Heitetty reissu

[Vaeltajat]

Heitetty reissu Raja-Jooseppi - Osmonlampi - Anteri - päiväreissu Vongoivanräystäälle - Anteri - Hirvaspäänpalon tulipaikka - Ylemmän Kiertämäjärven kautta Raja-Jooseppi.

Kuusi päivää oli kaikkinensa aikaa mutta menikin viidessä. Kiertämäoja ylitettiin poroaidan kohdalta, vesi tosi matalalla. Mutta mitään varsinaista polkua ei yhytetty ylös. Muutama kilsa Osmonlammelle oli vähän työläitä. Pikkusen jo hämärsi sinne saavuttaessa, ruskea levä tai rahkasammal näytti ihan hiekalta, hyvä etten kävellyt lampeen.

Vesi Anterinjoessa ei ollut ehkä aivan yhtä kylmää kuin joskus aiemmin, pulahdukset maittoi vaikkei saunaa ollutkaan. Parisen seuruetta sinne molempina siellä vietettyinä iltoina saapui kumminkin.

Päädyttiin käymään päiväreissuna Vongoivanräystäällä Anterilta. Oli siinä kyllä työstämistä vaikkei rinkat olleetkaan mukana. Parin päivärepun taktiikalla, molemmilla sauvat. Keli oli erinomainen, samoin tuore ennuste, mutta tarppi ym. oli varuiksi mukana. Yhdestä lammesta keiteltiin vesiä ruokailuun ylhäällä, kantovesiä Anterilta kun ei viitsinyt siihen tuhlata.

Muutoin 5 viikon kuivuus ei niin haitannut kun muulla reitillä kuljettiin pitkälti jokivarsia poislukien Kuikkapään nousuyritys. Ukkospilvi lopulta esti aivan huipulle nousemisen. Maalpurinojan putouksessa oli kuitenkin vettä, hieno paikka.

Metsäpalovaroitus koko reissun ajan, joten Hirvaspäänpalon tulipaikallakin vietettiin viimeinen ilta ilman tulia. Mönkijätietä pitkin askel kulki seuraavana aamuna niin hyvin, että päädyttiin lopulta kävelemään sieltä autolle, Ylemmän Kiertämäjärven kautta.

Kahtena ensimmäisenä päivänä ei nähty muita ihmisiä. Karhun jätöksiä, ehkä, nähtiin, kuollut iso korppi mönkijäuralla rajavyöhykkeen tuntumassa, kotka (?) liihotti Peuranampumapään tuntumassa ja västäräkit sekä kuukkelit olivat uteliaita. Poroja tuli menomatkan lisäksi vastaan itse puistossa 6-7 kertaa eri paikoissa.

Hyvä reissu, vaikka pari vähän turhan pitkää päivää. Eipä niitä rasituksia kuitenkaan enää myöhemmin muista vaan ne maisemat ja kokemukset.

[mattipappa]

Hienon reissun olette tehneet, Vaeltajat! Matalat vedetkin ovat olleet teille suuri etu, olette päässeet yli sellaisista paikoista, joista ei alkukesästä ehkä olisi kahlaus onnistunut, jos oikein ymmärrän? Siis jos menitte Anterijoesta yli jostain saunarannan paikkeilta, josta sitten suuntasitte tunturiylänköä pitkin Vongoivanräystäälle? Itse kun siinä muutamia kertoja olen jokea tutkaillut, olen ajatellut, että en uskaltaisi yrittää, mutta nyt taisikin vesi olla harvinaisen alhaalla? Ylemmältä Kiertämäjärveltä suuntasitte siis Osmonlammelle, kiertäen järven länsipuolelta, joen ylitys sielläkin taisi nyt olla helppo, itse olen käyttänyt vain itäpuolen kahlaamoa. Mutta, se on sanottava, että kovia päivämarsseja olette tehneet, kartasta arvioiden Anterista Vongoivanräystäälle suorinta reittiä ja takaisin samana päivänä tekee 30-35 kilometriä! Vaan eihän se nuorille ja terveille ole liikaa, itse jouduin kesäkuun alussa myöntämään, että vanhuus on tullut. Jouduimme luopumaan suunnitelmastamme, minä, tytär ja vävy, olin ajatellut heille esitellä noita samoja alueita, joilla te kuljitte. Jalan rasitusvamman takia tehtiin vain päiväretkiä Harrijärveltä käsin.

[Vaeltajat]

Joo siitä saunanrannasta mentiin yli, kyllä kait siitä monet menee. Ei edelliselläkään käynnillä kolmisen vuotta sitten kyllä näyttänyt pahalta ylittää (silloin ei tarvinnut), alkukesästä en sitten tiedä. UKK:ssa haastavin ylitys minulla on ollut Muorravaarakanjoki juuri ennen yhtymistään Suomujokeen kun vedet oli vähän korkealla.

Tosiaan poroaidan kohdalta mentiin Kiertämäojasta yli, ei siinäkään yleensä taida kovin vaativa ylitys olla. Täältä palstalta luin nimimerkki Jouni, olikohan Ohtamaa vai joku toinen joka tuota länsipuolista reittiä ja polkua suositteli mutta polkua ei tosiaan yhytetty. Ja olikohan se itse asiassa niin että kyseinen polku lähti ylös Peuranampumapäälle kun me oltiin kyllä menossa niinikään ylös mutta lammen suuntaan eli hieman eri. Meille se reitti sopi senkin puolesta ettei tullut liian pahaa päivää kakkospäiväksi kun oltiin sitten valmiiksi jo Osmonlammella aamulla.

