Tarinoita Repoveden latvoilta

Avatar
Eräkulkuri
Viestit: 3083
Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja Eräkulkuri »

KaukoAntero kirjoitti: 13 Tammi 2023 14:32 Hmmm,
Olisiko oli n. 2016 kevättalvea, kun Lojukosken kodalle hiihteli aamulla lammen yli herrasmies ahkion kanssa. Toivoteltiin hyvät huomenet ja kun kysäisin mistä matka, oli vastaus “tuolta latvavesiltä”. Satuinkohan kohtaamaan kuuluisuuden?
Kauko
Jos minua tarkoitat, niin olen kaikkea muuta kuin kuuluisa. Olen mieluiten syrjään vetäytyvä erakko. Mutta saattoi hyvinkin olla, että tapasimme ohimennen tuolla. Sitä kautta usein kuljin sinne omalle laavulleni.

Tuossa edellä laavua esittävässä kuvassa näkyy Repoveden maastoissa käyttämäni rinkkapulkka. Sen voi kätevästi heittää harteille ja taas välillä kellistää ahkioksi. Tämä sopii hyvin varsinkin "Reposkin" maastoihin, missä vesistöjen jäätaipaleet ja metsämaat vuorottelevat. Jäillä se kulkee ahkiona naruvedolla ja metsässä rinkkana harteilla. Vetonaru on liitetty niin, että se muodostaa V-kuvion, jossa kärki on kiinni hiihtäjän selkämyksen vyösoljessa. Näin pulkka pysyy paremmin hallinnassa kuin suoralla köysivedolla.

Lapissa minulla on toisenlainen rinkkapulkka. Siinä alumiiniputkesta liitetyt aisat on kytketty V-tyyliin Savotan putkirinkan kehyksen alaosaan asennettuun vetokoukkuun. Painavat ja vähän tilaa vievät varusteet on pakattu pulkkaan ja tilaaa vievät tarvikkeet rinkkaan. Tämän virityksen olen hyväksi havainnut Lapin kairoilla etenkin umpihankihiidossa. Kovalla alustalla iso ahkio on parempi ja siihen kannattaa pakata kaikki tavarat, sillä se kulkee kaikkein helpoitein.


Elämä opettaa, varsinkin eräelämä
tst
Viestit: 6535
Liittynyt: 20 Heinä 2006 21:36

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja tst »

Eräkulkurille kiitoksia tarinoista ja kuvathan kertovat aina myös tosi paljon. Jos vielä jotain rakotulijuttua ja kuvaa löytyisi. Ps. Palma de Pahkis on inttiajoilta tuttu ja ohesta löytyvä Orilammen Maja vielä tutumpi ja olihan alueella aikanaan myös Hillosensalmen lomakylä. Hyviä muistoja... :wink:
Micke
Viestit: 2277
Liittynyt: 30 Maalis 2011 14:15
Paikkakunta: Maalla

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja Micke »

Eräkulkuri kirjoitti: 13 Tammi 2023 15:02Jos minua tarkoitat, niin olen kaikkea muuta kuin kuuluisa. Olen mieluiten syrjään vetäytyvä erakko. Mutta saattoi hyvinkin olla, että tapasimme ohimennen tuolla. Sitä kautta usein kuljin sinne omalle laavulleni.
No et ehkä ole kuuluisa, mutta ns. scenen sisällä hyvin arvostettu. Jos tekisit retkeilyoppaan, niin luultavasti se olisi kohtuu haluttu ja myisi ehkä kohtuullisesti. Verraten siihen, mitkä viimevuosina ovat retkeilykirjoissa myyneet hyvin. Varsin kokemattomat retkeilijät ovat tehneet kirjoja, jotka ovat myyneet aika hyvin. Oikeasti kokeineita pitkän linjan retkeilijöitä noissa retkeilykirjailijoissa ei taida olla, kuin Jouni joka kirjoittelee tälläkin palstalla.

