Umpihankisukset

[jatta]

kysäsempä tässä välissä: mitä eroa naisten tunturisuksilla ja miesten tunturisuksilla? Muutakin kuin väri?

[f7391]

kysäsempä tässä välissä: mitä eroa naisten tunturisuksilla ja miesten tunturisuksilla? Muutakin kuin väri?

Painoluokka ja pituus?

[diver]

Veikkaan että jalkavuudessa löytyy eroa eli naisten mallit vähän löysempiä.Pituus/paino suhde.

[jatta]

168/98

[diver]

https://www.en.asnes.com/right-length-on-mountain-skis/
Tuossa esim.åsnesin taulukoita

[f7391]

168/98

Tarkoitin siis, että naisten suksia löytyy lyhyempinä ja pienemmille painoille kuin miesten suksia. Ei kai noissa muuta eroa voi olla.

[Raato]

Tuskin on muuta eroa kuin mallien max/min pituudet/jäykkyydet, vaikka nyt myyntimies mitä sanoisi. Aina kannattaa muistaa että markinoiden tarkoitus on myydä mahdollisimman paljon ja houkutella uusiin kauppoihin.
Mallin soveltuvuus voisi olla mieluummin"iso/pieni".

[luuppi]

Tuo asnes-taulukko sentaan mainitsee lisakuorman huomioimisen. Toki selassa vaikutus merkittavampi kuin ahkiossa (jotenkin nuo yhdistetty vain yleishuomautukseksi).

BTW: vielako pohjoisen busseissa on max. rajotuksia suksien pituudelle? Kyllahan ruumaan mahtuu... vaikkapa vahan vinoon
- ei ole tullut vastaan, mutta joskus oli aikatauluissa tuollaisiakin 'alahuomautuksia"

[lepposasti]

kysäsempä tässä välissä: mitä eroa naisten tunturisuksilla ja miesten tunturisuksilla? Muutakin kuin väri?

Kerran kyselin Åsnesin asiakaspalvelusta ja sain vastauksen:
"Liv and Amundsen is basically the same ski.
Liv is the woman ski and Amundsen is the male/unisex ski.
You can go for both of this skis, out of what design you like the best.
But Liv is more aimed at women, and Amundsen is unisex ski."
Luulenpa että eroa on vain värissä ainakin tässä tapauksessa.

[hannes]

Otin Virpi Kuitusen aktiiviuran aikaan perinteisen sukset, niin myyjä kehui niitä Kuitusen suksiksi - siis samanlaisiksi.

[Raato]

Mielenkiinnon vuoksi testasin erilaisia suksia ja niiden kantavuutta suhteessa pohjan pinta-alaan.
Parhaiten kantoi pitkä suksi, jopa silloin kun alaa oli vähemmän kuin leveässä/lyhyessä, ammattilainen puhuisi varmaan joistain leikkausvoimista lumen suhteen.

[Aaro]

Mielenkiinnon vuoksi testasin erilaisia suksia ja niiden kantavuutta suhteessa pohjan pinta-alaan.
Parhaiten kantoi pitkä suksi, jopa silloin kun alaa oli vähemmän kuin leveässä/lyhyessä, ammattilainen puhuisi varmaan joistain leikkausvoimista lumen suhteen.

Ajattelisin niin että kantavuutta tulee myös suksen sivussa olevasta lumesta (ennen sen leikautumista), joten pitkässä suksessa tätä sivukantamaa on pitemmältä matkalta - viisaat korjaatkoon.

[Normanton]

Tuon pitkän suksen paremman kantavuuden kyllä huomasi hyvin helmikuussa viikon vaelluksella UKK:ssa, kahdella meistä oli 250cm Peltosen metsäsukset ja kolmannella OAC Kar 149 liukulumikengät, pohjan pinta-alat ovat hyvin lähelle samat, mutta liukulumikenkä upposi pehmeässä lumessa huomattavasti syvemmälle, usein nilkkaa tai jopa puolta säärtä myöten kun metsäsuksi upposi vain 1-2cm. Mietimme reissussa useaan otteeseen syitä tähän, kun kaksi meistä oli insinöörejä, mutta ihan lopullista teoriaa emme vielä keksineet, hypoteeseja kyllä useammankin.

