Ideoidaan Suomeen oma pitkänmatkan vaellusreitti

[Jouni]

Oletko asentopaikan aave lukenut Suomen Luonto -lehden 7/2023? Siellä Risto Sulkava ja Ari Aalto esittävät luontokäytävien verkostoa. Käytävät yhdistäisivät kansallispuistoja ja muita suurempia suojelualueita toisiinsa ja toimisivat leviämisteinä eliölajeille ja samallapa niistä kehkeytyisi kiinnostavia kulkuväyliä meille huvin vuoksi virkistäytyjillekin. Lehdessä on pitkä artikkeli kartan kera, kirjastosta löytyy.

[gregor]

Tai ehkä toisin päin? Ensin patikointi vaikka Kilpisjärveltä Naruskaan erämaata. Sitten UKK-reittiä ja em. itärajan seudun reittejä ja ex-reittejä Kuhmon Teljoon eli Jongunjoen lähtöön. Siinä vaihto melontaan, alavirtaan Jongunjoki, Lieksanjokea Pieliseen ja siitä Saimaalle. Saimaalta ja Kuolimolta ei taitaisi olla mahdoton kehitellä tarkoilta kartoilta mielekkäähkö reitti aika vähillä kantotaipaleilla Repoveden suunnalle ja sieltä Kymijoelle ja Kotkaan.

Vesietappi olisi tietysti tuohon suuntaan antoisampi ja taitava meloja voisi lopetella retken vaikka Helsingissä kauppatorilla kahvitteluun. Se olisi kyllä tosi hieno fiilis. Täytyy tosin olla melko karsi vaeltaja että painaisi kävellen läpi tuon koillismaan pätkän Lapin jälkeen.

Saimaa sekä muutkin isommat järven ovat etelän erämaita. Voisiko tehdä sellaisen retken, että kävelisi loppusyksyn viimeisillä keleillä Lapista etelään, sitten kairojen loputtua pyöräilisi yhtä matkaa talven kanssa pieliselle, ja lopuksi hiihtelisi ensimmäisiä jäitä Lappeenrantaan. Varmaan täytyisi pitää pyöräilyn lomassa hieman pidempi puolivälin nollausleiri paikallaan, toivoa hyvää talvea, ja kierrellä virtapaikkoja.

[Hanu]

Oletko asentopaikan aave lukenut Suomen Luonto -lehden 7/2023? Siellä Risto Sulkava ja Ari Aalto esittävät luontokäytävien verkostoa. Käytävät yhdistäisivät kansallispuistoja ja muita suurempia suojelualueita toisiinsa ja toimisivat leviämisteinä eliölajeille ja samallapa niistä kehkeytyisi kiinnostavia kulkuväyliä meille huvin vuoksi virkistäytyjillekin. Lehdessä on pitkä artikkeli kartan kera, kirjastosta löytyy.

Minusta luontokäytävän ja vaellusreitin yhdistäminen on ristiriitaista. Luonto väistämättä kärsii retkeilystä ja suosituimmilla alueilla retkeilyn jäljet näkyy aika voimakkainakin. Toisaalta taas käytetty merkitty polku on helposti kuljettavissa tavallisessa talousmetsässäkin. Se on sitten makuasia, jos ei kelpuuta talousmetsää retkikohteeksi. Minulle talousmetsien retket ovat tarjonneet enemmän luontoelämyksiä Etelä-Suomessa kuin suojelualueet. Toki myös paljon enemmän aikaa olen niissä viettänyt.

[nuoriso-osasto]

Täällähän oli paljon hyviä ideoita reitille. Mikä sitten olisi reitin nimi, jos se vaikka lähtisi Naruskasta ja päättyisi Kilpisjärvelle? Omasta mielestäni nimen tulisi korostaa reitin erämaisuutta, sillä sen poluttomat osuudet erottaisivat sen kansainvälisistä vastaavista.

[Jouni]

Lappi, erämaat, poluttomuus, ekana tuli mieleen joku Lapland Wilderness Challenge. Mutta sen niminen kilpailu taisi olla ja liekö joskus tulossa uudelleenkin. Ei siis sellaista.

