Esittele täällä grammattu reppusi

Micke
Viestit: 2347
Liittynyt: 30 Maalis 2011 14:15
Paikkakunta: Maalla

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja Micke »

Sateenvarjo on autossa ja pysyy siellä. Ei mukana ole kelvollista puukkoakaan, mutta eiköhän Opinelilla saa tikkumaiset kiehiset veistettyä.


"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
Metsän Omena
Viestit: 3105
Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja Metsän Omena »

Ravinnon ja muun varustuksen painon suhdetta kannattaa miettiä. Onko yksi ylimääräinen kilogramma yhtä merkityksellinen viiden kilon repussa kuin viidenkymmenen kilon repussa?

Kerran muonaa oli lähtiessä selässä 30kg, niin päätin satsata makuupussin eristeeseen 500g ensin aiottua enemmän.

Onnistuneesti grammattu reppu ei ole sellainen, josta määränpäässä kaikki ravinto on syöty. Hätäväran tulee jäädä yli jos ei hätä kohdannut. Minulla se on 5000 kcal pidemmällä yksinvaelluksella.
Tunnelivaeltaja
Viestit: 267
Liittynyt: 16 Kesä 2006 18:38
Paikkakunta: Espoo

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja Tunnelivaeltaja »

^^
Sateenvarjo on (tietenkin) epäkätevä varuste epätasaisessa maastossa liikuttaessa. Mutta kyllä minullakin oli sellainen mukana heinäkuun 1991 Kilpisjärven päivä-/yöretkellä, joka antoi alkusysäyksen vaellusharrastukselleni. En tosin tainnut sitä kuitenkaan käyttää.
Micke
Viestit: 2347
Liittynyt: 30 Maalis 2011 14:15
Paikkakunta: Maalla

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja Micke »

Metsän Omena kirjoitti: 11 Huhti 2024 19:58 Ravinnon ja muun varustuksen painon suhdetta kannattaa miettiä. Onko yksi ylimääräinen kilogramma yhtä merkityksellinen viiden kilon repussa kuin viidenkymmenen kilon repussa?

Kerran muonaa oli lähtiessä selässä 30kg, niin päätin satsata makuupussin eristeeseen 500g ensin aiottua enemmän.
Tuolla retkipeitolla olen nukkunut jossain -2 asteessa merinoalusvaatteiden kanssa, ei se tietystikään ole poissuljettua, että vaihtaisin sen tilalle vähän alta kilon painoisen makuupussin, mutta jos lupaa öiksi plus-asteita, niin luultavasti säästän mielummin painossa, jos voin. Ei makuupussin aiheuttama, noin 300-350g lisäpaino katkaise kamelin selkää, mutta tavallaan en näe sille tarvetta. Ja toisaalta mielummin otan silloin mukaan untuvahousutkin, untuvavaatteet päällä voin hyvinkin nukkua, jolloin lisäpaino on monikäyttöisemmässä muodossa.

Pitkällä reissulla eristävämpi makuupussi saattaisi kyllä säästää ruokasatsin painossa enemmän, kuin lisää varustuksen painoa, jos nyt jaksaisi alkaa optimoimaan viimeisen päälle.

Kolme vuotta sitten kun kävelin hieman enemmän per päivä kuukauden verran, söin noin 1000g ruokaa päivässä ja hikoilin alkuyön tuonkin peiton, alla kun kroppa kävi kierroksilla pitkälle yöhön. Silloin ei olisi kannattanut ainakaan lämpimämpää pussia kantaa, mutta täydensinkin ruokaa 6-10 päivän välein.

