Heitetty reissu

[Micke]

Vastaisuudessa näin märille reissuille aloitan jalkojen suojarasvauksen jo useaa päivää ennen lähtöä. Saatan myös harkita kalvosukkia sekä mahdollisesti säärystimiäkin, pitämään varvikosta roiskuva vesi poissa kalvon sisältä.

Itse suosittelen rakkojen välttämiseksi sitä, että reissuun jälkeen jalkojen iho on pehmeä, kuin lapsen peppu. Kaikki kovettumat ym ovat mielestäni riski rakoille. Itse kylvetän jalat "mummoiholle" muutamaan kertaan ennen reissua ja hion kovettumat varovaisesti pois. Kun kovettumat ovat tiessään alan rasvaamaan jalkoja ahkerasti Badger Balmilla, joka on mielestäni paras jalkarasva. Rasvaus jakson pitäisi olla noin pari viikkoa ennen reissua.

Reissun päällä rasvaan puhtaat jalat aamuin illoin ensin ClimbOnilla ja perään Badger Balmia. Viime kesänä kuljin käytännössä märin jaloin yli 1000km 30 päivään ja vain 4 pientä rakkoa tuli jalkoihin. Säärystimiä kannattaa käyttää, pitää roskat ym pois jalkineen sisältä.

[cobbo]

Vastaisuudessa näin märille reissuille aloitan jalkojen suojarasvauksen jo useaa päivää ennen lähtöä. Saatan myös harkita kalvosukkia sekä mahdollisesti säärystimiäkin, pitämään varvikosta roiskuva vesi poissa kalvon sisältä.

Itse suosittelen rakkojen välttämiseksi sitä, että reissuun jälkeen jalkojen iho on pehmeä, kuin lapsen peppu. Kaikki kovettumat ym ovat mielestäni riski rakoille. Itse kylvetän jalat "mummoiholle" muutamaan kertaan ennen reissua ja hion kovettumat varovaisesti pois. Kun kovettumat ovat tiessään alan rasvaamaan jalkoja ahkerasti Badger Balmilla, joka on mielestäni paras jalkarasva. Rasvaus jakson pitäisi olla noin pari viikkoa ennen reissua.

Reissun päällä rasvaan puhtaat jalat aamuin illoin ensin ClimbOnilla ja perään Badger Balmia. Viime kesänä kuljin käytännössä märin jaloin yli 1000km 30 päivään ja vain 4 pientä rakkoa tuli jalkoihin. Säärystimiä kannattaa käyttää, pitää roskat ym pois jalkineen sisältä.

Joo, nämä mainitut kikat ovat käytössä. Reissun päällä käytän rasvana TrailToes -suojavoidetta, mutta sitä olisi pitänyt laittaa jo etukäteen. Säärystimeni ovat lähinnä nilkkurit jotka pitävät hiertävän moskan poissa kengistä, mutta mielessä oli ihan vettä pitävät korkeammat säärystimet yhdessä kalvosukkien tai -kenkien kanssa.

Suurin ongelmalähde oli kyllä Salomonin tukevat ja tosi hitaasti vettä ulos päästävät lenkkarit, kevyemmillä kengillä jalat olisivat ehtineet välissä jos eivät kuivaksi niin ainakin vain kosteaksi.

[Aaro]

Mitä hyötyä märällä (melkein aina osamatkasta vaelluksella) kelillä kenkävirityksillä on kevyehköihin saappaisiin nähden, jos matkat ovat kohtuullisia (alle 30 km)?

[Metsän Omena]

Mitä hyötyä märällä (melkein aina osamatkasta vaelluksella) kelillä kenkävirityksillä on kevyehköihin saappaisiin nähden, jos matkat ovat kohtuullisia (alle 30 km)?

Viimeksi Sarekissa mietin asiaa. Kengät painoivat noin 300 grammaa kappale, eivätkä ime vettä. Nilkat ja jalkapohjat ovat tottuneet kaikenlaiseen maastopohjaan ilman suurempaa tukea. Kenkien painolla on merkitystä matkanteon kepeyteen, jolla on taas vaikutusta ajatuksenjuoksuun. Samoilla kengillä on mukava matkustaa, patikoida, kahlata ja pitää leirissä. Kahden sukkaparin avulla samat kengät soveltuvat niin kuumaan ja kuivaan kuin kylmään ja märkään.

