Löytyykö täältä ihmisiä jotka harrastavat packraftingia ? En nyt tarkoita mitään multisport tyylistä (uimapatjailu/juoksu) juttua vaan ihan kunnon touhua, vaikka näillä Alpacka raft.
Eli haluaisin kuulla kotimaisia kokemuksia asiasta. Ulkomaisia blogeja mm tätä ja tätä on tullut koluttua sen verran että homma kiinnostaa. Voiko tätä esim. kokeilla jossakin päin Suomea, vaikka vuokravehkeillä ? Minua kiinnostaisi kovin yhdistää vaellus ja jokimelonta sanaan reissuun ilman että tarvii raahata kauhean kokoista kanoottia mukana.
Vasuri
kokemuksia packraftingista
-
K-nen
Järvellä tuli kokeiltua tälläistä laitetta flyweight designs. Vauhti on hiiiidaaas. Pikkuvesistöjen ylityksiin tai virtaavaan veteen. Tälläkin foorumilla on eräs joka on kokeillut touhua enemmänkin, odotellaaan hänen vastaustaan.
Idea on aivan mahtava! Saisi vain olla aavistuksen kapeampi ja pitemp toimiakseen myös järvillä.
Idea on aivan mahtava! Saisi vain olla aavistuksen kapeampi ja pitemp toimiakseen myös järvillä.
Itseäni on sama aihe kihelmöinyt myös, lähinnä siis tapana ylittää vesistöjä, joita ei voi kahlata. Niitäkin kun Suomessa piisaa, varsinkin etelässä.
Jonkinlaisella veneellä varustautunut vaeltaja pystyisi ottamaan enemmän irti erityisesti etelän vaelluskohteista. Pääsisi saariin, voisi oikoa reittejä ja välttää näin tiheään tallattuja polkuja jne.
En tiennytkään, että noin vaellusyhteensopivia paatteja on saatavilla! Omissa ajatuksissa oli lähinnä lautan väsääminen rinkoista ja tarpista, vaelluskisatyyliin.
Jonkinlaisella veneellä varustautunut vaeltaja pystyisi ottamaan enemmän irti erityisesti etelän vaelluskohteista. Pääsisi saariin, voisi oikoa reittejä ja välttää näin tiheään tallattuja polkuja jne.
En tiennytkään, että noin vaellusyhteensopivia paatteja on saatavilla! Omissa ajatuksissa oli lähinnä lautan väsääminen rinkoista ja tarpista, vaelluskisatyyliin.
-
Korpijaakko
- Viestit: 6935
- Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
- Viesti:
Kokeilin yhden viikonlopun ajan Kermakoskella (luokka II) ja Vihovuonteella (luokka I) Alpackan Denali Llama -packraftia. Käyttö oli lähinnä hallinta harjoittelua rannan tuntumassa, koskipuljailua ilman lisälastia ja lyheyt siirtymät koskien välillä järvellä reppu keulassa kiinni.
Tuo on aivan hillitön peli koskissa! Ja väittäisin ainakin aloittelijlla selvästi koskikajakkia helpommaksi ja turvallisemmaksikin välineeksi. Sileässä vedessä tuo on auttamatta hidas, melontavauhti jää hitaan kävelyn tasolle. Uusi perän muotoilu saattaa hieman auttaa asiaa, mutta ei tuo matkamelontaan siltikään sovi. Kokeilimme lauttaa myös kahdella hengellä (180kg kuorma) ja se pysyi vielä pinnalla ja oli kahdella kanoottimelalla hallittavissa koskessa. Sileällä se oli tuossa lastissa varsin onneton. Denali Llamalla isompikin porukka tai pari voisi kuitenkin ylittää helposti vesistöjä kohtuullisen pienenellä lisäpainolla.
Alpackan tukevammat mallit näkisin parhaimmillaan packraftingissä itsessään, eli voihan kajakkiakin kantaa, mutta hauskinta sillä on meloa. Packraft mahdollistaisi helpot siirtymät mielenkiintoisiin melontakohteisiin. Jos tarkoitus on lähinnä ylittää vesistöjä paikoista, joissa virta on rauhallinen, saattaisin kääntää katseeni Flyweightdesignsin lautan puoleen ja ottaa melaksi jotain todella kevyttä. Alpackan kautta saa kävelysauvoihin sopivia hiilikuitu lapoja, se lienee yksi kevyimpiä vaihtoehtoja.