Toki näillä nuorilla "some-preesens" on kohdillaan....
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
Avatar
Eräkulkuri
Viestit: 3083
Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja Eräkulkuri »

tst kirjoitti: 13 Tammi 2023 18:54 Eräkulkurille kiitoksia tarinoista ja kuvathan kertovat aina myös tosi paljon. Jos vielä jotain rakotulijuttua ja kuvaa löytyisi. Ps. Palma de Pahkis on inttiajoilta tuttu ja ohesta löytyvä Orilammen Maja vielä tutumpi ja olihan alueella aikanaan myös Hillosensalmen lomakylä. Hyviä muistoja... :wink:
Rakovalkeahan oli ennen muinoin se erämiehen kunnon yötuli, kun ei makuupusseja ja muita nykyajan mukavuuksia vielä ollut. Havupetillä tai poron/hirventaljalla maattiin louteen tai laavun suojassa.

Kuten edellä kerroin, olen yöpynyt rakotulilla aikanaan niin Lapissa kuin mm. Repoveden takamailla. Yleinen asenne rakotuliin muuttui vähitellen kielteiseksi ja jokamiehen oikeuksien vastaiseksi. Tämän vuoksi minäkin lopetin rakotulihommat paljon ennen digikameroiden aikaa ehkä viitisenkymmentä vuotta sitten. Joitain kuvia minulla on tässä muunnettuna digitaaliseen muotoon. Diakuvina niitä taitaa olla jossain kokoelmissani useampia.

Laitan tähän vähän rakotulen anatomiaa:

Asentopaikka on laadittava tuulen suunnan mukaan siten, että tuuli käy vinottain laavun tai louteen takaa ja lietsoo tulipuiden kylkiä. Alkuvaiheessa tervaksisiin sytykkeihin tuli tarttuu hanakasti, mutta tärkeintä on saada tulipinnat hiiltymään kunnolla. Sitä voi auttaa huitomalla ilmaa tulirakoon vaikkapa hatun reuhkalla. Kun tulipinnat ovat hiiltyneet ja hehkuvat punaisina, poistetaan tulpuspalikat pöllien välistä ja rakotuli palaa lähes varmasti loppuun asti.

Rakotuli säätelee palamistaan tuliraon avulla. Jos rako jossakin kohdin käy väljäksi, niin palaminen sillä kohdin hidastuu tulipintojen etääntyessä toisistaan niiden lämpötilan aletessa. Näin ollen rakotuli kysesessä kohdin "huilaa", kunnes palaminen on toisaalla edennyt samaan vaiheeseen. Päin vastaisessa tapauksessa tuliraon ahtautuessa käy niin, että palaminen siinä kohdassa kiihtyy tulipintojen lähetessä toisiaan, kunnes tasapaino jälleen saavutetaan. Palamisnopeutta säätelee siis vastakkaisten tulintojen lämpötila, joka puolestaa riippuu tuliraon suuruudesta.

Kaikessa täydellisyydessään rakotuleenkin voi tulla toimintahäiriö. Jos nimittäin tulirako pääsee jossakin kohdin esim. oksapaikassa napautumaan kiinni, ei tulirakoon virtaakaan enää riittävästi palamisilmaa. Tätä varten tarvitaan ns. terävä sohokeppi, jolla tulirako rassataan auki.

Tyynellä säällä rakotuli palaa heikommin ja kovertuneen alapöllin pinnalle voi tällöin kertyä tuhkaa, mikä huonontaa palamista. Kova sivutuuli taas syö pöllien tulipinnat toispuoleiseksi.

Rakotuli hohkaa lämpöään molemmille sivustoille. Tästä osoituksena se, että lumi jää sulamatta pöllien alta. Tärkeintä on nostaa rakotuli riittävän ylös, jotta lämpö parhaiten kohdistuisi laavun tai louteen pohjatasolle. Hyvä keino on nostaa rakopöllit lumipenkan ja poikittaisen aluspuun varassa olevien aisojen päälle. Erittäin tärkeää on tukea yläpölli yhdellä tai kahdella perkkapuulla, joka kiinnitetään isolla naulalla yläpöllin päälle ja toisesta päästään aisojen päähän. Näin koko systeemiä voidaan liikutella lähemmäs tai kauemmaksi yöpyjistä.

