Jos talvella yöksi kämpälle ei onnistukaan?

[Aaro]

Talviretkeilijän on varusteita kasetessaan syytä miettiä myös mahdolliset huonot vaihtoehdot, joita retkellä voi sattua sekä miten ja millä varusteilla niistä selviää. Viime viikonloppuna melko vilpoisissa oloissa minulle tuli selväksi ettei minusta ole talvitelttailijaksi, joten omalta puolelta rajaan pohdinnan talviseen kämppäreissuun ilman telttaa. Talvivaellukseni ovat myös ajallisesti pitkiä - 2 viikkoa+ - joten ruokaa on aluksi niin paljon että teltta oheisineen ei oikein "mahdu" ahkioon, jos kevyempi vaihtoehto löytyy. En myöskään haaveile Haltin tapaisesta puhtaasta avotunturivaellusta.

Vaeltaja voi kohdata talvisen yön ainakin silloin kun
- Kämpän väli on pitkä ja joutuu avaamaan latua huomattavasti ajateltua pidempään tai eksyy enemmän tai vähemmän päivän aikana tai maasto on yllättävän vaikeaa edetä
- Keli muuttuu soseeksi tai lumi paakkuuntuu suksen pohjaan niin että eteneminen on vaikeaa.
- Tapahtuu onnettomuus varusteille tai vaeltajalle.

Tyypillisesti ratkaisuksi tarjotaan jotain lumiluolan tapaista tai nuotiota. Asiasta on sen verran kokemusta että väittäisin niiden molempien huonona puolena olevan ainakin sen että käytännössä et kuitenkaan pysty nukkumaan yön aikana ja perusongelma on edessä aamulla. Jos kyse on soseesta ja on toivoa pakkasesta niin ajantappo nuotiolla saattaa tulla kysymykseen, mutta silloinkin olisi hyvä olla kunnon lapio että metriseen hankeen pystyy kaivamaan riittävän laajan alan nuotiolla ja ihmisille.

Onnettomuustapauksessa olen ajatellut että laittamalla kaksi makuupussia sisäkkäin, pari makuualustaa alle ja suojaa avaruuspeitteistä ja kevytpeitteistä niin uhri selviää melko viileissäkin olosuhteissa.

Pää selviytymistavaksi olen omalta kohdaltani miettinyt hidasta etenemistä läpi yön. Päälle puetaan taukotakki ja muuta lämmintä ja edetään hyvin hissukseen hikeä varoen. Syödään energiapitoista kuivamuonaa. Jos juoma loppuu olisi hyvä olla kylmässäkin toimiva keitin, jolla saa sulatettua juotavaa. Ennen vanhaa tämän strategian heikkous oli se että pimeässä saatoit suunnistaa harhaan ja kämpän löytäminen oli epävarmaa. Nykyään GPS:n avulla pystyy kuitenkin löytämään kämpän pimeässä tai pyryssä ja yön aikana todennäköisesti pääsee kämpän suojaan. On tärkeää että muuttaa etenemisen hidastettuun moodiin hyvissä ajoin ennenkuin on ajanut itsensä märkänä väsyksiin, koska silloin ei ehkä jaksakaan liikkumalla pitää itseään enää lämpimänä ja edetä hissukseen.

Hätävarusteiksi siis valitsen: Lumilapion, kaikille hyvä makuualusta, avaruushuopa ja kevytpeite, kylmässä toimiva keitin, GPS sekä lämpimät taukovaatteet.

Siis mitä? Palstalaisilla on varmaan kokemusta tästä asiasta ja erilaisia mielipiteitä. Olisin kiinnostunut kuulemaan ja oppimaan niistä ja ehkä joku muukin saisi niistä pientä vinkki.

[Ahonlaitaa]

Pää selviytymistavaksi olen omalta kohdaltani miettinyt hidasta etenemistä läpi yön.

En suosittele. Jos tupa on jäänyt saavuttamatta upottavan hangen vuoksi, niin väsymys on jo pitkällä. Tällöin elimistö kaipaa lepoa. Siksi talvivaeltajan tuleekin olla aina varautunut yöpymään ulkona. Ulkona yöpyminen talvella ei ole mukavaa, mutta riittävästi varustautuneena se on kuitenkin turvallista - turvallisempaa kuin yrittää nitistää itsestään kaikki irti.

Kun tekee päätökset ajoissa, voi jättää osan tavaroista saavutettuun pisteeseen ja kipaista takaisin valmista uraa kevyen ahkion tai rinkan kanssa takaisin edelliselle tuvalle. Se on yksi tapa välttää ulkona yöpyminen.

