Hapenottokyky ja vaellussauvat
Hapenottokyky ja vaellussauvat
Vielä vuonna 1995 nousin kepeästi Hetta-Pallas-Ylläs reitin ajoittain jyrkkiäkin seinämiä, enkä muista , että siihen aikaan juuri kellään olisi ollut vaellussauvojakaan nousujen sekä laskeutumisten helpottamiseksi. Enkä tosiaan sittemminkään ole ryhtynyt sauvakävelijäksi saati -vaeltajaksi.
Aika on kuitenkin muuttunut, ikää ja vaivojakin tullut, eikä hapenottokykynikään ole enää entisensä. Lumitöitäkään en Kemijärven omakotitalossamme ole talvisin rasitusastmani takia kyennyt lainkaan ilman avaavaa astmalääkettä tekemään.
Silti kaipaisin yhä tuntureille, ja esittelemään vaikkapa Isolla Kirkolla asustavalle pojalleni maisemista parhaimpia - joita esim. Hetta-Pallas tunturivaellus eittämättä tarjoaisi!
Niinpä olenkin pohdiskellut, jotta mahtaisikohan vaellussauvoista olla apua hengästyttäviä seinämiä noustessa, mahtaisiko tästä ryhmäläisillä olla kokemusta jaettavaksi?
Tietty jyrkimmät nousut täytyisi minun jakaa palasiksi, ja vetää aina joutessa happea välillä. Repun painonkin minun täytyisi varmaankin laskea siedettäväksi?
Tällaisia sitä talven pimetessä senioriukkeli pohdiskelee lohdullisella lausahduksella "päivät lyhenee - kevät lähenee"
Aika on kuitenkin muuttunut, ikää ja vaivojakin tullut, eikä hapenottokykynikään ole enää entisensä. Lumitöitäkään en Kemijärven omakotitalossamme ole talvisin rasitusastmani takia kyennyt lainkaan ilman avaavaa astmalääkettä tekemään.
Silti kaipaisin yhä tuntureille, ja esittelemään vaikkapa Isolla Kirkolla asustavalle pojalleni maisemista parhaimpia - joita esim. Hetta-Pallas tunturivaellus eittämättä tarjoaisi!
Niinpä olenkin pohdiskellut, jotta mahtaisikohan vaellussauvoista olla apua hengästyttäviä seinämiä noustessa, mahtaisiko tästä ryhmäläisillä olla kokemusta jaettavaksi?
Tietty jyrkimmät nousut täytyisi minun jakaa palasiksi, ja vetää aina joutessa happea välillä. Repun painonkin minun täytyisi varmaankin laskea siedettäväksi?
Tällaisia sitä talven pimetessä senioriukkeli pohdiskelee lohdullisella lausahduksella "päivät lyhenee - kevät lähenee"
Re: Hapenottokyky ja vaellussauvat
Kyllähän sauvat auttavat paljonkin ylä- ja alamäessä, mutta mielestäni apu on enemmän tasapainon hallinnassa, kuin että ne jotekin tekisivät työtä vaeltajan puolesta.
Ihan saman verran happea elimistö tarvii siihen kiipeämiseen sauvojen kanssa kuin ilmankin, nyt vaan se jakautuu eri lihaksille kun kädet voivat tehdä osan jalkalihasten työstä, summa taitaa kuitenkin olla sama. Eli jos jalkojen lihakset tuntuvat antautuvan nousussa niin apu voi olla isokin, kun saa kädet mukaan, mutta jos hengästyminen on ongelma niin siihen tuskin auttavat.
Ihan saman verran happea elimistö tarvii siihen kiipeämiseen sauvojen kanssa kuin ilmankin, nyt vaan se jakautuu eri lihaksille kun kädet voivat tehdä osan jalkalihasten työstä, summa taitaa kuitenkin olla sama. Eli jos jalkojen lihakset tuntuvat antautuvan nousussa niin apu voi olla isokin, kun saa kädet mukaan, mutta jos hengästyminen on ongelma niin siihen tuskin auttavat.
Re: Hapenottokyky ja vaellussauvat
Jos on vaivoja niin repun keventämisestä on aivan verraton apu. Olen lähes joka talvi tehnyt viikon hiihtovaelluksen. Yhden muotkan vaelluksen jälkeen ja aikana tajusin että olin ollut äärimmilläni ja hädin tuskin mukana.
Sen jälkeen kevensin reppua roimasti. Tahti on ollut aivan erilainen. Vanhaan ei ole paluuta!