Pointtinahan tuossa on mahdollisimman pitkä erämaavaellus. Naruskajärveltä (eri kuin Naruska) Kilpisjärvelle kuljetaan 12 erämaan halki: Tuntsa, UK- puisto, Tsarmi, Vätsäri, Kaldo, Pais-Kevo, Muotka, Lemmenjoki, Puljun pohjoisnurkka, Pöyris, Tarvanto, Käsivarsi. Joten tuota voisi kutsua vaikka nimellä Erämaatusina (tai Lapin tusina, tai 12 erämaata...), tuttavallisemmin Tusina; Lapland Dozen, tuttavallisemmin Dozen.

Ruokaa voi tankata helpoimmin paikoissa joissa on kauppa: Saariselällä, Näätämössä, Utsjoella, Karigasniemellä ja Hetassa. Mutta kun soittelee ja kysyy saako lähettää/viedä täydennyspaketin niin muuallakin.

[Hanu]

Lapin likainen tusina?

Koska poluton, niin olisiko reitin sijaan 12 pistettä, joiden kautta kulku ja muuten reitin valinta olisi vapaa? Itse pitäisin tälläisestä kuviosta, koska en pidä kulkemisesta kuluneella viittapolulla.

[Tidus]

Olisihan se harmi jos Pohjois-Karjalan ja Koillismaan joutuisi jättämään reitistä pois. Toisaalta mitä enemmän karttaa tuijottaa, niin sitä selkeämmäksi käy, että varsinkin Koillismaa olisi aikamoista teillä kävelyä. Ja onhan Karhunpolullakin Pohjois-Karjalassa aika paljon tiekävelyä.

Naruska - Kilpisjärvi reitti 12 erämaan halki kuulostaa hienolta. Sen kun vielä suunnittelee menemään mahdollisimman tiheään autiotupien ja olemassaolevien reittien kautta. Jokien ylityspaikat pitäisi katsoa niin, että niistä on suurin todennäköisyys päästä helposti yli.

Reitin päätepiste voisi muuten olla kolmen valtakunnan raja Kilpisjärvellä. Siitä nimittäin voi Tosivaeltaja lähteä heti Gröna Bandetille

[Eräkulkuri]

Mikä on tämän pitkän vaellusreitin ja sen nimeämisen idea? Eikö se ole kuljettavissa, vaikka nykyisellään ilman sen "mainostamista" jopa kansainväliseksi reitiksi ja nimikin vielä englanniksi. Halutaanko sinne kulkijoita ulkomaita myöten? Rakennetaanko reitin varrelle erilaista opastusta ja muuta rekvisiittaa.

Annetaan näiden viimeisten erämaiden olla rauhassa eikä mainosteta ja rakenneta niitä suurille joukoille. Tuloksethan on kyllä nähtävissä monin paikoin.

PS. Pilatkaa vaan nämä viimeiset erämaat. Minulle se on aivan sama, kun en enää siellä kulje. Saattaa kuitenkin olla vielä jokunen hiljainen kulkija, joka haluaa nauttia erämaan rauhasta.

[Tidus]

Koska poluton, niin olisiko reitin sijaan 12 pistettä, joiden kautta kulku ja muuten reitin valinta olisi vapaa? Itse pitäisin tälläisestä kuviosta, koska en pidä kulkemisesta kuluneella viittapolulla.

Tämäkin on muuten ihan vaihtoehto. Onhan Ruotsin Gröna Bandet ja Norjan Norge På Langs reittejä, joille on annettu vain aloitus- ja lopetuspisteet. Reitin saa vapaasti itse suunnitella. Gröna Bandetille on jotain "reittirajoituksia" olemassa.

Toki jo olemassaoleva gpx-jälki helpottaa reittisuunnitelman tekoa ja potentiaalisesti houkuttelee ulkomaalaisia retkeilijöitä paikalle.

[Tidus]

Mikä on tämän pitkän vaellusreitin ja sen nimeämisen idea? Eikö se ole kuljettavissa, vaikka nykyisellään ilman sen "mainostamista" jopa kansainväliseksi reitiksi ja nimikin vielä englanniksi. Halutaanko sinne kulkijoita ulkomaita myöten? Rakennetaanko reitin varrelle erilaista opastusta ja muuta rekvisiittaa.

