Viikon ruokien paino?

[luuppi]

Ei mene, niin, siksi ydinkysymys (kai) on tama:

pitkalleko erilaisilla hiilari/ proteiini/ rasva yhdistelmilla, jonkin "annetun" painorajoitteen puitteissa, potkitaan [siis poetkitaan]. Lampo, erityisesti silloin kun ei ole liikkeessa, on tietysti bonus, mutta tuo peruskuvio on (lineaarinen?) optimointiongelma, ja kumma kylla yhtaan asiaa sillain lahestyvaa artikkelia ei ole osunut vastaan.

[dailymail]

Taitaa tuo aineenvaihduntakysymys olla sen verran monimutkainen ja asiantuntemusta vaativa kysymystä, että reissuun on parasta ottaa kaloreiden ja proteiinien sijasta ruokaa.

Asiantuntijathan ovat harvoin yhtä mieltä mistään. Ehdottomat totuudet eivät kuulu asiantuntijoille.

Ruoka on siitä hyvä juttu, että siinä on nuo kalorit ja proteiinit ja hiilihydraatit valmiina. Niitä ei tarvitse erikseen jänkkäillä.

Viikon reissuun kannattaa ottaa ruokaa koko viikoksi. Itselläni viikon ruoka painanee fiiliksen mukaan 4-5 kg, kahden viikon sitten 7-9 kg, jne.

[luuppi]

Outa-lehden kevytretkeilijajutussa oli lainaus kolmen viikon Alaska- retkikunnasta
1. Vko 3000 kcal
2. 4500
3. 7500

Tuskinpa kulutus tuli eroista vauhdissa, vaan siita etta aluksi poltettiin myos luonnollisia kehon varastoja.

Miten saat tuon Sun kayran kulkemaan vastakkaisella tavalla kuin ylla siteerattussa? Ruokakuormassa ei kai ole (isompien maarien pakkaukset poislukien) mitaan sellaista, joka olisi ikaankuin kiintea aloituspaino, jonka vaikutus pienenee, mita enemman paivia tulee peliin?

[luuppi]

Itselleni tosin kay juuri niin, mutta silloin puhutaan pienemmista vertailuvaleista. Eli sailykkeet ja tuoreruoat syodaan pois ensimmaisten 2-3 Vrk:n aikana.

[Luhtavilla]

Taitaa tuo aineenvaihduntakysymys olla sen verran monimutkainen ja asiantuntemusta vaativa kysymystä, että reissuun on parasta ottaa kaloreiden ja proteiinien sijasta ruokaa.

Asiantuntijathan ovat harvoin yhtä mieltä mistään. Ehdottomat totuudet eivät kuulu asiantuntijoille.

Ruoka on siitä hyvä juttu, että siinä on nuo kalorit ja proteiinit ja hiilihydraatit valmiina. Niitä ei tarvitse erikseen jänkkäillä.

Viikon reissuun kannattaa ottaa ruokaa koko viikoksi. Itselläni viikon ruoka painanee fiiliksen mukaan 4-5 kg, kahden viikon sitten 7-9 kg, jne.

Ihan perus kemian ja fysiologian opinnoilla pääsee jo pitkälle, että ymmärtää lukemaansa ravitsemustieteen artikkeleista. Se on eri asia kuin asiantuntijuus, mutta voi sillä tavalla oppia jotain omasta mielestään kiinnostavaa.

Ihminen on aikamoinen monipolttoainekone, mutta kyllä jokin raja tulee rypsiöljyn ryypiskelyssäkin vastaan. Siksi optimikombinaation miettiminen on ihan mukavaa.

[TREKKING]

Pelkällä rypsiöljyllä tuskin saisin aivojani miettimään optimikombinaatioita, mutta oma asenteeni vaellusruokaan:
http://trekking.omablogi.fi/varusteet/ruoka/

[hannes]

Isompi määrä rypsiöljyä kerralla käy risiiniöljystäkin.

[Hanu]

Minulle syöminen retkellä on paljon muutakin kuin energian saamista. Se on oma nautintonsa. Vettä en viitsi silti kantaa. Ekaksi päiväksi on usein jotain painavampaakin mukana.

Ruokien painoa on ehkä n. 1,5kg kahdelle hengelle per vuorokausi. Minä taidan siitä tosin syödä tuon kilon ja kaveri puolikkaan. Yleisesti ottaen syön vaelluksella n. ohjeiden mukaan kahden annokset. Puuroa aamulla ainakin sen verran ja päivällistä samoin. Kävelyn aikana ei niinkään.

Sen verran hyvin olen osannut syödä ja varata eväitä, että viimeisiltä reissuilta on takaisin tullut ruokaa joitakin satoja grammoja. Yleensä lämmin kuppeina. Varaeväitä en varaa, koska kyllähän sitä vuorokaudella helposti saa eväiden riittävyyttä jatkettua tai sitten mennään ilman. Aika paljon tarvittaessa menee ilman evästäkin.

[luuppi]

Samaa mielta tupla-annoksista kaupan kuiva-aterioiden osalta. Tai ainakin niita pitaa 'jatkaa' reilusti, mika antaakin hyvan tilaisuuden suhteellisen proteiinimaaran nostamiseen.
- toisaalta Bloo Band retkiateriat tuntuvat niin reilun kokoisilta, ettei ihan aina saa kaikkea syotya... Vai kuvittelenko vain?

[Hanu]

Varsinaisia retkiaterioita en ole syönyt 10 vuoteen. Pasta-ateriat tms. on halvempia ja parempia.

