Kokemuksia jahtimailta ja metsästysretkiltä

[rautu]

Avasin tälläisen ketjun. Kohtaamisia luonnossa-ketjussa saattavat metsästyksestä pitämättömät pahoittaa mielensä, jos siellä kuvaillaan jahtien tapahtumia. Metsästys on *** harrastus-ketju taas keskittyy enemmänkin metsästyksen oikeutuksesta väittelemiseen.

Tämä ketju on helppo kiertää, jos tuntee vastenmielisyyttä metsästystä kohtaan, joten vältytään väittelyiltä.

Siis halutessaan tänne ketjuun voi laitella otsikon mukaisia kommenttejaan. Nyt meikäläisellä alkaa vasta jahtisyksy alkamaan kunnolla ja toiveissa olisi paljon tapahtumia.

[rautu]

Raudulle: Mie kokeilin niitä ääniä vahvistavia kuulosuojia lauantaina. Tykkää ken haluaa, ei ollu mun juttu, kun kähisi ja pähisi... Tuntuu että kaikkeen pitää olla joku apuväline?! Koiralla on antenni, miehellä on antenni ja muita vimpaimia repullinen, että eihän sinne mahdu ees saalista enää! Erällä ja luonnossa kulkemisen taika katoaa pian kokonaan, jos alkuperäiset keinot ja opit unohdetaan. Mie luotan vielä omiin aisteihin, opittuihin asioihin joita hiotaan vielä pitkään sekä siihen, että metsä antaa - sieltä ei oteta...

No ihan mielenkiinnosta hankin, kun VHF-kuuloke on kuitenkin korvalla, niin puhelimen saa kytkettyä näihin kuulokkeisiin. Viime vuonna meni hirvi ihan läheltä tien yli ja meni niin hiljaa, etten huomannut, vasta kun oli liian myöhäistä. Katotaan nyt tämän syksyn jälkeen, onko onnistunut hankinta.

Nykyään on huomannut, että kuulo alkaa heikentyä, joten sitä vähäistä pitää yrittää suojella. Nämä auttavat siinä. Pahin on lopetuslaukauksen ampuminen. Joskus on jäänyt korva vinkumaan pahasti pitkäksi aikaa.

Itse yritän yleensä pitää hommat yksinkertaisena ja muussa jahdissa en käytä sen kummempia apuvälineitä. Hirvijahdissa on VHF ja siinä kaikki. Koiranomistajia ymmärrän, että pitää olla kepsit ja muut, kun koira pitää löytää ennen, kuin lähtevät sunnuntai-iltana reissuhommiin kauas kotoa. On meinaan sen verran sitkeitä koiria, etteivät ihan helpolla hirvestä luovuta.

[Pertti Kurki]

Kyllä koiralla metästys on jaloa hommaa! Valitettavasti kahden koiran pitäminen ei oikein onnistu juuri nyt, joten mulla on vain punainen pystykorva. Haaveissa on oma hirvikoira. Seisojat on kans uljaita koiria, mutta sitä en ymmärrä miksi riekot pitää muka lentoon ampua; maahan tietenkin seisojan merkkauksesta, varmempi osuma, vähemmän raanaita.

Maalinnunpyynnistä tuli ykköshommaa kun sattui aivan maagisen hieno reissu tuonne Sodankylän ja Inarin kunnan rajalle pari vuotta sitten. Kaverin koira pelasi kuin unelma ja metät oli täynnä poikamettoja. Tulilla yöt tietenkin. Oli ilo kantaa raskasta reppua autolle

Hirvenpyynti on enämpi makkaran paistoa...haukullekaan ei oikein pääse kun ei ole omaa koiraa...lihaa kyllä tulee asialle asti, mikä onkin homman tarkoitus.

