Heitetty reissu

[Walden]

Angeli - Lisma matka hyytyi lääketieteellisistä syistä Stuorrabogevuoddiin. Kaksi päivää sinne taivalsin ja työlästä oli. Ilmeisesti automatka aktivoi välilevyvian selästä ja toinen jalka oli pahoin voimaton. Tiistaina tein testilenkin n.5 km ilman rinkkaa ja totesin olevan turhan riskialtista jatkaa.

Päätin sitten palata samaa mönkkäriuraa takaisin jota olin tullutkin. Jatkuikin pidemmälle kuin kartassa juuri suunnitelmani mukaisena. Kohtalon ivana jalka rupesi paluumatkalla tottelemaan hyvinkin. En kuitenkaan enää ottanut volttilähtöä, pää oli jo seuraavalla vaelluksella.

Reissun ja samalla koko luonnossaliikkujan urani tähtihetki tuli kuitenkin jo sunnuntaiaamupäivällä. Kartsajärvelle vievällä jängällä edestäni lähti lentoon 4 maakotkaa n.50 metrin etäisyydeltä. Tajusin heti haaskan löytyvän lähistöltä.
Kohta korpit paljastivatkin tarkan paikan metsäsaarekkeen nokasta. Parisadan metrin matkalta näinkin jo raadon. Liian iso poroksi, ilmiselvä hirvi.

Kohdalle päästyäni jätin rinkan suon laitaan ja menin lähemmäs katsomaan. Kolmenkymmenen metrin päässä ollessani raato nostikin takatassun ilmaan ja käänsi päänsä minuun. Jähmetyin ja kun karhu laski päänsä hiippailin hiljaa takaisin. Seitsemänkymmentä metriä alkoi jo tuntua turvalliselta ja taputin käsiäni jatkaen kävelyä. Taas karhu katsoi suuntaani ja jatkoi makoilua.

Kovin hitaasti nalle reagoi ja luulin jo sen olevan sairas tai haavoittunut. Liikahteli raskaasti kuin olisi yrittänyt ylös pääsemättä. Soitin vaimolle, että arvaatko mitä katselen puhelun. Ei arvannut. Monen minuutin jälkeen karhu vasta tuntui tajuavan minut, kuunteli puhettani ja poistui puolijuoksua yli jängän. Metsän reunassa vielä kääntyi katsomaan taakse ja pyöri hetken kuin ovea etsiskellen.

Oli ilmeisesti syönyt itsensä täyteen ja nukkui syvää unta. Atomipommia pienemmät häiriötekijät tunkeutuivat hitaasti tajuntaan. En käynyt sitten tullessakaan tarkistamassa mitä oli syönyt. Pitäköön haaskansa. Ketään retkeilijää ei ainakaan vielä ole ilmoitettu tuolla kadonneeksi.

[Hanu]

Nyt on kyllä ollut havaintoja! Ei ollut hukkareissu.

[seppo]

Sain kirjoitettua yms. viime syksyisen reissun Nuorttijoen suuntaan
https://sepposuominen.com/loka2023.html
ja keväisen reissun Enontekiön itäreunoille
https://sepposuominen.com/maalis2024.html
matkakertomukset

[mattipappa]

On ollut Waldenilla sellainen kohtaaminen luonnossa, jota ei joka vaeltajalle suodakaan! Taisi melko hyvinkin korvata muuten vajaaksi jäänyttä vaellusta. Omakin reissuni, jolta palasin eilen, jäi samoin lääketieteellisistä syistä vähän vajaaksi. Nilkan rasitusvamma, joka äityi vaivaamaan jo viime syksyn reissun alla, hillitsi menohaluja tehokkaasti. Tällä kertaa en hakenut lääkäriltä kortisonipiikkiä, kuten silloin syksyllä, jolloin se hyvin auttoi pitämään vaivan kurissa. Mutta ihan hyvän retken teimme vävyn ja tyttären kanssa Rajajooseppi - Kiertämäjärvet - Harrijärvi - Peuranampumapää alueelle. Säät suosivat, pahimmat tulvat olivat jo ohi, ja lentäviä kiusanhenkiä ei juurikaan ollut, joka tietenkin oli iloinen yllätys. Vaikka Luton parkkipaikka oli täynnä autoja, maastossa, tai tarkemmin sanoen taukopaikoilla, tapasimme vain muutaman kulkijan. Kesäkuun alun erämaan rauha oli lähes täydellinen. Käki, järripeippo, pajulintu, leppälintu ja kirjosieppo huolehtivat tunnelmaan sopivasta taustamusiikista, kuten myös pari laulujoutsenta. Hyvillä mielin kotiuduimme, vaikka kilometrit jäivät vähäisiksi. Saattoi olla tämän papparaisen viimeinen Lapin vaellus, ikä jo selvästi painaa, ja tuo vaivoja tullessaan. Mutta pitää iloita siitä, mitä on ehtinyt näkemään, eikä surra sitä, mitä ei ehdi enää näkemään.