Jenkeissä ja Ausseissa käyttävät myösmm. Sevylorin kevyitä kumiveneitä sileän veden ylityksiin tai rauhalliseen virtaavaan veteen. Etuna olisi Alpackoita (1020$ spray deckillä, joka kannattaa ottaa!) reilusti halvempi hinta.
Tuo on aivan hillitön peli koskissa! Ja väittäisin ainakin aloittelijlla selvästi koskikajakkia helpommaksi ja turvallisemmaksikin välineeksi. Sileässä vedessä tuo on auttamatta hidas, melontavauhti jää hitaan kävelyn tasolle. Uusi perän muotoilu saattaa hieman auttaa asiaa, mutta ei tuo matkamelontaan siltikään sovi. Kokeilimme lauttaa myös kahdella hengellä (180kg kuorma) ja se pysyi vielä pinnalla ja oli kahdella kanoottimelalla hallittavissa koskessa. Sileällä se oli tuossa lastissa varsin onneton. Denali Llamalla isompikin porukka tai pari voisi kuitenkin ylittää helposti vesistöjä kohtuullisen pienenellä lisäpainolla.
Alpackan tukevammat mallit näkisin parhaimmillaan packraftingissä itsessään, eli voihan kajakkiakin kantaa, mutta hauskinta sillä on meloa. Packraft mahdollistaisi helpot siirtymät mielenkiintoisiin melontakohteisiin. Jos tarkoitus on lähinnä ylittää vesistöjä paikoista, joissa virta on rauhallinen, saattaisin kääntää katseeni Flyweightdesignsin lautan puoleen ja ottaa melaksi jotain todella kevyttä. Alpackan kautta saa kävelysauvoihin sopivia hiilikuitu lapoja, se lienee yksi kevyimpiä vaihtoehtoja.
Jenkeissä ja Ausseissa käyttävät myösmm. Sevylorin kevyitä kumiveneitä sileän veden ylityksiin tai rauhalliseen virtaavaan veteen. Etuna olisi Alpackoita (1020$ spray deckillä, joka kannattaa ottaa!) reilusti halvempi hinta.
Itse meloin järvellä devoldin puisella mainoksella.... Puinen keppi jonka toinen pää on mela ja toinen pää suksi! Suosittelen oikeaa melaa. Käsin kauhomalla ja lautassa makaamalla matka sujuu hyvin. Varsinkin jos vesistöt ei ole muutamaa sataa metriä pitempiä. Kaksin käsin kauhomalla lautta ei myöskään vaapu puolelta toiselle vaan etenee suoraan.akallio kirjoitti:Tässähän alkaa mielikuvitus lentämään... Hitaaseen etenemiseen riittäisi meloiksi melkein mikä tahansa pannu tai vastaava, jota mukanaan kantaa. Olisi myös hyvä, jos saisi kyhättyä jonkinlaisen ankkurin - mikäli joutuu tuulen painamaksi, niin muuten kyllä menee menojaan.
Ajatus on hieno ja käytännössä vielä hienompaa. En vain ole löytänyt kevyttä ja nopeahkoa laitetta. Melon kuitenkin enimmäkseen etelän virtaamattomilla joilla. Uutta Alpackaa en ole kokeillut. Jos se pystyy ihmeisiin niin ostan heti. Laatu vakuutti.
PVC muoviset lelut ovat sensijaan toivottoman heikkoja.
Kysy olisiko Arctic Mountain Guidesilla Hetassa jotain vuokrattavana. Oma Flytepacker (sopii lähinnä ylityksiin) tulee kuukauden päästä Kuinomaan jos totean sen kevään ensimelonnoilla riittävän kestäväksi. Talviset väylänylitykset se ainakin hoiti. Vinkkinä puhaltaen täyttämiseen, oli sitten patja tai vene: täytä mahdollisimman kiivaalla puhallusrytmillä, ei mene pää niin sekaisin.
Liitteeksi viimekeväisen reissun tarina:
**************************************************************
Terve,
Maunolle lupasin Ruotsista saamani Lainion nuotit. Siinähän niitä
liitetiedostoja.
Mikolle samat liitteet myös. Vaikka saitkin jo printit, niin osan
ehdin reissussa polttaa sytykkeinä.
