No nyt aloitin keskustelun, josta ei ainakaan mielipiteiden osalta tule loppua! Elikkäs: Mikä puukko, ts. millainen teräase teillä on mukananne eräreissuilla, kauanko se on palvellut teitä, onko siinä ollenkaan huonoja puolia, onko itse tehty, kuinka tärkeä osa retkivarustusta se on, miksi juuri se?
Minulla on ollut monenlaista puukkoa elämäni aikana ja yleisesti ne ovat olleet ns. perinteisiä puukkoja noin kymmenen sentin hiiliterästerällä ja puu- tai tuohikahvalla. Kuitenkin, niinkin vannoutuneena Tommipuukon ystävänä kuin olenkin ollut, hankin ruotsalaisvalmisteisen Fällkniven A-1 puukon, johon olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Ruostumattomuus on samalla huoltovapautta. Laminoitu terä on uskomattoman sitkeä, mutta samalla terä pysyy terävänä ja on hyvin teroitettuna todella terävä. Retkikirvestä ei tarvitse mukaan, kun tuolla puukolla on massaa riittävästi tulipuiden halkomiseen jne... Onko muilla tästä kokemuksia?
-B
Mikä puukko roikkuu vyöllä?
-
oinaspässi
- Viestit: 559
- Liittynyt: 22 Maalis 2006 22:36
- Paikkakunta: Joensuu
Kysyjällä tiedoksi, täällä käytössä tämä, tosin vanhempi versio kuin tossa kuvassa, siis ilman tuota ihmepinnoitetta. Muutama poro ja yksi lammas sillä on tullut paloiteltua, ja paljon kaloja. Olen tykännyt, kun siinä on kumipintainen kahva, niin ei lipsu vaikka kädet olisi veressä tai limassa. Painoa sen verran, että pikkuiset klapit saa iskettyä näppärästi ja isommat oksat ilman takeltelua...siis kuin leukulla.
Muutama muukin puukko käytössä ja lähiretkillä pärjää ihan sveitsin sotaväen pikkulinkkarilla.
Muutama muukin puukko käytössä ja lähiretkillä pärjää ihan sveitsin sotaväen pikkulinkkarilla.
-
Korpiainen
- Viestit: 188
- Liittynyt: 07 Maalis 2007 12:14
Kainuulainen tommipuukko. Joskus myös minivesuri (varsinkin jos on luvassa kohtaamisia karhun kanssa). Olen pysytellyt perinteisessä tommissa. Ko. kapine roikkuu mukanani noin satana päivänä vuodesta ja on kokolailla aktiivikäytössä (kalat, riista, makkaratikut, pienet remontit, tulen sytyttelyt, leipien sivelyt, miestapot, jne.). On sopiva suomalaiseen käyttöön varsinkin jos vertaillaan amerikkalaistyyliseen rambopuukkoon, joka ei sovellu kuin oman sormen telomiseen.
Tahtoo olla vain tuo tommi niin monessa menossa mukana, että uusi täytyy ostaa 5-10 vuoden välein (yl. katoaa/ tippuu väljäksi käyneestä tupesta). Varapuukkona on pyörinyt näitä halpoja ruotsalaispuukkoja. Erityisesti nuo puuperäiset morat ovat olleet mieleen; ne voi jopa teroittaa. Nuo muoviperäiset vastaavat ovat olleet huonompia. Tosin löytyy niistäkin teriä, jotka saa oikein hyvään iskuun. Puupäisiä moria ei taideta enää tehdä. Jos joku tietää, että niitä vieläkin tehdään ja jossakin myydään, otan tiedon kiitollisuudella vastaan.
Tahtoo olla vain tuo tommi niin monessa menossa mukana, että uusi täytyy ostaa 5-10 vuoden välein (yl. katoaa/ tippuu väljäksi käyneestä tupesta). Varapuukkona on pyörinyt näitä halpoja ruotsalaispuukkoja. Erityisesti nuo puuperäiset morat ovat olleet mieleen; ne voi jopa teroittaa. Nuo muoviperäiset vastaavat ovat olleet huonompia. Tosin löytyy niistäkin teriä, jotka saa oikein hyvään iskuun. Puupäisiä moria ei taideta enää tehdä. Jos joku tietää, että niitä vieläkin tehdään ja jossakin myydään, otan tiedon kiitollisuudella vastaan.