Annetaan näiden viimeisten erämaiden olla rauhassa eikä mainosteta ja rakenneta niitä suurille joukoille. Tuloksethan on kyllä nähtävissä monin paikoin.

PS. Pilatkaa vaan nämä viimeiset erämaat. Minulle se on aivan sama, kun en enää siellä kulje. Saattaa kuitenkin olla vielä jokunen hiljainen kulkija, joka haluaa nauttia erämaan rauhasta.

Ei kai erämaat tuosta pilalle mene? Massojen saaminen tuolle reitille vaatisi kunnollisen, merkatun reitin, mitä ei varmasti tule tapahtumaan.

[Hanu]

Erämaa-alueiden paras puoli on niiden puuttellinen varustelu. Kansallispuistot ovat monelta osin omaan makuun ylirakennettuja. Vaikka tuollainen reitti olisi pituudeltaan harvojen kokonaan kuljettavissa, merkittynä reittinä se houkuttaisi monia myös paloina kulkemaan. Minusta yhtään uutta viittapolkua ei tarvita. Kunhan entisistäkin olisi vara huolehtia...

Jos luotaisiin käytävien pisteiden luettelo, mahdolliset ruuhkat keskittyisi näille muutamille pisteille. Moni niistä voisi olla jo ennestään suosittuja, kuten vaikkapa Halti, Sokosti, Kevon seinä tms.

[Micke]

Muutama pakollinen paikka "reitin" kulkemiseksi olisi hyvä, silloin jokaiselle jää mahdollisuus hieman varioida oman maun mukaan.

Naruska-Tulppio-Nellim-Näätämö-Utsjoki-Karigasniemi-Inari-Näkkälä-Puussasvaara-Kilpisjärvi. Puussasvaaran laitoin sen vuoksi, ettei kukaan lompsisi maantietä Hetan kautta Kilpikselle.

Mun piti kulkea vuonna -21 noi kaikki erämaat, mutta syksyn kylmetessä päädyin kuitenkin pyörimään Saariselällä loppuun muistaakseni 5 päivää, kun kylmät ja sateiset kelit teki kulkemisesta lenkkarit jalassa ei niin täydellistä. Samat kilometrit olisi kaiketi tullut kyllä vaikka olisin kävellyt Tuntsallekin. Naruskaan ei ollut silloin edes suunnitelmana kulkea.

Laitan nyt oman reittini tänne (olen kyllä varmaan laittanut aiemminkin), muutamassa kohdassa kulkisin taatusti erilailla. Lähdin reissuun 3 viikon flunssan rippeiden kanssa ja kun tulin Keskimuurinmaan kohdilla Hetan tielle 6 päivän jälkeen oli olo melko väsynyt, joten valitsin tien Palojärven kautta Näkkälään. Tylsää kaputtelua 20 kilsaa, toisen muutoksen tekisin Karigasniemen jälkeen, suoraan vaan Ailikkaan polulle. Piilolan polulta Nellimiin en keksi luontevaa reittiä muuten kuin tiellä ja taisi tuossa burgeri-ateria olla jo mielessä kävellessä.

[Tidus]

Muutama pakollinen paikka "reitin" kulkemiseksi olisi hyvä, silloin jokaiselle jää mahdollisuus hieman varioida oman maun mukaan.

Naruska-Tulppio-Nellim-Näätämö-Utsjoki-Karigasniemi-Inari-Näkkälä-Puussasvaara-Kilpisjärvi. Puussasvaaran laitoin sen vuoksi, ettei kukaan lompsisi maantietä Hetan kautta Kilpikselle.

Mun piti kulkea vuonna -21 noi kaikki erämaat, mutta syksyn kylmetessä päädyin kuitenkin pyörimään Saariselällä loppuun muistaakseni 5 päivää, kun kylmät ja sateiset kelit teki kulkemisesta lenkkarit jalassa ei niin täydellistä. Samat kilometrit olisi kaiketi tullut kyllä vaikka olisin kävellyt Tuntsallekin. Naruskaan ei ollut silloin edes suunnitelmana kulkea.