Kiva joki oli, meloin koko pituudeltaan Taavaenon Rovijärveltä
Torniojoelle (260km) Tai oikeastaan aloitin jo vähän ennen Rovijärveä.
Päivämatkaksi tuli 70km, ja kun Alpackaraft kulkee meloen 3km/h
voidaan ynnätä että virtaa oli joessa reippaasti. Loppumatkasta
kellotin 5km matkalle 37 minuuttia. Tuolla pätkällä ei ollut edes
yhtään koskea.
Jos tunnette koskisyöksyä harrastavia melojia niin Taanikurkkion 8 km
pätkä on varmaan hunajapaikka.
Päätavoite reissussa oli erämaan rauha. Kilpparilta kun lähdin
kävelemään niin seuraavat ihmiset näin Övre Sopperossa noin 200km:n
jälkeen.
Ekana iltana tuli lunta tuulen kanssa. Piti paistaa makkarat ja
nauttia tummaa olutta. Oli nautinto kaukana kun keräilin lukitun
porokämpän pihalta risunuotiota.
Tiistaina sitten tuli aurinko esiin ja talsin hetken ilman paitaa.
Vesillekin pääsi. Matalia ja kivisiä on Lapin joet. Suosittelisin
aloittamista vasta Rovijärveltä. Tai oikeastaan Rostojärveltä. Alpacka
raft olisi ihan omiaan Rostoenolle. Helppo kantaa ja väkkäräna
kierrellä kiviä. Halusin kuitenkin olla varovainen noin alkumatkasta.
Taavaeno on huomattavasti rauhallisempi haara.
Reissun vaikein koski, ellei Rostoenoa laske, lienee Liedakka
Ödegårdin jälkeisen kosken vasen haara. Muut isommat kosket
luokittelisin kakkoseksi tai helpoksi kolmoseksi, mutta tuo oli selkeä
kolmonen. Tietenkin vesitilanne vaihtelee aikalailla, ja vaikeudet
ovat enimmäkseen kymmenien kivien kiertoja matalassa virrassa. Siinä
Alpacka on varmaan paras mahdollinen paatti.
Sopperoiden suvantojen (ainoat pidemmät ilman virtausta) jälkeen alkoi
tulla havumetsää kuvaan ja pääsin jotenkin enemmän omaan
sielunmaisemaani.
Temminkikoskella oli ensin saunallinen ja hyvin varustettu lukittu
kronstugeplats, ja sitten avoin perusautiokämppä juuri kosken
niskalla.
Kävin kurkkaamassa, tulin takaisin rantaan ja totesin ettei Alpackaa
näy -tana. Neopreenisukissa spurtti alavirtaan ja siellähän se sininen
sääpallo ajelehti Temminkiä alas. Onneksi jäi samalle rannalle kiinni.
Lainiosta ei löytynyt kauppaa, mutta talosta sai leipää. Se riitti
hyvin Kangosin sillan kupeessa olevalle ICA:lle asti. Taitaa olla
reitin ainoa kauppa, vai olisko Nedre Sopperossa jotain?
Kalaa olisi osaava saanut. Ennen Kangosia oli talon pihassa 2
veljestä. 4 ja 5 vuotiaat veikkaan. Lipposivat rannalta kaloja. 2
minuuttia katselin, jona aikana isoveli sai 2 sekä ihailevana ja
innokkaana perässä taapertava pikkuveli yhden.
Reissun lopuksi testasin erämaaluksusta. Täytin Alpackan puolilleen
vettä aurinkoon lämpenemään ja kumosin lopuksi pari kattilallista
kiehuvaa perään. Juu, varoin reunoja. Sitten saippuapalan kanssa
lämpimään kylpyyn. Vähän saisi olla eristettä reunoilla. Jäähtyi
kymmenessä minuutissa selvästi. Täytyy jatkokehitellä.
Lauantai-iltapäivällä kapusin tielle heti Tornionjoelle tultuani.
Varovaisesti toivoin ehtiväni liftata Rovaniemelle sunnuntain
iltajunaan. 2-3 tuntiahan siinä tuhraantui ennen kuin olin Santa
Claus-hotellin kulmalla oluella. Taas oli Alpacka oikea väline.
On se kumminkin aika hidas tänne etelän joille ja järville. Vielä jää
harkintaan.
PVC muoviset lelut ovat sensijaan toivottoman heikkoja.