[Tervasuo]

Kun talvivaellukselle soveltuva makuupussi on riittävän lämmin ja alusta/alustat tarpeeksi paksuja, yöpyä voi vaikka taivasalla ilman luolia ja nuotioita, tosin olosuhteet huomioiden.

[Joonas Frisk]

Ja sit se känny. Jos toimi ja on kentää, ja tuntuu että ylipääsemätömäksi vaikeudet menee, niin eikun ->112 ja jälkipyykinä sitten oliko tarpeen tai ei.
Kevät- talvella kun jäihin mulin, niin muovipussitetu känny käteen ja soitto kotiin : "retki lopui juuri, tulkaas hakemaan." Ei kaduta yhtään vieläkään.

[hannes]

Mielestäni ei kannata yliväsyneenä ja vielä pimeässä jatkaa matkaa. Vahingon riski on liian suuri.
Talvella pitäisi aina olla riittävä makuupussi ja - alusta mukana - sydäntalvella tuplamakuupussi.
Yöpyä voi hangessakin ja jatkaa aamulla tuvalle kuivattelemaan ja huilimaan.
Kevyt laavukin tms. suojaa mukavasti jos ei telttaa halua kuljettaa.
Pari termaria jossa lämmintä juotavaa.Niitä tyhjennellessä voi keitellä lisää.
Helppoa energiapitoista syötävää myös varalta mukana - jos ei muuta niin ainakin suklaata ensihätään.
Tietysti paksut tauko/oleiluvaatteet ovat jokaisella mukana.

[Kelo]

Tilanteen mukaan, etäisyydestä ja olosuhteista riippuen. Kevytpeitteen vaihtaisin louekankaaseen, niin hätäyöpymisestäkin voi muodostua miellyttävä tapaus.

[tyy]

Väsyneenä ei saa jatkaa matkaa!

Talviretkelle ei saa lähteä ilman majoitetta!

[Jussi]

On käynyt joskus niin ettei kämpälle asti ole jaksanut mennä ja silloin pitää tilanne tajuta ajoissa. Älä hermostu, sillä sinulle ei käy kuin hyvin
Jos olet ottanut huomioon tämänkin mahdollisuuden jo lähtiessä.

Itse pidän pussia jossa tarkenee -30 pakkasessa ja porontaljaa. Kevyet kelkkahaalarit on taukoasuna, kirves mukana ja sytyt + lapio jos tunturissa. Joko loue tai teltta mukaan. Nutukaat tai huopatossut ja rukkaset joiden sisään saa vaikka kahdet tekoturkisvuoret, karvahattu ja kommandopipo.
Metsurin todella lämmin väliasu on joskus ollut mukana myös.

Mitä kovempi keli, sitä yksinkertaisemmat ovat varusteet. On ne jo toimineet satoja vuosia aikaisemminkin.

Kerran oli ns. autiotupa lukossa ja pakkasta 30 astetta, hikeen oli revitty yöllä myöhään ja märkiä/nälkäisiä oltiin. Mietittiin säretäänkö ikkuna vai poltetaanko pihassa halkoja yön yli notskilla. Vaan vielä kerran räpläsin oven ja ikkunan karmien paikkeilta ja avain löytyikin lopulta. Olihan se kiva sitten päästä sisäruokintaan kuitenkin. Hätä ei olis ainakaan mulle tullu, sillä vaihtovaatteet oli jo päällä ja nuotio tehty. Mukana oli kunnon talvipussi ja alusta.

Paikka oli vielä Itä-Suomessa ja puuta polttaa.

Myräkässä satuin kerran noin 50 metrin päähän kämpästä avotunturilla ja hakusessa oli silloinkin keskellä yötä löytää kämppä. Aloin jo suunnittelaam lumikuoppaa, vaan outo neliskulmainen neliö kiinnitti vielä huomion kurussa tunturikoivujen ruonkoja vasten ja katsomaan oli mentävä...Se oli kämpän katto Itse kämpän seinää en vielä erottanut !

Kämppä voi myös olla palanut tai täynnä juntteja

Porontaljoissa olen kerran nukkunut kun oman kämpän avain oli jäänyt pois matkasta. Laittelin alle useamman ja päälle pitkin poikin ison kasan taljoja ja lämmin oli köllötellä yö kuusen perseessä.

[Resupekka]

Hitaan etenemisen taktiikkaan ei kannata tuudittautua. Talvella varsinkin voimat saattavat kaikesta ennakoinnista huolimatta loppua yllättäen tyystin, ja tärkeää on asettua aloilleen ennen kuin kamelin selkä katkeaa.

Ja ehdottomasti jokin majoite matkaan. Vaatimatonkin majoite laskee henkistä kynnystä jäädä maastoon yöksi. Ilman majoitetta saattaa olla houkutus jatkaa liian pitkään kämpän toivossa, jolloin voipi käydä hullusti...