45v mittarissa molemmilla vaeltajilla, että tiedä siitä nuoruudesta… Toinen vaihtoehto olisi ollut kantaa rinkat Vongoivan kammille ja tekasta sieltä pisto räystäälle joko samana tai seuraavana päivänä, ja sitten rinkkoineen takaisin, mutta sekin tuntui vähän raskaalta suunnitelmalta. Noin pitkää päiväretkeä ilman rinkkoja ei ole aiemmin ole tullut tehtyä niin päätettiin kokeilla. Maisemat avautuivat kyllä todella hienosti mutta en voi suositella tuota ratkaisua. Tulipahan tehtyä. Kartasta jälkikäteen mittaillen arvio tuosta päivästä oli noin 28km.

[Nuortti]

Anterinmukan saunan kohdalla Anterinjoen ylitys onnistuu kuivin jaloin saappailla. Likeellä yläjuoksun suunnassa oleva komea koski saattaa antaa vaikutelman siitä, että yli ei pääsisikään. Ylityspaikkoja on muitakin alavirtaan päin mennessä. Esim jos tulee Lokan Alen Muurivaaralta päin. Toki missä tahansa joessa vesi voi olla niin korkealla, että ylitykseen tulee suhtautua varauksella. Silloin kannattaa mennä Anterintietä kohti Hammaskurun kämppää ja ylittää joki parin kolmen kilometrin päässä. Ja jos suuntana on Vongoivan kammi, niin kannattanee seurata puron vartta, joka laskee siltä suunnalta Anterinjokeen. Näin välttää Kielitunturin ja Kielivaaran maastossa olevat kielet.

[LauriA]

Joko Anterin sauna on kunnossa? Vai muistanko väärin että nuohooja olisi laittanut käyttökieltoon piipussa olevan halkeaman takia. Itekkin olen joskus mennyt saunan rannasta yli Siliäselän kautta Tahvon tuvalle. Hieno reitti.

[Eräkulkuri]

Mukavahan se on lueskella näin "kiikkustuolissa" näitä Saariselän juttuja. Sieltähän se omalla kohdallani alkoi 1960-luvulla. Siitä on aikaa liki 20 vuotta, kun siellä viimeksi vaeltelin, mutta Vongoivan tuntureilla kävin monesti vielä myöhemminkin. Kyllähän nuo maaston paikat mistä täälläkin on kerrottu, ovat hyvin vielä muistissa.

[LauriA]

Aloitteva riippumatto retkeiliä. Meni 1. yönä matto rikki kun ilmeisti vyön solki repäissyt. Siksi tuo solumuovi matto.

[Janne Pyykkö]

Heinäkuun 839 km pituisen melontaretken tarina numero 4 -- eli kuinka mutkikkaasti kuljin kumikanootilla Inarijärven läpi Näätämöön. Tarina tässä.

[Hanu]

Viime viikolla tuli Pöyrisjärvi kierrettyä, vaan ei rantoja pitkin, paitsi Oivuksenrantaa. Säät suosi ja lähes kaikki nähdyt ihmiset olivat kumipyörien päällä ja viimeisellä 1½ päivällä. Kenenkään kanssa ei ollut tarvetta jutella... Ennen en ollut käynyt ja heti en palaa, mutta kerran kannatti käydä. Tuulta riitti ajoittain vähän liikaakin. Tuli Hillebergin kestävyyttä hieman koeteltua... Norjan puolella oli kiva käydä kokemassa sitä mitä Suomen lappi ei enää tarjoa: jäkälikköjä.

[iglu]

Kyllä, Norjan puolella tosi hienot jäkäliköt,kävin vuosia sitten Sihccajavrella ja sieltä jalan Bajasjavrilla ja Pöyriksen kohdalla olevalla Curgenjavrilla, kalansaalis olematon mutta hienoa hiekkatievaa ja jäkälikköä riitti. Ainakin silloin pääsi tav.henkilöautolla Sihccajavrelle mikä lie tien nykykunto?

[Vaeltajat]

Tässä vielä turinaa reissusta räystäälle: https://hikingandsports.blogspot.com/20 ... 4.html?m=1

[Hanu]

Kiitos tarinasta! Mielessä kävi kaikki Vongoivan käynnit, joita taitaa olla viisi takana. Yksi Aittajärveltä, kaksi Raja-Joosepista ja kaksi Kemihaarasta lähtien. Hienoa seutua! Kuten myös Kuikkapään seutu.

[diver]

Kiitos reissukuvauksesta.vongoiva on käymättömien paikkojen listalla.Jospa ensisuvena tulisi tuonne lähdettyä jostain suunnasta.

[Nuortti]

"Vaeltajat" esitti, että Vaeltajien vanhainkotiin pääsisi, jos on käynyt Vongoivanräystäällä. Oma käsitykseni on, että Vaeltajien Vanhainkoti on avoinna vain Vongoivan huiputtajille. Saankohan taustatukea väitteelleni. Toki on mahdollista, että vanhainkoteja on useampia.

[Eräkulkuri]

Mukaansa tempaava kertomus Vaeltajilta Saariselän itälaidalta, joka nostatti nostalgisia muistikuvia omalta ”Saariselän kaudelta” vuosikymmeniä sitten. Useasti silloin katselin Vongoivan räystäältä Itäkairan aaltoilevaa metsämerta, joka sinisen eri sävyisinä maininkeina ulottui kauas horisontiin asti. Kunnes sitten lähdin sinne, missä Itäkaira otti omakseen ja reissuni suuntautuivat naavaisten ikikuusien lapinkorpeen, jossa suoperäiset latvapurot johtavat monilukuisina haaroina Kemijokeen.