Kysy olisiko Arctic Mountain Guidesilla Hetassa jotain vuokrattavana. Oma Flytepacker (sopii lähinnä ylityksiin) tulee kuukauden päästä Kuinomaan jos totean sen kevään ensimelonnoilla riittävän kestäväksi. Talviset väylänylitykset se ainakin hoiti. Vinkkinä puhaltaen täyttämiseen, oli sitten patja tai vene: täytä mahdollisimman kiivaalla puhallusrytmillä, ei mene pää niin sekaisin.
Liitteeksi viimekeväisen reissun tarina:
**************************************************************
Terve,
Maunolle lupasin Ruotsista saamani Lainion nuotit. Siinähän niitä
liitetiedostoja.
Mikolle samat liitteet myös. Vaikka saitkin jo printit, niin osan
ehdin reissussa polttaa sytykkeinä.
Kiva joki oli, meloin koko pituudeltaan Taavaenon Rovijärveltä
Torniojoelle (260km) Tai oikeastaan aloitin jo vähän ennen Rovijärveä.
Päivämatkaksi tuli 70km, ja kun Alpackaraft kulkee meloen 3km/h
voidaan ynnätä että virtaa oli joessa reippaasti. Loppumatkasta
kellotin 5km matkalle 37 minuuttia. Tuolla pätkällä ei ollut edes
yhtään koskea.
Jos tunnette koskisyöksyä harrastavia melojia niin Taanikurkkion 8 km
pätkä on varmaan hunajapaikka.
Päätavoite reissussa oli erämaan rauha. Kilpparilta kun lähdin
kävelemään niin seuraavat ihmiset näin Övre Sopperossa noin 200km:n
jälkeen.
Ekana iltana tuli lunta tuulen kanssa. Piti paistaa makkarat ja
nauttia tummaa olutta. Oli nautinto kaukana kun keräilin lukitun
porokämpän pihalta risunuotiota.
Tiistaina sitten tuli aurinko esiin ja talsin hetken ilman paitaa.
Vesillekin pääsi. Matalia ja kivisiä on Lapin joet. Suosittelisin
aloittamista vasta Rovijärveltä. Tai oikeastaan Rostojärveltä. Alpacka
raft olisi ihan omiaan Rostoenolle. Helppo kantaa ja väkkäräna
kierrellä kiviä. Halusin kuitenkin olla varovainen noin alkumatkasta.
Taavaeno on huomattavasti rauhallisempi haara.
Reissun vaikein koski, ellei Rostoenoa laske, lienee Liedakka
Ödegårdin jälkeisen kosken vasen haara. Muut isommat kosket
luokittelisin kakkoseksi tai helpoksi kolmoseksi, mutta tuo oli selkeä
kolmonen. Tietenkin vesitilanne vaihtelee aikalailla, ja vaikeudet
ovat enimmäkseen kymmenien kivien kiertoja matalassa virrassa. Siinä
Alpacka on varmaan paras mahdollinen paatti.
Sopperoiden suvantojen (ainoat pidemmät ilman virtausta) jälkeen alkoi
tulla havumetsää kuvaan ja pääsin jotenkin enemmän omaan
sielunmaisemaani.
Temminkikoskella oli ensin saunallinen ja hyvin varustettu lukittu
kronstugeplats, ja sitten avoin perusautiokämppä juuri kosken
niskalla.
Kävin kurkkaamassa, tulin takaisin rantaan ja totesin ettei Alpackaa
näy -tana. Neopreenisukissa spurtti alavirtaan ja siellähän se sininen
sääpallo ajelehti Temminkiä alas. Onneksi jäi samalle rannalle kiinni.
Lainiosta ei löytynyt kauppaa, mutta talosta sai leipää. Se riitti
hyvin Kangosin sillan kupeessa olevalle ICA:lle asti. Taitaa olla
reitin ainoa kauppa, vai olisko Nedre Sopperossa jotain?
Kalaa olisi osaava saanut. Ennen Kangosia oli talon pihassa 2
veljestä. 4 ja 5 vuotiaat veikkaan. Lipposivat rannalta kaloja. 2
minuuttia katselin, jona aikana isoveli sai 2 sekä ihailevana ja
innokkaana perässä taapertava pikkuveli yhden.