[Luhtavilla]

Samaa mielta tupla-annoksista kaupan kuiva-aterioiden osalta. Tai ainakin niita pitaa 'jatkaa' reilusti, mika antaakin hyvan tilaisuuden suhteellisen proteiinimaaran nostamiseen.
- toisaalta Bloo Band retkiateriat tuntuvat niin reilun kokoisilta, ettei ihan aina saa kaikkea syotya... Vai kuvittelenko vain?

Mä olen ajatellut sen pastapussin jatkamisen hyvänä asiana. Kahdelle tulee hyvä setti, kun pastapussin kaveriksi lisää 100 g kuivattua jauhelihaa tai kanaa ja 15g kuivattua sipulia. Päälle voi raastaa pienen nökön parmesaania ja mausteita tietysti lisää.

Makuvaihoehtoja tavallisilla pastapusseissa on enemmän kuin niissä lisää kuuma vesi pussiin -aterioissa.

[Hanu]

Pastapussi+koskenlaskijaa puoli pakettia+kuivattua ja herätettyä jauhelihaa tai metvurstia+sipuli+herne-maissi-paprikaa+suppilovahveroita ja vielä vähän lisää pikamakaroonia, niin kahdelle hyvä annos.

[dailymail]

... Ihminen on aikamoinen monipolttoainekone, mutta kyllä jokin raja tulee rypsiöljyn ryypiskelyssäkin vastaan. Siksi optimikombinaation miettiminen on ihan mukavaa.

Oman kokemukseni mukaan optimikombinaatiota ei ole tai sitten se vaihtelee reissusta toiseen aika paljonkin.

Ihmiskoneen hyötysuhde ja kulutus ovat melko vaihtelevia suureita. Joillakin reissulla on tullut syötyä kuin hevonen ja toisilla taas kuin varpunen. Yksin kulkiessa syö eri tavalla kuin kaksin ja kolmin....miesseurassa eri tavalla kuin naisseurassa...

Maasto, vaatetus, sää, päivämatkat ja esimerkiksi mieliala vaikuttavat ainakin minulla paljon siihen mitä ja kuinka paljon haluan syödä ja kuinka paljon ruokaa koen tarvitsevani. Siksi kovin tarkka etukäteen laskeminen ei ole mielekästä. Laskuvirhe saattaa pilata koko reissun.

Viikko, ja käytännössä vielä kuukausikin, on sen verran lyhyt aika, että mistään todellisista hivenaine, proteiini, vitamiini, tms. puutteista ei tarvitse olla huolissaan. Kaloreidenkin suhteen pärjää käytännössä melko niukalla.

Toinen asia on sitten se lähteekö reissuun selviytymään vai nauttimaan, se asia ratkaistaan mielestäni maukkaalla ja kunnollisella ruualla, jota on määrällisesti riittävästi. Ravitsemustiede on tässä asiassa taka-alalla.

Siinä on selvä ero, ottaako viikon reissulle mukaan ruisleipää, rieskaa, näkkäriä tai esimerkiksi jauhoja ja leipoo itse. Kaikki ratkaisut toimivat ja tuottavat tarpeeksi kaloreita ja mahantäytettä. Ratkaisu täytyy siis löytää joillakin muilla perusteilla.

[Luhtavilla]

Niin, mutta eikös riittävä proteiinimäärä auta lihaksia palautumaan. Siksi jonkin verran proteiinia hyvä olla ruoassa lyhyemmälläkin reissullla.

Aivot taas käyvät glukoosilla ja siksi hiilihydraattejakin olisi hyvä saada. Maksa voi muodostaa glukoosia aminohapoistakin, mutta se on aikamoista tuhlailua. Energiaa ohivirtaa ekosysteemissä, kun energiaravintoaineet jalostuvat. Proteiinin palauttaminen glukoosiksi on aika hölmöläisen hommaa, vaikka ihmiskeho siihen pystyykin.

Näiden pohtiminen ei sulje mitenkään pois maukasta ruokaa. Ruoka-aineiden kuivaaminen on vain minut saanut miettimään aterioiden ravintosisältöjä. Maku on edelleen yksi kriteereistä ruokaa valittaessa.

[dailymail]

Kaikki tapahtuminen kuluttaa energiaa, se on tietenkin selvä se.

Normaali retkiruoka sisältää kyllä kaikkea mitä ihminen tarvitsee. Tarkoitan siis esim. kaurapuuroa, kuivattuja kasviksia ja erilaisia viljoja (mm. makaroni ja riisi) ja kuivattuja tai tuoreita lihoja (kana, kala, punainen liha, nakki, kananmuna...). Näistähän se yleensä retkiruokakin koostuu erilaisilla kokoonpanoilla, mausteilla ja valmistustavoilla.

Normaali ruoka riittää kyllä palauttamaan väsyneenkin kehon. Ja ellei riitä, niin se on merkki siitä, että pitää levätä enemmän ja liikkua vähemmän. Ylirasitus kertyy hiipimällä ja huomaamatta ja saattaa aiheuttaa kaikenlaista vahinkoa. Eikä hyväkään ravinto ehkäise ylirasitusta.

Tässä mielessä siis ei tarvitse erikseen noita ravintoainepitoisuuksia pohtia. Ja samassa mielessä liika ruokavalion täsmääminen voi tuottaa ikäviä yllätyksiä, kun luottaa laskelmiinsa ja unohtaa kuunnella kroppaansa.

Ja kun se ihmisen hyötysuhde, kulutus ja muu ruokailun tarve sekä fyysinen jaksaminenkin vaihtelevat eri tilanteissa, niin tärkeintä on juuri kuunnella kroppaansa ja tervettä järkeänsä.

Liian yksityiskohtaiset teoreettiset laskelmat eivät päde käytännössä, varsinkaan kun on kyse ihmisestä tai yleensä mistään elävästä ympäristöönsä reagoivasta järjestelmästä.