Kahdessa viikossa mulle ei pitäisi tulla vielä nälkää, jolloin menee mellkein minkä verran ruokaa vaan on tarjolla, itse olen varannnut noin päivän verran ekstraa mukaan, mutta viimeisinä päivinä, kun minkään ei pitäisi mennä enää pahasti vikaan, olen hieman saattanut "lainata" ekstrapäivältä...
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
Metsän Omena
Viestit: 3105
Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja Metsän Omena »

Minäkin aikanaan söin viimeisinä päivinä hätävaraa pienemmäksi, kunnes oppirahat oli maksettava. Tästä on aikaa jo yli 20 vuotta. Olisiko ollut alle 50 kilometriä, eli puolitoista vuorokautta, vaelluksen päätepisteeseen, kun tiheässä vuorenrinteen pajukossa hukkasin karttani. Perään huonoa näkyvyyttä ja sellaista. No, oppi oli ettei rautaisannosta (hätävaraa) syödä ja karttarutiini karabiinihaan kanssa tarkempi. Onneksi suuntavaisto ja karttamuisti edes kohtalaiset.
akuusist
Viestit: 608
Liittynyt: 15 Helmi 2007 14:34

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja akuusist »

Jos ruoka loppuu niin haittaako tuo, mikäli maasto on helppoa (vaikka metsälappi) ja majoite kunnossa. Suolaa voisi olla kiva saada veden kaveriksi. Ehkä vähän sokeriakin jos pitäisi tehdä suunnistuspäätös ja aivot löisi tyhjää? Oikeastaan harmi etten ole kokeillut miten oma mieli tuon ottaisi.
Aaro
Viestit: 2464
Liittynyt: 12 Tammi 2010 16:30

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja Aaro »

Eikö repun painolla ole suora yhteys kuljettuun matkaan, jos käytetty energia on vakioitu eli vaikka 4000Kcal päivässä. Miksi siis ei lyhennä hieman päivämatkaa ja lisää vähän repun painoa jollain retken laatua lisäävällä. Jo vauhdin hidastaminen ja taukojen lisääminen saattaa parantaa kokemusta.
Ursus
Viestit: 9599
Liittynyt: 13 Tammi 2006 19:01
Paikkakunta: K-P Suomenselkä

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja Ursus »

Tuo Aaron ajatus on keskeinen koskien vaeltamisen filosofiaa. Jokainen meistä tietää kokemuksesta, että parasta vaelluksella ovat tauko, leiriytyminen ja ruokailu. Pitääkö siis liikkua mahdollisimman kevyellä kantamuksella, että voisi kiirehtiä kovaa ja kauas, vai voiko lyhemmänkin päivämatkan jälkeen olla perillä.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Tunnelivaeltaja
Viestit: 267
Liittynyt: 16 Kesä 2006 18:38
Paikkakunta: Espoo

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja Tunnelivaeltaja »

akuusist kirjoitti: 11 Huhti 2024 22:54 Jos ruoka loppuu niin haittaako tuo, mikäli maasto on helppoa (vaikka metsälappi) ja majoite kunnossa. Suolaa voisi olla kiva saada veden kaveriksi. Ehkä vähän sokeriakin jos pitäisi tehdä suunnistuspäätös ja aivot löisi tyhjää? Oikeastaan harmi etten ole kokeillut miten oma mieli tuon ottaisi.
Tämä "hätävaran" mukana kantaminen on asia, jota olen ihmetellyt itsekin. Olen luopunut ylimääräisen ruoan mukaan ottamisesta jo parikymmentä vuotta sitten. Ainakin itselläni, joukkoliikennevälineitä käyttävänä, vaelluksen lopetuspäivä on käytännössä ennalta kiinnitetty, ja tiedän myös, paljonko päivän aterioilla kuluu ruokaa: juuri sen verran kuin päivää kohti on varattu. Aterioiden välisillä tauoilla syön pähkinöitä/kuivahedelmiä/suklaata, joita sitten tyypillisesti jää hieman jäljelle vaelluksen lopussa, mutta vain muutamia satoja grammoja.