Huominen menee hirvihommissa, mutta sitten alkaa se varsinainen metästys

[Naltioon]

Eihän nykyajan metsästäjä ilman apuvälineitä kohta pärjää. Jahtikauden alussa Lapin Radiokin on kadonneiden koirien kuulutus kanava... Mistä kaikki johtuu? Jos koira ei isännän kans pennusta asti opi metsässä kulkemaan, merkkaa isäntäänsä ja haetaan autoilla päivän päätteeksi jalkamatkan kantaman ulkopuolelta, niin ihmekö tuo. Ei se koirien vika ole, jos ihminen "viisaudessaan" jalostaa siihen suuntaan, että koirat on hukassa astuessaan Tapion tarhaan. Toisaalta ihminen on viimeisten vuosikymmenien aikana muokannut luontoa, että eihän metsän eläimetkään kohta sitä omakseen tunnista. On teitä, hakkuuaukioita jossa ei kohta linnulle istumapuuta, reviirit muuttuu, koneet jyllää... Nämä ovat vanhan liiton havainnoijan mielipiteitä, älkää pahoittako mieliänne.

[setä tuomo]

Raudulle: Mie kokeilin niitä ääniä vahvistavia kuulosuojia lauantaina. Tykkää ken haluaa, ei ollu mun juttu, kun kähisi ja pähisi...

Mulla on vahvistavia kuulonsuojaimia kahdet. Toiset, kuuluisampaa merkkiä, kähisevät ja pähisevät, eikä asia korjaantunut tehdasvaihdollakaan. Samaa paskaa. Vain ratakäyttöön.

Toiset, pienemmän, kotimaisen valmistajan tuotokset toistavat vahvistettunakin vain sen, mitä luonnosta kuuluu. Ei ylimääräisiä suhinoita. Niillä on kiva kuunnella ympäristöä hirvipassissa istuessa.

[rautu]

Mulla on Bilsomin Impact sportit. Oli edulliset. Ei niistäkään suhinoita kuulu. Mutta syksy näyttää, miten niihin kotiutuu. Tottakai vahvistavat kahisevien vaatteiden ääntäkin.

[rautu]

Eihän nykyajan metsästäjä ilman apuvälineitä kohta pärjää. Jahtikauden alussa Lapin Radiokin on kadonneiden koirien kuulutus kanava... Mistä kaikki johtuu? Jos koira ei isännän kans pennusta asti opi metsässä kulkemaan, merkkaa isäntäänsä ja haetaan autoilla päivän päätteeksi jalkamatkan kantaman ulkopuolelta, niin ihmekö tuo. Ei se koirien vika ole, jos ihminen "viisaudessaan" jalostaa siihen suuntaan, että koirat on hukassa astuessaan Tapion tarhaan. Toisaalta ihminen on viimeisten vuosikymmenien aikana muokannut luontoa, että eihän metsän eläimetkään kohta sitä omakseen tunnista. On teitä, hakkuuaukioita jossa ei kohta linnulle istumapuuta, reviirit muuttuu, koneet jyllää... Nämä ovat vanhan liiton havainnoijan mielipiteitä, älkää pahoittako mieliänne.

Toki maailma ja maisemat muuttuu. Kyllä eläimet pystyvät myös hyväksikäyttämään maaston muutoksia. Ei kaikki välttämättä ole niille pahaksi.

Itse en ole hirvikoiraa laittanut koskaan. Muistan toki, kun koiramieskaverit ennen kepsejä soittelivat kotisänkyyn maanantai-aamuna viideltä, että älä enää etsi. Koira on kiinni jo. Eikä ne koirat hukassa olleet, vaan töissä. Siellä ne vierekkäin hirven kanssa makasivat suolla ja koira haukkui käheytyneellä äänellä.

Jos vehkeitä keksitään, niin miksei niitä voisi myös käyttää. En näe asiaa pahana. Hirvenmetsästys on kuitenkin sellaista hommaa, jota tehdään porukalla. Meilläkin on useita kymmeniä äijiä porukassa. Ennen pimeää pitää saada jokainen pois metsästä, joten jahdin pitää olla hyvin organisoitua. Siihen kuuluu myös se, että metsästyksen johtaja on tietoinen siitä, onko koirat tilanteesta pois, että voidaan siirtyä mahdollisesti toiselle alueelle.

On eri homma, jos koiramies metsästää itsekseen tai hyvin pienellä porukalla.

Joka tapauksessa mielenkiinnolla odotan tulevaa viikonloppua ja jahtitilanteita.