Reissun lopuksi testasin erämaaluksusta. Täytin Alpackan puolilleen
vettä aurinkoon lämpenemään ja kumosin lopuksi pari kattilallista
kiehuvaa perään. Juu, varoin reunoja. Sitten saippuapalan kanssa
lämpimään kylpyyn. Vähän saisi olla eristettä reunoilla. Jäähtyi
kymmenessä minuutissa selvästi. Täytyy jatkokehitellä.
Lauantai-iltapäivällä kapusin tielle heti Tornionjoelle tultuani.
Varovaisesti toivoin ehtiväni liftata Rovaniemelle sunnuntain
iltajunaan. 2-3 tuntiahan siinä tuhraantui ennen kuin olin Santa
Claus-hotellin kulmalla oluella. Taas oli Alpacka oikea väline.
On se kumminkin aika hidas tänne etelän joille ja järville. Vielä jää
harkintaan.
Mulla ois tarkoituksena juuri tuollainen hiljainen matelu alavirtaan. Kuulostaa just siltä että tuota voisi kokeilla. Reissu olisi juuri yhdistelmää tavallisesta vaelluksesta ja sitten jokireissua tai ylityksiä tai reissuja saariin. Alpackan muotohan on tänä vuonna muutettu hieman virtaviivaisemmaksi ja ehkä samalla myös paatin nopeus on myös kasvanut. Minulle tämä on hieman sivuseikka, mutta onhan se hyvä jos ei tarvi kauhoa siksakkia koko ajan.
Alpacka on tosin aika suolaisen hintainen. En löytänyt Suomesta liikettä, joka tuota myy. Norjassa taisi olla. Jos tilaamiseksi menee niin sitten jenkeistä saa suoraan halvemmalla.
Nuo Sevylorin paatit eivät saaneet kovinkaan paljoa kehuja kestävyydestään. On sellaisellakin tosin tehty muistaakseni pitkä Alaskan reissu. Voipi olla että täytyy ostaa joku halpa kumivene alkuun kokeiltavaksi, jotta saa jonkilaisen kuvan siitä millaista homma todellisuudessa on. Sitten vaan johonkin etelän jokeen melomaan. Mistäs Korpijaakko sai oman veneensä kokeiltavaksi ?
Jossain blogissa olin lukevinani että jollain oli puhallettava liivi mukana painon (pakattavuuden) säästämiseksi. Tuntuu suuri osa noista packraftingin harrastajista olevan jonkinsorttisia ultragrammareita.
Melat olivat pääsääntöisesti 3-4 osaisia. Black diamondin sauvoihin tehtyjä meloja epäiltiin kestävyydestä. Säästäisihän tuossakin painossa.
Laittakaa vaan lisää kokemuksia, jos niitä löytyy.
Alpacka on tosin aika suolaisen hintainen. En löytänyt Suomesta liikettä, joka tuota myy. Norjassa taisi olla. Jos tilaamiseksi menee niin sitten jenkeistä saa suoraan halvemmalla.
Nuo Sevylorin paatit eivät saaneet kovinkaan paljoa kehuja kestävyydestään. On sellaisellakin tosin tehty muistaakseni pitkä Alaskan reissu. Voipi olla että täytyy ostaa joku halpa kumivene alkuun kokeiltavaksi, jotta saa jonkilaisen kuvan siitä millaista homma todellisuudessa on. Sitten vaan johonkin etelän jokeen melomaan. Mistäs Korpijaakko sai oman veneensä kokeiltavaksi ?
Jossain blogissa olin lukevinani että jollain oli puhallettava liivi mukana painon (pakattavuuden) säästämiseksi. Tuntuu suuri osa noista packraftingin harrastajista olevan jonkinsorttisia ultragrammareita.
Melat olivat pääsääntöisesti 3-4 osaisia. Black diamondin sauvoihin tehtyjä meloja epäiltiin kestävyydestä. Säästäisihän tuossakin painossa.
Laittakaa vaan lisää kokemuksia, jos niitä löytyy.
-
Korpijaakko
- Viestit: 6935
- Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
- Viesti:
Erinin ja Higin pitkä reissu USA:n länsirannikolla tehtiin mm. Alpackan packrafteillä. En usko, että halvemmat vehkeet olisivat millään kestäneet sitä käyttöä...vasuri kirjoitti: - -
Nuo Sevylorin paatit eivät saaneet kovinkaan paljoa kehuja kestävyydestään. On sellaisellakin tosin tehty muistaakseni pitkä Alaskan reissu. Voipi olla että täytyy ostaa joku halpa kumivene alkuun kokeiltavaksi, jotta saa jonkilaisen kuvan siitä millaista homma todellisuudessa on. Sitten vaan johonkin etelän jokeen melomaan. Mistäs Korpijaakko sai oman veneensä kokeiltavaksi ?