Tietenkin idea ylimääräisen ruoan mukaan ottamisessa on se, että jokin voi mennä pieleen, eikä perille vaelluksen päätepisteeseen pääse suunnitellussa ajassa. Sellainen on kuitenkin harvinaista; ei ole osunut omalle kohdalle kertaakaan, joskin kaksi kertaa vaellus on päättynyt päivän suunniteltua aikaisemmin. Miksi pitäisi lisätä epämukavuutta kuljettamalla aina mukana ylimääräistä ruokaa sen varalta, että kerran elämässä ehkä joutuu epämukavaan tilanteeseen ruoan loppuessa kesken?

Periaatteessa asiat voivat tietysti mennä pieleen pahastikin, eli tulee esim. kulkemisen estävä loukkaantuminen. Mutta kuinkahan todennäköistä lienee se, että tällaisessa tilanteessa juuri yksi kilo ylimääräistä ruokaa ratkaisee sen, selviääkö tapahtuneesta hengissä vai ei?
Tunnelivaeltaja
Viestit: 267
Liittynyt: 16 Kesä 2006 18:38
Paikkakunta: Espoo

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja Tunnelivaeltaja »

Metsän Omena kirjoitti: 11 Huhti 2024 20:29 Minäkin aikanaan söin viimeisinä päivinä hätävaraa pienemmäksi, kunnes oppirahat oli maksettava. Tästä on aikaa jo yli 20 vuotta. Olisiko ollut alle 50 kilometriä, eli puolitoista vuorokautta, vaelluksen päätepisteeseen, kun tiheässä vuorenrinteen pajukossa hukkasin karttani. Perään huonoa näkyvyyttä ja sellaista. No, oppi oli ettei rautaisannosta (hätävaraa) syödä ja karttarutiini karabiinihaan kanssa tarkempi. Onneksi suuntavaisto ja karttamuisti edes kohtalaiset.
Olen varautunut kartan katoamiseen/tuhoutumiseen siten, että mukana on sekä alkuperäiskartat että tulostetut karttakopiot. Grammaamisen kannalta tämä on toki haitallista (esim. toissa kesän vaelluksella kopiota oli 150 gramman painosta), mutta ei läheskään yhtä merkittävä asia kuin ylimääräisen ruoan kantaminen.
diver
Viestit: 2405
Liittynyt: 28 Helmi 2008 19:10

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja diver »

"Ylimääräistä"ruokaa en ole kuljettanut pitkiin aikoihin.Jos on vaikka viiden yöpymisen reissu edessä on mukana kuuden päivän eväät.Kahdestaan on pitkään jo kuljettu ja hommat vakiintuneet aikalailla niin aina jää jotain tähteeksi jolla ainakin sen yhden lisäpäivän senpuolesta pääsee.
Voi teitä joista alkaa kuolemamme.
Voi teitä joita vapaus kahlitsee.(Juice)
StefanG
Viestit: 1922
Liittynyt: 17 Joulu 2013 12:21

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja StefanG »

Tunnelivaeltaja kirjoitti: 12 Huhti 2024 10:15 Miksi pitäisi lisätä epämukavuutta kuljettamalla aina mukana ylimääräistä ruokaa
Kuinkan paljon epämukavuutta tulee jos pitää mukan pari ylimääräistä pussia kuivamuonaa, painoa n. 300g.
akuusist
Viestit: 608
Liittynyt: 15 Helmi 2007 14:34

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja akuusist »

Ursus kirjoitti: 12 Huhti 2024 10:12 Tuo Aaron ajatus on keskeinen koskien vaeltamisen filosofiaa. Jokainen meistä tietää kokemuksesta, että parasta vaelluksella ovat tauko, leiriytyminen ja ruokailu. Pitääkö siis liikkua mahdollisimman kevyellä kantamuksella, että voisi kiirehtiä kovaa ja kauas, vai voiko lyhemmänkin päivämatkan jälkeen olla perillä.
Itse asiassa parasta vaelluksella on itselleni ollut kulkeminen. Jopa se jalan toisen eteen asettelu mutta enemmän kuitenkin uteliaisuus. Ehkä kyse on siitä kuinka kauan koen olevani perillä uudessa maisemassa. Onko se kymmenen sekuntia, tuntia vai päivää. Tauot ja leiriytyminen alkavat vuosien myötä nostaa vähän kannatustaan. Ruokailu ei vielä.
Aaro
Viestit: 2464
Liittynyt: 12 Tammi 2010 16:30