[Pertti Kurki]

Eihän nykyajan metsästäjä ilman apuvälineitä kohta pärjää. Jahtikauden alussa Lapin Radiokin on kadonneiden koirien kuulutus kanava... Mistä kaikki johtuu? Jos koira ei isännän kans pennusta asti opi metsässä kulkemaan, merkkaa isäntäänsä ja haetaan autoilla päivän päätteeksi jalkamatkan kantaman ulkopuolelta, niin ihmekö tuo. Ei se koirien vika ole, jos ihminen "viisaudessaan" jalostaa siihen suuntaan, että koirat on hukassa astuessaan Tapion tarhaan.

Kyllä hirvikoirat on olleet "hukassa" aikaisemminkin...kyse on enämpi isännän/emännän hätäilystä kun ei ole harminta aavistusta missä kairassa koira on. Nyt kun on tutkat käytössä niin eipä tarvi ihmetellä miksi näin on ollut: kun koira siirtyy 30 km hirvien perässä niin ei sitä ihan heti tarvi ootella takaisin. Eli en oikein usko, että tässä olisi mitään koulutuspuutetta...

Pystykorvaa olen pitänyt ihan alusta pitäen lenkeillä ja metässä vapaana, vieläkin se on pääosin vapaana lenkeillä vaikka on kohta 1 v. Jatkuvasti isompaa "hakua" tekee, mutta ei pienintä epäilystä, etteikö tiedä missä isäntä on. Viime viikonloppuna koira oli niin pitkään "hukassa" että istuin kannon päähän odottelemaan. Vartin päästä tuli kyselemään että mikä on yleissuunta? En käytä tutkaa.

[Inari74]

Seisojat on kans uljaita koiria, mutta sitä en ymmärrä miksi riekot pitää muka lentoon ampua; maahan tietenkin seisojan merkkauksesta, varmempi osuma, vähemmän raanaita.

Olen varma että hyvin moni seisojamies ampuu lintuja myös maahan, tilanteesta riippuen. Alkusyksystä lintuja on vain vaikeaa havaita ennen lentoonlähtöä.

Itsellä kolmas seisoja menossa ja oikeastaan vasta tämän nykyisen kanssa ymmärsin että on aivan minun oma asiani miten sillä metsästän. Piruako sitä ressaamaan jollain koehaihatteluilla itseään, vaan nauttii metsästelystä ihan niinkuin itse haluaa. Ampuu vaikka maahan jos siltä tuntuu, eikä ota paineita jokaisesta koiran virheestä, tekeehän sitä itsekin virheitä. Tätä "viisautta" olen yrittänyt monelle aloittelevalle koirametsästäjälle myös viljellä.

[rautu]

Olen ollut metsällä pystykorvan kanssa ja seisojan kanssa ja molemmat jahtimuodot on kyllä hienoja. Itse en voi koiraa ottaa ilman, että emäntä lähtee samalla ovenavauksella. Joudun siis jahtaamaan pääasiassa omalla vainulla. No siihen tottuneena sekin kyllä onnistuu.

Niillä seisojilla, millä olen päässyt jahtaamaan, on aina ammuttu lentoon. Olisiko se perua jostain vanhoilta ajoilta ja jotenkin tyylipuhtaampaa niin. Mene ja tiedä. Itsekin näkisin, että jos omaksi ilokseen metsästää, eikä kilpailuissa koiralla käy, niin sama kai tuo on. Tarkoituksena on kuitenkin saada lintu varmasti eräksi, kun tappohommiin ryhtyy. Silloin maahanpäin on riskittömämpi tapa, jos etäisyys on kohtuullinen.

Riekkohommissa olen ollut sekä pelkästään äijäporukalla ja sitten koirien kanssa. Koirien kanssa ongelmana on se, että koirat väsyvät, kun itsellä vielä olisi virtaa. Sen takia -aamuhämärissä tunturiin ja iltahämärässä takaisin- tyyppiset reissut pitkine kävelymatkoineen sopii minulle paremmin. Lintuakin tulee ihan mukavasti sillälailla, vaikka suurin osa varmaan väistää helposti.

Jospa ensi vuonna taas pääsisi tuntureille jahtaamaan.

[rautu]

Tulin tänne hirvenmetsästysmailleni. syötitin 4 kpl kanuloukkuja ja toiveissa olisi lähipäivinä saalista saada. Kaksi koppeloa lähti auton edestä yllättäen. Olivat niin maastonvärisiä, että hämärissä näkyivät vasta lähtiessään lentoon. Iso hirvi oli katkaissut langan, jonka paikkasin. Aamulla päästään tositoimiin.

