Loppuelämän Suunnitelma

[Patikoitsija]

Jostain syystä virallisessa lainhuutotodistuksessa, ainakin Suomessa, on virheellisesti mainittu kunkin tontin tai muun kiinteistön "omistaja". Puhekielessäkin usein puhutaan maanomistajasta tai metsänomistajasta. Eivät maat tai esimerkiksi paikalla tehtäväänsä suorittavat sienet jää ollenkaan kaipaamaan ketään henkilöä, jolla maatilkku oli lainassa sen ajan kuin eli. Joskus kun sattuu tyyni ja kirkas aamuvarhainen, herätä kesäiseen linnunlauluun syrjäisen kiveliön reunalla, voi ajatusleikkinä kuvitella, että minähän omistan nyt tämän koko maiseman ja aamun hetken. Kukaan ei ota pois tuota hetkeä. Se siitä "omistamisesta"! Käymässähän täällä ollaan, hetket tilapäisesti lainassa vain. Tuo kumpu, josta telttani käärin rinkkaan, jää olemaan edellisen jääkauden pyöräyttämälle sijalleen eikä vouti lähde kyselemään kiinteistöveron perään.

Joskus kuulin: "Hevoseton mies on huoleton mies". Onko näin?

[StefanG]

Joskus kuulin: "Hevoseton mies on huoleton mies". Onko näin?

Ei ole noin. Minulla ei hevosta ole ja kyllä sitä huolia silti on.

[Metsän Omena]

Joskus kun sattuu tyyni ja kirkas aamuvarhainen, herätä kesäiseen linnunlauluun syrjäisen kiveliön reunalla, voi ajatusleikkinä kuvitella, että minähän omistan nyt tämän koko maiseman ja aamun hetken. Kukaan ei ota pois tuota hetkeä.

Joskus kun sattuu kolea ja kolkko ilta, väsyneenä syrjäisen kiveliön reunalla, talletan maiseman muistini sopukoihin, ja jos mielenmaisema on oikea, en kameralla osaa vangita sitä, toisin kuin kynällä ja puualustaan teipatulla paperinpalalla, piirrän sen. Lumien lähtö:

[LauriA]

Kunhan ei vaivuta apatiaan.

Räntäseula seudun päällä,
saappaan alla lotinaa,
lantajuova järven jäällä — kesä tulee, ihanaa!

-Lauri Viita

[Metsän Omena]

Hyvässä lykyssä 20 vaellusvuotta jäljellä.
Läheisten kanssa ja ilman.
Se on aika vähän.

[honkamukka]

Joskus kuulin: "Hevoseton mies on huoleton mies". Onko näin?

Ei ole noin. Minulla ei hevosta ole ja kyllä sitä huolia silti on.

Näin aamulla erään tuttavani, kun tuli paikalliskaupan ovissa vastaan. Hän on eläköitynyt leipätyöstään muuan vuosi sitten.
Kertoi touhua riittävän, koirastaan oli aika jättänyt, eikä kaipaillut vaimonkaan perään. En kysynyt, mitä vaimolle oli käynyt, oliko vain jatkanut matkaansa. Mutta eipä ystäväni tuntunut turhia murheita kantavan.
Olisko näin, että vaimoton ja koiraton mies on huoleton mies. Liikettä ja unta sopivasti ja valoisin mielin uuteen päivään.

[Micke]

Jostain syystä virallisessa lainhuutotodistuksessa, ainakin Suomessa, on virheellisesti mainittu kunkin tontin tai muun kiinteistön "omistaja". Puhekielessäkin usein puhutaan maanomistajasta tai metsänomistajasta. Eivät maat tai esimerkiksi paikalla tehtäväänsä suorittavat sienet jää ollenkaan kaipaamaan ketään henkilöä, jolla maatilkku oli lainassa sen ajan kuin eli. Joskus kun sattuu tyyni ja kirkas aamuvarhainen, herätä kesäiseen linnunlauluun syrjäisen kiveliön reunalla, voi ajatusleikkinä kuvitella, että minähän omistan nyt tämän koko maiseman ja aamun hetken. Kukaan ei ota pois tuota hetkeä. Se siitä "omistamisesta"! Käymässähän täällä ollaan, hetket tilapäisesti lainassa vain. Tuo kumpu, josta telttani käärin rinkkaan, jää olemaan edellisen jääkauden pyöräyttämälle sijalleen eikä vouti lähde kyselemään kiinteistöveron perään.

Aika monestikin kun on retkellä, on tunne että täällä on vain minä, omistan tämän, mutta enhän omaa kuin sen hetken siellä. Ja se jää muistoihin, enempää en siitä saa, mutta enempää tuskin saa kukaan.

Loppuelämän suunitelmana ei oikein ole muuta, kuin elää onnellisesti loppuelämä. Saada kokea mahdollisimman paljon rajoitteista huolimatta, mutta niitä mukaillen päässee kai parhaaseen lopputulemaan. Jos sellaisen 20 vuotta saisi vielä aktiivista ulkoilmaelämää, niin sitten voisin hyvin ottaa multaa päälleni.