Minulla on taipumus löytää luonnosta sinne kuulumattomia asioita juuri silloin kun niitä tarvitsen. Annan esimerkin kaminoiden avulla. Olen viimeisen viiden vuoden aikana kolme kertaa ollut aikeissa hankkia tietynlaisen kaminan. Ensin pieneen piilopirttiin raskaan valurautaisen 115mm yhteellä, kun löydän parinkymmenen kilometrin päässä kotoa metsästä upean sellaisen. Kaikki osat, arinaa, luukkuja ja keittolevyä myöten, sammaleen alla alle kymmenen metrin säteellä toisistaan. Kaminasta tulee kunnostuksen jälkeen hieno ja toimiva viime vuosisadan alun malli. Toiseen kaminaan törmään Norjassa. Vaellus on lopuillaan ja tarkoitus on palatessa napata kaupasta kyytiin Helsportin kotakamina. Avoimen maaston kylki vaihettuu koivikoksi ja erään törmän rintauksessa heinikosta paistaa metallia. Pari talvea maassa maannut kamina. Valmistaja Helsport. Kaikki piipun osat, kipinäsuoja ja eristinkappale läpivientiin. Päivittelen uskomatonta sattumaa tovin. Kolmanteen kaminaan törmäsin viime lauantaina. Siirrän juuri vanhaa hirsirunkoa uusiokäyttöön ja tarvitsen sen yhteyteen valurautaisen, mielellään lämmitysrivallisen, raskaan vanhanmallisen kaminan. Olen Loimaan Jankon kutsumana Metsämaalla. Etäällä asutuksesta purolaaksossa on kaatuneita kuusia. Pystyyn nousseet juurakot ovat paljastaneet maan kuusten alta. Erään juurakonpohjan kohdalla jalan alla kolahtaa metallinen ääni. Aikojen saatossa syvälle pehmeään maahan uponnut lämmitysrivallinen valurautainen kamina päällekkäin kaikkine osineen, joka osoittautuu täysin kunnostettavissa olevaksi. Kuusi oli ehtinyt kaminan hylkäämisen jälkeen kasvaa, kuolla ja kaatua paljastaakseen aarteen oikeaan aikaan. Sattumaako?
Purolaakso.
Auennut saranajuurakko.
Valurautakamina.
