Viime kuun lopussa Lapin lomalla huiputimme ensin Riisitunturin Posiolla. Oli hienot maisemat ja helppokulkuinen sorastettu
4 km luontopolku. Yö Kuusamon Holiday Club hotellissa ja ikkunassa näkymänä parin tunnin ukkonen jatkuvinen jyrinöineen ja välkähtelyinen. Pari kertaa oli hieno salamanisku. Sitten Saariselälle mökkeilemään.
Ulkoilutin rinkkaa yhden yön verran Kiilopäältä Rautulammelle, kun halusin nähdä uuden tuvan. Eikös juuri sinä päivänä satanut vettä alkumatkan ajan ja tuuli oli 8 m/sek, puuskat 15 m/sek säätiedotuksen mukaan. Niilanpään päivätuvan kohdalla vastaan tuli kolme reipasta miestä, jotka eivät viitsineet edes laittaa rinkkaan sadesuojia, kun olivat jo melkein perillä. Olin vasta edellisenä päivänä huomannut retkikartasta, että reitti oli muutettu lähteväksi tuvan kohdalta. Päätin kuitenkin kulkea menomatkalla vanhaa reittiä ja tallustelin edelleen vastatuulessa ja vettä naamaan sataessa eteenpäin risteykseen. Sitten tuuli tulikin takaviistosta ja puuskien aikana piti pysähdellä junttamaan sauvat maahan, kun tuntui ettei pysy pystyssä. Pian tuli vastaan nuori nainen, jolla oli vanha kartta eikä ollut tiennyt reitin muutoksesta ja oli tutkiskellut sitten karttaa epätietoisena ja kulki vanhaa reittiä. Muita kulkijoita ei näkynyt. Sade lakkasi pikkuhiljaa ja illemmalla aurinko paistoi.
Varaustupa oli uudenkarhea ja valoisa, vaaleat puupinnat, iso ikkuna pöydän kohdalla, vähän pienempi keittiötason edessä, ja pikku-ikkunat laverien kohdalla niin että makuulta näki ulos sään ja maisemat. Samassa rakennuksessa oli autiotupa, kuivaushuone kaminoineen, kaksi ovea ulos eri suuntiin ja tilava eteinen, jossa oli iso ikkuna. Eteisessä varmaan mahtuisi säilyttämään rinkkoja, kun ei ollut perinteistä katettua pitkää ulkoterassia. Vessat ja puuliiteri olivat eri rakennuksessa, vielä oli pieni päivätupa. Luin varaustuvan kirjan kaikki kommentit alusta alkaen, ja jokainen kehui tupakokonaisuutta. Joku kaipasi verhoja ja kirves oli hukassa. Minun ainoa kritiikkini oli että kaminan yläpuolella olevat ripustuskoukut olivat niin ylhäällä, etten ylettänyt niihin. Mielestäni tälläinen moderni tupa sopii oikein hyvin juuri Rautulammelle. Perinteistä tupaa haluaville Suomunruoktu ja Lankojärvi ovat lähellä. Illan mittaan pihalle ilmestyi telttoja ja taisivat jotkut yöpyä autiotuvan puolellakin. Oli mukavia ihmisiä, joiden kanssa tuli vaihdettua kuulumisia.
Seuraavana päivänä paluumatkalla aurinko paistoi, mutta tuuli oli aivan yhtä kova kuin edellisenä päivänä ja puuskat säätiedotuksen mukaan jopa 18 m/sek. Kuljin nyt uutta merkittyä reittiä, joka erkani vanhasta Raututuntureiden rinteessä, enkä alkanut etsiskellä merkitsemätöntä oikopolkua Rautulammen ja Rautuojan toiselta puolelta. Jostain kumman syystä oli koko ajan vastatuuli ylämäessä ja eteneminen oli kuin tervassa tai hangessa kahlaamista. Alaspäin mennessä tuli puuskia sivulta ja taas sai varoa tuulen mukana menemistä. Niilanpään tuvalla tauko oli jo tarpeen, ja siellä oli odottamassa ruokalähetti: siskoni makkarapaketin kanssa. Loppumatka Kiilopäälle oli onneksi tasamaastoa, kun alkoi jo uupumus iskeä.
Jostain syystä tuo Suomineidon "olkapään" seutu on tehnyt minuun vaikutuksen.