Ruotsin puolella on Karesuandossa " Karesuando knife" puukkotehdas. Kävin siellä tutustumassa tänä syksynä. Omistaja on kova erämies ja esitteli mielellään koko tehtaan tuotannon. Sieltä voi ostaa laadukkaan puukon tai erilaisia puukon osia jos jotakuta kiinnostaa tehdä itse puukkonsa.
Itselläni on kyläsepän tekemä peruspuukko ja yleensä retkikirves sen lisäksi.
Itselläni on kyläsepän tekemä peruspuukko ja yleensä retkikirves sen lisäksi.
Vaellukseeni kuuluu olennaisena osana kalastus, joten vyöllä roikkuu Leatherman Wave -"linkkari". Tuon pihtiosa on tarpeellinen kun irroittaa koukun omasta tai kalan leuasta ja linkkarilla saa perattua kalan. Suomustaa linkkarilla ei kyllä pysty. Pilkkeiden tekoa varten mukana on Hackmanin pieni kirves.
Yleensä riittää linkkari, ainakin kesällä paljailla tuntureilla. Käyttöä ei juuri ole, juoksevan margariininkin pursotan leivälle )kunhan saan sen ensin kiinni,hahaa).
Nuotiomaastoissa, ja talvella, halvin rautakaupan tarjousmora. Syttyjen tekoon, ja tarvitessa ähkion ja suksien tuunaamiseen.
Komeitahan nuo koristellut puukot tuppineen ovat, ja kala- ja riistamiehille tietysti välttämättömiä. Useimmilla Suurilla Sankariretkeilijöillä luultavasti erämiestunteen kohottajina tarpeen.
Näkeehän niitä retkeilyalueiden lähitaajamissa, kun citymaastureistaan nousevat uroot hoitavat mäyräkoiraostoksensa iso leuku vyöllä. "Ei mua asetukset koske, olen Erämaan Yksinäinen Susi"
Nämä tunteet meille kullekin suotakoon, samaan tarpeeseenhan se maasturikin on hankittu gepsuineen, ja lierihattu 
Tyypillinen suomainen miäs herätti mut taannoisella retkellä kesken unien nuotion ääreltä; tärkeimmät uhon aineet (viinan lisäksi) olivat sotilasarvo, erätaidot, hirviseuran jäsenyys ja PUUKKO, jota tuli esittelemään terä paljaana n. sentin päähän kurkustani. Hyvin minä terapeutin sijaisuuteni hoidin, ennen aamua oli itkut avioerosta ja elämän kolhuista hoidettu, ja pääsin jatkamaan unia.
Nää puukkokeskusteluthan on käyty määrävälein kaikilla retkeily- ja eräpalstoilla, kiva kun perinne jatkuu!
Nuotiomaastoissa, ja talvella, halvin rautakaupan tarjousmora. Syttyjen tekoon, ja tarvitessa ähkion ja suksien tuunaamiseen.
Komeitahan nuo koristellut puukot tuppineen ovat, ja kala- ja riistamiehille tietysti välttämättömiä. Useimmilla Suurilla Sankariretkeilijöillä luultavasti erämiestunteen kohottajina tarpeen.
Näkeehän niitä retkeilyalueiden lähitaajamissa, kun citymaastureistaan nousevat uroot hoitavat mäyräkoiraostoksensa iso leuku vyöllä. "Ei mua asetukset koske, olen Erämaan Yksinäinen Susi"
Nämä tunteet meille kullekin suotakoon, samaan tarpeeseenhan se maasturikin on hankittu gepsuineen, ja lierihattu Tyypillinen suomainen miäs herätti mut taannoisella retkellä kesken unien nuotion ääreltä; tärkeimmät uhon aineet (viinan lisäksi) olivat sotilasarvo, erätaidot, hirviseuran jäsenyys ja PUUKKO, jota tuli esittelemään terä paljaana n. sentin päähän kurkustani. Hyvin minä terapeutin sijaisuuteni hoidin, ennen aamua oli itkut avioerosta ja elämän kolhuista hoidettu, ja pääsin jatkamaan unia.