[diver]

Muutama yö muotkalla.Paljon oli väkeä liikkeellä.Muotkan ruoktun ja sillankupeen parkkipaikat täynnä ja kuulema Kevon parkki myös tupaten täynnä.Useampia kanssa retkeilijöitä tavattiin ja mukavia rupateltiin.Ei ötököitä ja keli oli hyvä.

[tiku]

Palasin maanantaina Pomokairasta ja Koitelaiselta. Pomokairassa kävin kolmessa kohteessa, joiden välit menin autolla: Rämeäselkä, Paistipuolet ja Pomovaara - Neiti-Karjalan kota. Linkki muutamaan kuvaan kuvateksteillä https://flic.kr/s/aHBqjBvb9w.

Paistipuolien kivilaji näytti niin yleisestä linjasta poikkeavalta, että mietin mikä kumma se tuommoinen on. Oma arvelu kivilajista on, senkin tähden että kävin kahvilla läheisessä Mökit & Camping Peurasuvannossa, ja siellä oli minikirjastossa mm. geologisia teoksia kivikuvien kera. Mutta tunnistaako joku kuvasta tai tietääkö muuten?
IMG_0517_w by phototiku, on Flickr
Kvartsikin tuosta saattaisi tulla mieleen, mutta ainakaan tavallista valkokvartsia se ei ole, sillä sitäkin siellä oli verrattavaksi yksittäisinä kivinä tai juosteina. Kivessä oli myös paikoin 'madonreikiä', joihin sauvan kärki sujahti ja tarttui.

[OS]

Angelin anortosiitti on valkoinen kivilaji, jota joskus ajateltiin myös Finlandia-talon julkisivujen materiaaliksi marmorin sijaan. Liekö tuo tikun kivi tätä lajia?

[Walker]

30.5.-6.6. kevätreissu Itäkairaan. Hellettä, ukkosta ja sadettakin. Liikuimme Nuortin pohjoispuolella. Kairassa oli vielä kovin hiljaista. Tapasimme vain kaksi poroaidan korjaa sekä yhden puistomiehen. Vasta viimeisenä päivänä ensimmäiset kalamiehet marssivat Kärekeojan ohi kalavehkeineen.
Reissun kohokohtia olivat sääksen huuto ja ilmestyminen liitelemään näköpiiriimme, talviturkin heitto Karhuojan "maauimalassa".
Matti-pappa kertoi yllä viimeiseksi jäävästä retkestään. Täytyy todeta, että vähissä ovat jo omanikin. Ei tuo jalka enää kovin reippaasti noussut.

[tiku]

Angelin anortosiitti on valkoinen kivilaji, jota joskus ajateltiin myös Finlandia-talon julkisivujen materiaaliksi marmorin sijaan. Liekö tuo tikun kivi tätä lajia?

Dolomiitin (karbonaatti) ja maasälvän (alumiinisilikaatteja kaliumin, natriumin tai kalsiumin kera) välillä itse arvoin ja enemmän jälkimmäiseen kallistuin. Taitaa olla dolomiitti näillä seuduin harvinainen - netin mukaan Suomessa Vampulassa, Virtasalmella, Paltamossa, Joroisissa ja Siikaisissa. Maasälvät puolestaan mainitaan hyvin yleiseksi kivimineraaliksi. Ehkä ei kuitenkaan usein näin puhtaaksiviljeltynä vaan enemmän sekarotuisena? Tuo anortosiitti näkyy olevan yksi monista maasälvistä, kalsiumversio.

[Aaro]

Angelin anortosiitti on valkoinen kivilaji, jota joskus ajateltiin myös Finlandia-talon julkisivujen materiaaliksi marmorin sijaan. Liekö tuo tikun kivi tätä lajia?