[rautu]

Hieno päivä metsällä. Aamulla ensimmäisessä hirviajossa seisoin pellon reunalla passissa. Kauris käveli hiljalleen pellon toiselta puolelta minua kohti. Se tuli varovaisin askelin ja kuulosteli ja katseli tarkasti. Ei huommanut minua, vaikka seisoin avonaisella paikalla. Lopuksi se köpsytteli 20 metrin päässä minusta paljaalla pellolla vieressäni tuulen yläpuolella. 10 minuuttia se söi ja patsasteli siinä. Lopuksi se asteli rauhallisesti metsän puolelle. Missään vaiheessa se ei minua huomannut, enkä minä halunnut antaa merkkiäkään itsestäni. Hauska ja erikoinen kokemus.

Pari hirveä saatiin. Metsoakin katselin puunoksalle risktikon läpi, mutta en halunnut liian helppoa saalista. Metso nimittäin pyrähti oksalle viedessäni loukkuun sapuskaa. Poikametso, joka ei välittänyt, vaikka hyörin loukun kimpussa 50 metrin päässä aikani.

Aamulla lisää upeaa metsästystä.

[Inari74]

Päivä Lemmenjoen tuntureilla takana. Riekkoja löytyi ihan mukavasti mutta melko arkoja olivat ja koiran työskentely tänään "vain" kohtalaista. Pari tuli kuitenkin reppuun, ja nyt saavat puolestani olla rauhassa. Meillä hirvijahti jatkuu vasta 11.10 ja tänään katselin komeaa runoa alle 30 metristä, ilmeisesti sekin tiesi uudet metsästysajat

[rautu]

Kylläpä on metsoja paikat väärällään. Tänäänkin kymmenkunta havaintoa.

Mukava metsästyspäivä taas takana. Laukaustakaan en taaskaan ampunut. Hyvää seuraa, nuotioita ja jännittäviä tilanteita, mukavaa syyskeliä.

Niin ja kuulevat korvasuojaimet olivat hyvät. Eivät suhisseet yhtään vaan vahvistivat ääntä hienosti. Hirvikoiran haukku kuului jo kauan ennen, kuin ilman suojaimia. Samoin kuulin etumaastossa liikkuneen hirven, kun se kulki passiketjua pitkin. Tulee lisää mielenkiintoa passissa istumiseen.

[murku]

Olinpa jänisjahdissa viime maanantaina.Pikäkoipia on runsaasti,keli oli mainio,koira toimi hyvin,mutta silti kaikki ei mennyt kuin Strömsöössä.Heti hämärissä ajokoira Otto löysi ensimmäisen jäniksen.Ajettava osoittautui niin keskenkasvuiseksi ,että jätettiin kasvamaan ja pian jänis hukkuikin koiralta,pyöri pienessä tiheikössä koko ajan.Pian löytyi toinen jänis.Nyt oli koiran edessä koneempi ajettava,ajo kesti yli kaksi tuntia mutta ei osunut jussi haulikkohollilta juoksemaan.Iltapäivällä saatiin vielä kolmas ajo.Olin pasissa autiotalon pellon laidassa ,jänis kierteli lähistöllä ja näinkin sen jo pari kertaa kauempaa.Kohta jänis nylkytteli peltotietä minua kohti,mutta hyppäsikin sivuun vatukkoon.Nykäisin piipullisen ja jänis teki voltin.Läksin rauhassa kävelemään paikalle ,mutta ei löytynyt jänistä.Koirakin saapui ja ryntäsi läheisen riihen alle,riihenseinustalla näkyikin verta.Jussi oli haavoittunut ja tunki hädissään riihen alle,josta sitä ei saatu pois koska alusta oli toisesta päästä olemattoman matala.Harmitti ankarasti harkitsematon laukaukseni ja ehkä kitumaan jääneen jäniksen kohtalo.Moniaita jänisjahteja on käyty,mutta ensimmäistä kertaa jänis rakennuksen alle meni,joskus on kyllä kivenkolosta kaivettu ihan tervekkin jänis esiin.Lommo tuli tällä reissulla vastuullisen mehtääjän kilpeen.


Aloita jälkiruuasta,elämä on epävarma.