Sen jälkeen kevensin reppua roimasti. Tahti on ollut aivan erilainen. Vanhaan ei ole paluuta!
-
- Viestit: 3038
- Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58
Re: Hapenottokyky ja vaellussauvat
Vaellussauvojen käyttö vaatii liikkuessa muiden parametrien pysyessä samoina hieman suurempaa hapenottokykyä. Vaellussauvat voivat sensijaan jakaa hieman liikkumisen rasitusta jaloilta myös ylävartalolle. Kokonaisrasitusta vaellussauvat lisäävät vähintään painonsa verran. - Eli jos pelkästään jalkojen toimintakyky tai tasapainoasiat ovat pullonkaulana tai varmistelun kohteena, niin liikkumisen kannalta vaellussauvoja kannattaa harkita.
Suhteellista hapenottokykyä voi nostaa monin tavoin iäkkäänäkin jos siihen ei jo ole jatkuvasti pyrkinyt. Kohottaa osoittajana toimivia vaeltajan hapenvaraisia ominaisuuksia ja vähentää nimittäjänä toimivaa vaeltajan painoa mukana kulkevine kimpsuineen ja kampsuineen.
Suhteellista hapenottokykyä voi nostaa monin tavoin iäkkäänäkin jos siihen ei jo ole jatkuvasti pyrkinyt. Kohottaa osoittajana toimivia vaeltajan hapenvaraisia ominaisuuksia ja vähentää nimittäjänä toimivaa vaeltajan painoa mukana kulkevine kimpsuineen ja kampsuineen.
Re: Hapenottokyky ja vaellussauvat
Vyötäröpainosta olen saanut 10 kg laskettua sitten viimejoulun elintapojen muutoksella. Ehkä käveltyäkin on tullut hiukkasen enemmän.
Aiemmin hankittu crostrainer... muutama minuutti sillä päivittäin - ja sitten kohtapuolin alkavat lumityöt lävitse talven - näillä sitä jo saattaisi saada itsensä esim. juuri Hetta-Pallas kuntoon
Aiemmin hankittu crostrainer... muutama minuutti sillä päivittäin - ja sitten kohtapuolin alkavat lumityöt lävitse talven - näillä sitä jo saattaisi saada itsensä esim. juuri Hetta-Pallas kuntoon
Re: Hapenottokyky ja vaellussauvat
Minä olen käyttänyt sauvoja jo parikymmentä vuotta niin kotolenkillä kuin vaelluksillakin. On niistä ollut hyötyä tukemiseen pahoissa paikoissa ja jalkojen väsyessä rinkan kannossa hyvänä työntöapuna ja rasituksen helpottamisena .
Ylävartalo saa myös liikettä.
Minulla on nykyisin Lekin säädettävät sauvat. Niissä on myös hyvä lukitus.
Ylävartalo saa myös liikettä.
Minulla on nykyisin Lekin säädettävät sauvat. Niissä on myös hyvä lukitus.
Re: Hapenottokyky ja vaellussauvat
Olen pitkään käyttänyt sauvoja vaelluksilla ja vuoristopoluilla. Havainnut samat hyödyt kuin edellä kirjoittaneet.
Itse ongelman ratkaisuksi ehdotan repun keventämistä. Vaiheena kaksi sen etelän kaverin repun painon kasvattamista eli optimi kantamusten painonjako koko porukalle niin rasitus voidaan pitää tasaisena koko porukalla, taukotarve tulee samaan aikaan kaikille eikä kenenkään tarvitse ylittää voimiaan. Kiirehän ei kellään sinänsä pitäisi olla, maisemistahan kannattaa nauttia mahdollisimman pitkään kun on viimein päässyt tunturiin.
Itse ongelman ratkaisuksi ehdotan repun keventämistä. Vaiheena kaksi sen etelän kaverin repun painon kasvattamista eli optimi kantamusten painonjako koko porukalle niin rasitus voidaan pitää tasaisena koko porukalla, taukotarve tulee samaan aikaan kaikille eikä kenenkään tarvitse ylittää voimiaan. Kiirehän ei kellään sinänsä pitäisi olla, maisemistahan kannattaa nauttia mahdollisimman pitkään kun on viimein päässyt tunturiin.