Dolomiitin (karbonaatti) ja maasälvän (alumiinisilikaatteja kaliumin, natriumin tai kalsiumin kera) välillä itse arvoin ja enemmän jälkimmäiseen kallistuin. Taitaa olla dolomiitti näillä seuduin harvinainen - netin mukaan Suomessa Vampulassa, Virtasalmella, Paltamossa, Joroisissa ja Siikaisissa. Maasälvät puolestaan mainitaan hyvin yleiseksi kivimineraaliksi. Ehkä ei kuitenkaan usein näin puhtaaksiviljeltynä vaan enemmän sekarotuisena? Tuo anortosiitti näkyy olevan yksi monista maasälvistä, kalsiumversio.

Maasälpien ja mahdollisesti myös kvartsin seoksena pitäisin (amatöörin veikkaus). Pienet syöpymät jäivät mietityttämään, mutta sattui olemaan punaista maasälpää pääosin sisältävä pegmatiitti? kivenjärkäle mökkirannassa ja siinäkin vastaavia syöpymäkuoppia. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mikä mineraali syöpynyt (Paistipuolien) kivestä, koska pegmatiitissa voi olla monia mielenkiintoisia pienpitoisia mineraaleja. Keski-Lapissa liuskeinen kvartsiitti on yleinen, voisiko olla sitä.

[Vaeltajat]

Takaisin UKK:sta. Käytiin viime viikolla reitti Kiilopää - Suomunruoktu (1.yö) Suomunruoktu - Salonlampi - omia polkuja Kotakönkäälle - Padagova (2.yö) Padagova -Paasjoki - nousu Joukhaispäälle - Pälkkimäojan laavu (3.yö) Pälkkimäoja - Luirojärvi (4.yö) Luiro -Kaavitsalammit - Lankojärvi (5.yö) Lankojärvi - Kutturapäät - Kiilopää.

Hyvä reissu, hyttysiä jonkusta verran, siinä mielessä viikkoa aiemmin olis ollut parempi. Viimeiset 4 vuotta on tullut käytyä elokuun puolivälissä mutta nyt tällainen kokeilu. Päivät on pitkiä/päättymättömiä tähän aikaan, joten kulku etapeilla tuppasi venymään yhteentoistakin tuntiin. Tavattiin packraft-porukka, partiolaisia ja riparilaisia, polkujuoksijoita sekä myös vanhan liiton vaeltajakaksikko, joka oli aloittanut Orposen laavulta ja tetsanneet Karapuljulle 7km soita pitkin.

Vedet eivät enää olleet kovin korkealla, mutta kuitenkin hieman ylempänä kuin loppukesästä. Lankojärvelle mentäessä ylityksessä puoleen reiteen (175cm pitkä mies). Palovanganjoki ylitettiin idästä tultaessa saamamme ohjeen mukaan Padagovan jälkeen, ennen kuin se yhtyy Suomuun. Kahvihetki Joukhaispäällä ja näkymät kertakaikkiaan upeat.

[tiku]

Keski-Lapissa liuskeinen kvartsiitti on yleinen, voisiko olla sitä.

Tuotakin harkitsin siinä Peurasuvannon kivikirjassa. Taisi vain olla se kirjan kuva eri näköisestä, tummemmasta, versiosta. Mutta Keski-Lappiahan tuo Paistipuolet tosiaan on.

[honkamukka]

Junalla Rovaniemelle viikko sitten kolkuttelin. Ajelin Sodankylän taakse, kun ei ole aikoihin sen takana tullut käydyksi. Inarissa kävin kääntymässä ja ajatus poiketa Siidassa ja samalla nauttia lounas siellä. Parkkipaikat täysi, puolentusinaa linjabiiliä, en jäänyt toteamaan, eli jonottamaan. Toiste sitten.

Savukosken yläosilla olin viikon telttakunnassa, Värriönjoen yläosia kuleskellessa. Kalan syöntiaktiivisuus oli satunnaista, mutta riittävää.

Ahmaojan suun tuntumassa sain kuvattua upean hirvineidon, oli kuin veistos joesta noustuaan. Olimme eri puolilla virtavettä.
Samoilla paikoin hiirihaukka, mielestäni, "leijaili" saalista haeskellen. Pieni, jalohaukkoja, tunsi poikueensa uhatuksi. Aikamoista näytelmää näiden kahden välillä hetken seurailin.