[diver]

Mitkä kengät kyseessä?

[Aaro]

vaikutusta ajatuksenjuoksuun.

Jos ajatus on märissä kengissä, rakoissa ja mahdollisimman kuivassa reitinvalinnassa niin minä puolestani ajattelen mieluiten ihan muuta ja tyydyn sopivalta tuntuviin päivämatkoihin.

[Metsän Omena]

vaikutusta ajatuksenjuoksuun.

Jos ajatus on märissä kengissä, rakoissa ja mahdollisimman kuivassa reitinvalinnassa niin minä puolestani ajattelen mieluiten ihan muuta ja tyydyn sopivalta tuntuviin päivämatkoihin.

Olet käsittänyt asian väärin.

Rakkoja en ole saanut sitten nuoruusvuosien.
Kengät eivät vaikuta reitinvalintoihin.
Kengät eivät ime vettä.
Jalat ovat kuivat.
Päivämatkat ovat sopivan leppoisia.

Vaeltaminen on nautinnollisinta silloin kun eteneminen on "höyhenenkevyttä". Ei huomaa kantamuksen painoa, eikä askelluksesta minkäänlaista rasitusta, ei oikeastaan aisti kehosta mitään mikä siirtäisi ajatuksia ympäristön havainnoinnista oman kehon tuntemuksiin. Silloin kulkee mahdollisuuksiin nähden hyvin hidasta tahtia. Siniset ajatukset voi maksimoida olemalla mahdollisimman hyvässä kunnossa, mutta kulkemalla silti kevyen rauhallisesti.

[Pro]

Niin, mitkähän tossut on Ompulla? Vaikka toki istuvuus taitaa merkata enemmän kuin se kengän merkki. Mutta jostakin olisi hyvä aloittaa uusien etsiminen.
Määttä kehuu Topo Athletics Mtn Raceria, sitäkin pitäisi vilkaista.

Ja sitä Trail Toes -rasvaa, löytyikö sitä USAa lähempää? Olen itse kokeillut Linolaa ja ClimbOnia, mutta ennakkorasvausta en ole tuossa laajuudessa tehnyt, täytyypä kokeilla. Seetriarominen ClimbOn tuo kotona käytettynä mukavat metsämuistot, vähän kuin tippa Offia...

[diver]

https://varuste.net/b1602/body-glide
Näyttääpä noita olevan kaikenlaisia.

[Metsän Omena]

Saan Salomonin kenkiä käyttööni ilman korvausta. Viimeksi oli vihertävä crossamphibian. Kaapissa on myös joitakin vastaavia nilkkaa tukevia malleja, mutten koe niille tarvetta sulalla maalla. En käsittele jalkojani mitenkään. Joskus teippasin tietyt kohdat leukoplastilla. Saappailla tulee enää tehtyä enintään pari vaellusta vuodessa, jos sitäkään. Toki Nokian Finntrimmeillä kotosalla liikuttua maastossa ilman kantamusta, sieviläisillä kalastaessa kesällä ja Naalit jalassa pakkasilla talvikalassa. Kirveen kanssa joskus turvasaappaat. Nyt Saaristomeren kansallispuistossa. Jalassa techamphibian kun ollaan pääasiassa vesillä ja Sievin kevytsaappaat kun ollaan saarissa marjassa. Seuraava vaellus kuun vaihteessa Alpeilla, jalkaan laitan jonkin kevyen ja helposti kuivuvan kengän, johon saa remmijääraudat kuitenkin kiinni. Saappailla olisi hankalampaa niin vuorilla kuin kylissä. Kun on nyt näitä mukavia helteitäkin koettavissa.

[Micke]

https://varuste.net/b1602/body-glide
Näyttääpä noita olevan kaikenlaisia.

Itselläni on reissussa mukana bodygliden footglide versiota, jos sitä joudun käyttämään, on jotain mennyt pieleen. Mielummin pidän tauon, kuivaan jalat ja rasvaan badger balmilla.

