Kaldoaivi

[rance]

Minusta puskutraktorin käyttö on hiukan liioteltua vaelluksella, vaikkakaan ei ehkä niin outoa noilta "etelän pelleiltä".
Kalastajille taas mikään ei tunnu olevan vierasta, saisihan sillä vietyä verkot syrjäisimpienkin lampien ja järvien rannoille.

Ehkä tuota voi pitää liiallisena yleistyksenä, mutta tosiasia kuitenkin on, että tämänkin "leikkikentän" käytölle tullaan tulevaisuudessa asettamaan yhä tiukempia rajoituksia. Eikä se ainakaan johdu niistä kalastajista ja vaeltajista, jotka jo nytkin käyttävät jonkinlaisia eettisiä sääntöjä kulkiessaan.

[mäkäräinen]

Norjassa turisteilla oleva viisi kilometriä tiestä kalastussääntö tehtiin juuri suomalaisten takia. Aikoinaan suomalaiset sotkivat siellä pahastikkin paikkoja, ihme että yleensä enää päästävät...

Tienkäytöstä olen sitä mieltä että jos tie on tehty niin sitä pitää saada käyttää. Ja jos autoja ei aluelle haluta, lukollinen puomi eteen. Simppeliä

[Savolainen]

>Muistan kuulleeni jostain, että saa ajaa, jos tien laidoilla on ojat. Silloin se on metsäutotie. Ilman ojia se vaatii maastoliikenneluvan.
>Tienkäytöstä olen sitä mieltä että jos tie on tehty niin sitä pitää saada käyttää.

Ei pidä paikkaansa, monen yksityistien vieressä on ojat jos niille on tarvetta.

Suomeen säädettiin vuonna 1991 laki, jossa määriteltiin 12 Lapin erämaa-aluetta joilla liikkumiseen on omat rajoitukset.

Ohjeita Kaldoaivissa likkumiseen
Tapahtumien järjestäminen erämaassa vaatii aina Metsähallituksen luvan.
Retkeilijä saa liikkua alueella jokamiehenoikeudella (www.ymparisto.fi).

http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1085

Visainen kysymys: Salliiko jokamiehen oikeudet moottoriajoneuvolla ajon erämaa-alueella?:

[omat polut]

>

http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1085

Visainen kysymys: Salliiko jokamiehen oikeudet moottoriajoneuvolla ajon erämaa-alueella?:

Hatusta, ei salli, ellei kyseessä ole metsäauto- tai muu yleinen tie(avoin, ei puomilla tms. suljettu). Maastoajohan on kaikkialla kielletty ilman erillistä lupaa.

[FinMarkku]

>Muistan kuulleeni jostain, että saa ajaa, jos tien laidoilla on ojat. Silloin se on metsäutotie. Ilman ojia se vaatii maastoliikenneluvan.
>Tienkäytöstä olen sitä mieltä että jos tie on tehty niin sitä pitää saada käyttää.

Ei pidä paikkaansa, monen yksityistien vieressä on ojat jos niille on tarvetta.

Kommenttini koski sitä vaatiiko uralla kulku maastoliikenneluvan. Jos tien vierellä on ojat, se on metsäautotie, jota saa ajaa, sanoi jonkun luontokeskuksen asiantuntija. Yksityistie on asia erikseen. Sitäkin saa vapaasti ajaa, ellei ole erikseen kielletty, tai puomilla suljettu.

Mutta mönkijäura tms. ei ole tie, ja vaatii aina maastoliikenneluvan. Ja niitä ei tiettäkseni huvikäyttöön saa.

Markku

[Hiski]

Temirhan, ei ole tullut yv perille. Mielelläni sen kuitenkin näkisin, jos vielä haluaisit yrittää lähettämistä.

Tulin juuri Oulusta nuorimman pojan häistä. Pojan, joka aikoinaan oli 11 vuotias, kun ensimmäisen kerran otin hänet mukaan kalavaellusretkelle seikkailuun, joka alkoi kiipeämisellä Tarjun ylärinteille, seuraamalla alas Adjajohkan pikkupuroja ja jatkui Torisenon uomaa mukaillen kauas koilliseen ja takaisin...
Oikein on haikeat tuntemukset tässä.

[Hiski]

Pojat, ei kannata hermostua näissä asioissa

Itse allekirjoitan nimimerkki Savolaisen (8.heinäkuuta) kirjoituksen tarkoituksen, mutta noudattaisin enemmän malttia ihmisten luokittelussa yhden kysymyksen ja kirjoituksen perusteella.

Olen itse vaelluksillani todennut näiden "örveltäjäporukoiden" jälkiä, ja antanut metsähallitukselle myös palautetta niistä.
Jos jaksaa roinaa kantaa erämaahan, pitäisi jaksaa myös kantaa se sieltä pois. Tai lastata helikopteriin, joka tulee hakemaan...
Nämä tapaukset ovat onneksi kuitenkin poikkeuksia. Valtaosa vaeltajista käsittääkseni noudattaa kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä ja hyviä tapoja.