[Tervasuo]

Kunnon sosekelissä hanki ei välttämättä muutu Lapissakaan yhtään sen kovemmaksi, vaikka yö kaatuu päälle. Kun suksi painuu pohjaan metrisessä hangessa, jo muutaman kymmenen metrin matkalla ilmassa on hikeä ja perkeleitä enemmän kuin tarvitaan (nimimerkillä "Kokemusta on"), saati sitten kun pitäisi edetä kilometrien taival siinä samassa upottavassa massassa.

Kun koko hiihtojoukkue on kuin uitettu koiralauma, on melkein myöhäistä ryhtyä valmistelemaan hätäyöpymistä, kun tarmo riittää ainoastaan siihen, että muistaa oman nimensä ja senkin vaivalloisesti.

Eräs eräensiapukouluttaja totesi takavuosina, että paras ensiapu on pohtia ennen retkeä kaikki mahdolliset riskit, jotta niihin osaa varautua. Mutta syytä olisi muistaa tämä ohje myös maastossa ennen kuin riskin raja on ylitetty.

Voihan se olla tietysti aika extreme-elämys päästä taistelemaan oman ja kavereiden henkikullan puolesta avun tavoittamattomissa, mutta varmaan olisi hauskempi, jos kaikki osapuolet olisivat muistelemassa tapausta jälkeenpäin.

[Pekka]

Väsyneenä ei saa jatkaa matkaa!

Talviretkelle ei saa lähteä ilman majoitetta!

Juurikin näin. Ihmettelen kovasti sellaisia, jotka turvautuvat pelkästään tupiin talvivaelluksilla.
Miten sen nyt sanoisi fiksusti...eeh, en keksi. Sensuroin itse.

[Aaro]

Kun koko hiihtojoukkue on kuin uitettu koiralauma, on melkein myöhäistä ryhtyä valmistelemaan hätäyöpymistä, kun tarmo riittää ainoastaan siihen, että muistaa oman nimensä ja senkin vaivalloisesti.

Toi on varmaan se kriittinen kohta selviytymisstrategiassani. Pitää ajoissa huomata että pitkäksi menee ja GPS näyttää sen nykyään luotettavammin kuin ennenvanhaan arvio saatettiin tehdä suunnistusvirheen pohjalta.Hidastetulla hiihdolla kuivataan hiki, pidetään kunnon ruokatauko ja jatketaan aivan hissukseen.

Sosekeli on tavallaan triviaali hengenvaaran suhteen. Jos mahdolliselta tuulelta pääsee suojaan niin nolla kelissähän pärjää hyvin makuupussissa, jos ei kastele sitä.

[Ahonlaitaa]

Toi on varmaan se kriittinen kohta selviytymisstrategiassani. Pitää ajoissa huomata että pitkäksi menee

Silloin on käännyttävä takaisin tai pistettävä leiri pystyyn. Etenkään keskitalvisissa olosuhteissa ei kannata suotta ottaa riskejä. Väsyneenä liikkuminen on aina riski. Ja vaikka kuinka yrittäisi hiihdellä hiljaa, niin umpihangessa ja ylämäissä syke piiskaa enkelten siipiä. Se tarkoittaa käytännössä vääjäämätöntä uupumista.

Yksi usein kuolemaan johtavien vaellusonnettomuuksien päätyyppi on turha uho tai yritys. Siihen on suomalaisia kuollut niin käsivarressa kuin Grönlannissakin. On kysymys sitten lumimyrskystä tai väsymisestä, niin matka on keskeytettävä jo silloin, kun toimintakunto on vielä hyvä. Viimeisillä voimillaan tuville selviävät eivät ole urheita vaan typeriä.

[Joonas Frisk]

Tapanani on kulkiessa koko ajan rekisteröidä mahdollisia yöpymissuojia. Ainankin minun mielestäni on väsyneenä helpoin ja nopein, sekä varmin tapa palata omia jälkiään / lautuaan sinne mistä suojan löytää. Viisi kilometriä valmista jo kovettunutta latua takaisinpäin on helpompi urakka kuin puolikilometriä umpihankeen väsyksissä ja varsinkin jos on epävarma löytyykö sieltä edes sitä mitä hakee.

[Eräkulkuri]

Täällä on puhuttu vain siitä, että väsymys voi pakottaa yöpymään maastossa.

Vielä vakavampi tilanne on loukkaantuminen tai sairaskohtaus, josta on myös omakohtaista kokemusta. Silloin on pakko asettua maastoon lepäämään ja varsinkin yksinkulkijalta vaaditaan kylmää harkintaa ja hyvää hermojen hallintaa.