[Ursus]

Kaikkea muuta kuin insinöörin selitysyritys: Lumipatja on huokoinen materiaali, joka koostuu lumikiteistä (jotka ovat kaikki erilaisia). Kun paino on liukulumikengällä, sen alla oleviin samoihin lumikiteisiin kohdistuu isompi paino/neliösentti, kuin enempään määrään lumiteitä suksien saman pinta-alan kokoisen lumimäärän alla.
Superlonpatjakin tiivistyy huokoisena materiaalina vähemmän maatessa kuin sillä seistessä.
Suksen reunan ulkopuolelle jäävän lumen merkitys on uppoamisen suhteen käsittääkseni kovin pieni, paitsi jos kyseessä on pikkaisenkin tiivitynyttä lunta tai peräti hankea (hanki tarkoittaa jäätynyttä tiivistynyttä lunta, eikä isoa lumimärää).

[Eräkulkuri]

Tälläinen kommentti vuodelta 2008:

Jonkinlaisena yhteenvetona aikaisempiin keskusteluihin hanki- ja metsäsuksien ominaisuuksista esitän tässä seuraavan tiivistelmän.

Yleensä hanki- ja metsäsuksien kantavuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota lähinnä vain niiden kokoon eli pohjan pinta-alaan. Se ei kuitenkaan ole koko totuus ja pätee vain siinä tapauksessa, jos sukseen lumesta kohdistuva pohjapaine on yhtä suuri koko suksen alalla. Tämä toteutuu ideaalisissa olosuhteissa likimain silloin, kun suksi on tasajäykkä lankku ja sukseen kohdistuu keskeinen kuormitus. Tällainen suksi ei kuitenkaan ole hiihdettävyydeltään hyvä.

Sukseen pituussuunnassa kohdistuva pohjapaine riippuu suksen jäykkyydestä (poikkileikkauksen jäyhyysmomentista), suksen jalkavuudesta ja sukseen kohdistuvan kuormituskohdasta eli siteen paikasta. Saman suksen pohjapaine on täysin erilainen kovalla hangella ja pehmeällä lumella.

Kovalla hangella ja tasaisella alustalla paras kantavuus saavutetaan riittävän jäykällä ja jalkavalla suksella, kun siteen paikka on suksen puolivälissä. Silloin pohjapaine on lähes vakio koko suksen pituudelta ja siksi kyseinen suksi pitää hiihtäjän parhaiten hangen pinnalla ja on lisäksi ohjattavuudeltaan hyvä. Toisaalta tällaisissa oloissa kantavuudella ei ole merkitystä. Vasta kun hangen kuori alkaa pettää ja suksi sukeltaa lumeen, tulee perinteisen metsäsuksen paremmuus esiin. Tätä on kompensoitu jäykällä suksella siirtämällä siteen paikkaa taaksepäin, mutta silloin suksen kannat uppoavat ja hiihtäminen tapahtuu koko ajan "ylämäkeen".

Se tiedetään, että metsäsuksessa pitää olla löysä kärki, joka nousee hangen pintaan, vaikka sukset muutoin uppoavatkin lumeen. Siteen paikaksi on tuolla aiemmissa pohdiskeluissa määritelty suksen kannasta mitattuna kengän keskelle 45 % suksen kokonaispituudesta. Metsäsuksen jalkavuudella ei ole yhtä paljon merkitystä kuin sen jäykkyydellä. Pitkälti taipuisan kärkiosan lisäksi myös suksen kantapuolen tulisi olla joustava. Suksen taipuessa etupuoleltaan ylöspäin taipumakohdan tangettikulma välittyy siteen kohdalta myös suksen kantaosasta alaspäin varsinkin, jos se on jäykkä. Siksi myös kannan tulisi joustaa sopivasti.

Suksen jäykkyyden optimointi on hienovaraista työtä. Vanhoissa puusuksissa se tapahtui poikkileikkausprofiilia muotoilemalla. Kärjen ja kannan lattamuotoa muunneltiin kolmiomaiseksi kohden suksen keskiosaa. Näin suksen jäykkyyttä eli poikkileikkauksen jäyhyysmomenttia kasvatettiin minimoimalla sen vaikutusta suhteessa suksen massaan eli painavuuteen. Nykyiset sukset ovat poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoisia ja siten muotoilultaan huonompia kuin vanhojen mestareiden valmistamat sukset.