Aikanaan kirjoittelin juttuja silloiseen ERÄ-lehteen ja joskus 90-luvun alussa kirjoitin ERÄ-lehteen pitkähkön jutun rakotulen toiminnasta otsikolla RAKOTULEN ANATOMIA.
Liitteet
img120.jpg
img120.jpg (55.85 KiB) Katsottu 784 kertaa
IMG_7881.JPG
IMG_7881.JPG (131.34 KiB) Katsottu 784 kertaa
IMG_7880.JPG
IMG_7880.JPG (164.36 KiB) Katsottu 784 kertaa
Elämä opettaa, varsinkin eräelämä
tst
Viestit: 6535
Liittynyt: 20 Heinä 2006 21:36

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja tst »

Kero kirjoitti: 13 Tammi 2023 09:29 Voisiko jopa sanoa niin että tämmöiset ”pintaa syvemmältä” kertomukset ovat tämän foorumin suola…
Voisi. :) Hienoja kuvia ja kertomuksia ja tosiaan jos saisit näitä vieläpä johonkin kirjalliseen muotoon niin aina parempi. Joku foorumilla tietää miten se tapahtuu.
Patikoitsija
Viestit: 2574
Liittynyt: 18 Elo 2010 19:17

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja Patikoitsija »

Mahdottoman hienoja tunnelmia joista on paikallaan lausua suuret kiitokset.
Pakinoitsija
Osmo
Viestit: 107
Liittynyt: 02 Syys 2010 18:48

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja Osmo »

On nämä jutut hienoa ja mielenkiintoista luettavaa. Suurkiitos Eräkulkurille! Kateuskin hiukka vihertää poskilla, kun ei tuollaista eräretkitunnelmaa pääse tavoittamaan enää ehkä missään päin maatamme.
Repoveteen tutustuin 2003 juuri puiston perustamisen ansiosta. Onneksi niin. Sittemmin paikka on muuttunut kovin rakennetuksi ja ruuhkaiseksikin.
Eräkulkuri kirjoitti: 11 Tammi 2023 11:34 . Minutkin saivat vihdoin haastettua käräjille.
En malta olla vilpittömässä mielin kysymättä: paljonko tuli hintaa kieltoalueella retkeilylle?
Tidus
Viestit: 384
Liittynyt: 15 Heinä 2013 08:34

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja Tidus »

On kyllä erittäin mielenkiintoista lukea näitä!

Se minua ihmetyttää että milloin on kehitetty riittävän hyvät makuupussit että niitä on voinut talviretkeilyssäkin käyttää? Voisi kuvitella ettei sellainen vaadi kovin kummoista tekniikkaa ja materiaaleja valmistaa. Toki jos se on esimerkiksi pelkästä villasta valmistettu niin pussin pitäisi olla todella paksu ja painava jotta se toimisi myös talvella.
Ursus
Viestit: 9510
Liittynyt: 13 Tammi 2006 19:01
Paikkakunta: K-P Suomenselkä

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja Ursus »