Määtällä on se ykkösversio MTN racerista, joka on hyvä, mutta sitä ei saa mistään enää. Olen kävellyt sellaisilla noin tonnin viimeisen vuoden aikana. MTN racerin kakkosversio on hieman huonompi, mutta niilläkin on lähes tonni takana vuoden aikana. Paras noista Topoista on Ultraventure Pro, joita olen samaten käyttänyt vajaan tonnin viimeisen vuoden aikana. Kestävyydeltään toi alkuperäinen MTN racer on selvästi paras ja Ultraventure Pro huonoin (tai ehkä MTN racer 2 on aika samalla tasolla). Omasta mielestäni Topot kestävät melko huonosti, verrattuna vaikka Hokan tai Salomonin kenkiin, mutta istuvuus omiin jalkoihini on niissä kokeilemistani paras. Altrat tuntuu lähiretkillä mukavilta, mutta kaipaan ainakin LonePeak 6:sta enemmän tukea jalan alle, jos tarkoitus on kävellä pitkiä päiviä. Kaikkien Topojen pohjalliset ovat luokkaa kelvottomat kestävyydeltään. Mulla ne kuluu roskiskuntoon 500 kilsan matkalla, mikä on täysin luokatonta.

Mutta mitä hyötyä on polkulenkkareista verrattuna saappaaseen? Itselleni sopivan kokoinen Sievin kevyt saapas painaa noin kilon kpl, ja kun töissä käytän sellaisia ajoittain, en ikinä ottaisi niitä vaellukselle. Minulle ne ovat ihan kelvottomat. Sen sijaan lokakuisilla reissuilla käytän Vikingin Trophyjä, painavat ehkä 200g enemmän kuin Sievit, mutta ovat todella mukavat jalassa. Siinä ei niiden huonolla kestävyydellä ole merkitystä, ostan mielelläni uudet 3-4 vuoden välein. Jos lenkkari on kuivana 800g kevyempi, kuin hyvä saapas, niin sanonnan mukaan kilojaloissa vastaa viittä kiloa selässä. 2x800gx5 taitaa silloin vastata 8 kiloa... Juuri siksi kuljen kesällä lenkkareilla.... Jos on riski pakkasiin, niin silloin valitsen kyllä saappaan jalkaan...

[cobbo]

Ja sitä Trail Toes -rasvaa, löytyikö sitä USAa lähempää? Olen itse kokeillut Linolaa ja ClimbOnia, mutta ennakkorasvausta en ole tuossa laajuudessa tehnyt, täytyypä kokeilla. Seetriarominen ClimbOn tuo kotona käytettynä mukavat metsämuistot, vähän kuin tippa Offia...

En aikanaan löytänyt tältä puolelta merta, mutta se ei ole suinkaan ainoa tuollainen tuote. Äsken törmäsin suositukseen Mickenkin mainitsemasta laajemmin saatavasta Body Glide:stä (anti blister / foot) ja tilasin testiin. Siinä ei ole dimethikonia joka on "se" aines joka ihon kosteudelta suojaa, mutta jotain muita vastaavanlaisia aineksia kylläkin.

Avainsana tämänkin kanssa on luultavasti ajoissa rasvauksen aloittaminen, ja säännöllisesti jatkaminen vaelluksen aikana. Kun jalkoja on rasvannut muutaman päivän TrailToesilla, ihosta tulee kuin silikonoitu eli vesipisarat valuvat pois, eikä likakaan tartu niin helposti (ihohuokoset pysyvät auki ts. suojakalvo ei ole umpitiivis).

Ei muuten rajoitu vain lenkkarivaellukseen näiden tuotteiden käyttö. Omat jalat menevät kalvokengissäkin rusinakuntoon ihan jalan omasta hikoilusta ja lämmöstä, jollei kierrätä sukkia vähän väliä. Kosteussuojavoiteet auttavat silloinkin.

Itselläni on ikuinen kenkädilemma - Altran Lone Peakit tuulettuivat ja kuivuivat hyvin, mutta niiden sivupito ja pohjan suoja oli liian kehno esim Sarekiin jossa alkoi kehittyä rasitusvammaa reissun loppua kohti.