Nyt tulin myös toteuttaneeksi uteliaisuuttani seudun uiton historiaan.
Kartasta, vanhasta, olin katsellut Siurun yläosien soiden patoamista vesivarastoksi Värriönjoen uiton tarpeisiin. Eli, olikohan 70-80 luvun taitteissa uitettu irtouittona viimeeksi. Tai irtouittoahan jokiuitto oli, kevään vesien avulla.
Muinoisen padon kohdalla oli luontainen maastonmuoto metsäsaarekkeiden ansiosta. Maavallia, kivipaaseja, mutta sen aikaisista muista rakenteista ei ollut paljoa jäljellä. Tutkiminen jäi tällä erää hiukan vähälle, kun tuo suossa kiemurteleva vesiuoma houkutteli tutustumaan. Padon yläpuoli tuotti kalaa, jolla oli valkoiset evänreunat, mutta ärhäköitä. Saattaa siellä olla muutakin. Padon alapuolen suvanto tuotti ruokakalat ja kelan jarrun parkaisun terävästä tokaisusta. Mikä lie, vilkasliikkeisempi, jäi arvailujen varaan.

Kevyellä repulla olin liikkeellä, mutta suomailla kävely tuntui pohkeissa. Polvet vähän kipuilevat maaston muodoissa. Korona ilmeisesti vei osan puhdista, eli useamman kuukauden toipumista näiden muiden ikääntymisen vaivojen lisäksi.
Muistoja on kertynyt, mutta nyt jätin kulkukaverin emäntänsä seuraksi. Lyyli, porokoirani täyttää 15v ensi syksynä. Sen kanssa on kohdattu, niin karhuja, monikossa, että muutakin. Koko karhuperheen kohtaaminen silloin muuan vuosi sitten, oli melkoinen kokemus ja koiralta näyttö sen luonteesta. Aiemmin kohtasimme kolme erausta, jotka eivät jääneet tuttavuutta hieromaan. Vauhtia oli niin paljon, että menivät kuin kerien alamäen polkua.
Nyt en huomannut karhuista jälkiä, vaikka aika monella reisulla niitä tuli löydettyä, kun oppi katsomaan.

Jk.
Tuon viikon aikana en nähnyt oikeastaan ketään silmästä silmään. Yhden melojan kohtasin ja vaihdoimme muutaman sanan virtaveden yli, hänen lipuessaan eteenpäin.

[Aaro]

J

Nyt tulin myös toteuttaneeksi uteliaisuuttani seudun uiton historiaan.
Kartasta, vanhasta, olin katsellut Siurun yläosien soiden patoamista vesivarastoksi Värriönjoen uiton tarpeisiin. Eli, olikohan 70-80 luvun taitteissa uitettu irtouittona viimeeksi. Tai irtouittoahan jokiuitto oli, kevään vesien avulla.
Muinoisen padon kohdalla oli luontainen maastonmuoto metsäsaarekkeiden ansiosta. Maavallia, kivipaaseja, mutta sen aikaisista muista rakenteista ei ollut paljoa jäljellä. Tutkiminen jäi tällä erää hiukan vähälle, kun tuo suossa kiemurteleva vesiuoma houkutteli tutustumaan.

Olin metsänistutushommissa 60-luvun loppupuolella Savukosken pohjoispuolella ja siitä piipahdettiin kalaan Niemijoelle. Siellä oli kanssa jäänteitä tammi rakenteesta suunnilleen Korkiavaanran ja Kierros-Kuusikon välimaastossa. Ja syötiin silloin vielä sallittua punalihaista vatsat pömpölleen.

[KaukoAntero]

8 yötä toissaviikolla maastossa. Kalmakaltiosta lähtien Käkkälö- ja Aiteenjoet tuli ylitetyksi mennen tullen, Suukisjoella pysyttiin itärannalla. On aina luksusta, kun saa eukon mukaan reissuun. Alunperin piti mennä Vaskolle, mutta kalastusluvat oli myyty loppuun ilmeisen nopeasti. Vaihdettiin sitten tuttuun ja turvalliseen.

Säät lievästi sanoen vaihtelevat. Samana päivänä saatoin sekä hikoilla helteessä, että hytistä kylmästä. Sadetta ja paistetta. Ei niin toivottu yllätys oli tavallista aikaisemmin kuoriutuneet sääsket. Niitä riitti ihan hyvin. Kalat eivät olleet aktiivisimmillaan, mutta työtä tekemällä niitäkin tuli syötäväksi lähes riittävästi. Olisihan siellä viihtynyt pidempäänkin ja ruokakin olisi vielä riittänyt, mutta vaimo halusi ajoissa Jussin viettoon kotiin.

Kauko