En osaa aikamääriä sanoa, mutta muistan kun jossain kaiketi Sipoonkorveksi nykyään kutsulla alueella oltiin 1960-luvun alkupuolella talvella partiopoikina yöretkellä laavussa yöpyen. Makuupussit olivat samoja, joita käytettiin kesälläkin. Ja oli kunnon pakkasyö (-15), joten jo nukkumaan mennessä paleli. Eikä edes ymmärtänyt liikkua itseään lämpimäksi. Aamulla olivat sormet niin kohmeessa, ettei meinannut saada monojen nauhoja solimittua. Olihan meillä laavun edessä jonkinlainen pinotulikin. Tunnustan, että sen tarpeet oli haettu läheisen tienvarren pöllipinosta. Yksi porukasta oli syönyt yöllä pussillisen lakritsia. Kun tuuli pyöri, oli laavussa välillä savua. Seurauksena laavun ympäristössä oli aamulla lakrisia syöneen oksennusta.
Pelkästä villasta valmistettuja huopia käyettiin armeijassa vielä 1970-luvulla, samankaltaisia kuin sota-aikoina. Mutta niillähän oli tarkoitus yöpyä lämmitetyissä teltoissa. Riittävän lämmin villahuovasta tehty makuupussi olisi liian painava ja tilaa vievä. Untuvan käyttö pussin eristeenä oli ensimmäinen (ja paras) ratkaisu, mutta keinokuituiset painavammat täytteet ajoivat myös asiansa. Itse ostin keinokuituisen Haltin talvipussin 1980-luvulla, ja se on vieläkin käyttökunnossa. Nkyisin käytän keväästä syksyyn enimmäkseen untuvapussia, jonka sisälle laitan vielä fleesepussin.
Ensimmäiset makuupussit tulivat armeijamme käyttöön Ivalon rajajoukoilla ja Sodankylän sisseillä. Liekö nykyään joka miehellä armeijassa jo makuupussi?
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Walden
Viestit: 277
Liittynyt: 08 Heinä 2010 19:00

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja Walden »

Hiukkavaarassa vuonna - 90 jaettiin jo joka miehelle makuupussit. Painavia kuitupusseja olivat, mutta kyllä niissä tarkeni.
Hanu
Viestit: 3953
Liittynyt: 03 Heinä 2007 14:30

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja Hanu »

Vanhemmillani on Joutsenen untuvpussit 70-luvun alkupuolelta. Isot, mutta lämpimät. Kankaat alkaa mennä mutta yhä käytössä. Tosin ei talviretkillä laavussa.

Eräkulkurin kuvat kuvaavat sitä retkeilyä jota itse pidän parhaana. Ei mitään värikkäitä teknisiä varusteita ja elävä tuli maastosta otetuista puista. Olen onnellinen, kun minulla on mahdollista retkillä tehdä tulet muuallekin kuin valmiille tulipaikalle.
omat polut
Viestit: 4206
Liittynyt: 19 Tammi 2006 21:32
Paikkakunta: Espoo

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja omat polut »

Untuvapussit tuli heti sodan jälkeen tarjolle, sotavaltioiden ylijäämävarastoista, semmoisella tuli itsekin aloitettua, made in US.
Avatar
Eräkulkuri
Viestit: 3083
Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja Eräkulkuri »

Osmo kirjoitti: 14 Tammi 2023 10:27
En malta olla vilpittömässä mielin kysymättä: paljonko tuli hintaa kieltoalueella retkeilylle?
Mietin tässä hieman, että kertoisinko näitä henkilökohtaisia asioita. Sitten ajattelin, että hyvähän se on ehkä tietää mitkä ovat seuraukset, jos joku sinne ampuma-alueelle aikoo ja joutuu siellä kiinni.

No alkuperäinen sakkovaatimus oli vähän yli 700 euroa, mutta sain sen neuvoteltua n. 400 euroon. Onhan sekin iso summa pientä eläkettä nauttivalle ukolle. Toisaalta taas, kun aiemmin kirjoitin "asuneeni" Repoveden metsissä n. 50 vuoden aikana yhteensä n. 3 vuotta, niin eihän siitä kovin paljon yksittäistä reissua kohden tule, kait muutama kymmenen senttiä.

Jos kuitenkin olet hyvätuloinen työssä käyvä, niin sakko voi olla jo nelinumeroinen luku.
Elämä opettaa, varsinkin eräelämä
Avatar
Eräkulkuri
Viestit: 3083
Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja Eräkulkuri »

Hirvi on niitä harvoja luonnonvaraisia eläimiä, jotka ovat hyötyneet metsien hakkuista ja etenkin avohakkuista. Repoveden alueen metsiä hakattiin laajalti ennen kansallispuiston perustamista ja siitä seurannutta rauhoitusta. Pahat kielet kertoivat, että metsäyhtiöt kiihdyttivät kansallispuistoon liitettävien metsäalueidensa hakkuita aivan tarkoituksella. Nyt nuo hakkuuaukeat ovat taimikoituneet ja kasvavat tasaikäistä nuorta puustoa. Koska suojelupäätöksen jälkeen mitään hoitotoimia ei metsissä ole tehty, niin ne ovat varsin tiheitä ja siten hyviä ruokamaita hirville.