Nykyiset Salomon Odysseyt ovat merkittävästi tukevammat, mutta kuivuvat hitaasti (vedenvalutusaukotkin piti tehdä itse kärjen sivuille). Kuva löytyy instastoorista kun nakuttelee muut kamakuvat ohi https://www.instagram.com/stories/highl ... 882650301/

Joku välimallikenkä pitäisi löytää eli lenkkari jossa on pohjassa vähän enemmän jäykkyyttä kuin Altroissa ja vähän napakampi istuvuus, mutta ei liian kapea lesti. Topot olisivat vahva ehdokas, mutta niitä ei täälläpäin ole mistään kivijalasta löytynyt.

edit: Micke, oletko harkinnut Altrojen tai muiden löpröjen kenkien kanssa Superfeet Carbon -pohjallisia? Niissä on hiilikuituinen vahvenne puoleenväliin jalkaa, ja ne tekevät kengästä hieman tukevamman tuntuiset. Huonona puolena että pohjallisen reunat saattavat nakertaa kengän sisävuoraukseen reikiä, mutta sillä ei ole kovin suurta vaikutusta käytettävyyteen.

[Micke]

Mulla on vaihdettuna loppun käveltyjen pohjalaisten tilalle Superfeetin trailblazer comfortit. Mielestäni ne tuntuvat uusissa kengissä oudoilta, mutta 500 kilsan jälkeen tosi hyviltä. Kai noiden kenkien pohja painuu aavistuksen lyttyyn tms...

[Vaeltajat]

Heitetty reissu jälleen UKK-puistossa, tällä kertaa yksin. 6 päivää kului reitillä Saariselkä - Vellinsärpimä - Kivipää - Puilakkalampi - Keinovankka - Kotaköngäs - Rautulampi - Kutturapäät - Luulammit - Saariselkä.

Väli Kulasjoen ylityksestä Puilakkalammelle oli pitkähkön ja lämpimän päivän päätteeksi vähän haastava vaikka lyhyt. Monilla on tässä polku kadonnut hetkeksi. Vaikka ylityksen jälkeen sen löysinkin niin keskivaiheilla sitä ei vain ole, eikä siinä maastossa oikein voi ollakaan.

Kolmantena päivänä alkoi auringon porotus jo kertaantumaan ja päivän etapiksi jäi vain Puilakkakurun läpikävely. Keinovankalla sitten rinkan varjossa odotellen auringonpaisteen hellittämistä. Kyltti siitä oli poistettu ja puitakaan ei juuri ollut. Sen tiesin, että Taimenlammen ja Kalavankan tulipaikkoja ei enää ”ole”, mutta uutta tietoa oli, että myös Tammukkaojan tulipaikka on poistettu käytöstä.

Ukkoseltakaan en välttynyt vaan ei aivan päälle tullut. Vanha Haltin tunneli kesti yön sateen kireäksi viritettynä aivan hyvin. Kotakönkäällä neljännen päivän päätteeksi törmäsin vasta toiseen retkueeseen reissulla.

Erinomainen idea oli kiivetä Rautulammelta luoteeseen Kutturapäille, olisko noin vartti mennyt kunnes korkeuskäyrät harvenee olennaisesti ja maasto muuttu nautinnolliseksi ylängöksi. Aika pian näkyi jo sekä idän suuremmat tunturit että myös Nattaset. Siitä sitten voi valita tallustaako esim. Taajosnokan kautta laavulle vai Pirttinokan kupeesta Luulammille puutonta tunturia.

Viimeisenä päivänä alkoi sitten tulla vastaan enemmän ihmisiä, mm. vaelluksella nro. 58 oleva herra kaverinsa kanssa. Puheenaiheiksi nousi mm. uittotie, Kopsuspäiden kullankaivajat, Pirunportin pirun sijainti sekä rajan kämpät.

[mattipappa]

^ Hyvä reissu sinulla varmaankin ollut, mielenkiintoinen reítti. Ei ehkä se yleisin, Kiilopäältä kiireellä Luiron suuntaan. Pari vuotta sitten minulla nuorempien kanssa sama reitti alkuosaltaan ja loppuosaltaan. Mekin huomasimme Kulasjoen ylityksen jälkeen, että polku oli pitkään hukassa, kunnes Puilakkalammen lähellä se jälleen putkahti eteemme. Teimme saman reittivalinnan Rautulammilta lähtiessämme, on todella nautinto kulkea tunturiylängöllä, kun vain sää on aurinkoinen, niinkuin meillä oli.