Kysymykseni ei siis koskenut teiden ulkopuolista (offroad)ajoa, vaan selvitystä siitä, mikä tuo kysymäni tie on ja voiko sitä käyttää.

Jos haluamalleni alueelle on olemassa tie ja sitä saa ajaa, ei mielestäni ole mitään järkeä jättää autoa risteykseen ja lähteä kävelemään sitä tietä. Kävelemään pääsee aivan tarpeeksi, kun jatkaa reippaasti matkaa siitä mihin tie päättyy...vaikkakaan iästä johtuen en enää juuri yli 30 kilometrin ylittäviä päivämatkoja niin kauheasti välitä tehdä...

Kaikki eivät välitä mennä vain kalaan suurten jokien varsille, joissa on usein ihan liikaakin asiasta kiinnostuneita.
Toisista on hienoa kulkea vapaassa luonnossa omia polkuja, nauttia vastuksista ja maisemistakin, ja illalla hakea hyvä leiripaikka ja pystyttää koti.
Pikkupurojen varsilla hiiviskely ja suvannoilla väijyminen saadakseen illallista, tai ainakin lisäsärvintä kuivamuonan lisäksi antaa aivan erilaisen jännityksen, kuin suuret, ylikansoitetut joenvarret. Yksinäisyys on joskus suurinta ylellisyyttä.

Se, joka on katsellut kuuta alkuillan tummenevaa taivasta vasten seisoen soisen autiuden keskellä, ja kuunnellut erämaan villejä ääniä, ymmärtää mistä puhun...
Tai seurannut kulkiessa maaston merkkejä, joista joskus saattaa huomata vanhan muinaisen asuinpaikan olemassaolon. Ja seisonut paikoillaan tai istunut hiljaa kivellä antaen sisäisten tuntemusten luodata paikan ilmapiiriä ja menneisyyden kaikuja...

[Hiski]

Olen selvittänyt, tai oikeastaan ystävä selvitti eilen tuota Mieraslompolon ”tietä” koskevaa asiaa, ja tieto vahvisti Temirhan käsityksen asiasta.

Saamani tieto ei kerro onko ura tie vai maastoliikennelain mukainen juttu, mutta ainakaan sinne ei ole tavallisella autolla, eikä maasturillakaan asiaa. Sitä on todella käytetty hyötyliikenteeseen monsterirenkailla korotetuilla maastureilla, joten se siitä.

Mutta vielä jää kysymys siitä, mistä paikoista Utsjoen tien varresta Kaldoaiviin lähtijät yleensä lähtevät, minne voi jättää auton (soramonttuja olen usein muualla käyttänyt), pääseekö esim. Vetsijoesta jostain kohtaa helpoimmin yli, jos siitä suunnasta lähtee... jne. ?

[mäkäräinen]

Olen miettinyt uutta rengasreittiä ja tuoltata Kaldoaivistahan sellainen löytyi, saamenpolku. Saapas nähdä kerkiääkö sinne enää tänä vuonna lähteä, ensikesänä viimeistään. Auton jätän kiltisti kolttien perinnetuvalle.

[Savolainen]

Poikkeuksiakin on esim: moottorikelkkailu virallisilla kelkkaurilla on esim Kaldoaivin erämaa-alueella sallittu ja poronhoitoon liittyvä liikkuminen.
Kaldoaivin erämaa-alue alkaa heti kohta Mieraslompolosta itään joten lyhyeksi jää ajo sinne suuntaan. Kartta http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1085
Pulmakijärven etteläpäähän pääsee autolla mutta sinne taas ajomatka pidempi joten helpoin ja nopein tapa päästä kalaan Kaldoaivin sydänmaille on mennä sinne talvella kelkalla.

Toinen ongelma on tämä käsite yksityinen-/yleinentie johon ei vaikuta onko siinä ojia, puomeja tai vahtikoiria paikalla.
http://www.maanmittauslaitos.fi/Default ... &docid=192

Yleisiä teitä hallinoi tielaitos ja jos yksityinen tie kulkee useamman kuin yhden maanomistajan alueella on usein tien hoitoon ja hallinnointiin perustettu tiehoitokunta.
Tiehoitokunta päättää tien hoidosta ja käytöstä, epäselvissä tapauksissa soitto tiehoitokunnan puheenjohtajalle jolta useinmiten saa luvan tien käyttöön.
Poikkeuksiakin on kun täällä eräs paikallinen hankala tiehoitokunta eväsi meiltä tienpätkän käytön kun ympäristökeskuksen töissä olisimme ajaneet järvestä kaislaa purkupaikalle.

[mäkäräinen]

Mielestäni suomessa tienkäyttöä ei voida kieltää. Tienkäyttöoikeus on kaikilla. Suojelualueet on erikseen.