Kansallispuiston retkeilyreiteillä kulkee nykyisin valtava määrä ihmisiä ja siitä aiheutuu usein melkoinen kakofonia. Olen joskus jäänyt kuulostelemaan tätä retkeilijöiden äänikimaraa. Kun Repoveden reittipolut seurailevat yleensä vesistöjen rantoja, niin puheäänetkin kantautuvat aukeiden vesien yli yllättävän kauas. Sitä olen ihmetellyt, kun varsinkin nuorisoporukat hihkuvat ja huutavat niin, että metsä raikaa ja se tyynellä säällä kuuluu kilometrien päähän, ehkä se on niin jännää siellä luonnossa. Myös ryhmäretkeily on yleistynyt, mitä isompi porukka, sitä kovempi mekkala.

No hirvet tietysti kaikkoavat ihmismassoja ja niitä on runsaasti ampuma-alueen puolella. Sen näkee jäljistä ja jätöksistä. Hirvet eivät ilmeisestikään pelkää kovaa ammuntamelua, ei edes tykistön ja raskaiden kranaatinheittimien tai panssareiden aiheuttamaa pauhua ja jyrinää. Ehkä se monien luonnossa elävien eläinten mielestä kuuluu asiaan eikä ole vaarallista kuten ihmismassojen oudot äänet.

Muutamia kohtaamisia hirvien kanssa on jäänyt erityisesti mieleen. Aikuinen hirvi voi olla aika vaarallinen villieläin. Ei liene sattumaa, että suomenkielessä sana hirvittää tarkoittaa pelottaa ja hirveä on kauhea. Erityisesti emohirvi pienen vasansa kanssa on arvaamaton ja voi käydä päälle. Tästä on muistissani tapaus, jossa törmäsin kapeassa kujanteessa emohirveen ja sen vasaan. Siinä emohirvi nousi ylös takajaloilleen ja valmistautui korvat luimussa potkimaan etujaloillaan. Kyllähän siinä ymmärsin, että kuka tässä väistää.

Yksi erikoisimmista tapauksista sattui, kun törmäsin maassa makaavaan aikuiseen hirveen. Se ei pelännyt minua lainkaan, se ei edes vaivautunut nousemaan ylös se vain katseli tuimasti minua. Menin niin lähelle kuin uskalsin, miltei kosketusetäisyydelle. Se ei tehnyt mitään muuta kuin katseli vain. No aikansa siinä töllisteltyämme jatkoin matkaa ja palasin takaisin jonkin ajan kuluttua eikä se enää ollut siinä.

Laitan tähän pari kuvaa maastossa kohtaamistani pienistä hirven vasoista. Valokuvasin ne ja jatkoin aika nopeasti matkaani. Oli melko varmaa, ettei emähirvi ollut kaukana.
Liitteet
P6290001.JPG
P6290001.JPG (159.51 KiB) Katsottu 560 kertaa
IMG_1442.JPG
IMG_1442.JPG (210.52 KiB) Katsottu 560 kertaa
IMG_2048.JPG
IMG_2048.JPG (163.01 KiB) Katsottu 560 kertaa
Elämä opettaa, varsinkin eräelämä
diver
Viestit: 2317
Liittynyt: 28 Helmi 2008 19:10

Re: Tarinoita Repoveden latvoilta

Viesti Kirjoittaja diver »

Mukavia kuvia.Kyllä kiima-aikana uroshirvet voi olla hengenvaarallisia.Huonokuntoinen sulinkäsin jää siinä painissa auttamatta hopealle.Sama koskee myös porohirvaita.
Voi teitä joista alkaa kuolemamme.
Voi teitä joita vapaus kahlitsee.(Juice)
Vastaa Viestiin