Re: Hapenottokyky ja vaellussauvat
Kiitoksia paljon! Aikuinen poikani Helsingistä on vahva kuin härkä, ja tarvittaessa kyllä kantaisi kaksikin rinkkaa mäkeä ylös, jos reissun onnistuminen olisi siitä kiinni! Ja luonnollista kevyiden kantamusten lisäksi on se, että varaa reissuun runsaasti aikaa, ja että ehtii Hannukurun saunassakin sitten lämmitellä ajan kanssa lihaksiaan
Re: Hapenottokyky ja vaellussauvat
Olin pitkään vaellussauvoja "vastaan", en ymmärtänyt miksi niitä pitäisi raijata mukana. Kuitenkin erityisesti tuntureilta alaspäin tuleminen raskaahkon rinkan kanssa alkoi kertautuessaan aiheuttaa polveen rasitusta siinä määrin, että koko vaeltaminen muuttui kyseenalaiseksi kipeytyneen polven vuoksi. Siispä hommasin vaellussauvat, kaksi kappaletta. Nykyään aina mukana. Jos ja kun näyttää siltä, että ainakin polvivaivoihin auttais kun ei ole kaikki paino aina vuorotellen yhdellä jalalla alaspäin tultaessa. Kyllä kai niistä ylämäissäkin apua on.
Jokien ylityksissäkin, joskin kyllä on pari kertaa mennyt sauva kasaankin vaikkei pitäisi (ei onneksi ylityksen aikana), kannattaa kaikki kiristykset ja ruuvit kyllä hoitaa kuntoon ennen lähtöä reissuun. Pahintahan olisi jos hommaa sauvat juurikin esim. ylityksiä varten ja teleskooppi pettää sitten juuri siinä kohdalla... Tämänpä vuoksi niille ei tuossakaan kohtaa kovin paljon painoa viitsi laittaa vaikka siellä myymälässä sitä rohkeasti testaakin että kylläpäs kestää...
Ylämäissä minusta aika oleellista on myös vauhti ja taukojen määrä. Kyllähän sitä jollain tahdilla todennäköisesti jaksaa...
Jokien ylityksissäkin, joskin kyllä on pari kertaa mennyt sauva kasaankin vaikkei pitäisi (ei onneksi ylityksen aikana), kannattaa kaikki kiristykset ja ruuvit kyllä hoitaa kuntoon ennen lähtöä reissuun. Pahintahan olisi jos hommaa sauvat juurikin esim. ylityksiä varten ja teleskooppi pettää sitten juuri siinä kohdalla... Tämänpä vuoksi niille ei tuossakaan kohtaa kovin paljon painoa viitsi laittaa vaikka siellä myymälässä sitä rohkeasti testaakin että kylläpäs kestää...
Ylämäissä minusta aika oleellista on myös vauhti ja taukojen määrä. Kyllähän sitä jollain tahdilla todennäköisesti jaksaa...
Re: Hapenottokyky ja vaellussauvat
Sauvat on hyvät,ei tarvi edes painolla ottaa tukea kun kulkee kivikossa,kevytkin kosketus tuo kolmannen tai neljännen jalan kulkua tukemaan. Hapenottokyvyllä ja vaellussauvoilla ei lie kovinkaan paljoa tekemistä keskenään. Hapenottokyky paranee treenaamalla. Huono puoli tuossa/tässä elämisessä on se että eletytyt kilometrit näkyy väistämättä,valitettavasti.
-Umpikännissä kaikki näyttääkin niin selvältä-
Re: Hapenottokyky ja vaellussauvat
Kyllä ne heiluvat kädet happea kuluttavat. Sen takiahan sauvat ovat kuntoiluväline. Jos tahti on riittävän hidas ja happea riittää, ne toki antavat käsien lisävoiman jalkojen avuksi.
Aikoinaan Kilimandżarolle noustessa happi riitti paljon paremmin niillä, jotka löntystivät kädet taskuissa tai repun viilekkeillä kuin sauvoineen polkua kepittäneillä. Puutetta kun ei ollut lihasvoimasta vaan hapesta.
Aikoinaan Kilimandżarolle noustessa happi riitti paljon paremmin niillä, jotka löntystivät kädet taskuissa tai repun viilekkeillä kuin sauvoineen polkua kepittäneillä. Puutetta kun ei ollut lihasvoimasta vaan hapesta.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Re: Hapenottokyky ja vaellussauvat
Mielenkiintoinen näkökulma tuo Kilimanzaro vertaus!