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja Aaro »

akuusist kirjoitti: 12 Huhti 2024 11:15
Ursus kirjoitti: 12 Huhti 2024 10:12 Tuo Aaron ajatus on keskeinen koskien vaeltamisen filosofiaa. Jokainen meistä tietää kokemuksesta, että parasta vaelluksella ovat tauko, leiriytyminen ja ruokailu. Pitääkö siis liikkua mahdollisimman kevyellä kantamuksella, että voisi kiirehtiä kovaa ja kauas, vai voiko lyhemmänkin päivämatkan jälkeen olla perillä.
Itse asiassa parasta vaelluksella on itselleni ollut kulkeminen. Jopa se jalan toisen eteen asettelu mutta enemmän kuitenkin uteliaisuus. Ehkä kyse on siitä kuinka kauan koen olevani perillä uudessa maisemassa. Onko se kymmenen sekuntia, tuntia vai päivää. Tauot ja leiriytyminen alkavat vuosien myötä nostaa vähän kannatustaan. Ruokailu ei vielä.
Jos uuden kulkeminen ja uteliaisuus on tärkeintä niin onko jalan kulku mielekästä ollenkaan? Minulle nuorempana, ehkä alitajuisestikin, hyvää mieltä tuotti riitävän rasituksen tuoma tyyneys ja tyytyväisyys - nykyään puhutaan endorfiineista tms. Vajaa suoritus jätti vähän kierroksille. Kalamiehenä sen tosin pystyi kyllä kuittaamaan. Jos olen oikeilla jäljillä niin repun paino ei ole ongelma riittävän rasituksen aikaansaamisessa. Mutta mikä sitten lienee totuus itse kullakin.
Micke
Viestit: 2347
Liittynyt: 30 Maalis 2011 14:15
Paikkakunta: Maalla

Re: Esittele täällä grammattu reppusi

Viesti Kirjoittaja Micke »

Aaro kirjoitti: 12 Huhti 2024 09:45 Eikö repun painolla ole suora yhteys kuljettuun matkaan, jos käytetty energia on vakioitu eli vaikka 4000Kcal päivässä. Miksi siis ei lyhennä hieman päivämatkaa ja lisää vähän repun painoa jollain retken laatua lisäävällä. Jo vauhdin hidastaminen ja taukojen lisääminen saattaa parantaa kokemusta.
Repun painolla on varmasti yhteys matkaan, jonka kykenisi kulkemaan päivässä, mutta itse olen pitänyt ohjenuorana sitä, ettei saisi tuntua illalla juuri missään ja seuraavana aamuna pitäisi olla viimeistään vapaa edellisen päivän rasituksista. Todellisuudessahan sellainen 20 kilsaakin varmasti oikeasti painaa, muttaei sitä tiedosta juuri seuraavana päivänä. En tiedä mikä taakka ruoan lisäksi parantaisi retken laatua oleellisesti, en ole oikein koskaan ymmärtänyt kesävaelluksella sanontaa, mitä raskaampaa kulkiessa sen mukavampaa leirissä, mulla on ollut aina mukavampaa leirissäkin, jos mukana on ollut taakkana vain tarpeellinen. Toki kevennyksen voi viedä yli, mutta aika vähällä sitä kuitenkin pärjää.

Tästä on tulossa sydämen vajaatoiminnan yms saamisen jälkeen eka kesävaellus yksin, voi olla hieman erilainen meno kuin ennen. Varovaista menoa varmasti luvassa, kevyehköllä repulla...
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
Vastaa Viestiin