Jossain blogissa olin lukevinani että jollain oli puhallettava liivi mukana painon (pakattavuuden) säästämiseksi. Tuntuu suuri osa noista packraftingin harrastajista olevan jonkinsorttisia ultragrammareita.
- -
Oman Alpackan sain lainaan nettitutulta, mutta en uskalla mainostaa kontaktia julkisesti, jotta mies ei hautaudu lainauspyyntöihin. Pahoittelen. Tiedän Suomessa ainakin kolme packraftiä ja kyllä niiden omistajat (lauttoineen) netistäkin löytyvät kun oikein kaivelee.
Grammarit ovat käyttäneet mm. makuualustasta tehtyjä kelluntaliivejä (Erin ja Hig) tai yksinkertaista kangasliiviä, joka on täytetty pehmeillä juomapulloilla (Andrew Skurka). HC-packraftaajat, jotka laskevat luoka IV ja V koskia käyttävät ihan kunnon liivejä, joskin muuta tavaraa näillä päiväretkillä ei paljon näe.akallio kirjoitti:Oletteko kantaneet mukana kelluntaliivejä, ja jos olette, niin minkälaisia?
Tänään käpistelin paikallisessa Motonetissä 65 euroa maksavaa manuaalisesti laukaistavaa paukkuliiviä. Liivissä oli lisäksi venttiili, jonka avulla sen pystyi täyttämänä puhaltamalla. Jos CO2-kapselin saa irti liivistä ja reiän tiiviiksi, niin tuosta saisi loistavasti pakkautuvan ja asiallisen kelluntaliivin. Ja Motonettiin oli tullut taas myös edullisia märkäpukuja. En usko, että ainakaan pohjoisen joilla on hauska meloa ilman märkä- tai kuivapukua.
Tämä voisi olla ihan hyvä kelluntaliivi kevyeen käyttöön:
http://www.varuste.net/tuotetiedot2.asp?_prodid=32304
Painoa en onnistunut mistään selvittämään, mutta kevyeltä se näyttää.
http://www.varuste.net/tuotetiedot2.asp?_prodid=32304
Painoa en onnistunut mistään selvittämään, mutta kevyeltä se näyttää.
Miten tuollainen märkä- / kuivapuku soveltuu vaatetuksena vaelluksella ? Ei viitsisi kantaa turhaa kamaa repussa kilometritolkulla (muutenkin reppu painaa jo liikaa). Saiskohan kalvoasusta tarpeeksi tiiviin asusteen (sadeasu = melonta-asu) jotenkin tiivistämällä lahkeet, vyötärön, hihansuut ja kaula-aukon. Jessellä voisi tietty teipata, mutta riisuminen ja uudelleenpukeminen voisi olla aika haastavaa.Korpijaakko kirjoitti: Motonettiin oli tullut taas myös edullisia märkäpukuja. En usko, että ainakaan pohjoisen joilla on hauska meloa ilman märkä- tai kuivapukua.
Tämäkin voisi olla sellainen etelän joissa kokeilemisen arvoinen juttu. Ei kai tässä muuta ongelmaa ole kuin se että jos kellahtaa niin sitten tulee kiire ylös tai rantaan. Tuota viritelmään ei kai koskaan saa tarpeeksi tiiviiksi. Tavalliset melanroiskeet tai reunan yli tulevat läiskeet varmaan menee ihan kivasti gore- yms. puvuillakin. Alkuun ei ainakaan ole tarkoitus lähteä laskemaan kovemman luokan koskia.
Onko jollakin ehdotuksia / kokemuksia näistä osiin menevistä meloista ? Onko niiden käyttö jotenkin erilaista (kestävyys lähinnä) kuin normimelojen ?
Ljk-killan pohjoisnaparetkikunnalla oli vissiin gore-kankaiset kuivapuvut railojen ylitystä varten, kestivät uidakin...vasuri kirjoitti:Saiskohan kalvoasusta tarpeeksi tiiviin asusteen (sadeasu = melonta-asu) jotenkin tiivistämällä lahkeet, vyötärön, hihansuut ja kaula-aukon. Jessellä voisi tietty teipata, mutta riisuminen ja uudelleenpukeminen voisi olla aika haastavaa.
