Miellyttävin kämppämuisto

[gregor]

Puiston viihtyisin kämppä, kiitos jälleen talkooväelle.

Ketjun aiheeseen liittyen ensitapaaminen ja myöhempi yksinäinen joulu tuvalla ovat ihan mukavia muistoja.

[LauriA]

Siinähän se. Kauneus on katsojan silmässä

[13102013]

Ikkunalintuja nähty Rakitsanojalla, Vongoivan kammilla ja myös Manto-ojalla. Ylempänä näytetty kuva voi kuitenkin olla jostain muualta koska uudehko pöytä ja ristikkoikkuna ei sopine em kohteisiin.

Valmiit kiehiset jätän aina polttamatta, kyllä liiteristä löytyy sopivia lastuja sytyttämiseen, tai teen ne itse.
Kyllä nämä itärajan tuvat ja kammit ovat miellyttävien muistojen joukossa kaikki. Ja Karhuojan sauna parasta huippua.

[TiMoKo]

Manto-ojan autiotuvan linnut visertelee Laurin kuvassa.

[LauriA]

Manto-ojan autiotuvan linnut visertelee Laurin kuvassa.

Tämä.

[Aaro]

Tapasin eräällä kevättalven reissulla Peskihaaran ja Peuraselän välisellä uralla näiden lintujen vuolijan - keski-ikäisen naisihmisen. Keskusteltiin linnuista ja talkoista ja vähän asiaan liittyvästä filosofiastakin. Minulle silloin linnut saivat sielun ja melkein lentokyvynkin. Herättävät mukavia muistoja kämpiltä.

[Wirta]

Olimme yli 15v sitten elokuussa kolmen miehen porukalla Pöyrisjärven erämaa-alueen itä-osissa Naltijärven kämpällä yötä ja teimme siitä pitkän päiväretken Käkkälöjoen vartta ylöspäin kalastellen. Matkalla näimme mönkijäuralla liikkuvan vanhan Toyota maasturin, jossa oli kolme ihmistä ja vene perässä. Myöhemmin samana päivänä näimme heidät jalkaisin joen varrella ja huomasimme myös maasturin koivikossa kaukana uralta. Se tuntui hieman erikoiselta, koska olimme mielestämme erämaassa.

Palasimme illalla yöksi Naltijärven kämpälle ja myös tuo maasturiporukka, kaksi miestä ja nuori nainen, saapuivat sinne. He pitivät illalla myöhään nuotiota kämpän pihalla. Ainakin osa heistä oli paikallisia. Nukuimme yön kämpän lavereilla ja heistä toinen mies ja nainen tulivat myös kämppään nukkumaan, mutta toinen mies jäi ulos koko yöksi. Aamulla kuuden aikoihin hän romisteli melko äänekkäästi kämppään sisälle. Kaverinsa heräsi siihen ja kysyi, ”etkö sinä ole nukkunut koko yönä?” Vastaus oli sen verran hauska, että muistan sen hyvin vieläkin. ”En minä ole ehtinyt, kävin kalastamassa tuolla lammella jne. Minä ajattelin, että nukun sitten ensi yönä tai sitten seuraavana, miten nyt sattuu menemään.”

Jäi sellainen vaikutelma, että tämä porukka ja erityisesti tämä hieman vanhempi mies todellakin nautti elämästään elokuisessa erämaassa. Me jatkoimme kalastelemaan lähemmäs Norjan rajaa ja sillä reissulla myös kuulimme yöllä telttaan susien ulvontaa hieman kauempaa.

[tunturisusi]

Huhtikuun lopun ja toukokuun alun aamut Luirolla ja Tahvolla, kun sattuu olemaan kirkas ja tyyni ilma. Pakkanen kutittelee naamaa, kun pistäytyy ulos aamuvarhain. Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Ja päivällä sitten valon määrä tunturissa on aivan uskomaton.

[Nuortti]

Joskus parikymmentä vuotta sitten olin lokakuun alussa majoittunut Vieriharjun kämpälle. Olin yksin ja kyseessä oli sen reissun viimeinen ilta ennen Kemihaaraan ja junalle menoa Kemijärvelle. Rinkassa oli vielä viitisentoista kynttilää, neljä n. 10 cm pitkää ja loput matalia tuikkukynttilöitä. Päätin, että poltan kaikki kerralla, koska miksi veisin ne takaisin sivistykseen. Tein kynttilöistä pyöreän puualustan päälle ympyräisen kehän ja sytytin palamaan. Kahvi oli jo valmiina pannussa ruokailun jälkeen. Pullossa oli vielä Jaloviinaa tilkkanen eli ei muuta kuin nauttimaan retkeilijän onnesta. Peuraselältä oli ollut jonkinlainen taival mutta väsymys oli jo mennyt ohi. Kynttilät valaisivat upeasti Vieriharjun autiotupaa.
Sitten yht’äkkiä kämpän ovi aukenee ja pimeydestä tuli sisään vaeltaja, joka tervehti englanniksi. Vastasin tervehdykseen ja hetken kuluttua kaveri oli jo istumassa pöydän ääressä. Kun kysyin häneltä, mistä hän oli kotoisin, niin vastaus oli Puolasta. No, minähän innostuin kertomaan hänelle: ”Ja rozumiem mauo po polski”. Ja tämän jälkeen kerroin englanniksi, että olen opiskeluaikana ollut Puolassa autotehtaassa harjoittelijana 2 kuukautta ja opiskellut siellä tunnin puolaa päivässä. Puolan kielen taitoni oli kuulemma kolmivuotiaan tasolla, kun lähdin Suomeen.
No, keskustelu jatkoi englanniksi. Kaveri kertoi, että hän luuli tulleensa taivaaseen. Sen verran kauniisti kynttilät olivat tupaa valaisseet. Vaelluksen hän oli aloittanut Kiilopäältä. Ja illan mittaan puolalaisen vodka ja minun Jalluni loppuivat, mutta keskustelu jatkui vielä pitkään. Puolalainen oli ollut huolissaan, miten hän pääsisi takaisin Kiilopäälle. Kun kerroin, että Kemihaaran emäntä on menossa autollaan Kemijärvelle ja minulla on varattuna kyyti siihen ja todennäköisesti hänkin mahtuisi mukaan ennen kuin vaihtaisi bussiin, joka veisi hänet Sodankylään. Illan mittaan kaveri vielä kutsui minut Puolaan vaeltamaan, mutta se homma ei toteutunut. Ja se hiukkasen harmittaa vieläkin…

[Veljmies]

Monesti olen muistellut ruskaretkeä, jonka tein vähän reilut 40 vuotta sitten armeijasta päästyäni tyttöystäväni kanssa Lemmenjoen puistoon. Kävelimme Angelin tieltä Vaskojokivarteen ja siitä ylävirtaan. Sää oli sateinen ja ensimmäisen teltassa vietetyn yön jälkeen yövyimme tuvissa. Kuljimme reittiä Vaskojoki, Paskajoki, Vaskojärvi, Postijoki, Morgamoja, Vaskojoki.

Erityisen lämpimänä kämppämuistona on mielessäni säilynyt Vaskojärvellä vietetty yö. Yövyimme järven pohjoispuolella, lukitun rajavartioston kämpän lähellä sivupuron rannalla olleessa korsusaunassa. Saunoimme ja uimme kynttilän valossa purossa, minkä jälkeen nukuimme saunan lauteilla. Silloin oli sateesta ja pimeydestä huolimatta lämmin tunnelma ja nuoren miehen mukava olla.

Nykyisin tuo korsusauna lienee jo romahtanut, joten muistoja ei voi käydä enää verestämässä?