Omistan palan maata jonka läpi menee yksityistie, kiinteistön rasitteena on juuri tuo tie. Muille tonteille saadaan kulkea tien kautta. En voi ketään kieltää autoilemasta tiellä, en edes niitä jotka eivät näille tonteille ole menossa.
Tälle omistamalleni pätkälle ei kuitenkaan kukaan tässä rasitteessa olevista saa autoaan parkkeerata, ei kai sitten kukaan muukaan?

Ei kyllä yhtään haittaa vaikka sinne joku olisi autonsa pysäköinyt

[Savolainen]

Mielestäni suomessa tienkäyttöä ei voida kieltää. Tienkäyttöoikeus on kaikilla. Suojelualueet on erikseen.

Yksityisen tiehoitokunnan mahdollisuuksiin rajoittaa moottoriliikennettä vaikuttaa se ovatko he saaneet yhteiskunnan tukia tien perustamiseen/hoitoon.
Mikäli eivät ole olleet tukien piirissä voivat tiehoitokunnan osakkaat eli maanomistajat laittaa esim.lukollisen puomin tielle johon on avain jokaisella osakkaalla.
Tämä aihe on työllistänyt asianajajia ja tuomareita ennen ja nyt ja varmaan tulevaisuudessakin.

[Ursus]

Jos maanomistaja on rakentanut metsäautotien omilla rahoillaan, saa hän laittaa puomin tai kieltotaululla estää ajamisen yksityistiellään. Mikäli hän on saanut metsänomistajille mahdollista julkista rahoitusta metsäautietiensä rakentamiseen, on tie pidettävä avoinna 10 vuoden ajan. Marjastus yms jokamiehen oikeuteen liittyvä toiminta on näin mahdollista metsäautotietä käyttäen. Yksityistietä ei kuitenkaan saa ilman lupaa käyttää esim puutavarakuormien tms kuljettamiseen. Kymmenen vuoden jälkeen yksityisen metsäautotien saa puomittaa, vaikka olisi saanut sen rakentamiseen avustusta. Ylläpito- ja korjauskuluthan maksaa tien omistaja/tieosakkaat. Näin kertoi minulle metsäautotien teettänyt metsänomistaja. Minusta aivan kohtuullinen asia.
Tieoikeudet rasitteena tms sekä maastoliikenne ovat tietenkin ihan toinen juttu.

[jazzka72]

Jos jotakuta vielä aihe kiinnostaa, niin viime kesänä kävelin Mieraslompolosta Puksajärvelle juuri tuota keskustelussa esillä ollutta maastoajoneuvouraa. Kyllä sitä taitava kuski ajaa jollain vakiolla 80-luvun Toytota BJ:llä, Lantikalla tai Rangellakin ehkä, muttei sinne millään citymaasturilla kannata lähteä. Reitti oli kauttaaltaan erittäin kivikkoista ja muistan aina välillä miettineeni, että "tätäkö joku todella ajaa". Hirvittävää röykytystä se joka tapauksessa on.

Paikalliset ajavat näitä uria nimenomaan rakennelluilla isorenkaisilla Rangeilla ja Lantikoilla, jotka eivät kaikki ole edes rekisterissä. Ovat sanan varsinaisessa merkityksessä "maastoautoja".

Kävelimme reittiä Mieraslompolo - Puksajärvi - Kuorboaivi - Kaldoaivi - Njuohkarggu - Farppaljavri - Heikuravaara - Nuorgam.

[muotkamies]

Jos jotakuta vielä aihe kiinnostaa, niin viime kesänä kävelin Mieraslompolosta Puksajärvelle juuri tuota keskustelussa esillä ollutta maastoajoneuvouraa. Kyllä sitä taitava kuski ajaa jollain vakiolla 80-luvun Toytota BJ:llä, Lantikalla tai Rangellakin ehkä, muttei sinne millään citymaasturilla kannata lähteä. Reitti oli kauttaaltaan erittäin kivikkoista ja muistan aina välillä miettineeni, että "tätäkö joku todella ajaa". Hirvittävää röykytystä se joka tapauksessa on.

Paikalliset ajavat näitä uria nimenomaan rakennelluilla isorenkaisilla Rangeilla ja Lantikoilla, jotka eivät kaikki ole edes rekisterissä. Ovat sanan varsinaisessa merkityksessä "maastoautoja".

Kävelimme reittiä Mieraslompolo - Puksajärvi - Kuorboaivi - Kaldoaivi - Njuohkarggu - Farppaljavri - Heikuravaara - Nuorgam.

Tässä rinkkaa pakkaillaan ja perjantaina lähtö kohti Kaldoaivia. Yksi vaihtoehto reittisuunnitelmaksi on jokseenkin tuo mitä kerroit. Oliko jotain isompia vesistönylityksiä (nyt tietenkin vedet matalalla) tai muita kohtia joita et nimenomaisesti suosittele? Ja ilmeisesti Gold Linella takaisin Mieraslompoloon?