Vaan entä vaelluskenkien painon merkitys tunturin rinteitä kapuessa? Ennen käyntin 800 gr+ painoisia jäykkiä vaelluskenkiä, nyttemmin olen siirtynyt kokonaisvaltaiseti paljasjalka/barefoot jalkineisiin. Niistäkin raskaimmat varsikengät (Feelmax Kuuva 4) painavat taatusti alle 400gr. Luulisi, jotta tuommoinen painoero jalkoja nostellessa merkitsisi jotain..
Vaan entä vaelluskenkien painon merkitys tunturin rinteitä kapuessa? Ennen käyntin 800 gr+ painoisia jäykkiä vaelluskenkiä, nyttemmin olen siirtynyt kokonaisvaltaiseti paljasjalka/barefoot jalkineisiin. Niistäkin raskaimmat varsikengät (Feelmax Kuuva 4) painavat taatusti alle 400gr. Luulisi, jotta tuommoinen painoero jalkoja nostellessa merkitsisi jotain..
Re: Hapenottokyky ja vaellussauvat
Itse siirryin myös viisi vuotta sitten polkujuoksulenkkareiden käyttöön vaellushommissa ja kyllähän se kulku on paljon kevyempää niillä, kuin raskailla vaelluskengillä. Vanha sanontahan on, että kilo pois kengistä on viisi kiloa pois repusta ja ilmeisesti suunnilleen tällaisiin tuloksiin on päästy asiaa tutkittaessa:kaptu kirjoitti: ↑19 Marras 2022 05:35 Mielenkiintoinen näkökulma tuo Kilimanzaro vertaus!
Vaan entä vaelluskenkien painon merkitys tunturin rinteitä kapuessa? Ennen käyntin 800 gr+ painoisia jäykkiä vaelluskenkiä, nyttemmin olen siirtynyt kokonaisvaltaiseti paljasjalka/barefoot jalkineisiin. Niistäkin raskaimmat varsikengät (Feelmax Kuuva 4) painavat taatusti alle 400gr. Luulisi, jotta tuommoinen painoero jalkoja nostellessa merkitsisi jotain..
https://adventure.howstuffworks.com/out ... f-back.htm
One of the most frequently cited works on the subject is a little Army report bearing this mouthful of a title: "The energy cost and heart-rate response of trained and untrained subjects walking and running in shoes and boots." The 1984 writeup explained the findings of researchers at the U.S. Army Research Institute of Environmental Medicine in Natick, Massachusetts. Building on other researchers' previous work, they found that even tiny increases in the weight of footwear could add up to significantly higher energy expenditures in subjects when walking or running. Without that extra foot weight, presumably, the subjects could have applied those burned calories toward carrying considerably more on their backs.
Several other studies reached similar conclusions. The consensus was that carrying an amount of weight on the feet required between 4.7 and 6.4 times as much energy as carrying that same weight on one's back [source: Johanssen].
That would seem to roughly support the old adage of 1 pound on the feet imparting the same amount of fatigue as if they were 5 pounds on the back.
Hapenottokykyyn asia ei tietystikään vaikuta, mutta kulku on huomattavasti kevyempää ja mukavampaa.
Re: Hapenottokyky ja vaellussauvat
Pudottamalla vauhtia vaikka 30% vähentää hetkellistä hapenottotarvetta suunnilleen saman verran. Ei se matka tapa vaan vauhti on viisaampi sanonut ja kesäpäivä Lapissa on pitkään valoisa.
Re: Hapenottokyky ja vaellussauvat
Vaellussauvat kuluttavat energia enemmän kuin ilman niitä, kuitenkin minulla niiden käyttö on kokonaisuudessa parempi kuin ilman.
Väsymystäkään ei enempää sauvoilla tai sauvoitta. Johtuu varmaan siitä että sauvat helpottavat monissa kinkkisisä paikoissa.
ps. jos ostaa kävelysauvat, kannattaa hankkia laatua. Minulla on kaikenlaisia ollut - ja halvat olleet huonoja.
Hiilikuitusauvat ovat kevyet , mutta vaimo sai normikulussa yhden poikki. En hanki enää sellaisia jos uusimisen tarve tulee.
Väsymystäkään ei enempää sauvoilla tai sauvoitta. Johtuu varmaan siitä että sauvat helpottavat monissa kinkkisisä paikoissa.
ps. jos ostaa kävelysauvat, kannattaa hankkia laatua. Minulla on kaikenlaisia ollut - ja halvat olleet huonoja.
Hiilikuitusauvat ovat kevyet , mutta vaimo sai normikulussa yhden poikki. En hanki enää sellaisia jos uusimisen tarve tulee.