäröimässä kupissa (epäilemättä hieno maisemallisesti), ja mitä sanot maaston haastavuudesta kurjalla kelillä on totta. Ehkä on mahdollista mennä ensin Noaijdevaggea alas "väärään suuntaan" ja kääntyä sieltä Lullihavaggeen, jota pitkin pääsee Gådok-joelle päin.
Varareitti kurjalla kelillä on vain leikata suoraan Luottolahkon poikki, kohti vaikkapa Luottojåhkaa ja siitä alas Njoatsosvaggen polulle. Tai Loametjåhkkan länsipuolen "terassille" ja vinosti loivempaa rinnettä alas. Fjällvandra I Sarek -kirjassa on onneksi noita Luottolahkon saapumis/poistumisreittejä käsitelty.
Itse kun en ole gepsiä koskaan hankkinut, niin noiden etäisyyksien suunnistaminen vaikkapa pilvessä on joskus ollut melko haastavaa. Tuo reitti "Loametjåhkkan länsipuolen terassin" kautta Pårekin polulle on myös ollut joskus suunnitteluasteella samassa yhteydessä, mutta jäi sitten toteutumatta. Sen luokittelin kovin haastavaksi karttasuunnistuksen kannalta pilvessä käveltynä, maastokin on hiukan vaikeampaa. Luottolakokin on kymmenisen kilometriä pitkä, siinä toiseen reunaan päästessä voi jo hiukan joutua miettimään sijaintiaan, siis pilvessä ollen. :wink:
Ihan käytännön esimerkkikin tuli, kun lähdettiin Pårten jäätikön alapäästä suunnistamaan Pårekiin vuoren toiselle puolelle, meni aivan pilveen ja alkoi satamaan. Kaveri suunnisti ja minä päätin kävellä mutulla korkeuskäyrää myöten, ettei pikku kätöset kastu!! Oltiin välillä ihan erilläänkin, mutta myöhemmin törmättiin taas. Pituutta ei niinkään tullut mittailtua ja muutaman tunnin päästä tultiin syvään jokilaaksoon. Sitä sitten ihmeteltiin ja etsittiin kartalta, mutta ei löydetty. Siis eksyttiin! Hätäsuunnitelmaksi sitten otettiin sellainen yleinen suunta kohti Kvikkjokkia ja parisataa metriä alempan pilven alareuna avautui ja Pårekslettan tuli näkyviin, oltiin juurikin siellä missä pitikin, ei vaan heti tiedetty sitä. Lähes parikymmentä kilometriä meni pilvessä, sellainen hevosenkengän muotoinen reitti. Käveltiin siitä sitten illan mittaan autolle.
Kyllä Siperia opettaa!
Vastaa Viestiin