Tämäkin voisi olla sellainen etelän joissa kokeilemisen arvoinen juttu. Ei kai tässä muuta ongelmaa ole kuin se että jos kellahtaa niin sitten tulee kiire ylös tai rantaan. Tuota viritelmään ei kai koskaan saa tarpeeksi tiiviiksi. Tavalliset melanroiskeet tai reunan yli tulevat läiskeet varmaan menee ihan kivasti gore- yms. puvuillakin. Alkuun ei ainakaan ole tarkoitus lähteä laskemaan kovemman luokan koskia.
-
Korpijaakko
- Viestit: 6935
- Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
- Viesti:
Ainakin edullinen perusmärkäpuku voi olla kävelemiseen aika hiertävä ja kuumakin, ellei sitten ole todella vilakka keli. Mietin, että jos olisi rahaa, hankkisin packraftin lisäksi kuivapuvun, jota käyttäisin sitten packraft-reissuilla sadeasuna. Toinen vaihtoehto voisi olla neopreenihousut ja hupullinen melonta-anorakki manseteilla.vasuri kirjoitti:Miten tuollainen märkä- / kuivapuku soveltuu vaatetuksena vaelluksella ? Ei viitsisi kantaa turhaa kamaa repussa kilometritolkulla (muutenkin reppu painaa jo liikaa). Saiskohan kalvoasusta tarpeeksi tiiviin asusteen (sadeasu = melonta-asu) jotenkin tiivistämällä lahkeet, vyötärön, hihansuut ja kaula-aukon. Jessellä voisi tietty teipata, mutta riisuminen ja uudelleenpukeminen voisi olla aika haastavaa.
Tämäkin voisi olla sellainen etelän joissa kokeilemisen arvoinen juttu. Ei kai tässä muuta ongelmaa ole kuin se että jos kellahtaa niin sitten tulee kiire ylös tai rantaan. Tuota viritelmään ei kai koskaan saa tarpeeksi tiiviiksi. Tavalliset melanroiskeet tai reunan yli tulevat läiskeet varmaan menee ihan kivasti gore- yms. puvuillakin. Alkuun ei ainakaan ole tarkoitus lähteä laskemaan kovemman luokan koskia.
- -
Kuoritakki suojaa hyvin enemmiltä melan roiskeilta tai sateelta ainakin retkimelonnassa kajakilla, mutta ei siitä tiivistä saa. Vaikka takin teippaisi jesarilla itseensä (epäilen hyvin epämiellyttäväksi), vuotaisivat ainakin vetoketjut uidessa. En tiedä asentaisivatko kuivapukufirmat (esim. Ursuik) vaellustakkiin mansetit ja vedenpitävät vetoketjun jos pyytäisi? Alpackan packraftin spraydeck on sitten roiskesuoja, ei aukkopeite, eli sisälle tulee jonkin verran vettä aallokossa tai koskissa, joten ainakin jalat kastuvat kun sisälle tulee väkisin vettä. Kylmässä vedessä meloessa kylmettyy helposti, vaikkei kaatuisikaan kun jalat uivat pikku lammikossa. Neopreenisukat/-tossut olisivat mielestäni ehdoton varuste pidempiin melontoihin.
Epäilen, että se uintikuivapuku ei soveltuisi kovinkaan hyvin mihinkään muuhun. Siinähän on mm. kiinteät rukkaset ja sukat, lisäksi kauluksessa ei ole kunnollista mansettia, joten vatsallaan uidessa vesi vuotaisi hiljalleen sisään... Ihan kunnollisia melontaan ja muuhunkin tarkoitettuja kuivapukujakin tehdään Goretexista, joten hengittävyys voisi olla ok, muttah intaa on turkaisesti. Joitakin ei-goretex melonta-anorakkeja mainostetaan hengittäviksi höyrynläpäisylukemalla 4000g/m2 per 24h. Omasta mielestäni tuollainen ei vielä hengitä kunnolla...kasperi kirjoitti:Ljk-killan pohjoisnaparetkikunnalla oli vissiin gore-kankaiset kuivapuvut railojen ylitystä varten, kestivät uidakin...