Nää puukkokeskusteluthan on käyty määrävälein kaikilla retkeily- ja eräpalstoilla, kiva kun perinne jatkuu!
Sinäkö se olitkin... ehdinkin miettimään, että kenen kanssa sitä tuli silloin yksi yö puhelluksi.Jukkis kirjoitti: Tyypillinen suomainen miäs herätti mut taannoisella retkellä kesken unien nuotion ääreltä; tärkeimmät uhon aineet (viinan lisäksi) olivat sotilasarvo, erätaidot, hirviseuran jäsenyys ja PUUKKO, jota tuli esittelemään terä paljaana n. sentin päähän kurkustani. Hyvin minä terapeutin sijaisuuteni hoidin, ennen aamua oli itkut avioerosta ja elämän kolhuista hoidettu, ja pääsin jatkamaan unia.
-
Meanteinen
- Viestit: 192
- Liittynyt: 27 Tammi 2006 22:47
Eräukon ja Korpiaisen kanssa samoilla linjoilla mennään. Kyllä minulle parin euron Mora on paras ratkaisu. Se on kestävä ja hiiliteräksisenä pysyy hyvin myös terässään.
Kerran luirolla muuan herra rupesi naureskelemaan puukolleni. Väitti että tuollainen puukko on lelu vaellushommissa. Avasin sikanauta tölkin puukolla puoleen väliin ja pyysin häntä jatkamaan Rosellillaan. Kuinka ollakaan mies ei hallun puukkoaan särkeä, vaan sanoi että hänellä on purkin avaaja tuohon tarkoitukseen.
Akmeeli tietää miksi moraa käytän, mutta hartaasti pyydän häntä pitämään turpansa kiinni.
Kerran luirolla muuan herra rupesi naureskelemaan puukolleni. Väitti että tuollainen puukko on lelu vaellushommissa. Avasin sikanauta tölkin puukolla puoleen väliin ja pyysin häntä jatkamaan Rosellillaan. Kuinka ollakaan mies ei hallun puukkoaan särkeä, vaan sanoi että hänellä on purkin avaaja tuohon tarkoitukseen.
Akmeeli tietää miksi moraa käytän, mutta hartaasti pyydän häntä pitämään turpansa kiinni.
Mulla on Lapin Puukon Eräpuukko 90, joka on ruostumistaipumusta lukuunottamatta osoittautunut erinomaiseksi puukoksi. Etenkin nuotionteko - halkojen pilkkominen toisella halolla iskemällä, ja kiehisten teko ihan vuolemalla ovat helppoja. Syy ko. puukkon hankintaan on sen iso ja tukeva kahva. Sikäli laadukas peli, ettei ole mennyt miksikään vaikka kuinka on halolla mätkitty. Korvaa näppärästi pienen kirveen.
Näpertelyyn ja kaikenlaiseen korjaukseen on sitten Leatherman.
Markku
Näpertelyyn ja kaikenlaiseen korjaukseen on sitten Leatherman.
Markku
Vyöllä roikkuu Marttiinin isompi Explorer, käyttökohteina lähinnä riistaeläinten ja kalojen perkaaminen sekä kiehisten vuolu tarvittaessa. Jos kalastus on reissussa hallitsevassa roolissa, löytyy rinkasta vielä lisäksi pienehkö fileerausveitsi.
Mitään elimenjatke-efektiä en ole tuollaisella perusmarttiinilla saanut aikaiseksi, mutta en kyllä ilman puukkoa osaisi reissuun lähteä.
Mitään elimenjatke-efektiä en ole tuollaisella perusmarttiinilla saanut aikaiseksi, mutta en kyllä ilman puukkoa osaisi reissuun lähteä.