Laitan nyt oman reittini tänne (olen kyllä varmaan laittanut aiemminkin), muutamassa kohdassa kulkisin taatusti erilailla. Lähdin reissuun 3 viikon flunssan rippeiden kanssa ja kun tulin Keskimuurinmaan kohdilla Hetan tielle 6 päivän jälkeen oli olo melko väsynyt, joten valitsin tien Palojärven kautta Näkkälään. Tylsää kaputtelua 20 kilsaa, toisen muutoksen tekisin Karigasniemen jälkeen, suoraan vaan Ailikkaan polulle. Piilolan polulta Nellimiin en keksi luontevaa reittiä muuten kuin tiellä ja taisi tuossa burgeri-ateria olla jo mielessä kävellessä.

Tuohan on jo loistava reitti! Itse vaihtaisin Inarin Njurkulahteen. Pysyy reitti erämaisempana. Njurkulahteen voinee lähettää oman postipaketin ruokaa? Tarvittaessa Njurkulahdesta pääsee Inariin täydennyksille liftaamalla tai taksilla.

[Micke]

Ruokapaketit on ainakin saanut lähetettyä Näkkälään, Njurgalahteen (tästä kokemuksesta on aikaa 31 vuotta, mutta toimii kai vieläkin) ja Nellimiin, niiden paikkojen lisäksi joissa on postilla tai matkahuollolla toimipiste. Itse lähetin Näkkälään siellä olevalle eräopas toimijalle ja se olikin sitten vaan sen kaverin autotallissa odottamassa. Sain kuvalliset ohjeet missä paketti lepää. Nellimin Wilderness Hotel on kai ottanut myös paketteja vastaan, mutta itse lähetin tutulle husky-yrittäjälle.

Karigasniemi-Inari on ihan OK väli siinä Tirron tienoilla on sellainen 6 kilsaa tietä, mutta Otsamon yli kulkeva reitti ei ole niinkään huono. Hammastunturinkin pääsee pienellä luovimisella aika mukavissa maisemissa, mutta se vaatii kyllä pysymistä ennalta ilmakuvasta katsotulla reitillä.

[Jouni]

Tidus: Kun kävelin Kemihaarasta Huuvautsin kautta Utsjoelle, yksi täydennyspisteeni oli Njurgalahdessa Ahkun tupa. Kun ystävällisesti kysyy ja esim. lupaa yöpyä yrityksen suojissa, monestikin onnistuu.

Hanu: Merkittyä reittiä ei tässä taida kukaan haikaillakaan. Vaan tietyt erämaat, tsi pakkopisteet tsi sen-ja-sen pisteen xx-puolelta (kuten Gröna Bandetissa). Kukin suunnittelee oman reittinsä, joskin toki olemassa olevia polkuja kannattaa hyödyntää (UKK-reitti Tuntsassa, UK-puiston polut tuvalta toiselle, Sevettijärvi-Pulmankia osan matkaa, Kevon reitti, Karigas-Tirro-polkua, Kietsimäkokivarren polkua tai kultamaiden reittejä, Kalmakaltio-Näkkälä-ura jne.

Micke: Siis ei Naruskaan, vaan Naruskajärvelle. Naruskajärvi on siinä heti missä Tuntsaa laajentava Sorsatunturin alue eli erämaat loppuu. Naruska on reilusti etelämpänä, mutts niinpä tieten tiesitkin.

Eräkulkuri: Vaikka miten hyvin joku saisi tällaisen "reitin" (lainausmerkeissä koska ei merkitty reitti) markkinoitua, on vaikea uskoa että kourallista enempää per vuosi lähtisi koko matkaa taivaltamaan. Samoissa erämaissa vaeltaa monikymmenkertainen määrä ihmisiä joka vuosi olipa tällaista pitkää reittiä ideoitu tai ei.

Jokien ylityksistä: Korkealla vedellä toki monikin joki voi olla ongelma, mutta normaalivedellä lähinnä vain Lätäseno. Jonka voi tarvittaessa kiertää itäpuolella edeten Poroenolle asti.